perjantai 24. kesäkuuta 2016

Kesätunnelmia ja blogituumailuja

Kesäinen tervehdys! Varpaat on kastettu veteen, ja eiköhän tässä keskikesän juhlassa pääse vielä polskuttelemaankin. Grilli laitettiin kuumenemaan jo torstaina, kun saimme nuorisoa vieraaksi. Sadekuuro hätyytteli alkuillasta, mutta paistoihan lopulta sitten aurinkokin. 

Talon maalaus edistyy vauhdilla. Voin muuten kertoa, että parin viikon jälkeen alkaa nosturin ääni tulla jo uniinkin. Pientä remppaa on ollut pihalla muutenkin. Välissä pitäisi vähän lomaillakin, varsinkin paremmilla säillä. Ehtii sitä loppukesästäkin sitten tehdä risusavottaa.


Juhannuksen perinteeksi on meillä tullut Brita-torttu tuoreilla marjoilla.


Vähän ruukkupuutarhaa...
 

Kukkapenkin helmien kukinta on oikeastaan jo ohi. Sade on välillä riepotellut kasveja niin, että kukinta on jäänyt vähän latteaksi.



Mistähän se johtuu, että ensimmäiset raparperit ovat niin jämäköitä ja runsaita, ja sitten myöhäisempi sato on todella hentoista ja heiveröistä varsiltaan....


Ja sitten vähän bloggaamisesta. Tässä viimeaikoina olen pohdiskellut blogini roolia elämässäni. Rakas harrastus on kulkenut vierelläni ja isona osana elämää jo monta vuotta. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että minä ja blogini olemme kasvamassa erilleen. Erityisen haikeaksi tämän asian tekee se, että blogi on ollut samaan aikaan henkireikä, päiväkirja ja paikka jossa voi jakaa arkea ja juhlaa teidän ihanien lukijoiden kanssa. 

Olen tässä kevään mittaan harventanut postaustahtia ja samalla miettinyt blogini tulevaisuutta. Mielessä on sellaisia suunnitelmia, jotka vaativat täyden huomion. Bloggaaminen on minulle kokonaisvaltaista, ja jossain taustalla kuitenkin raksuttaa huono omatunto, jos en ole saanut postattua mitään. Minkäs sitä itselleen voi. Lisäksi olen pähkäilyt blogin sisältöä, asioita joita haluan edistää, arvoja, joita haluan jakaa, virtuaalimaailmaa yleensäkin. 

Ehkäpä se on luonnollista, että jossain vaiheessa on aika punnita asioiden painopistettä.
Sisustaminen, puutarha, askartelu ja lifestyle ovat edelleen ilon lähteitä. Ehkäpä on kuitenkin aika siirtyä uuteen elämänvaiheeseen. Teidän seura ja kommentit ovat olleet bloggaamisessa erityisen kivaa. Jatkossakin tulen seuraamaan teidän blogeja, jotka kuljettavat inspiraation, ideoiden, reseptien ja hauskojen juttujen lähteille.

Julkaise-napin painaminen ei taidakaan olla tällä kertaa ihan helppoa..Ymmärrän nyt hyvin niitä bloggaajia, jotka ovat kertoneet, kuinka vaikeaa on tehdä se lopullinen päätös. En kuitenkaan haluaisi jäädä puoliväliin roikkumaan, joten köysi täytyy irrottaa laiturista, jotta voi lähteä kohti uusia tuulia. 


Blogini saa toistaiseksi olla vielä täällä luettavissa, joten toivottelen kaikille ihanaa juhannusta ja mukavia kesäpäiviä!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Mustaa tehosteena ja punotun korin kaksi ilmettä

Black is black. Eipä olisi vielä vuosia sitten uskonut, että meilläkin on mustaa sisustuksessa, tosin pieninä ripauksina. Silloin se tuntui synkältä väriltä, mutta vähitellen on silmä tottunut lehtiä ja blogeja katsellessa. Sehän onkin oikein kiva tehosteväri. 

Marimekon Oiva Siirtolapuutarha -sarjaa sain lahjaksi, ja teekupponen onkin ihan kiva myös tarjoiluastiana. Niihin voi laittaa pientä naposteltavaa, pähkinöitä, oliiveja, karkkeja. Arvaisiko, että kuvan servetit ovat yli kymmenen vuotta vanhat. Silloin ei mustaa näkynyt juurikaan myynnissä, ja jostain alekorista niitä myytiin pilkkahinnalla. Olisiko ollut 50 snt paketti.


Kesän ekat mansikat. Eivät toki kotimaisia, mutta hyvää oli silti hattaran ja jäätelön kanssa. Terassilla tarkeni hyvin teekupposen kanssa vielä viikonloppuna, mutta sitten tulikin kaatosade ja ekat ukkoset. Huiii!


Muki-ihmisenä tutkin yleensä tarkkaan, miltä kuppi tuntuu kädessä. Minkä kokoinen kupin korva on, keikkuuko se kädessä, polttaako siihen helposti sormensa, onko tasapaino oikea? Muumimukeja esimerkiksi käytän paljon, koska niissä on jotenkin homma balanssissa.


 Ostin sitten pesuvadin, jossa ei pysy edes vesi. Niinpä. Hölmöläisten hommaa. Jahkailijalle oli käydä tällä kertaa ohrasesti. Näin Ikeassa meriruohosta punotun tuotteen jo reilusti yli kuukausi sitten. Koreja oli vino pino, joten jätin sen tuumailun jälkeen hyllyyn. Mitäpä sitä turhaa heräteostoksia tekemään. Jälkeenpäin aloin harmitella etten tuonut sitä kotiin, varsinkin kun eräässä sisustusliikkeessä lähes vastaavaa myytiin todella suolaiseen hintaan. Seuraavalla kerralla ne olivatkin loppuunmyytyjä,  mutta löytyihän sieltä vielä yksi kappale, kun oikein pengottiin.


Tadaa. Pesuvadista tulikin sitten tällainen kori, kun nostaa kahvoista. Mitään painavaa ei oikein sisälle voi laittaa. Olisiko se ruukunsuojus tai säilytyspaikka terassille? Mitähän kosteus ja sade tekevät pinnalle? Pitäisikö sittenkin jättää sisätiloihin.... Joka tapauksessa tykästyin tähän, vaikken ole vielä ihan keksinyt lopullista käyttötarkoitusta.


Niin vain kesälaitumet häämöttävät ja valmistuneet juhlistavat saavutuksiaan. Kevätjuhlissa on aivan oma tunnelmansa ja herkkyytensä. Toisaalta koulujen loppuminen tuo monille vanhemmille päänvaivaa. Miten järjestää hoitopaikka tai tekemistä lapsille...

Meillä käytiin katsomassa viimetipassa teatterissa Ronja Ryövärintytär. Näytelmän lavastus oli kivasti ja oivaltavasti toteutettu. Tarina on klassikko ja monelle tuttu kirjanakin. Ronskiin tarinaan mahtuu sellaistakin, joka ei mielestäni ole ihan pienille lapsille sopivaa. Tosin kaduilla ja toreilla kuulee pahempaakin. Mihin se raja sitten vedetään... sitä meilläkin pohdittiin.

Kesäkukat nostelevat päätään kaatosateen jäljiltä. Onneksi eivät tulppaanit ihan mene maata pitkin. Nurmikko odottaa leikkaajaa, mutta viikonopun siivousten tilalle keksin jotain kivempaa tekemistä.
Kuulemisiin, ihanat!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Vihreää ja piperrystä sisustukseen

Se kelluu sittenkin! Pakkohan sitä oli kokeilla ihan kotonakin. Lehden pohjaan on kiinnitetty pieni pyöreä vaahtomuovin palanen. Lisäksi loraus vettä lasipurkkiin ja tuikku lehdelle. Se on siinä.




Tässä on uusi perheenjäsen. Eikös elävää kasvia voi sellaiseksi kutsua. Vuosi sitten hankittu meni harmillisesti syksyn kylmien säiden mukana, vaikka yritinkin saada talvehtimaan. Kesän se viihtyi tosi hyvin lämpimällä terassilla, mutta sitten tuli sisätiloissa takapakkia. Jos vaikka poropeukalosta tulisi viherpeukalo uudella yrittämällä.



Onpas jo toukokuu ehtinyt hyvään vauhtiin. Ensimmäiset tulppaanit kurkkivat innokkaasti, mutta kyllä ne rikkaruohotkin jo pukkaavat kivetysten välistä. Joskus sitä huomaa tekevänsä puutarhan asukeille karhunpalveluksen. Terassin nurkassa on ollut talven jäljiltä teräksinen ämpäri täynnä sulamisvettä. Ajattelin käyttää sen ensimmäisellä kastelukerralla kukille. Yhtenä päivänä ihmettelin, kun pikkulinnut keikkuvat ämpärin reunalla kuin olisivat pilkillä. No minähän se syyllinen olin, kun olin tyhjentänyt siivekkäiden juomapaikan. Hmph.

Jonkin verran yritän panostaa ruukkupuutarhaan, mutta ihan minimissään saa kaikki olla tänä kesänä. Talo menee maalaukseen, ja ympärillä on jos minkälaista maalisutia ja telinettä. Turha laittaa ylimääräistä siirrettävää, kun terassin aidatkin menevät käsittelyyn.

Puutarhan kanssa kilpailevat lätkä ja viisut. Toisaalta sadesäällä on helppo jäädä viltin alle teemukin kaveriksi. Niinpä toivottelenkin mukavaa ja inspiroivaa viikonloppua sinulle!

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Silkkinen kesä ja haalaripohdintaa

Silkkiä ja pitsiä vai flanellia ja puuvillaa? Let´s talk about it. Ostatko yöasut itse vai saatko lahjaksi?
Petytkö, jos kääreen sisältä löytyykin mummopaita eikä ylellisen kevyttä henkäystä? Äitienpäivä on erityisesti pehmoisten pakettien aikaa, mutta aina ei ole valintaa helppo tehdä, varsinkaan toisen puolesta.

Ainahan siitä patjasta ja tyynystä puhutaan, ilman raikkaudesta, lämpötilasta ja valaistuksesta, mutta aika lähellä ihoa on yöasu. Pieni kierros omalle vaatekaapille ja kyselykierros lähipiirille paljastivat muutaman asian. Joihinkin asuihin vain kiintyy, vaikka olisi muitakin vaihtoehtoja. Kaapissani on aivan ihana t-paita, jossa on selässä ainakin kolme reikää ja saumat repeilevät. En malta siltikään heittää roskiin...tunnearvon  vuoksi.


Mukava yöasu ei kiristä tai purista. Onko se sitten nilkkapituinen yöpaita, paituli, sifonki pienillä olkaimilla, virttynyt t-paita, shortsit vai jotain muuta? 

 Oikeastaan olen fiilispukeutuja. Välillä ostan jotain itse ja välillä saan lahjaksi. Yritän kyllä viljellä toiveita ahkerasti, jos ne vaikka napattaisiin muistiin. Kevät tuo muutenkin inspiraatiota kevyempään vaatetukseen. Pienet shortsit ovat kivoja, ja tuntuu siltä että iän myötä materiaalilla on yhä enemmän merkitystä.

 Espritin koko valikoima löytyy täältä


Täällä blogissakin olen turissut siitä, että villasukat, viltti ja teekuppi ovat aivan ykköstä. Totuus on se, että olen vilukissa. Eikä puutalon vaihtelevat lämpötilat varsinkaan talvella auta asiaa yhtään. Hyllyille on kerääntynyt keveitä yöasuja. Silti odottelen usein pesuvuorosta sitä peruspuuvillaista,  lämmintä paitulia. Tärkeintä ovat rentous ja mutkattomuus. Kuvan yö- ja oloasuja pääset kurkistamaan  täältä


Sitten vähän muutakin kuin yöasuja. Tänä keväänä olen ollut harkitsevainen hankintojen suhteen, mutta muutama herkku on listalla. Haalaria en ole käyttänyt aikoihin, joten nyt se tuntuu jotenkin kivalta ja uudelta. Edellisestä haalarikokemuksesta onkin jo tovi kulunut.

Kymmenvuotiaana tyttösenä olin kyläilemässä, kun perheen koiranpentukatraan nopein yksilö päätti sillä reissulla rynnätä pohkeeseeni roikkumaan. Vähänkö harmitti laittaa uutta haalaria kevätjuhlaan, kun lahkeessa oli siksakilla korjattu reikä. No ehkä säikähdyksestä on päästy yli. Olen vähän tykästynyt etnisiin kuvioihin, hiekkaan värinä ja ehkäpä ripaus hippi- ja safarityyliäkin kelpaisi. Kaappi on täynnä business-juttuja, joten jostain on aloitettava. Onko kokemuksia haalareista: hot or not? Entäs ne vessareissut...
Espritin haalarivalikoima löytyy täältä


Toinen tämän kesän ihanuus on maksimekko. Olen vältellyt sen hankkimista, kun jotenkin on tuntunut, että se sopii paremmin pitkille ihmisille. Useiden vakuuttelujen jälkeen olen ajatellut, että so what. Ehkä se ei näytäkään festariteltalta mun päällä, vaan kysymys on asenteesta ja vaatteen kantamisesta. Ei tässä iässä kannata enää kainostella. Rohkeita valintoja. Espritin koko mekkovalikoima löytyy täältä


 Viime viikko oli ainakin meidän nurkilla takatalven juhlaa, mutta eipäs anneta sen häiritä. Ensin vietetään vappua, sitten juhlitaan mammoja, ja monelle on valmistujaisiakin tiedossa toukokuulle. Brunssia, kakkusia, pieniä askarteluja, iloa, haikeutta, jonkin uuden alkamista. 


Mitäpä, jos pikkuisen kurkattaisiin lahjaboxiin. Sieltä löytyi vilahdus tummansinistä pitsiä, mutta loppu jääköön salaisuudeksi :)



Jaahas. Kalenteri ja säätiedotus näyttävät sen verran plussaa, että nyt uskaltaa lähteä puutarhaan kuokkimaan kesää esille. Leppoisia hetkiä arkeen ja juhlaan toivotellen



lauantai 23. huhtikuuta 2016

Odd Molly ja kuninkaallisia keksejä

No onkos tullut kesä? Not. Kivempaa on olla bikineissä, kun päällä on lämmin neule. Heh. Sorruin sitten Odd Mollyn neuleeseen. Viime vuonna hypistelin Tukholmassakin niitä, mutta jätin kauppaan. Lohdutuksena kukkarolle löysin sentään alennusmyynnistä. Rantamekkoja ja sandaaleita pitäisi varmaan tähän aikaan tähyillä, mutta luotto on tätä luokkaa kesän lämpöön. Lyhyt ja vähäluminen.


Ulkosaaristosta viimeisetkin lumenrippeet ovat jo lähteneet, mutta hrrrrrr. Tuuli on silti älyttömän raaka. Rohkeimmat ovat jo tovin käyneet suppaamassa laineilla, kunhan vain pienikin lätäkkö sulaa vettä on tarjolla. Tyydyin katselemaan tässä vaiheessa menoa rannalta, mutta kesällä olisi tarkoitus kiivetä laudalle :)


Kesän ensimmäinen piknik-reissu on takana, ja eiköhän tästä saada ihan mukava retkeilykesä aikaan. Namskis, miten leipä maistuukin hyvältä ulkona, vaikka salaatti olisikin vähän vettynyt ja suolakurkun liemi imeytynyt leivän kannikkaan.


Vähän suolapalaa illanistujaisiin. Piirakka on aina varma nakki. Se on vähän kuin pyttipannu. Katsotaan mitä kaapista löytyy, ja sen mukaan mennään.


Sen verran royalistia on meikäläisessä, että oli ihan pakko kokeilla Brittien hallitsijan synttärikeksejä. Ysikymppinen on tulossa mittariin, ja sen kunniaksi on tehty peltirasiallinen naposteltavaa. Ei tarvinnut Stockaa pitemmälle lähteä.


Tulipa käytyä myös paikallisilla messuilla. Tarjontaa oli sekalaisesti, mutta lähinnä viihdyin puutarhanurkkauksessa. Kukkasipuleita, taimia, siemeniä ja muutamia kivoja asetelmiakin. Ensimmäiset orvokit laitoin jo etuterassille, kun kyllästyin narsisseihin. Penkistä on tulollaan jo kaikenlaista pientä, mutta vielä on kasvu vaatimatonta. 


Eipä uskoisi, että toukokuu on kohta tulossa. Ja Vappu. Silloin viimeistään on aina pitänyt ottaa kesävetimet päälle, ja sitten niiskutellaan seuraava viikko. Nykyisin tykkään enemmän mukavuudesta, ja vapputorille mennään vaikka saappaissa ja lapaset kädessä.

Sisustuskärpänen pörrää taas ympärillä. Yritän hankkiutua olkkarin joistakin huonekaluista eroon ja sen jälkeen tilalle jotain muuta. Enemmän tilaa ja väljyyttä. Meillä on aika isot ikkunat olkkarissa, ja tekisi mieli raivata tilaa oikein kunnolla isolle palmupuulle. Kesällä se pärjää aika hyvin, mutta talvella se voi olla kylmä ja vetoinen paikka. Ihan kivoja vuoripalmujakin on  tarjolla, mutta usein olen myös nähnyt käpristyneitä ja ruskettuneita lehtiä. Ei viitsisi haaskata montaa kymppiä eksotiikkaan, jos ei saa sitä menestymään.

Sitten filosofiaa. Tein hauskan filosofisen testin, joka on aika helppo toteuttaa. Kirjoita paperi täyteen haaveita, unelmia ja konkreettisia asioita, jotka tuottavat sinulle iloa. Käytä erilaisia elämänalueita, kuten työ, harrastukset, luovuus, sosiaaliset suhteet, fyysinen toiminta, hallinnollinen toiminta, ajatustyö jne. Esimerkkeinä: puutarhanhoito, organisointi, keksiminen, matkustaminen jne. Pisteytä sen jälkeen kaikki seuraavasti. Anna kolme pistettä, jos pääset sitä asiaa toteuttamaan riittävästi. Kaksi pistettä, jos pääset toteuttamaan sitä asiaa vain osittain ja yksi piste, jos et pääse toteuttamaan sitä juuri lainkaan. Itselleni paljastui, että oli todella paljon asioita, joista pidän, mutta en toteuta riittävästi. Koitapa testata, jos huvittaa. Oman laivan nokkaan pitää laittaa uudet koordinaatit.

Kuulemisiin, ihanat

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kesä Marimekon kippoon

Viuhvauh ja humpsista. Pieni palanen kesää on kasvanut purkkiin. Siemenet laitoin tänä vuonna Marimekon kippoon, ja aika nopeasti tuli parturoitavaa.  Useana vuonna olen kylvänyt ohraa, ja kyllä siitäkin ihan kiva tulee. Onhan se kesä jo mielessä. Kumpparit odottavat terassin ovella, mutta takapiha on vielä hangen peittämä. Laitoin paljon uusia kukkasipuleita viime syksynä maahan, ja satoa olisi jo kiva päästä tutkimaan. Odottavan aika on pitkä. Plääh.


Sen verran on aurinkokin paistellut, että aurinkolasit ovat vakkarivarusteena taas käsilaukussa. Viime postauksessa mainittu pelargonia on tiputellut muutamia lehtiä, mutta eiköhän se pääse uuteen vauhtiin säiden lämmetessä. Kukintaa odotellessa täytyy nauttia tulppaaneista. 


Sisustuslehdistä olen etsinyt hempeitä värejä, mutta taidan silti ripustaa valkeat höyhenet maljakkoon oksille.


Vaatekaappi ei ole vielä saanut keväistä täydennystä, mutta jotain pinkkiä piti saada asusteeksi.



Kohta onkin kesäaika. Tuleva kesä tarkoittaa meidän huushollissa myös remmppaa, tosin pihan puolella. Muutama laho puu pitää vaihtaa pergolaan. Olikin ylläri nähdä, että iso tukipuu terassilla olikin sisältä melkein laho. Tiedossa on myös talon maalaus, joten kannattaako sitä edes turhaan pestä keväällä ikkunoita. Kumminkin joutuu tekemään uuden kierroksen. Saa nähdä, kuinka aikataulut tulevat pitämään, miten on säiden kanssa ja tuleeko valmista. Ehkäpä joutuu sutimaan vielä aitojakin, että kokonaisuus näyttäisi valmiimmalta. Nooh. Suunnitelma on yksi juttu, ja toinen on sitten se toteutus....

Leppoisaa viikkoa ja kevätlintujen sirkutusta toivotellen!

torstai 25. helmikuuta 2016

Ihan eka Mårbacka

Hih. Keväisessä auringossa paistattelee ihan ensimmäinen Mårbacka, jota monet kutsuvat myös pelargonien kuningattareksi. Vielä ei pääse ruukkupuutarhaa laittelemaan pihalle, mutta pääsinpäs silti kesän makuun. Pelargonia-lajikkeita on kymmenittäin, mutta viime vuosina hempeän muhkeasti kukkivasta Mårbackasta on tullut monen suosikki.

Puutarhablogeissa olen ihastellut tätä lajiketta aikaisemmin, ja messuillakin on tarjolla monenlaista valikoimaa. Hento vaaleanpunainen väri tuntuu juuri tänä keväänä kivalta. Eikä se haittaa, jos tulee ripaus mummolan tunnelmaa mukana. Toivottavasti tästä kasvaa oikein tuuhea ja runsas yksilö. Ainakin erityisen runsaasta kukinnasta tämä lajike on tunnettu.



Nappasin vielä pienen pistokkaan, jos vaikka saisi toisenkin tulokkaan kasvuvauhtiin. Kröhöm. Toivottavasti oli oikeaoppisesti leikattu. Laitoin nyt alkajaisiksi vesilasiin, vaikka multaankin sen voisi varmaan istuttaa.



Tänä keväänä olen muutenkin katsellut uusia vihrekasveja sillä silmällä. Ehkäpä uusi oliivipuu viime syksynä nuukahtaneen tilalle. Peikonlehteäkin olen mittaillut mielessäni, ja ehkäpä se palmukin toisi vähän eksotiikkaa. 

Muutama aurinkoinen päivä vaikuttaa ihmeellisellä tavalla olemiseen. Linnut sirkuttavat, räystään jääpuikoista tippuu pisaroita, sorsat ovat kerääntyneet rannoille räpsyttelemään siipiään. Eipä ole hassumpi hiihtokelikään. Täällä alkaa puutarhapeukalo heräilemään kavukauteen.

Leppoisia päiviä lomalaisille ja iloista kevään odotusta

perjantai 12. helmikuuta 2016

Suklaasydän ystävälle

Heissulivei. Täällä on laitettu uuni lämpöiseksi ja taikinatassut töihin. Miten olisi pieni makupala ystäväiselle.


Marianne-leivokset

4 munaa
1 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja siivilöi munavaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Paista 225 asteessa noin 8 min. Kumoa levy sokeroidulle leivinpaperille.

Täyte

3dl vispikermaa
1dl tomusokeria
250g mascarponejuustoa
120g Marianne-rouhetta
5 liivatelehteä
1dl kuumaa matoa

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma ja tomusokeri. Lisää rouhe ja mascarpone. Liuota liivatteet kuumaan maitoon ja lisää liuos täytteeseen sekoittaen. Anna täytteen jähmettyä hetken.
Halkaise torttupohja ja laita väliin täyte. Nosta päälle toinen pohja kanneksi ja anna jähmettyä viileässä. Valmiin kakun voit leikata neliöiksi tai ottaa siitä muotilla leivoksia. Koristelut oman maun ja fiiliksen mukaan. Ohje on Yhteishyvän ruoka-liitteestä. Niin ja leivoksia tulee noin 6-8 kpl.


Kakkuset ovat valmiina, ja siitä se sitten alkaa. Joko saa ottaa? Montako saa syödä? Loppuivatko ne jo? Koska teet lisää?


Väliin sopivat varmasti myös ranskalaiset pastillit jauhettuna. Käytin ihan tavallista piparkakkumuottia, joka upposikin helposti taikinaan. Vähän siinä sai kieli keskellä suuta taiteilla niitä lastalla irti :)


Vanha orkidea ei vielä ole näyttänyt merkkejä kukinnasta, mutta ilokseni sain tällaisen tuliaisen tuomaan kevättä kotiin. Nyt on juuri se aika, kun tekisi mieli vaihtaa huonekalujen paikkaa, hankkia uusia viherkasveja ja muutama uusi tyynyliinakin sohvaa koristamaan. 


Onkos siellä ruudun takana Downton Abbey -faneja? Olen vasta nyt aloittanut katselemaan sitä Netflixistä. Alkuun homma vaikutti jäykältä pukudraamalta, mutta nyt on niin monta juonenpätkää meneillään ettei milllään malttaisi odottaa seuraavaa jaksoa. Kohta on silmät neliskulmaisena päässä ruudun tuijottamisesta. Olen toisaalta etsinyt pitkän aikaa sopivaa draamaa realityjen tilalle. Onneksi tätä on vielä useampi tuotantokausi jäljellä.

Täällä on elelty luomuelämää, joten bloggaustahti on ollut surkean hidasta. Sorry siitä. Täytyy kaivella itsensä loskan alta esille katselemaan lintujen pesimäpuuhia ja nurmikon viherrystä. Joka tapauksessa teille kaikille ihanuuksille toivotan valloittavaa ystävänpäivää ja leppoista meininkiä

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tien päällä, tien poskessa ja villasta bikineihin

Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, joten eiköhän ole aika laitella vähän kuulumisia. Arvatkaapas mitä. Mikään ei muutu, jos tekee aina samalla tavalla. Olen ollut oman itseni testikaniini ja elellyt melkein ilman kameraa. Jokainen bloggaaja tietää varmasti, että takaraivossa aina raksuttaa jotain kuvaamiseen liittyvää. Tykkään visuaalisista asioista, joten vähän on ollut vieroitusoireita. Joka tapauksessa on ollut mielenkiintoista havaita, mitä kaikkea korvien välissä tapahtuu, kun rikkoo rutiineja. Jokunen räpsy on tullut napattua, mutta muuten olen ollut ihan hunningolla.

Tammikuu tuntuu yleensä ankean pitkältä vuodenvaihteen jälkeen. Homma luistaa kuin täi tervassa, eikä pakkasistakaan ole oikein vetoapua. Niinpä olen huolella yrittänyt laittaa alkuvuoteen jotain kivoja tekemisiä.


Lapasia ja villasukkia on käytetty ahkerasti, mutta on sitä tepasteltu myös bikneissä. Heittäydyttiin mieheni kanssa puolivallattomiksi ja uiskenneltiin lämpimissä ja viileissä vesissä sekä erityisen suolaisessa vedessä. Tällaiselle vesipedolle ei riitä pieni varpaiden uittaminen.


Joskus sopivaa luettavaa löytyy omasta kirjahyllystä. Pienen tauon jälkeen ei muista enää tarinan käänteitä, joten aivan hyvin voi lukea kirjan uudestaan. Minussakin asuu pieni putiikinpitäjä. Lankakauppa, suklaakauppa, kahvila tai jotain. Unelmissa voi poimia siitäkin hommasta rusinat pullasta.


Kupponen teetä on parasta pakkasella. Kaako on hyvä kakkonen.


Kesä on jo mielessä. Pöydällä on nippu puutarhalehtiä, joita olen lueskellut ahkerasti. Olen kyllä enemmän fiilis-puutarhuri. Kauhistelen aina kuvia, joissa näytetään, miten puut pitäisi oikealla tavalla leikata ja harventaa keväällä. Oma tarkkuuteni fokusoituu johonkin muuhun. Ehkä luonto auttaa siinä missä itse oikaisen :)


Jättitulppaani? Nouu. Kaksivanainen Amaryllis tekee comebackin. En ole ostanut vielä yhtään tulppaanikimppua, vaikka houkutus on ollut suuri. 


Arki on lähtenyt kulttuurilla liikkeelle. Musikaali, teatteria, elokuvia. Niin ja sitten sitä puurtamista. Puutalo ei tykkää lomailusta. Heti on kylmä kuin ladossa kotiin palatessa. Takkaa on poltettu urakalla, kolattu lumia ja viritelty suksia. Jos vaikka lähtisi jäälle sään lauhtuessa. En ole todellakaan mikään hiihtokuningatar. Jos vaikka tauon jälkeen edes pysyisi pystyssä.

Tuli sitten kokeiltua myös istumista motarin vieressä tienposkessa, kun auto alkoi yskimään pakkasella. Ei tykännyt säilytyksestä hotellin tallissa. Miksei niissä voi olla lämmitystä. Eihän sitä jatkuvaa lämpötilojen sahaamista kukaan kestä. Onneksi päästiin jatkamaan matkaa ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä. 

Tammikuun helmi oli Cheekend. Pitihän se show nähdä, kun on stadikan keikat jääneet väliin. Pisteet räppärille tinkimättömästä työstä ja näyttävistä lavaefektitehosteista.  Kyllä kannatti. Kuten kuvasta näkyy, niin suklaa kuuluu edelleen ruokaympyrään.


Sananen vielä siitä hiihtämisestä. Uuden ladun avaaminen on vähän työläämpää kuin valmiilla suksiminen. Edellä ja perässä hiihtäminen vaativat erilaisia asioita. Joskus on kiva mennä turvallisesti perässä, kun edellä on luotettava veturi. Joskus veturi vie harhaan.

Viime syksyn ajan olen karsinut tavaroita kodista ja varastosta. Nyt on ajatusten karsimisen aika. Minkälaisista asioista on tullut rutiinia? Mitkä ajatukset kiertävät kehää? Minkälaiset asiat ovat aikavarkaita, jotka jarruttavat? Mistä saan energiaa ja mistä en? Mitkä asiat orjuuttavat näkymättömällä tavalla? Lopputulos voi hämmmästyttää, kun oravanpyörä pysäytetään.

 Joissakin asioissa olen rohkea, joissakin varmistelija. Kysyn mielelläni neuvoja ja kuuntelen muita, viisaampiani, kokeneempiani. Silti. Yllättävän moni neuvo perustuu kuitenkin omiin pelkoihin, rajoitteisiin ja turvallisuudentunteeseen. Ettei mikään muuttuisi.

Ja sitten vähän materiaa. Kaikenlainen sisustaminen ja askartelu odottelevat vuoroaan. Joulun kauppareissut ovat vielä tuoreessa muistissa, eikä suurempia houkutuksia ole kierrellä putiikeissa. Pakkanen tekee myös sen, että pihalla jäätyy ja kaupassa läkähtyy toppavetimien alle.  Odottelen kovasti lauhempia kelejä, että pääsisi nauttimaan kävelylenkeistä.

Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. Pidetään sormet, varpaat ja sydän lämpiminä. Täällä mennään umpihankeen :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...