perjantai 27. toukokuuta 2016

Mustaa tehosteena ja punotun korin kaksi ilmettä

Black is black. Eipä olisi vielä vuosia sitten uskonut, että meilläkin on mustaa sisustuksessa, tosin pieninä ripauksina. Silloin se tuntui synkältä väriltä, mutta vähitellen on silmä tottunut lehtiä ja blogeja katsellessa. Sehän onkin oikein kiva tehosteväri. 

Marimekon Oiva Siirtolapuutarha -sarjaa sain lahjaksi, ja teekupponen onkin ihan kiva myös tarjoiluastiana. Niihin voi laittaa pientä naposteltavaa, pähkinöitä, oliiveja, karkkeja. Arvaisiko, että kuvan servetit ovat yli kymmenen vuotta vanhat. Silloin ei mustaa näkynyt juurikaan myynnissä, ja jostain alekorista niitä myytiin pilkkahinnalla. Olisiko ollut 50 snt paketti.


Kesän ekat mansikat. Eivät toki kotimaisia, mutta hyvää oli silti hattaran ja jäätelön kanssa. Terassilla tarkeni hyvin teekupposen kanssa vielä viikonloppuna, mutta sitten tulikin kaatosade ja ekat ukkoset. Huiii!


Muki-ihmisenä tutkin yleensä tarkkaan, miltä kuppi tuntuu kädessä. Minkä kokoinen kupin korva on, keikkuuko se kädessä, polttaako siihen helposti sormensa, onko tasapaino oikea? Muumimukeja esimerkiksi käytän paljon, koska niissä on jotenkin homma balanssissa.


 Ostin sitten pesuvadin, jossa ei pysy edes vesi. Niinpä. Hölmöläisten hommaa. Jahkailijalle oli käydä tällä kertaa ohrasesti. Näin Ikeassa meriruohosta punotun tuotteen jo reilusti yli kuukausi sitten. Koreja oli vino pino, joten jätin sen tuumailun jälkeen hyllyyn. Mitäpä sitä turhaa heräteostoksia tekemään. Jälkeenpäin aloin harmitella etten tuonut sitä kotiin, varsinkin kun eräässä sisustusliikkeessä lähes vastaavaa myytiin todella suolaiseen hintaan. Seuraavalla kerralla ne olivatkin loppuunmyytyjä,  mutta löytyihän sieltä vielä yksi kappale, kun oikein pengottiin.


Tadaa. Pesuvadista tulikin sitten tällainen kori, kun nostaa kahvoista. Mitään painavaa ei oikein sisälle voi laittaa. Olisiko se ruukunsuojus tai säilytyspaikka terassille? Mitähän kosteus ja sade tekevät pinnalle? Pitäisikö sittenkin jättää sisätiloihin.... Joka tapauksessa tykästyin tähän, vaikken ole vielä ihan keksinyt lopullista käyttötarkoitusta.


Niin vain kesälaitumet häämöttävät ja valmistuneet juhlistavat saavutuksiaan. Kevätjuhlissa on aivan oma tunnelmansa ja herkkyytensä. Toisaalta koulujen loppuminen tuo monille vanhemmille päänvaivaa. Miten järjestää hoitopaikka tai tekemistä lapsille...

Meillä käytiin katsomassa viimetipassa teatterissa Ronja Ryövärintytär. Näytelmän lavastus oli kivasti ja oivaltavasti toteutettu. Tarina on klassikko ja monelle tuttu kirjanakin. Ronskiin tarinaan mahtuu sellaistakin, joka ei mielestäni ole ihan pienille lapsille sopivaa. Tosin kaduilla ja toreilla kuulee pahempaakin. Mihin se raja sitten vedetään... sitä meilläkin pohdittiin.

Kesäkukat nostelevat päätään kaatosateen jäljiltä. Onneksi eivät tulppaanit ihan mene maata pitkin. Nurmikko odottaa leikkaajaa, mutta viikonopun siivousten tilalle keksin jotain kivempaa tekemistä.
Kuulemisiin, ihanat!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Vihreää ja piperrystä sisustukseen

Se kelluu sittenkin! Pakkohan sitä oli kokeilla ihan kotonakin. Lehden pohjaan on kiinnitetty pieni pyöreä vaahtomuovin palanen. Lisäksi loraus vettä lasipurkkiin ja tuikku lehdelle. Se on siinä.




Tässä on uusi perheenjäsen. Eikös elävää kasvia voi sellaiseksi kutsua. Vuosi sitten hankittu meni harmillisesti syksyn kylmien säiden mukana, vaikka yritinkin saada talvehtimaan. Kesän se viihtyi tosi hyvin lämpimällä terassilla, mutta sitten tuli sisätiloissa takapakkia. Jos vaikka poropeukalosta tulisi viherpeukalo uudella yrittämällä.



Onpas jo toukokuu ehtinyt hyvään vauhtiin. Ensimmäiset tulppaanit kurkkivat innokkaasti, mutta kyllä ne rikkaruohotkin jo pukkaavat kivetysten välistä. Joskus sitä huomaa tekevänsä puutarhan asukeille karhunpalveluksen. Terassin nurkassa on ollut talven jäljiltä teräksinen ämpäri täynnä sulamisvettä. Ajattelin käyttää sen ensimmäisellä kastelukerralla kukille. Yhtenä päivänä ihmettelin, kun pikkulinnut keikkuvat ämpärin reunalla kuin olisivat pilkillä. No minähän se syyllinen olin, kun olin tyhjentänyt siivekkäiden juomapaikan. Hmph.

Jonkin verran yritän panostaa ruukkupuutarhaan, mutta ihan minimissään saa kaikki olla tänä kesänä. Talo menee maalaukseen, ja ympärillä on jos minkälaista maalisutia ja telinettä. Turha laittaa ylimääräistä siirrettävää, kun terassin aidatkin menevät käsittelyyn.

Puutarhan kanssa kilpailevat lätkä ja viisut. Toisaalta sadesäällä on helppo jäädä viltin alle teemukin kaveriksi. Niinpä toivottelenkin mukavaa ja inspiroivaa viikonloppua sinulle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...