torstai 26. marraskuuta 2015

Mantelipiilo herkkusuulle

Pienet salaisuudet ja piilopaikat kuuluvat joulun odotukseen. Hipsutellaan, sipsutellaan, kuiskutellaan. Etsitään kätköjä ja herkkuja. Jotain makeaa voi myös piilottaa niin, ettei kukaan ymmärrä sitä etsiäkään. Pieni puraisu sen vasta paljastaa. Njamm. Onko tässä taikinassa jotain uutta ja erilaista?


Tuunasin vähän perinteisiä joulutorttuja, koska meillä ollaan ihan heikkona mantelimassaan. Kaupasta saa niitä valmiita pötkylöitä, joita olen käyttänyt laskiaispullaan. Voihan sitä toki itsekin tehdä manteleista tahnan. Pieni siivu taikinan päälle ennen taittelua.


Voitelin tortut ja lisäsin vielä omena-kaneli -marmeladin. Aika kiva yhdistelmä. Luumu toimii varmaan hyvin myös mantelimassan kaverina.


Kynttilät odottelevat ensimmäistä adventtia. Tähän asti käytössä on ollut puinen kynttelikkö, mutta nyt teki mieli vähän vaihtelua. Normaalisti tästä alustalta olen tarjoillut patonkia, mutta käyhän se näinkin. 



Manteleita, rusinoita, kuumaa juotavaa.


  Vähitellen ilmestyy kotiin jotain pientä jouluista. Ajastetut led-valot ovat toimineen ulkona yllättävän hyvin. Tosin yksi kynttilä jäi ensin vesisateeseen ja sitten pakkaseen. Siinä meni ajastus metikköön, ja nyt se vilkuttelee miten sattuu. 

Viikonloppuna olisi tarjolla monenlaista: markkinaa, joulutoria, ilotulitusta, konserttia. Pienet pikkujoulut olisi ainakin luvassa, joten katsotaan mitä kaikkea keksitään. Lumesta on jäljellä sohjoinen kasa, ja aurinko taitaa paistella muilla mailla. Riemua pitää repiä irti sitten jostain muusta. Vaikka sitten suklaasta. Ripustetaan oksille sitten ne namuset mitä on jäljellä. Mutta. Marraskuu on kohta selätetty.  Sitä pitää juhlia! Mukavaa loppuviikkoa Sinulle :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Meidän kodissa vihertää

Yes, it´s green! Eipä olisi uskonut, että metsänvihreä palaa kotiin pitkän tauon jälkeen. Lettinauhan verran olen laittanut vasta punaista esille, mutta aloitetaan vihreästä. Olohuoneen vallitseva väri on meillä valkoinen, ja siihen sekaan on tullut fiiliksen mukaan ripaus kultaa, hopeaa, harmaata, mustaa. Nyt olen kuitenkin taas tykästynyt ainakin jossain määrin vihreään. Välissä on ollutkin pitkä tauko.  Myös vaatekaupoissa on ollut tummanvihreitä neuleita ja paitoja. Täytyypä kurkistaa omaan vaatekaappiin, jos sieltä löytyisi jotain vuodelta kuokka ja miekka.

Tämä asetelma syntyi viikolla, kun maassa ei ollut vielä milliäkään lunta. Nyt onkin kunnon hanki, ja ensimmäiset lumityöt on tehty. On se vain kivaa, kun on valkoinen maa, vaikkakin liikkeelle  lähteminen on autolla taas jotenkin tahmeampaa.



Vähän kakuttelua. Kermavaahto saa pirteän maun, kun jauhaa ranskalaiset pastillit jauheeksi. 


Nostin myös kaapista esille vihreitä astioita.


Kappas vaan. En ollutkaan heittänyt tätä neuleliiviä kirpparille. Nyt sen voisi ottaa jopa takaisin käyttöön.


Onpa kiva katsella ikkunasta, kun lumi leijailee hitaasti ja rauhallisesti maahan. Oksat notkuvat lumen painosta ja luonto on hiljainen. Kuukausi talvipäivänseisaukseen. Lapset osaavat ottaa ilon irti ensilumesta, samalla kun itse miettii auton ja rappujen putsaamista. Iloitseminen on taito, josta täytyy välillä oikein erikseen huolehtia. Hypätään lumikasaan, tehdään lumipalloja, haistellaan ja maistellaan lunta. Muistan omasta lapsuudesta, kuinka kivaa oli juuri se, kun aikuiset eivät vain seisseet tumput suorina vaan heittäytyivät leikkiin mukaan. Tosissaan muttei totisina!

Mukavaa viikkoa sinulle!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Huonekuusi ja hätäponnari

Joka kuuseen kurkottaa, ei katajaan aina kapsahda, joten tähän sitten päädyin. Postiluukusta tipahti mainos, että "ihanan trendikäs huonekuusi tarjouksessa". No niinpä. Minäkin sitten. Omaan huusholliin. Pari päivää ollaan tässä toisiamme tuijoteltu, teekupposen kanssa olen kiertänyt ja tutkiskellut. Ihan kelpo asukas. Hassua, että näyttää havupuulta, mutta tuntuu kuin olisi jokin muovi- tai silkkikasvi.

Ehkäpä tämä ei kuitenkaan riitä joulun pääkuuseksi, vaikka jonkinlaisen piirileikin voisikin ympärillä tepsuttaa. Jälkikasvu nostaa metakan, jos ei tule kunnon kuusta. Kommenti mieheltä: "Kuuluuko oksien olla noin harvassa?" No tottakai. Ja tämä oli tuuhein tarjolla olevista.

Sitten alkaa se touhottaminen. Laittaisiko saviruukun, lasiruukun tai jonkin metallisen. Ehkä paperipussiin tai kivaan paperiin ja narua ympärille. Alakertaan vai yläkertaan, lattialle vai pöydälle, kenties pieni jakkara tai apupöytä. Hmm. sen verran käväisin lukemassa hoito-ohjeita, että tarkkana saa olla. Ei suoraan auringonvaloa ja mielellään viileässä.





Sitten jotain ihan muuta. Olen tässä pitänyt pidempiä hiuksia jonkin aikaa, ja arvatkaapas onko ponnarikuminauhasta tullut my new best friend. Ennen piti tarkistaa puhelin, avaimet ja huulirasva. Nykyisin ponnaritilanne. Niitä onkin sitten yöpöydällä, vessassa, pesukoneen päällä, taskun pohjalla, laukussa, ranteen ympärillä.

Ostin nipun perus-lenksuja, mutta niistä vain muutamat venyvät silleen sopivan pitkäksi, että saa monta kierrosta. Osa on liian tiukkoja ja ne jäävät käyttämättä. Lempparit puolestaan ovat aina hukassa, ja niitä metsästän viime metreillä ennen oven avausta.  Paniikki iskee, kun viimeinen on enää jäljellä.  Entisenä lyhyttukkaisena minulla ei ollut mitään aavistusta tällaisesta rumbasta. Heh.

♥  Ilon pirskahduksia marraskuun viikkoon

torstai 12. marraskuuta 2015

Havuja nippuun vai lahjat palmun alle?

  Joka vuosi tähän aikaan alkaa asetelmien tekeminen kutkuttamaan. Joulun lehdetkin pursuavat ihanuuksia sisälle ja ulos. Vähän aikaa sitten vielä ihastelin marraskuun orvokkeja, mutta jotain muutakin pitäisi saada pihaa piristämään. Yksi asia tässä mietityttää. Olen käyttänyt koko syksyn siihen, että olen putsannut nurkkia kepeän ilmavaan suuntaan. Ei enää rönsyilevää runsautta ja purnukoita. Tosin kyllä niitä kiviin maalattuja leppäkerttuja vielä kurkistelee purkkien juurelta.

Marraskuun ankea pihapiiri saa intoilemaan. Vanhasta muistista kuitenkin tiedän, että joulupukin perävalojen näkyessä haluan raivata kevättä tupaan. Nyt tekisi mieli hankkia huonekuusi ja havupuita, tunnelmavaloja, pallovaloja, led-valoja, tähtiä ikkunaan.  Muutaman viikon päästä jo huojuva palmu nurkassa houkuttelee enemmän. Plääh. Mihin siis pihistää tai panostaa? Tein Plantagenissa inspis-kierroksen, jos vaikka joku kukka puhuisi aivan erityiseen sävyyn tänä vuonna. Eikä puhetta kuulunut. Joka tapauksessa tässä muutama oman pihan asetelmia kuluneelta ja myös edelliseltä syksyltä.







Taidanpa jäädä selailemaan uutta Avotakkaa, jos vaikka sieltä löytyisi jotain kivaa. :)
Monena vuonna olen haksahtanut sypressiin, mutta jostain syystä ne eivät menesty kovin kauan meikäläisen hyppysissä. 


Tällaisia tuumailuja tällä kertaa. Ehkä aika ei ole vielä kypsä. Kyllä pieni lumikerros maassa saa sitten tekemään joulua. 
Tsippadii. Sekopäinen viikko alkaa olla lopuillaan, joten viikonloppu alkaa suklaakaupan kautta. 
Sitten tassunjälkiä tekemään raittiiseen ilmaan. Kuulemisiin!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Ihana Lemon curd

Heips. Täällä ollaan oltu ihan sitruunaisissa tunnelmissa. Ei kuitenkaan happamina niin, että suu vääntyy mutrulle. Enemmänkin sitä makeaa ja kirpakkaa ihanuutta. Lemon curd -tahna tuli jo kesällä tuliaisina Englannista meille, mutta mitäpä sitä enää säästelemään. Kakku uuniin ja hilloa kyytipojaksi.

The lemon cake näyttää ulkoisesti vaatimattomalta, mutta sisus oli kostean mehukasta ja makeaa. Ihana uusi tuttavuus, johon resepti tuli tyttären vaihtarireissulta meille. Mitat ja muut ovat lontoota, joten en ihan uskalla sitä tähän vielä julkistaa ettei mene jauhot ja munat sekaisin. Mieheni on tykästynyt sitruunan makuun kovasti, ja tänään olikin hyvä päivä hänen toiveidensa toteuttamiseen.
 

Isänpäivää on vietetty kyläilyn merkeissä. Vanhemmat asuvat sen verran lähellä, että saman päivän aikana ehtii käydä tervehtimässä.



Välimerellistä piirakkaa. Aurinkokuivatut tomaatit ovat niiiiin hyviä. (erityisesti puolikuivatut)



Arjen Superman asuu meillä kotona, joten arvatkaas oliko pakko mennä katsomaan uusi Bond. No tottahan toki. Olen tykästynyt sarjaan vasta Daniel Craigin myötä. Sali oli loppuunmyyty, ja pari tuntia katsojia vietiin kuin kuoriämpäriä. Huhhuh. Toimintaleffa isolla T:llä.



Mikä tekee kodin? Se ei taidakaan olla seinistä ja lattioista kiinni. Sydämestä kannattaa pitää huolta, sillä sieltä lähtee elämä.



Meillä on ollut humputteluviikonkoppu. Tohinaa siellä ja täällä. Leipomista, leffaa, kyläilyä, ulkoilua. Muutama joululahjakin on tullut hankittua. Tiskiröykkiö odottaa setvimistä, mutta taidan nostaa jalat pöydälle ja syventyä Cheekin dokkariin. 

Makoisaa ja lupsakkaa viikkoa sinulle!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Marraskuun ilonaiheet ja yllärit

Nyt haluan jakaa muutaman ilonaiheen, jotka ovat erityisesti sulostuttaneet alkanutta marraskuuta. Jotenkin tuntuu hassulta, kun kaupoissa on jo joulua esillä. Mittarilukemat ja leuto tuuli saavat ajankohdan tuntumaan syyskuulta. Ei tee vielä yhtään mieli laitella tonttuja tanssimaan, mutta siivet saavat olla esillä joka päivä.


Tähän aikaan yleensä kaikki lakastuu, mutta ensimmäistä kertaa sain orkidean uuteen kasvukauteen. Ihana kasvun ihme. Mitään en tehnyt eri tavalla kuin aikaisemmin. Ehkä kuitenkin kukan sijainti auttoi asiaa. Aurinkoa on ollut enemmän, ja ehkä olen jättänyt ylihoitamisen vähemmälle.


Toiveissa on, että joskus tulisi vielä muutama nuppukin.


Ikinä-nevernever ei ole meidän puutarhassa ollut orvokkeja marraskuussa. Nämä vain sinnittelevät, ja aionkin viihdyttää itseäni katsomalla, kestävätkö ne toukokuuhun. On ollut yöpakkasta, tuulta, sadetta ja tuiskua, mutta niin vain kukkaa pukkaa. 

Laitoin lyhtyyn myös ensimmäistä kertaa led-kynttilän. Ensin ajattelin, että se ei ole ollenkaan niin luonnollinen kuin oikea, mutta kätevyys vei voiton. Napista ajastin päälle, ja kynttilä palaa putkeen kuusi tuntia, ja on 18 tuntia nukkumassa. Nyt on kaamosvaloa tarjolla ilman tulitikkuja ja sammuttelua. Helppoa kuin heinänteko.


Marraskuun nuhjuisuutta torjun myös keväisellä makumaailmalla. Persikkaa ja kookoshiutaleita täytteeksi, niin kevättä pukkaa rinnassa. Tein pohjan ihan uudella reseptillä, jonka löysin Nainen Talossa -blogista. Se oli niin loistava, että laitan sen vielä tännekin.

100 g  voita
1 dl hienoksi raastettua porkkanaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
Sekoita kuivat aineet. Sekoita sitten sulanut voi ja porkkanaraaste, ja lisää kuivat aineet sekaan. Voitele piirakkavuoka öljyllä. Painele taikina lusikalla vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 225 asteen lämmössä 5-10 min.


Tämä onkin paras piristäjä. Sunday everyday. Tai melkein. Nassu kohti valoa ja taas jaksaa.


Viikko on jo hyvässä vauhdissa, joten täytyy pysytellä kyydissä. Kuulemisiin :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...