torstai 29. lokakuuta 2015

Huopaa ja palleroita pannun alle

Onko tämä pannunalunen vai pannunalusta? Huhuu, kielitoimisto. Tai ehkäpä molemmat sanat ovat oikein. No, joka tapauksessa tällainen kotiutui meille keittiöön. Pannukahvien aikaan pannunalunen oli vakkarivieras kaffipöydässä. Sitten tuli suodatinkeittimet ja muut vastaavat. Teen ystävänä tykkään kuitenkin laittaa vesipannun pöytään esille. Esimerkiksi vieraiden kanssa on kiva, kun alunen on vähän juhlavampi. Ruuanlaitossa meillä on käytössä nippu Ikean korkkialustoja. 

Huopatuotteita on vilahdellut asuntomessuilla ja meidän nurkilla Taito Shopissa. Varsinkin pyöreät matot ovat näyttäneet kivoilta. Omakohtaista kokemusta ei kuitenkaan näistä palleroista ole ollut, mutta viime viikon rakennusmessuilla törmäsin näihin söpöliineihin jälleen.

Kaupunkiin on tullut melko tuore sisustusputiikki nimeltään Showme, ja heillä oli oma esittelyosasto messuilla. Ilopillerit erottuivat kivasti vesihanojen ja lämmitysjärjestelmien keskeltä. Tuotteet tehdään käsin Nepalissa, ja tässä muutama inspis-kuva.







Niinpä vain tämäkin viikko on kohta nipussa, ja edessä on kaksi pyhää. Meillä ollaan höperöitä joka päivä, eikä pelkästään Halloweenina. Silmänaluset ovat valmiiksi tummat, ja niillä saan säikäytettyä itsenikin katsomalla peiliin. En ole oikein osannut tykästyä rapakon toiselta puolelta meille rantautuneeseen rekvisiittamyllyyn. Tunnelmointia on kuitenkin tiedossa, ulkotulia ja jotain hyvää syötävää.

Ei yhtään pöllömpää, vaan Pöö. Rentouttavaa viikonloppua sinulle!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Pientä askartelua Niagaran lumoissa

Mistäs nyt kenkä puristaa, kun olen oppinut nauttimaan syksystä. Yleensä haikailen mennyttä kesää tai odotan tulevaa. Nyt olen nauttinut upeista väreistä ja valon leikistä lehdillä.
Kaamos tuntuu joka vuosi vievän ne parhaimmat mehut, joten tänä vuonna yritän olla suunnitelmallisempi. Jätän tylsät hommat sadepäiville, ja aurinkoisena päivänä yritän nauttia ulkoilusta. Viikolla osui nenän eteen aivan upea retkeilysää, joten pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme luontopolulle paikallisille lintutorneille. Yleensä suuntaamme enemmänkin avomeren saaristoon, joten vanhasta muistista kaivelimme kartan sisäsaariston kävelyreitille.


Viime kerrasta on yli kymmenen vuotta, ja muistoissa oli merellinen kävelyreitti. Pettymys oli melkoinen, kun koko merenlahti on kasvanut melkein umpeen.  Kuvan horisontissa häämöttää kaukana meri, ja keskellä kulkee vain pieni joki. Kohta tästä ei mennä enää edes kanootilla.


Raitista ilmaa tuli silti iso annos, ja eväät maistuvat aina. Nappasin uusimmasta Kotivinkistä vinkin, ja keräsin samalla reissulla vaahteranlehtiä.


Kaapista löytyi tölkki.


Ja tuikku palamaan.


Sitten vähän luonnonvoimien pariin. Viikonloppuna vietimme perheenjäsenen tasavuosia, ja veljeni pääsi parahiksi Niagaran putouksilta juhlimaan pienessä jet lagissa. Kahlasin haltioituneena videoita läpi, ja täytyy sanoa, että tässä on yksi maailman ihmeistä. Veden valtava vyöry, pauhu, matalataajuuksinen humina ovat mykistävää katsottavaa. Jatkuva veden virta hypnotisoi katsomaan vaahtopäitä. Parhaat huvipuistot ovat luonnon omia ihmeitä.


Kivenheiton päässä putouksilta on Kanada. Siellä on vaahteranlehti ikuistettu maan lippuun, joten maa on ihan passeli juuri vaahterasiirapin tekemiseen.  Kohta siis tiedossa lettukestit,  ja samalla tuliaisia maistamaan :)


Meillä on satanut koko sunnuntain vettä, joten ulkoilu ei paljon ole houkutellut. Niinpä auton nokka kääntyi paikallisille rakennusmessuille, jossa Huutokauppakeisari oli meklaroimassa tavaraa hyvään tarkoitukseen. Jännää, miten hinnat vaihtelevat. Alussa porukka on vähän kohmeessa, ja huipputavaraa menee pilkkahinnalla. Loppua kohti väki intoutuu huutelemaan suolaisia hintoja ties mistä tavarasta, ja lopulta hinta on korkeampi kuin kaupassa.  Huudot jäi meikäläiseltä tekemättä, mutta jotain muuta kivaa löysin mukaan. Siitä laittelen sitten oman postauksen.

Nyt reippaasti uuteen viikkoon. Kuulemisiin, ihanat

maanantai 19. lokakuuta 2015

Hurahdus raakakakkuun ja Hjalliksen asennetta

Noniin. Raw-villitys iski tännekin. Kuulun siihen sukupolveen, jolle opetettiin, että leivontaan pitää käyttää oikeaa voita, kermaa, jauhoja ja sokeria. Mielellään kaikkea paljon. Tulentekotaito mullisti keittiön tulevaisuuden, puhumattakaan sähköstä. Paistetaan, haudutetaan, keitetään, liekitetään. Siis. En nyt kuitenkaan ole syntynyt ennen tulen keksimistä. Heh.

Perheen nuoriso-osasto on jo tovin levittänyt tietoutta super-foodista, mutta vanha lämpenee hitaasti. Tykkään maistella toisen tekeleitä, mutta olen leivonnassa pysytellyt suht turvallisella tontilla. Viikolla vietimme tyttöjen päivää, ja silloin pääsin kokeilemaan uutta raaka-kakkua.  Laitanpa tässä ohjeenkin mukaan, kun oli niin hyvvväää  ettei sanotuksi saa. Toisaalta olen kyllä hulluna kookokseen. Ehkäpä nyt alan raottaa verhoa enemmänkin raaka-maailmaan.


Kookos-mustikka raakakakku

Pohja:
1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
10 tuoretta taatelia

Täyte:
3 dl kookoskermaa
1 dl kookosöljyä
4 tuoretta taatelia
2 rkl kaurahiutaleita
1 tl vanilja-aromia
2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
1,5 dl pakastettuja mustikoita

Paahda kaurahiutaleita pannulla kunnes ne hiukan ruskistuvat. Tehosekoita kaurahiutaleet kookoshiutaleiden ja taateleiden kanssa. Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja painele massa pohjaksi.
Sulata kookosöljy kattilassa. Jauha kuivat ainekset massaksi (ei mustikoita).  Sekoita täyte ja kaada pohjan päälle. Ripottele päälle mustikoita. Laita jääkaappiin jähmettymään mielellään yön yli.


Eipä tässä muuten oikein mitään kunnon syyslomaa olla vietetty, mutta muuten on yritetty ottaa ilo irti arjesta. Lähipiirissä on aktiivinen reissaaja, ja kaffipöydän ääressä käytiin läpi kuvia ja tarinoita New Yorkin hulinasta. 


Tyttöjen päivänä tehtiin rentouttava jalkahoito. Tässä tapauksessa annan luvan myös itseni tytöttelylle. Huom. Sarah Jessica Parkerin nimikoitu viitta. 


Kaikki eivät kudo sukkaa tai virkkaa. Tämäkin on käsityötä. Maksan mielelläni taidokkaasta sushista.


Kummitytöllä oli syysloma, joten oma mieli pääsi nuortumaan pelien parissa.


Mihinkähän tämäkin viikonloppu hurahti. Nyt ei ollut tietoakaan viikon takaisesta retriitistä, mutta ei aina voi köllötellä pumpulissa. Reipas potku viikkoon tuli heti maanantaille, kun kävin kuuntelemassa Hjallis Harkimon puhetta asenteen merkityksestä menestymisessä. Mistä sitä asennetta saadaan? Onko se jokin taikatemppu, tahtotila vai geneettinen juttu. Vapaasti muotoillen ymmärsin, että tekemisen pitäisi olla kivaa. Mikään asenne ei riitä loputtomiin, jos tekee jatkuvasti vastahakoisia asioita. Asenteen merkitys tulee esille juuri huonoina päivinä ja silloin, kun asiat ei suju nuottien mukaan. Käsi ylös, niin lasken kuinka moni kokee tekevänsä juuri sitä omanlaista juttuaan. 

Kyllähän sieltä muutakin tarttui mukaan. Osa ihan tuttua juttua, kuten älä yritä tehdä kaikkea itse, delegoi ja palkkaa itseäsi fiksumpia niille osa-alueille, jotka eivät itseltä suju. Iso meriitti tietysti Hjallikselle on ollut maailman ympäri purjehtiminen yksin. Toisaalta hän sanoi oppineensa tiimipurjehduksessa kestokykyä. Mietipä. Ahdas vene, miehistö, aallokko, jatkuva väsymys. Siinä alkaa jokainen pieni toisen rutiini ärsyttää jossain vaiheessa. On siis pakko osata tulla toimeen erilaisten persoonien ja tapojen kanssa. 

Näillä opeilla siis kohti uutta viikkoa. Attitude. Yeah.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Home alone -retriitti

 Tulipa sitten tätäkin kokeiltua. Aika monet asiantuntijat sanovat, että on tärkeää osata olla myös yksin. Erityisen arvokkaita omat hetket ovat silloin, jos kotona asuu Kiljusen herrasväki ja Vaahteramäen Eemelin perhekunta.

Tiesin etukäteen, että viikonloppuna tupa tyhjenisi. Vaihtoehtona olisi tehdä suursiivous ihan rauhassa tai hemmotella itsensä tainnoksiin kermaisella kaakaolla, suosikkileffoilla, käydä shoppailemassa ja kyläillä.  Voisihan sitä äitinä pistää kunnolla ranttaliksi. Pizzalaatikoita, stereoiden nupit kaakkoon, vampyrin unirytmi. Ei houkuttele. Päätin elää vaarallisesti kohtaamalla oman itseni hiljaisuudessa.

 Mitä jos ei täyttäisikään vapaa-aikaa kaikella ohjelmoinnilla vaan vähentäisi ärsykkeitä minimiin. Siitä se ajatus sitten lähti. Edessä olisi mediapaasto ja kasvisruokaa. Ei telkkaria, nettiä, facebookia tai älypuhelimen tuhansia mahdollisuuksia. Kääk. Mitä meninkään lupaamaan.


Ajattelin tehdä pehmeän laskun, joten lehdet, kirjat ja musiikki olisivat sallittuja. Olishan sitä voinut kuunnella pelkästään puiden huminaa ja rastaiden räkätystä, mutta epäilin niiden toimivuutta. Tuumailin, että lokakuun kylmyys, pimeät illat ja nukkuva takapiha saisivat mielikuvituksen laukkaaman turhankin villisti. Olisi ihan eri asia makoilla Kanarialla riipumatossa. Siellä ei tulisi mieleenkään töllöttää telkkua. 

Eihän sitä välttämättä aina muutenkaan tarvitse virikkeeksi median suoltamaa sisältöä, mutta ehkäpä mieli tekisi tepposet, kun ne ovat oikeasti kiellettyjä. Edessä olisi samalla pieni testi oman pään käyttäytymiselle.


Ensimmäisen päivän kuluessa huomasin olemisessa ihan erilaista levollisuutta. Olin rajannut tietyt asiat pois, joten niitä ei tarvinnut miettiä. Jäljelle jäävät asiat saivat siten erityistä huomiota. Ruoka ei syntynut hosuen, vaan aloin tutkia raaka-aineita ihan uudella  kiinnostuksella. Söin hitaammin, ja ruoka tuntui maistuvan paremmalta.Valitsin kirjallisuuden tarkkaan tilanteeseen sopivaksi, kuuntelin vain lempeää musiikkia, lisäksi ulkoilua ja syksyistä aurinkoa.

Kiinnostavaa oli huomata, että telkkari, netti ja puhelin liittyvät tapoihin.  On helppo napata luuri käteen ja nopsaa vilkaista muutama asia. Mieleen saattaa tulla jonkun asian selvittäminen, ja se olisi näppärää tsekata heti netistä. Telkkari saattaa iltaisin mölytä taustalla, vaikka sitä ei kukaan katsokaan. Elämä alkoi muistuttaa mökkeilyä. Ihan kuin hengityskin olisi muuttunut rauhallisemmaksi.

Tekeminen alkoi eheytyä, ja ehkä olin myös enemmän läsnä hetkessä. Aloin jo lyhyessä ajassa huomata, että on tärkeää saada tehdä asia kerralla valmiiksi, ilman häiriötä ja keskeytymistä. Siitä tulee muuten ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Aina se ei ole mahdollista, eikä varsinkaan lapsiperheessä. Muttei myöskään tämän päivän työelämässä. Aina pitäisi olla saatavilla ja valmiina reagoimaan. Se ei taidakaan tuoda tehokkuutta, vaan saa ihmiset kiipeilemään seiniä pitkin.


Jos siis olen itse opetellut tavat, niin voi niitä myös varmasti muuttaa ja rikkoa. Kaivoin nuotit esille ja soitin pianoa, kuuntelin musiikkia. Sen puuttuminen taitaisi ollakin pahempi vaihtoehto kuin netti ja telkkari. Musiikki myötäilee mielen liikkeitä, ja siitä saa voimaa.


Sunnuntai-illaksi väki alkoi palata kotiin. Toivoin jo kovasti, että pelkällä oven avauksella näkyisi kasvoiltani henkistyneisyys ja lempeä elämän sipaisu. Mitä vielä. Huomiota vetivät hellalla poreileva keitto ja uunituoreiden keksien tuoksu. 

Pelkäsin alkavani puhua omia retriitti-pohdintoja sellaisella tavalla, että mies luulee rouvan hurahtaneen. Ehkäpä osa mielenliikkeistä on tarkoitettukin maiskuteltavaksi mielessä. 


Noh. Eipä tässä kannata vielä henkseleitä lähteä paukuttelemaan. Pieni kokeilu, jota voi kehittää.   Olen siivonnut kotia syksyn aikana konkreettisella tavalla. Tämä oli luonnollinen jatkumo sille. Maailma tarjoaa jatkuvaa viihdykettä. Ikään kuin tylsyyttä ei saisi ollakaan, vaan se pitäisi heti pyyhkäistä pois jollain konstilla.

Tunsin myös piston sisimmässäni. Oma kokeiluni oli rajallinen ja hyvinvointiin liittyvä. Talo täyttyisi äänistä jonkin ajan kuluttua. Entä ne kaikki ihmiset kaihtimien takana, joille omissa oloissa oleminen ei ole valinta.

Retriittejä saa ostettua rahallakin. Viikonloppu kutemajärven rannalla hirsimökissä saattaa olla hyvä vaihtoehto, kun haluaa pois kotiympyröistä. Minäkin pelkäsin näkeväni vain tiskejä, pyykkejä, villakoiria ja sisustusideoita. Päätin, että en ryhdy piiaksi vain sen vuoksi, että minulla olisi siihen koko viikonloppu aikaa.

 Jokaisella on omanlaisensa elämäntilanne, ja myös kuormittavat tekijät ovat yksilöllisiä. Valitsin osittaisen mediapaaston sen vuoksi, että jatkuvan infovirran seuraaminen on myös osa työtäni. Voihan olla, että toiset eivät muutenkaan ole median kanssa tekemisissä, joten sen suhteen paasto ei toisi juuri uutta kokeiltavaa. Tämä oli harjoitusversio.

Nytpä siis uuden viikon kimppuun. Rentoa syyslomaviikkoa, ja pirteyttä ahertajille. Taitaa olla aika laittaa talvitossut autoon meilläkin, ja sitten sitä kermakaakaota, leffa, shoppailua ja kyläilyä :)

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Syksyinen dippi ja after party

Talvi yllätti taas, mutta eipäs vaivuta maanrakoon. Edessä on puutarhakausi, jossa on ihan omat hyvät puolensa. Kuurankukat kasvavat ihan kepeästi varjossa, eikä kastelun kanssa ole niin turhan tarkkaa. Jos nyt oikein muistan, niin viime talvena aurinko oli kuukausia pilven takana piilossa. Nyt on kuitenkin päivällä ollut upea auringonpaiste. Toivottavasti sama jatkuu ensi vuoden puolelle.

Tulipahan taas todettua, että olen enemmän after party kuin party -tyyppi. Juhlaan valmistautuminen on ihan kivaa, ja juhlatkin ovat ihan jees.  Kuitenkin se hetki on aivan eri luokkaa, kun kaikki on sujunut ihan hyvin, ilta hämärtyy, juhlavaatteet saa vaihtaa oloasuun ja lähistöllä on herkkujen viimeiset palat. Se on pieni "sininen hetki", kun tekemättömät työt tai tiskit eivät ole vielä vallanneet mieltä. Korkkarit on potkaistu jalasta, varpaat kiittävät vapaudesta ja tekee mieli huokaista maailmalle. 


Meillä tykätään napostella, mutta esimerkiksi sipsejä en ole syönyt todella pitkään aikaan. Ruis nachoksia on aina käsilaukussa. Mies muuten kysyi tässä pari päivää sitten, että missä vaiheessa sä olet alkanut kantamaan eväitä laukussa. Hmm. Nuorena sitä kipaisi lähimmälle kiskalle tai huoltikselle hakemaan pätkistä, kismettiä, tuplaa tai fazerinaa. Sitten tuli perheenlisäystä, ja niin sitä oppi pitämään hätävarana kaikenlaista purtavaa. Eväistä tulikin sitten mukavuustekijä. Voisihan sitä elää vaarallisesti luottamalla kuppiloiden tarjontaan elämän retkillä, mutta on se vaan niin kivaa, jos laukun pohjalta löytyy oma lemppari.

Tämä dippi sopii ainakin väriltään syksyyn. Moni kiva resepti tulee viidakkopuhelimen kautta, ja niin tämäkin. Kikherneet ja aurinkokuivatut tomaatit sekoitellaan tahnaksi. Itse tykkään erityisesti puolikuivatuista tomaateista, jotka ovat vähän pehmeämpiä. Niitä laittelen myös lämpimiin voileipiin ja pizzan päälle.




Tämä makuyhdistelmä tuli myös kokeiltua ekan kerran. Vuohenjuustoa ja ripaus hunajaa sekoitetaan tahnaksi. Mustikoista olisi voinut tehdä soseen, mutta laittelin ne lähes kokonaisina päälle. Vuohenjuusto on alkanut maistumaan vasta myöhemmällä iällä. Nuorempana en olisi koskenut pitkällä tikullakaan.  Taisin tykästyä makuun ekan kerran jossain ravintolassa, kun sitä oli laitettu tomaattikeittoon. 


Btw. Meillä siis todella asuu jouluihminen. Viikko sitten tulin tupaan, ja meillä raikasivat stereoista joululaulut, ja uunissa oli tulollaan joulutorttuja. Koskaan en ole näin aikaisin syönyt tähtitorttuja, mutta maistuihan se ensimmäinen satsi oikein hyvältä.  

Sitä J-juhlaa työnnän vielä eteenpäin mielessäni. Ehkäpä se liityy jotenkin luonteeseen. Tykkään pienistä kekkereistä. Auttaisikohan se, jos hankkii pienemmän kuusen :)

Lämpimiä ajatuksia pikkupakkaseen!

perjantai 2. lokakuuta 2015

Radikaali muutos, paperilyhty ja arvonnan voittaja

Elämä voi mullistua joskus yllättävän arkisella tavalla. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin ahaa-elämys, joka tulee ihan puskista. Pidän itseäni järjestelmällisenä ja suhteellisen siistinä ihmisenä. Silti ne samat nurkat ovat aina sekaisin. Vaatteet kasaantuvat ja ilmestyvät kummallisiin paikkoihin, kippoja olohuoneen pöydällä, kengät sekaisin, tavaroita hukassa, parittomia sukkia, pyykkivuori. Hurahdan säilytysratkaisuihin, nikseihin ja lokeroihin. Yritän järjestää kaaosta ostamalla uusia laatikoita. Siivoan ja aloitan alusta, tulen hulluksi samaan kiertokulkuun ja luovutan turhautuneena. 

Olenkin tehnyt näköjään kaiken ihan väärin. Ja nyt ei ole kysymys imuroinnista, moppauksesta tai luonnollisesta lapsiperheen myllerryksestä, kiireestä tai muusta ajanpuutteesta. Ongelma onkin omien korvien välissä. Tämän kertoi minulle Marie Kondo kirjassaan Siivouksen elämänmullistava taika. En ole tehnyt kertaakaan riittävän radikaaleja muutoksia, jotta homma toimisi. 


Kysymys on täysin järjestelmällisestä läpikäynnistä tavaroiden suhteen niin perusteellisella tavalla, että samalla siivoaa oman pääkoppansa. Siitä koittaa vapaus, josta ei ole enää paluuta vanhaan. Ei ihme, että japanilaiset ovat harmonian mestareita. Olen mielestäni tehnyt näin vähintään kerran vuodessa. En kuitenkaan riittävän radikaalisti.

Haluatko mennä elämässä eteenpäin vai takertua vanhaan? Usein kysymys on kirjan mukaan siitä, että haluamme mennä eteenpäin, mutta  kaapit ja varastot ovat täynnä tavaraa, jotka estävät sen. Hmm. Onpa tässä kirpparitavaroita penkoessa tullut vastaan itsellä yhtä sun toista: ikivanhoja joulukortteja  ja koriste-esineitä, kurssimonisteita, mappeja, kuitteja. Tavoitteena olisi jättää jäljelle vain merkityksellisimmät ja iloa tuottavat asiat. Kaikki muu saa mennä. Siis kaikki. 

Taidan olla sitä sukupolvea, jolle on opetettu että hyvää ja ehjää ei saa heittää pois. Se on tuhlausta. Ahaa. Siitä kasaantuu siis syyllisyyttä. Ei hyvä. Tunteisiin vedotaan myös. " Sait sen lahjaksi siltä ja tuolta. Ei kai siitä voi luopua." Kyllä voi. Muuten olet loputtomassa verkossa lopun elämää. 

"Aidosta ja kivasta tavarasta pystyt nauttimaan vasta sitten, kun olet poistanut ne, jotka ovat menettäneet merkityksensä."

"Joka tavaralla on oma roolinsa. Miksi ostit sen, mutta et ole ikinä käyttänyt sitä?"

"Tavaroiden piilottaminen ei riitä. Tiedät sen itsekin."


Onko sinulla tapana ostaa samaa asiaa monta kappaletta eri syistä? Oli tarjouksessa, näitähän voi tarvita joskus, mitä jos antaisi lahjaksi... Muistan oman kranssikauden, jolloin niitä roikkui oven päällä, seinällä, ulko-ovessa, korissa. Heikkouteni ovat baskerit. Niitä ei voi olla liikaa. Tai näköjään voi.

"Kerääntyykö kaappeihin avaamattomia pakkauksia: sukkahousuja, vaatteita, joissa on vielä hintalappu, pumpulipuikkoja."

"Ovatko kaapit täynnä vaatteita, jotka olet alentanut kotiasuksi. Niitä ei enää pidetä kodin ulkopuolella, mutta et halua luopua niistä." " Säilyttämisen ekspertit ovat hamstraajia."

"Onko kylppäri tai vessa täynnä limaisia shampoo-pulloja, purkkeja ja purnukoita? Jätä esille vain ne, joita käytät." 

Näitäkin paperilyhtyjä ostin kolme, koska olivat niin halpoja. Miksi? Olisihan yksikin riittänyt. 
Ehkäpä sitä tarvitseekin kunnon potkun persuksille. Marie sanoo asiat kirjassa niin suoraan, että totuudelta on vaikea piiloutua.


"Keksimme loputtomasti syitä, miksi emme halua luopua jostakin esineestä tai vaatteesta. Todellisuudessa syitä on vain kaksi : takertuminen menneeseen tai tulevaisuudenpelko. Ne edustavat myös samoja kriteereitä, joilla teemme valintoja kaikilla muilla elämänaloilla, kuten työssä ja ihmissuhteissa."

"Tavaroiden läpikäynti voi tehdä myös kipeää. Se pakottaa meidät kohtaamaan omat viat, puutteet tai menneisyydessä tehdyt tyhmät päätökset. Järjestäminen voi tuottaa myös häpeän tunteita."

Lopputuloksena luvataan raikkautta, avaruutta, helpotusta, vapautumista, iloa, joka tuntuu myös fyysisenä hyvinvointina.  

Ahaa. Olen siis tottunut olotilaan niin tuttuna ja turvallisena, että en ole huomannutkaan kantavani näkymätöntä reppua.


Ei epäilystäkään, että kirjan kirjoittaja on alansa ekspertti. Paikoitellen tulee sellainen olo, että menee jopa överiksi. Onkohan tämä jokin siivous-uskonto. Ettei vain luopumisesta tulisi pakkomielle, että heilutaan toiseen ääripäähän. Silti sivuilta löytyy punainen lanka. Pystyn luopumaan paljon enemmästä kuin olin kuvitellutkaan. Olen myös säästänyt monia asioita aivan vääristä syistä. 

Tarkoituksena ei ole luopua rakkaista muistoista. Niiden säilyttämiseen ei kuitenkaan tarvita megalomaanista varastoa. On aika lopettaa turha selittely itselle ja katsoa laatikoita suoraan silmiin. 


Sitten japanilaisesta harmoniasta teen maailmaan ja arvontaan. Super-kiitokset kaikille runsaasta osallistumisesta. Satanen meni rikki osallistujissa, ja arvontakone on työnsä tehnyt. Makuelämys ja kauneutta luomuna -setin on voittanut Liisan kotona -blogi. Paljon onnea!

Laitatko osoitetiedot tulemaan meilillä: hopealusikkapuussa@netikka.fi

Iso kiitos yhteistyökumppanille, Organic Health -luomuruokatukku.


Nuuskamuikkunen kantaa kaiken selkärepussa, sillä liika tavara tekee elämästä monimutkaista. Pidetään se, mikä on hyvää. 

Ihanaa viikonloppua sinulle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...