perjantai 2. lokakuuta 2015

Radikaali muutos, paperilyhty ja arvonnan voittaja

Elämä voi mullistua joskus yllättävän arkisella tavalla. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin ahaa-elämys, joka tulee ihan puskista. Pidän itseäni järjestelmällisenä ja suhteellisen siistinä ihmisenä. Silti ne samat nurkat ovat aina sekaisin. Vaatteet kasaantuvat ja ilmestyvät kummallisiin paikkoihin, kippoja olohuoneen pöydällä, kengät sekaisin, tavaroita hukassa, parittomia sukkia, pyykkivuori. Hurahdan säilytysratkaisuihin, nikseihin ja lokeroihin. Yritän järjestää kaaosta ostamalla uusia laatikoita. Siivoan ja aloitan alusta, tulen hulluksi samaan kiertokulkuun ja luovutan turhautuneena. 

Olenkin tehnyt näköjään kaiken ihan väärin. Ja nyt ei ole kysymys imuroinnista, moppauksesta tai luonnollisesta lapsiperheen myllerryksestä, kiireestä tai muusta ajanpuutteesta. Ongelma onkin omien korvien välissä. Tämän kertoi minulle Marie Kondo kirjassaan Siivouksen elämänmullistava taika. En ole tehnyt kertaakaan riittävän radikaaleja muutoksia, jotta homma toimisi. 


Kysymys on täysin järjestelmällisestä läpikäynnistä tavaroiden suhteen niin perusteellisella tavalla, että samalla siivoaa oman pääkoppansa. Siitä koittaa vapaus, josta ei ole enää paluuta vanhaan. Ei ihme, että japanilaiset ovat harmonian mestareita. Olen mielestäni tehnyt näin vähintään kerran vuodessa. En kuitenkaan riittävän radikaalisti.

Haluatko mennä elämässä eteenpäin vai takertua vanhaan? Usein kysymys on kirjan mukaan siitä, että haluamme mennä eteenpäin, mutta  kaapit ja varastot ovat täynnä tavaraa, jotka estävät sen. Hmm. Onpa tässä kirpparitavaroita penkoessa tullut vastaan itsellä yhtä sun toista: ikivanhoja joulukortteja  ja koriste-esineitä, kurssimonisteita, mappeja, kuitteja. Tavoitteena olisi jättää jäljelle vain merkityksellisimmät ja iloa tuottavat asiat. Kaikki muu saa mennä. Siis kaikki. 

Taidan olla sitä sukupolvea, jolle on opetettu että hyvää ja ehjää ei saa heittää pois. Se on tuhlausta. Ahaa. Siitä kasaantuu siis syyllisyyttä. Ei hyvä. Tunteisiin vedotaan myös. " Sait sen lahjaksi siltä ja tuolta. Ei kai siitä voi luopua." Kyllä voi. Muuten olet loputtomassa verkossa lopun elämää. 

"Aidosta ja kivasta tavarasta pystyt nauttimaan vasta sitten, kun olet poistanut ne, jotka ovat menettäneet merkityksensä."

"Joka tavaralla on oma roolinsa. Miksi ostit sen, mutta et ole ikinä käyttänyt sitä?"

"Tavaroiden piilottaminen ei riitä. Tiedät sen itsekin."


Onko sinulla tapana ostaa samaa asiaa monta kappaletta eri syistä? Oli tarjouksessa, näitähän voi tarvita joskus, mitä jos antaisi lahjaksi... Muistan oman kranssikauden, jolloin niitä roikkui oven päällä, seinällä, ulko-ovessa, korissa. Heikkouteni ovat baskerit. Niitä ei voi olla liikaa. Tai näköjään voi.

"Kerääntyykö kaappeihin avaamattomia pakkauksia: sukkahousuja, vaatteita, joissa on vielä hintalappu, pumpulipuikkoja."

"Ovatko kaapit täynnä vaatteita, jotka olet alentanut kotiasuksi. Niitä ei enää pidetä kodin ulkopuolella, mutta et halua luopua niistä." " Säilyttämisen ekspertit ovat hamstraajia."

"Onko kylppäri tai vessa täynnä limaisia shampoo-pulloja, purkkeja ja purnukoita? Jätä esille vain ne, joita käytät." 

Näitäkin paperilyhtyjä ostin kolme, koska olivat niin halpoja. Miksi? Olisihan yksikin riittänyt. 
Ehkäpä sitä tarvitseekin kunnon potkun persuksille. Marie sanoo asiat kirjassa niin suoraan, että totuudelta on vaikea piiloutua.


"Keksimme loputtomasti syitä, miksi emme halua luopua jostakin esineestä tai vaatteesta. Todellisuudessa syitä on vain kaksi : takertuminen menneeseen tai tulevaisuudenpelko. Ne edustavat myös samoja kriteereitä, joilla teemme valintoja kaikilla muilla elämänaloilla, kuten työssä ja ihmissuhteissa."

"Tavaroiden läpikäynti voi tehdä myös kipeää. Se pakottaa meidät kohtaamaan omat viat, puutteet tai menneisyydessä tehdyt tyhmät päätökset. Järjestäminen voi tuottaa myös häpeän tunteita."

Lopputuloksena luvataan raikkautta, avaruutta, helpotusta, vapautumista, iloa, joka tuntuu myös fyysisenä hyvinvointina.  

Ahaa. Olen siis tottunut olotilaan niin tuttuna ja turvallisena, että en ole huomannutkaan kantavani näkymätöntä reppua.


Ei epäilystäkään, että kirjan kirjoittaja on alansa ekspertti. Paikoitellen tulee sellainen olo, että menee jopa överiksi. Onkohan tämä jokin siivous-uskonto. Ettei vain luopumisesta tulisi pakkomielle, että heilutaan toiseen ääripäähän. Silti sivuilta löytyy punainen lanka. Pystyn luopumaan paljon enemmästä kuin olin kuvitellutkaan. Olen myös säästänyt monia asioita aivan vääristä syistä. 

Tarkoituksena ei ole luopua rakkaista muistoista. Niiden säilyttämiseen ei kuitenkaan tarvita megalomaanista varastoa. On aika lopettaa turha selittely itselle ja katsoa laatikoita suoraan silmiin. 


Sitten japanilaisesta harmoniasta teen maailmaan ja arvontaan. Super-kiitokset kaikille runsaasta osallistumisesta. Satanen meni rikki osallistujissa, ja arvontakone on työnsä tehnyt. Makuelämys ja kauneutta luomuna -setin on voittanut Liisan kotona -blogi. Paljon onnea!

Laitatko osoitetiedot tulemaan meilillä: hopealusikkapuussa@netikka.fi

Iso kiitos yhteistyökumppanille, Organic Health -luomuruokatukku.


Nuuskamuikkunen kantaa kaiken selkärepussa, sillä liika tavara tekee elämästä monimutkaista. Pidetään se, mikä on hyvää. 

Ihanaa viikonloppua sinulle!

22 kommenttia:

  1. Onnea voittajalle! Joo, ei sitä niin vain raaski tavaroista luopua... Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut ihan uskomaton tavaroiden säästäjä. Oikein mieli puhdistuu, kun saa vinttiä tyhjäksi :)

      Poista
  2. Hieno kirjoitus! Tunnistan itseni laatikoiden ostosta. Olen kuitenkin vielä siinä vaiheessa, että haluaisin ensin löytää tavaroille omat paikat ja myös sen tiedon mitä kaikkea omistan. Sitten vähitellen luopuisin. Huomaan nimittäin ostavani samanlaisia asioita, koska en muista omistavani niitä. Hups!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa kerrotaankin, että ensin kannattaa kartoittaa tavaralajeittain kaikki. Karsinta aloitetaan helpoimmista tavaroista ja viimeiseksi säästetään tunnepitoisimmat esineet. Isompaan savottaan tulisi varata aikaa jopa puoli vuotta. Olen vasta puolessa välissä, joten odotan sitä ilmavaa tuulahdusta, joka puhaltelee mielessä ja kodissa :)

      Poista
  3. Olipa hyvä kirjoitus! Tuo kirja pitää kyllä lukea, tunnistan itseni aika monesta kohtaa tätä tekstiäsi ja joka nurkka alkaa olla täynnä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin myös itseni kirjan sivuilta. Siinä myös todettiin, että järjestämistä ei oikein opeteta koskaan missään. Jokainen tekee sitä omalla tavallaan, eikä välttämättä ymmärretä, miten tavarat liittyvät elämän kaikkiin ratkaisuihin.

      Poista
  4. Oi, tuo kirja pitäisi kyllä lukea. Niin kaipaisin sitä harmoniaa ja vain tarpeellisia tavaroita. Minulle ei tarpeettomasta luopuminen ole edes vaikeaa, mutta mitä jos samassa huushollissa asuu mies, joka ei halua luopua mistään. Argh!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas. Siinä on sitten neuvottelun paikka perheessä ;) Meilläkin mies on ollut kova keräilemään kaikenlaista. Esimerkkinä teknisten laitteiden alkuperäiset pakkaukset, joita on vintti puolillaan. Vähitellen hän on alkanut tykätä siitä, että kaappeihin tulee tilaa, eikä lattioilla pyöri epämääräistä tavaraa. Ja siivouskin on helpompaa :)

      Poista
  5. Mahtavia oivalluksia siivouksesta ja elämän järjestyksestä!
    Mikään ei ole ikuista ja pitää osata luopua tavaroista, joita ei tarvitse!

    Onnea arvonnan voittajalle ja kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaamattaan sitä kantaa mukanaan myös historiaa ja asioita, jotka pitäisi jättää taakse, Luopumalla vääristä tavaroista vapauttaa uutta tilaa kivoille asioille. Askelkin on heti kevyempi :) Mukavaa viikonloppua myös sinulle. Meillä on oikein kunnon perjantaimyrsky täällä.

      Poista
  6. Ensinnäkin kiitos palkinnosta! Aina joskus onni potkaisee... hauska kirjoitus oli. Tunnistan itseni ja en tunnista. Siivoan kyllä kaappejani ja luovun joistakin tavaroista, mutta jotkut ovat vain sellaisia, että niistä ei voi luopua. Vaikka niitä sitten ei olisi käyttänyt moneen vuoteen. Jokin kumma side on joihinkin tavaroihin tai jopa vaatteisiin. Mukavaa viikonloppua tv Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös huomannut, että joihinkin vaatteisiin on erityinen tunneside. Tai vaikka ei jotain vaatetta käyttäisikään, niin ottaa aikansa ennen kuin pystyy siitä luopumaan. Kaikella on aikansa. Niin, ja onnea vielä voitosta!

      Poista
  7. Hieno kirjoitus täynnä teräviä oivalluksia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mikä kausi nyt on meneillään, mutta jotenkin kirjan sisältö osui ja upposi. On aika siirtyä uuteen elämänvaiheeseen, ja se taitaa onnistua parhaiten putsaamalla roinat pois :)

      Poista
  8. Hyvä kirjoituksesi/postauksesi pisti miettimään :) Pitäsi tehdäkin jonkunlaista inventaariota tässä syksyn aikana kotona ja heittää oikeasti tavaroita pois mitä ei käytä koskaan....Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen testannut tätä nyt syksyllä, ja se tuntuu oikeasti toimivan. En tiedä, onko nyt menossa sellainen elämänvaihe, että on jotenkin herkkyyskausi vanhasta luopumiselle. On aika raivata uudelle tilaa :)

      Poista
  9. Äitini on himohamstraaja, hänellä on edelleen paljon minun lapsuusajan juttuja tallella. Miksi???
    Itse olen keväästä saakka ilman mitään suunnitelmaa siivonnut kaappia ja huonetta kerrallaan. Tavaraa on lähtenyt surutta roskiin, odottaan kirpparille pääsyä sekä vienyt lahjoituksina. Vaateuoneessakin on ihana piipahtaa kun sinne mahtuu ja sieltä löytyy. Kiettiön säläkaapista ei enää tipu romut niskaan kun avaan kaapinoven. Se on lähes tyhjä. Olenko jäänyt kaipaamaan jotain minkä olen pois siivonnut? En.
    Ihanaa viikonloppua ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa. Tiedätkö, että löysin myös kotoa vanhoja ala-asteen koulukirjoja, kokeita ja aineita. Puhumattakaan rippikorteista tai muusta sekalaisesta sälästä. Parhaimmat muistot säilyvät mielessä, vaikka niitä ei tavaroina olisikaan.

      Poista
  10. Hyvä postaus ja asiaa :). Kiitos myös inspiroivista sanoista. Itselläni on menossa kunnon karsimiskausi ja haluan kaikesta turhasta eroon!! Tämä taas kannustaa jatkamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos sait virtaa omaan tekemiseen. Olen ollut ihan ihmeissäni, miten iso vaikutus tällä on ollut omaan elämään. Niin sitä vain tavaroiden mukana kantaa sellaista turhaa, joka vie energiaa ja kapasiteettia joltakin muulta tärkeältä :)

      Poista
  11. Täydellinen postaus! Asiaa ihan todenteolla. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että sain jakaa tämän ilon myös sinun kanssasi. Aurinkoista viikonloppua!

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...