keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Uuden vuoden seikkailut

Tsirp-tsirp. Vähän kuulumisia ja sitten katseet kohti tulevaisuutta. Kuvan tipunen kuuluu talven paluumuuttajiin, eikä pakkasia hätkähdä. Tenavat is here to stay. Valkokankaan vesselit keventävät mukavasti vuodenvaihdetta. On siis aika kuoriutua kotelosta ihmisten ilmoille. 

Pakkanen on kiristynyt ja maa on sopivasti kuurassa. Kelloa ei ole juuri katsottu, vaan ollaan oltu kuin Ellun kanat.  Yhtenä päivänä kävin pakollisilla asioilla kaupungilla, mutta hippulat vinkuen tulin takaisin viltin alle. Suoristusrauta vetelee viimeisiään, joten suunnistin suoraa tietä kaupan hyllyä kohti sivulle vilkaisematta. Ale-ruuhka ja rekkien penkominen eivät sovi nyt omaan mielentilaan ollenkaan.


Joulu meni yhtä vikkelästi ohi kuin muinakin vuosina. Tohinaa monta viikkoa, ja se on siinä kertarysäyksellä. Meillä on löhötty oikein kunnolla. Unta on riittänyt loputtomasti, ja siinä välillä on otettu muutamat nokosetkin. Vähän ulkoilua, klassikkoleffoja, piirrettyjä, lautapelejä, musiikkia, soittamista, suolaista ja makeaa, epämääräistä tonttuilua ja kyläilyä.


Vuodenvaihteen palapeli tehtiin porukalla ennätysajassa. Muumit Rivieralla on kepeä hassuine hahmoineen. Silmiä, korvia, jalkoja ja neniä loputtomiin. Ei ollut muuten hassumpi elokuvanakaan. Huikea piirretty on myös Disney-leffa Kaksin karkuteilla.


Iittalan lasit olivat lahjatoiveena, ja niinpä pääsen niitä nyt testailemaan käytännössä. Uskaltaisikohan laittaa tuikut sisälle. Niistä voisi hehkua tunnelmallinen valo.


Takana on aivan erityislaatuinen vuosi, jonka aikana olen kasvanut metrin henkistä pituutta. Ilman kunnollista perustusta on vaikea rakentaa taloa. Niinpä juuri tänä vuonna olen tehnyt perusteellista pohjatyötä. Erityisen tärkeää on se, että kohdistaa voimavarat oikein. Valitaan tuoksuista ne rakkaimmat ja tärkeimmät, jotka saavat kukoistamaan.


Jaettu seikkailu on kaksinkertainen ilo.


Värit vyöryvät esille vuonna 2016. Mukana ripaus inkkaria ja boheemia tyyliä. On aika tarkistaa myös oma tyyli uudistuneen mielen mukaiseksi.


Seuraava siirto laudalla vaatii keskittymistä.


She knew she could and so she did.


Niin. Nyt maalataan pensselillä uusia kuvioita. Kiitos sinne ruudun toiselle puolelle ihanasta vuodesta. Kaikkea hyvää myös tulevalle vuodelle! To Do -lista tulevaisuuteen on jo kirjoitettuna, toteuttamista vailla. Vähän naposteltavaa, ehkäpä kuohuvaa ja muutama rakettikin siihen kruunuksi. 
Less is More.... myös ensi vuonna.

Blogi sattaa olla jonkin aikaa talvihorroksessa. Kuulemisiin, ihanat :)
Happy New Year

tiistai 22. joulukuuta 2015

Tulkoon joulu ja kuuseen oikeat kynttilät

"Niityillä lunta, hiljaiset kadut.
Taakse jo jäänyt syksyn lohduttomuus,
Muistojen virtaa, lapsuuden sadut,
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus."

Tämän joulun piirileikki tuli hoidettuakin jo kauppareissulla, kun yritin löytää jonkinlaista rakoa autolle. Joulu tuntuu joka vuosi erilaiselta, vaikka valmistelisi tuttujen perinteiden mukaan. Meillä on joulua valmisteltu maltilla, mutta kuitenkin niin, että jokainen on saanut toteuttaa omia toiveitaan. Jokaisen pois jätetyn turhan rutiinin tilalla on nyt parkkipaikka joulumielelle.  


Kuusi sai tänä vuonna sähköisten valojen rinnalle elävän kynttilän pidikkeineen. En tiedä, uskallanko sytyttää, mutta ainakin niitä voi katsella. Pidikkeillä on jo ikää ja historiaa takana. Näin joskus ennen vanhaan toimittiin, ja varmasti se toi oman jännityksensä jouluun.



Isäntä ja emäntä ovat pikkuhiljaa siirtymässä joulun viettoon.Tosin isäntä vasta myöhemmin, kun hänellä on tänä vuonna työpäivä vielä joulupäivänkin.


Muutama vapaapäivä tekee hyvää. Samalla voi katseet kohdistaa jo uuteen vuoteen. Talvipäivänseisaus tuntuu juhlalta joulun alla. Luonto kääntyy kevättä kohti :)


Kuusi on pitänyt neulaset kohtalaisesti, vaikka se hankittiin tänä vuonna hieman etuajassa. Vähän vielä leipomista ja taustalle jouluradio soimaan.

Blogi hiljenee ja laittaa lomavaihteen päälle.

Tunnelmallista ja lämpöistä joulumieltä Sinulle

tiistai 15. joulukuuta 2015

Säpinää, paketteja, onnea ja epäonnea

Vilinää ja vilskettä. Niin. Joulutunnelma alkaa tiivistyä ainakin askeleiden määrällä mitattuna.
Viimeiset paketit ovat sujahtaneet kääröihin, kortit lähtivät ajoissa postiin, kauneimmat joululaulut laulettu ja piano on taas soinut kotoisasti.

Hento lumipeite ja pieni pakkanen ovat olleet oikein tervetulleita. Kuusikin on ensimmäistä kertaa haettu hyvissä ajoin. Vähän pelkään, että neulasia ei taida montaakaan olla jäljellä aattona. Kuusi ei oikein pidä lämpötilanvaihteluista, ja takkaa kuitenkin lämmitellään aika paljon. Pieni huonekuusi porskuttaa ihan hyvin, joten ehkäpä siitä on iloa vielä pitkään.


Mikään paketti ei meillä pysy salassa, joten turha piilotella. Laitetaan niin näkyvälle paikalle, että kaikki varmasti näkevät, jos hiiret käyvät nakertamassa :)


Joulun reseptit alkavat hahmottua. Jouluateria syödään vanhempieni luona perheen ja sisarusten kesken. Niinpä omassa kodissa valmistetaan jotain muuta. Jotain pientä pitää varata myös itselle, kuten punajuuri ja vuohenjuusto. Jokaiselle jotain. Mies tykkäisi varmaankin lipeäkalasta, mutta ilman happinaamaria en taida pystyä olemaan samassa asunnossa. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Kala taitaa olla meillä suositumpi kuin liha.


Vähän vielä koristeita, ja jouluiset tyynyt muuttavat olkkariin.


Hyasintit ovat auenneet sopivasti. Muistin, että ne tuoksuvat paljon voimakkaammin. Onkohan oma nenä tukossa vai mistä kiikastaa...


Revontulia on näkynyt taas monin paikoin tällä viikolla, mutta kyllä auringonlaskukin on mukavaa katseltavaa. Taivaanranta on näyttänyt upeat värit pikkupakkasessa.


Vähän jo edellisessä postauksessa vihjailin että taitaa olla pakko hankkia uusi tiskikone. Ei suostunut vanha rotisko käynnistymään ja siitä sitten kaupoille. Vanha kone on ollut reilusti yli kymmenen vuotta, ja pakko oli päästä kartalle nykyajan tarjontaan. On zeoliitti-kuivausta ja aika monessa myös vedettävä erillinen taso aterimille. Se näytti kätevältä, mutta mistäs sen tietää, kun ei ole kokemusta.  Ottaisiko tavallisen peruskoneen vai vähän erilaisemman kaikilla herkuilla? Ensimmäinen käynti laittoi mietinnät uusiksi. Netistäkin tuli luettua palautteita koneista, mutta välillä nekin ovat ristiriitaisia. Toinen kehuu laitteen maasta taivaaseen ja toinen lyttää maan rakoon. Yön yli nukkuminen auttoi asiaa, ja sitten taas uudelle kierrokselle uusin kysymyksin. Lopullinen valinta tehtiin tunnetta ja järkeä yhdistämällä. Miksi meidän koneet hajoaa aina joulun alla?Sama kävi tietokoneen kanssa ja pesukoneen kanssa. Onneksi eivät kuitenkaan samana vuonna. Onkohan niiden kesto ajastettu joulumarkkinoita ajatellen...

Oli tässä vähän muutakin epäonnea. Tilasin erään lahjan keskusvarastolta myymälään, koska sitä ei ollut heillä hyllyssä. Toimitusaikaa oli viikko ja menin sitten noutamaan tavaraa liikkeestä. Etsivät sitä sitten kissojen ja koirien kanssa, kunnes huomasivat, että tavara oli tullut ja se oli myyty vahingossa jollekin random-tyypille. Arrrrggghh. Lupasivat tiltata uuden, mutta eivät ole varmoja ehtiikö jouluksi. Että silleen.  

Nyt on toisaalta tyytyväinen olo sen suhteen, että siivosin alkusyksystä kaikki nurkat kirpparin vuoksi. Ehtii sitä taas keväällä tehdä uuden kierroksen. Jouluksi riittää ihan tavallinen siivous ja tunnelmavalaistus.

Vaikka tässä joulua odotetaan, niin toisaalta on kiva miettiä jo uuden vuoden juttujakin. Tämä vuosi on ollut monella tavalla käännekohta. Ehkä siitä ei ulkoisia merkkejä näy paljon, mutta sisäinen maailma on tehnyt ison harppauksen. 

Leppoisaa viikkoa sinulle, ja lämmin tervehdys myös uusille lukijoille. Yritetään löytää ne mantelit riisipuurosta :)

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Suklaateetä ja joutsenia pikkujuhliin

Paineettomat kekkerit ovat parhaita, eikä silloin tarvita varsinaista otsikkoa tai syytä. Isommat juhlat keräävät hiiliä pään päälle, kun takaraivossa raksuttavat  kaikki ne härpäkkeet, joita pitäisi olla esillä.  Tarjottavaa voi olla vähän mutta kuitenkin ajatuksella tehty. Tuttavapiirissä on monella erityisruokavalio, joten olen alkanut vähitellen tutustua enemmän myös resepteihin, jotka sopisivat kaikille. Eihän se varmaan tunnu kivalta, kun osalle porukasta on tarjolla näyttäviä kakkuja, ja sitten on muutama kuiva keksi vieressä. Täällä on lukijoissa varmasti asiantuntijoita sen suhteen, minkälaisia tilanteita on tullut eteen, ja kuinka haluaisi tulla kohdelluksi. 

Ensin vähän suolaista. Lohimousse on yksi meidän perheen suosikeista. Siitä saa juhlavaa ja arkista tarpeen mukaan. Graavattu lohi taipuu moneen, kun siihen sekoittaa pippuria, suolaa, tilliä, majoneesia ja kermaviiliä. Sibeliuksen ja Suomen kunniaksi taiteilin vielä Maalahden limpusta joutsenen purjehtimaan.


Kutsuista tulee jotenkin rennommat, kun pöydässä on kaffikuppien ja asettien tilalla mukit. English Tea Shop -merkillä on myös Christmas collection. Luomuteen aromeina ovat chocolate, cherry & coconut. Pienet suklaahippuset voi nauttia näinkin, eikä välttämättä tarvitse jälkkäriä.




Itsenäisyyspivän kunniaksi meillä tarjottiin Brita-kakkua mustikoilla. Ettei vain menisi liian helpoksi, niin pitihän sitten vielä tiskikoneen hajota kaiken kruunuksi. Tietenkin silloin, kun pöytä on täynnä kaikenlaista kippoa juhlien jäljiltä. Toiset tykkäävät tiskata kaikki käsin, mutta minä en taida osata olla enää ilman. Tosin nyt täytyy taas sitäkin treenata ennen kuin vanha on korjattu tai uusi tilalla. Mahtaako näitä vanhoja enää pystyä korjaamaankaan nykyisin. Uutta konetta olisi mukava katsella rauhassa, eikä oikeen nappaisi sännätä jouluhässäkän keskelle vertailemaan merkkejä ja ominaisuuksia.


Ensimmäiset hyasintit piilottelevat vielä ujosti. Vehreyttä on silti kiva katsella, vaikka ei vielä kukintoa olekaan.


  Pikkujoulua ja vähän muutakin juhlistamista on ollut meneillään. Miehen kanssa tuli juhlistettua myös yhdessäolon merkkipäivää. Tällä kertaa oli todella vaikea päättää ruokapaikkaa. Niinpä päädyimme syömään ruokaa yhdessä paikassa ja jälkkäriä sitten erikseen toisessa ravintolassa. Ei kompromisseja tai tyytymistä. Kyllä kannatti. Nuorempana monen asian tekeminen jäi kehtaamisen takia tekemättä. 

 Kuulkaas Nisset ja Nasset. Onkos siellä joulumieli jo hankittuna? Jos ei ole, niin otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee, hippusina tai murusina

torstai 3. joulukuuta 2015

Adele ja epä-joulua ilman pipareita

Hello. It´s me. Kulkusten kilinää ei vielä kuulu, joten tässähän on hyvää aikaa kuunnella jotain muuta tunnelmaan sopivaa. Adele is back, joten uusi biisi ohittaa meikäläisen soittolistalla rekiretket. Muutenkin on musta maa ja hiekkaa rattaissa. Ehtiihän niitä sitten myöhemminkin. Tosin meillähän joululaulut soivat jo kesällä jälkikasvun toimesta, joten tässähän alkaa olla kohta jo kyllästymisen merkkejä :) Niinpä siis Adele tuo aivan kelpo tunnelman mahtipontisellä mutta herkällä tyylillään. Taivas, miten upea ääni, monivivahteinen ja paljon sävyjä. En uskaltaisi edes kotikaraokessa vetää.

Jouluun voi valmistautua jättämällä asioita pois. Yksi asia vähemmän, keuhkoihin virtaa happea ja mieli kevenee. Meillä ei leivota pipareita tänä vuonna. Niitä on joka vuosi veivattu antaumuksella, koristeltu karkeilla ja kuorrutettu rakkaudella. Siinä ne sitten nököttävät hillopurkissa tai pöydällä pölyyntymässä. Siitä olikin tullut rutiini, joka ei palvellut ketään. Torttuja ja pipareita on ennen joulua tarjolla niin monilla kekkereillä, että jouluna ovatkin maistuneet ihan muut herkut. Tehdään sitten raikkaita, keveitä ja keväisiä herkkuja. Perinteet uudistuvat vain muuttamalla niitä itse. Ihastelen täällä blogeissa teidän ihanuuksia ja piparkakkutaloja.

Muuten leivontaohjeita tässä on tutkittu ja tiirailtukin tarkkaan. Itsenäisyyspäivänä olisi kiva kokkailla jotain koko perheen voimin ja sitten naposteltavien kanssa pukumarssia seuraamaan telkusta. Tosin joka vuosi istumalihakset alkavat puutua jo puolessa välissä.


Nyblom o Kollenin kangasviiri on silitettynä odottamassa ripustamista. Laitan sen olkkarin ikkunaan sivuverhojen kaveriksi. Löysin tämän viime vuonna blogikirppikseltä parilla eurolla.



Oma joulukalenteri on Tine K -kynttilä, jonka lisäksi on lupa taittaa palanen suklaalevystä.  Onhan sekin suklaakalenteri.
On myös muita kivoja vaihtoehtoja, kuten touhukalenteri. Joka päivälle oma jumppaliike. Tai sitten kiitos-ja kehukalenteri. Anna puolisolle tai itselle paperilapulla positiivinen kehu jokaiselle päivälle. Siitä tulee hyvä mieli, eikä maksa mitään.


Noniin. Takaisin reseptien pariin. Jotain ihan uuttakin voisi tehdä jouluksi. Esimerkiksi patee. Sitä en ole koskaan kokeillut, mutta kovasti ovat näyttävän näköisiä.


Meillä ollaan leffa-friikkejä, mutta liian harvoin kohdalle osuu tosi hyvä leffa. Niinpä joskus on kiva katsoa jotain vanhaa. Viimeksi valitsimme Sound of musicin. On siinä jotain hienoa ja tyylikästä, vanhanajan tahdikkuutta. Samalla tajuaa, miten paljon elokuvamaailma on muuttunut. Voisihan sitä mennä leffateatteriin katsomaan vaikkapa baletin.  

Katseet kääntyvät viikonloppuun. Leppoisia jouluvalmisteluja ja itsenäisyyspäivän tunnelmaa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...