keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tien päällä, tien poskessa ja villasta bikineihin

Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, joten eiköhän ole aika laitella vähän kuulumisia. Arvatkaapas mitä. Mikään ei muutu, jos tekee aina samalla tavalla. Olen ollut oman itseni testikaniini ja elellyt melkein ilman kameraa. Jokainen bloggaaja tietää varmasti, että takaraivossa aina raksuttaa jotain kuvaamiseen liittyvää. Tykkään visuaalisista asioista, joten vähän on ollut vieroitusoireita. Joka tapauksessa on ollut mielenkiintoista havaita, mitä kaikkea korvien välissä tapahtuu, kun rikkoo rutiineja. Jokunen räpsy on tullut napattua, mutta muuten olen ollut ihan hunningolla.

Tammikuu tuntuu yleensä ankean pitkältä vuodenvaihteen jälkeen. Homma luistaa kuin täi tervassa, eikä pakkasistakaan ole oikein vetoapua. Niinpä olen huolella yrittänyt laittaa alkuvuoteen jotain kivoja tekemisiä.


Lapasia ja villasukkia on käytetty ahkerasti, mutta on sitä tepasteltu myös bikneissä. Heittäydyttiin mieheni kanssa puolivallattomiksi ja uiskenneltiin lämpimissä ja viileissä vesissä sekä erityisen suolaisessa vedessä. Tällaiselle vesipedolle ei riitä pieni varpaiden uittaminen.


Joskus sopivaa luettavaa löytyy omasta kirjahyllystä. Pienen tauon jälkeen ei muista enää tarinan käänteitä, joten aivan hyvin voi lukea kirjan uudestaan. Minussakin asuu pieni putiikinpitäjä. Lankakauppa, suklaakauppa, kahvila tai jotain. Unelmissa voi poimia siitäkin hommasta rusinat pullasta.


Kupponen teetä on parasta pakkasella. Kaako on hyvä kakkonen.


Kesä on jo mielessä. Pöydällä on nippu puutarhalehtiä, joita olen lueskellut ahkerasti. Olen kyllä enemmän fiilis-puutarhuri. Kauhistelen aina kuvia, joissa näytetään, miten puut pitäisi oikealla tavalla leikata ja harventaa keväällä. Oma tarkkuuteni fokusoituu johonkin muuhun. Ehkä luonto auttaa siinä missä itse oikaisen :)


Jättitulppaani? Nouu. Kaksivanainen Amaryllis tekee comebackin. En ole ostanut vielä yhtään tulppaanikimppua, vaikka houkutus on ollut suuri. 


Arki on lähtenyt kulttuurilla liikkeelle. Musikaali, teatteria, elokuvia. Niin ja sitten sitä puurtamista. Puutalo ei tykkää lomailusta. Heti on kylmä kuin ladossa kotiin palatessa. Takkaa on poltettu urakalla, kolattu lumia ja viritelty suksia. Jos vaikka lähtisi jäälle sään lauhtuessa. En ole todellakaan mikään hiihtokuningatar. Jos vaikka tauon jälkeen edes pysyisi pystyssä.

Tuli sitten kokeiltua myös istumista motarin vieressä tienposkessa, kun auto alkoi yskimään pakkasella. Ei tykännyt säilytyksestä hotellin tallissa. Miksei niissä voi olla lämmitystä. Eihän sitä jatkuvaa lämpötilojen sahaamista kukaan kestä. Onneksi päästiin jatkamaan matkaa ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä. 

Tammikuun helmi oli Cheekend. Pitihän se show nähdä, kun on stadikan keikat jääneet väliin. Pisteet räppärille tinkimättömästä työstä ja näyttävistä lavaefektitehosteista.  Kyllä kannatti. Kuten kuvasta näkyy, niin suklaa kuuluu edelleen ruokaympyrään.


Sananen vielä siitä hiihtämisestä. Uuden ladun avaaminen on vähän työläämpää kuin valmiilla suksiminen. Edellä ja perässä hiihtäminen vaativat erilaisia asioita. Joskus on kiva mennä turvallisesti perässä, kun edellä on luotettava veturi. Joskus veturi vie harhaan.

Viime syksyn ajan olen karsinut tavaroita kodista ja varastosta. Nyt on ajatusten karsimisen aika. Minkälaisista asioista on tullut rutiinia? Mitkä ajatukset kiertävät kehää? Minkälaiset asiat ovat aikavarkaita, jotka jarruttavat? Mistä saan energiaa ja mistä en? Mitkä asiat orjuuttavat näkymättömällä tavalla? Lopputulos voi hämmmästyttää, kun oravanpyörä pysäytetään.

 Joissakin asioissa olen rohkea, joissakin varmistelija. Kysyn mielelläni neuvoja ja kuuntelen muita, viisaampiani, kokeneempiani. Silti. Yllättävän moni neuvo perustuu kuitenkin omiin pelkoihin, rajoitteisiin ja turvallisuudentunteeseen. Ettei mikään muuttuisi.

Ja sitten vähän materiaa. Kaikenlainen sisustaminen ja askartelu odottelevat vuoroaan. Joulun kauppareissut ovat vielä tuoreessa muistissa, eikä suurempia houkutuksia ole kierrellä putiikeissa. Pakkanen tekee myös sen, että pihalla jäätyy ja kaupassa läkähtyy toppavetimien alle.  Odottelen kovasti lauhempia kelejä, että pääsisi nauttimaan kävelylenkeistä.

Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. Pidetään sormet, varpaat ja sydän lämpiminä. Täällä mennään umpihankeen :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...