sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Super-luumusato ja kukkoa viinissä

Tälle viikonlopulle osui vastustamaton kutsu. "Meillä on tänä vuonna niin iso luumusato, että kylään saisi tulla ämpärin kanssa." Suunnitelmissa oli kokkailla kotona pitemmän kaavan mukaan ranskalaista, mutta kyllä siihen poimintaakin mahtuisi johonkin väliin. Yleensä luumusadot ovat lähipiirissä olleet muutaman maistiaisen luokkaa. Niinpä ajattelin ensin mennä pienen kipon kanssa tunnustelemaan tilannetta. Jospa ämpäri olisikin vähän ylimitoitettu toive, ja puna alkaisi nousemaan omilla poskilla.


Noh. Perillä tuli meikäläisestäkin hiljainen tyttö. Luumuja oli niin älyttömän paljon, että alku meni hämmästellessä. Luumupuu ei ollut tuottanut aikaisemmin satoa oikeastaan ollenkaan, ja edellisvuonna puu oli kaatouhan alla. Taisi luumupuu säikähtää puheita niin paljon, että  päätti kääntää kelkan. Eipä siinä auttanut muu kuin laittaa hihat heilumaan.


Siinä samalla tuli vaihdettua kuulumiset auringon paistaessa.


Vähitellen alkoi ämpäri täyttyä mehukkaista marjoista. Oman satsin jälkeen nappasimme vähän vielä tuliaisia lähipiirille. Mitäs näistä sitten valmistaisi? Piirakkaa, hilloa...saisihan niistä mukavan lisukkeen johonkin pataruokaankin. Jos olet tehnyt jotain kivaa luumuista, niin otan vinkin   mielelläni vastaan. Raitis ilma teki hyvää, ja suu oli messingillä hienosta saaliista.


Sitten kokkauksen pariin. Mielessä oli muhinut jo muutaman päivän kukko viinissä. Pari postausta sitten kerroin Richard Mc Cormickin Pariisi-kirjasta, ja tämäkin resepti löytyy sieltä. Halusin kalan lisäksi kokeilla jotain uutta ja erilaista. Kukko viinissä on ollut aina oman repertuaarin ulkopuolella, mutta nyt päätin käydä haasteen kimppuun. Eikä se ollutkaan yhtään vaikeaa.


Onneksi ei tarvinnut lähteä kukkoa etsimään. Reseptissä käytetään kanaa, ja tumma väri tulee osittain punaviinistä ja ylläri-ylläri kaakaosta. Pataan tulee lisäksi selleriä, porkkanaa, hillosipulia, valkosipulia, timjamia ja rosmariinia. Sienet jätin tällä kertaa pois.


  Lopputulos ei näytä ehkä kovin esteettiseltä, mutta maku oli oikein mehukas. Mies oli aivan myyty, ja jääkappilla käytiin illalla vielä kilpailua viimeisistä tähteistä.


 Sitten vähän ruuan sulattelua....


Tuumailua ja reseptien selailua.


Luumupiirakka tuli sitten pyöräytettyä sunnuntain iloksi. Ripaus kanelia mukaan.


Näillä eväillä pitäisi jaksaa arkeen. Taitaa olla aika kaivella lapaset ja pipo esille. Kaikkea mukavaa uuteen viikkoon toivottaen!

p.s. Arvonta käynnissä keskiviikkoon asti klo 24.00. Tästä



tiistai 22. syyskuuta 2015

Räikeän harmaa Converse ja tyllihame

Taas tuli opittua jotain uutta. Tätä hupparia ei nimittäin Anssi Kela laittaisi päälle, vaikka vaatteen voissa paistaisi ja lisäisi lorauksen kermaa. Satuitko sinä katsomaan perjantain Vain Elämää -jakson, jossa Anssi esitteli matkalaukustaan gaarderoobiaan? Mustaa, mustaa, mustaa, mustaa. Kuulemma joku oli joskus yrittänyt tarjota hänelle räikeän harmaata, mutta ei. Enpä ollutkaan aikaisemmin pitänyt harmaata räikeänä, mutta näin ne värit ovat henkilökohtaisia. Hih.

Olen etsinyt jo pitkään sopivaa college-hupparia, mutta ovat olleet mun kukkarolle aivan liian kalliita. Nyt oli Kesportilla ale, ja sain hyödynnettyä vielä ale-kupongin samalla. Perus-harmaa, mutta ihan jees. 

Tiedän muuten tyyppejä, jotka ostavat kerralla monta samanlaista vaatetta, jos löytyy sopiva. Muista voi tuntua siltä, ettei tyyppi vaihda koskaan vaatteita, mutta kaappi onkin täynnä samanlaisia vaatekertoja, esim. farkkuja tai t-paitoja. Ärsyttävää onkin, jos löytyy omalle pepulle sopiva malli, ja sitten merkki loppuukin kaupasta.  

Tukehtuisin, jos kaapissani olisi pelkkää mustaa. Toisaalta musta on yksi lemppari, kuten valkoinen.  Mutta onhan niitä kaikenlaisia kausia ollut. Taivaansininen kausi, pinkki, lila, beige. Ehkä olen fiilispukeutuja.


Outoa, että vaatteet eivät koskaan löydy siinä järjestyksessä kaupasta kuin olisi tarve. Oikeastaan olen etsinyt aktiivisemmin syyskenkiä, mutta näin siinä sitten kävi. Saas nähdä, miten kaupungin menoon vaikuttaa se, että Stadium avaa kuun vaihteessa. Toivottavasti tulee hyviä tarjouksia.


Pitihän sitä repäistä vähän myös makeisrintamalla. Tumma suklaa on vakkari, mutta piiiitkän tauon jälkeen nappasin pussin lakritsaa, kun pussi näytti niin söpöltä. Pehmeitä olivat. Nmm.



Lisäksi tämä tylli-ihastus on pakko jakaa kanssanne. Näin inreda.com -sivustolla kauniisti maalattuja kortteja, ja osassa helmat suoraavat heilahtavat kehyksistä ulos. Tässä siis Lisa W Breiholtzin taidetta Elle, Belle, Chic.

Pitäisiköhän muuten itsekin alkaa käyttämään etunimen jälkeen kirjainta ennen sukunimeä? Se kuulostaisi heti jotenkin hienommalta ja arvokkaammalta, aateliselta tai joltain...

Kuva: Inreda.com, Lisa Breiholtz

Taidan heivata turhat haaveet nimikoreografiasta. Varsinainen viikonloppu meni otsa hiessä.  Olen jonottanut kirpparipöytää, ja nyt sitten tärppäsi. Viikonlopuksi oli ihan muita suunnitelmia, mutta olisin joutunut uudelleen jonoon, jos olisin skipannut tämän tilaisuuden.
 Lähistölle on tänä syksynä avattu aivan uusi Combo-kirppis. Suosittelen käymään siellä, jos liikutte näillä nurkilla. Kokoa on niin paljon, että siellä tuhraantuu helposti aikaa.
Hinnoittelu on ihan oma lukunsa. Hartiat kiittävät lattialla kumarassa kykkimisestä. 

Muita havaintoja:

Terassin viiniköynnös on saanut vihdoinkin punaisen värin.
Vuorotellen sataa ja paistaa. 
Hiiriä puuvajassa taas. Yäk. Mitä ne siellä touhaa. Ei siellä ole mitään ruokaa tai siemeniä.
Koko elämä lamaantuu, kun auto on huollossa. Näitä länsimaiden ongelmia.
 Plääh. Pakko rajoittaa uutisten seuraamista. Fokus omaan tekemiseen. Paino sanalla tekemiseen.
Maailman meno mietityttää, mutta se ei taida piitata mun miettimisestä.
 Nautitaan syksyn luonnosta ja yksityiskohdista.

Hiphei. Ilon pirskahduksia viikkoon!

P.S. Käynnissä olevaan arvontaan pääset  tästä

torstai 17. syyskuuta 2015

Makuelämys ja kauneutta luomuna -ARVONTA

  Tämän herkkupalan haluan tarjota ilomielin teille, rakkaat lukijat. Mitäpä, jos käynnistettäisiin syksyn kunniaksi pieni arvonta.  Olisiko nyt jo aika varautua lämmikkeeseen? Takkatuli, torkkupeitto, lapaset ja lämmin halaus saavat ihmeitä aikaan, mutta tällä kertaa nautitaan jotain muutakin.

Yhteistyökumppani on Organic Health - luomuruokatukku. He maahantuovat korkealuokkaisia luomutuotteita, jälleenmyyjinä mm. Ruohonhuuret. Tavoitteena on tarjota suomalaiseen ruokapöytään jotain uutta ja maistuvaa - herkullista luomua. Luomuruokatukun valikoimaan pääset tutustumaan täältä.

Palkintona on upea lajitelma English Tea Shop - irtoteelajikkeita. Maun lisäksi mukana on myös estetiikkaa kauniissa purkeissa. Mustan teen lisäksi setissä mukana on vihreää ja valkoista teetä, rooibosta ja haudukkeita.


Luomu ei ole itsestäänselvyys arjen ruokapöydässä, vaikka niin moni haluaisi siihen panostaa.
Teen historia on niin pitkä, että sitä ei ihan sormilla kannata laskea. Teenlehtiä kuskattiin aikoinaan maalla ja merellä niin vaarallisia reittejä pitkin, että lastista maksettiin maltaita. Jokainen hovi halusi teekupposensa. Tiedän kokemuksesta, että suosikkiteen etsimiseen menee myös aikaa. Olisiko tässä vihdoin sen oikean kohtaminen?

"Tee hetkestä elämys, a long and loving relationship"
 

Monet blogiystävät tietävät, kuinka intohimoinen teen ystävä olen aina ollut. 
Järjestimme kodissamme vähän aikaa sitten teekutsut, ja vieraita saimme Saksasta asti. Ripaus kansainvälisyyttä on aina paikallaan, kun vertaillaan makutottumuksia.  


Ensivaikutelma on tärkeä, joten tämä teelaatu saattoi asettaa riman muille vaihtoehdoille. Organic white tea: lemongrass, elderflower, blueberry pieces.



Sitten hauduttamaan. Testattavana Green Tea Tropical: organic spearmint and organic lemongrass.


Ja vihdoin päästiin leikkaamaan kakkua.



Kattauksessa oli mukana sekä suolaista että makeaa. Kotijuusto oli vieraille aivan uusi tuote. Lisäksi oli teekeksejä, hilloa, skonsseja, suklaata ja ruis nachoksia. Seuraava testissä oli Calming blend: organic licorice, organic peppermint and organic lavander buds.



Juttu luisti, kun pääsimme juttelemaan maiden välisistä yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista. Kahlasimme läpi bändit  ja esiintyjät, jotka ovat olleet toisen kotimaassa suositumpia kuin omassa maassa. Sunrise Avenue on siellä hot, mutta Modern Talking -nostalgia ei niinkään.
Useampi kannullinen alkoi jo tuntua jäsenissä, joten pieni hengähdystauko oli paikallaan.



Hetken päästä sade ropisi ikkunaan, ja se oikeastaan vain lisäsi tunnelmaa. Taidan katsoa omaa sukukarttaa uusin silmin. Kaikki muut juovat kahvia paitsi minä. Onkohan sekin joku geneettinen juttu?

Kyläilyyn tulee ihan erityinen tunnelma, kun mukana on jokin teema. Teekutsut sopivat syysiltojen tunnelmaan hienosti, ja arjessa on kiva käpertyä teekupposen kanssa sohvan nurkkaan ihan itsekseen.



"Pick me and love me forever."

Arvonnan säännöt:

Jokainen osallistuja saa yhden arvan (anonyymit jättäkäähän email-osoite)
Lukijaksi kirjautunut saa kaksi arpaa (voit kirjautua lukijaksi myös arvonnan aikana)
Kolmannen arvan saat, jos viitsit linkittää arvonnan blogiisi, Fb:n jne.

Kerrothan, monellako arvalla olet mukana. Voit käyttää linkittämiseen postauksen ylintä kuvaa.

Arvonta päättyy 30.9.2015 klo 24.00.

Eipä muuta kuin peukut pystyyn ja klikkailemaan!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Pariisin parhaat maut ja Richardin yllätykset

Meillä tuoksuu Pariisi, enkä vastustele yhtään.  La cuisine francaise. Nyt on nautittu kaikilla aisteilla, ja siitä kuuluu myös antaa kiitos. En se minä ollut, vaan Richard.  Mielessä tanssivat ajatukset kahviloista, nähtävyyksistä, boheemista kulttuurista ja eleganssista. Pariisilla on monet kasvot, joten tarjontaa riittää jokaiselle. 

Miten ranskalaiset ovat onnistuneet leikkimään vähän joka tontilla? Ranskalaiset korot, ruoka, viini, muoti, ranskalainen viiva, patonki, ranskalaiset pastillit. Lista on loputon. Uskallan kuitenkin heti tunnustaa, että ranskalainen keittiö on tuntunut mahdottomalta mysteeriltä... tähän asti.


Käsissäni on tuore Richard McCormickin kirja, Pariisi, joka sai meikäläisen innostumaan. Kirjan tekijä on keittiömestari, ravintoloitsija ja ruokavisionääri. Takataskussa hänellä on erilaisia ruoka- ja ravintolakonsepteja, katuruokafestivaaleja, pop up -paikkoja ja palkittuja ravintoloita.

Kirja ei säikäytä kotikokkaajaa, vaan kaikesta paistaa kädenojennus estetiikan ja makujen maailmaan. Bonjour. Kirjan sivuilla on annosten lisäksi näyttäviä matkakuvia Pariisista. Ruoka yhdistyy nautintoon ja elämykseen, kauneuteen ja rosoisuuteen. Ihan kuin olisi matkalla.

Aurinko on hemmotellut meitä loppuviikosta, joten nappasin kirjan mukaan piknikille. Ei ihan Seinen rannoille mutta eväiden kanssa kalliolle lueskelemaan. Mitä reseptiä kokeilisin ensimmäisenä?


 Kirja johdattaa myös ranskan alkeisiin. Salut, enchanté, petit déjeuner.



Ranskalainen ravintolakulttuuri on ollut suvereeni pomo kulinaarimaailmassa. Nyt on kuitenkin hikinauhaa vähän löysätty. Mausta ja laadusta ei tingitä, mutta kansainvälisyys, kokeilut ja monipuolisuus ovat raivanneet uutta tietä. Fuusio. You know.



Mc Cormickin kiinnostus matkustamiseen näkyy vahvasti kirjassa. Hän on asunut useissa Eurooopan ja Aasian maissa sekä Yhdysvalloissa. Ruuassa perinteiden lisäksi on haluttu myös yllättää ja löytää nykyvastineita raaka-aineille.


Näyttävät kuvat ja rento meininki saivat hyvälle tuulelle. Täällähän on salaatteja, piirakkaa, kalaruokia, keittoja, jälkiruokia. Reseptit vaikuttavat yksinkertaisilta, eikä tarvitsekaan ostaa kymmenittäin kalliita raaka-aineita.  Silti voin tehdä myös vähän hienommiltakin kuulostavia ruokia: Tarte Tatin omenasta, Ranskalainen sipulikeitto, Rakuuna-uunijuurekset, Coq au vin. Mukana on paljon kasvisruokia esim. avokadosta, lehtikaalesta, sushituutit, kvinoa, bataatit, parsaa jne.
Niin. Mitäpä olisi ranskalainen keittiö ilman patonkia. Sitäkin opetellaan paistamaan.


Meillä tykätään kalasta, joten sunnuntairuuaksi valikoitui lohi. Kauden vihanneksia kannattaa käyttää, joten punajuuripesto tuntui kiehtovalta. Siitä tulikin uskomattoman hyvää. Laitanpa tähän vielä vinkiksi reseptin.

 Punajuuripesto:
1 tl piparjuurta
100 g parmesanjuustoa
1 rkl oliiviöljyä
1 dl rypsiöljyä
kourallinen basilikaa
3 rkl pinjansiemeniä
1 punajuuri
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa

Keitä punajuuri kypsäksi ja pilko se lohkoiksi. Raasta piparjuuri ja parmesanjuusto. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi.

Laitoin tahnaan kolme punajuurta, kun ne olivat kooltaan niin pieniä. Punajuurta olen käyttänyt aikaisemmin perinteisellä tavalla säilöttynä tai uunissa paahdettuna. Maustamalla siihen tulikin aivan uusi potku. 


Seuraavaksi aion kokeilla mustikkasalsaa. Ei tullut aikaisemmin mieleen, että marjoista voisi tehdä tahnan ja tarjoilla maukkaan juuston kanssa leivän päällä. 

Lisäksi vielä muutama ravintolavinkki. Richard vaikuttaa tällä hetkellä Helsingissä ravintoloissa nimeltä Sandron, The Cock ja Ahorita.


Ruuasta tuli sen verran maukasta, että taidanpa laittaa yhden Michelin-tähden ihan omin kätösin oven pieleen (heh). Samalla oivalsin, että muutamalla uudella mausteella saa arkiseen makumaailmaan vaihtelua. Yksi pelko on jälleen voitettu ja tein sinunkaupat ranskalaisen keittiön kanssa.

Eipä muuta kuin kengänkärjet kohti uutta viikkoa. Helmihetkiä arkeesi toivottaen!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Syksyn vaatekaappi ja marjaisa värikartta

Löytyisiköhän näistä palleroista tämän syksyn värit? Eipä tässä taida pyristely auttaa, vaikka toinen jalka kurkottaa vielä kesään. Vaatekaapissa se tarkoittaa erilaisia välikausitakkeja, pusakoita ja huiveja. Aamuisin on niin kylmä, että sormikkaita ja baskeria on jo ikävä.
Sen verran tuli silmäiltyä syksyn tarjontaa jo viime viikonloppuna Tampereella, että päälinjat puskivat väkisinkin verkkokalvolle. Nyt saa kääriytyä kunnolla isoon huiviin ja neuleisiin.


Pari vuotta sitten huomasin Italian syksyssä, että katukuvassa oli todella paljon kivoja syysvaatteita. Oli isoja huiveja, villakangastakkeja, toppaliivejä, ponchoja ja viittoja. Nyt ne ovat saapuneet vihdoin tännekin. Pakollinen business-hankinta tälle syksyllä oli kuitenkin klassinen jakku, jonka löysin Tukholmasta. Konstailematon klassikko, jossa muuten oli kerrankin riittävän lyhyet hihat. Tosin eipä sitä tiedä, vaikka kasarimeininki tulisi taas takaisin ja hihojen rullaamisesta muodikasta :)


Mistäpä löytyisi neule, joka ei yhden pesun jälkeen ole nyppyinen ja nukkaantunut? Kaapissani on iso erähenkinen villapaita, joka sopii ulkoiluun ja retkeilyyn mutta salonkikelpoista siitä ei saa. Siinä tulee kylkiäisenä parit aromit nokipannusta ja savustetusta makkarasta.  Lähdinpä siis jotain mukavaa mutta eleganttia kiikaroimaan Espritin mallistosta. Tänä syksynä näyttäisi olevan esillä lämpöisen marjaisat värit, marsala, luumu ja viininpunainen sekä maanläheiset ja luonnolliset sävyt.


Joudun tarkkaan valikoimaan takin tai neuleen pituuden. Jos laittaisin ison viitan päälle, niin epäilys heräisi heti sen suhteen, että jostain viltin kätköistä löytyy myös kylmälaukku ja retkikeitin.
  By the way. Mukana myös vinot vetoketjut, isot taskut, väljyys ja reilu koko, erilaisia koristesaumoja, huppu, savupiippukaulus. Mittasuhteet saavat vinksahtaa ja yllättää. Rakastan villatakkeja, joten nämä ajat sopivat meikäläiselle. Espritin neuleet, viitat ja ponchot löytyvät täältä.


Siinä se nyt on. Poncho. Isolla P:llä.


Kevyet toppikset ovat olleet suosittuja jo monta vuotta, mutta liivivalikoima on selvästi laajentunut.
Takit, untuvat ja toppikset löytyvät täältä.


Ja sitten vaatteista kukkaruukkuun. Uudistuksen tuulahdus pyyhkäisi myös etuterassilla. Kesän jäljiltä ylipitkiksi kasvaneet kukat muistuttivat lähinnä rehulatoa. Marjaisat sävyt houkuttelivat uuden asetelman tekoon, vaikka ei näistäkään kaikki ihan talvenkestäviä ole. Toivottavasti ei halla vie mennessään.


Nyt saa syksy tulla tupaan.


Jaahas.Viikko alkaa olla kohta paketissa. Täytyy ottaa vitamiinit talteen touhuamalla jotain kivaa ulkona. Kuulemisiin :)

maanantai 7. syyskuuta 2015

Rakkautta ysäribileissä ja ylläriesiintyjät

Mitäpä siitä tulee, kun vanha villiintyy? Villasukat vaihtuvat korkkareihin, nukkumaanmenoaika lipsahtaa totutusta, ja joku muu kokkaa aamiaisen. Tänä viikonloppuna nautittiin rockia ja poppia täysin siemauksin.

Juhlistimme mieheni kanssa merkkipäivää, ja suuntasimme auton nokan Tampereelle. Kohde valikoitui tällä kertaa paristakin syystä. Liput olivat valmiina takataskussa musikaaliin, ja samalla oli hyvä tilaisuus tutustua uuteen Torni-hotelliin.


 Kyllä se vain tuo kivan mausteen arkeen, kun vähän panostaa juhlintaan. Usein kekkereitä tulee työn puolesta, mutta kotioloissa tulee oltua virttyneissä ja löysissä vetimissä. Kiva on kuitenkin vähän laittautua yhteistä juhlaa varten. Siitä tulee ihan oma fiilis.


Tampere on tuttu kaupunki monestakin syystä. Nuorempana olen opiskellut siellä pariinkin kertaan, ja olen aina tykännyt rennon mutkattomasta ilmapiiristä. 


Jonkin verran ehdimme shoppailla, mutta ajattelin sästää myös miestäni. Jätin lukuisat hypistelyt toiseen kertaan, ettei homma mene toisella odotteluksi ja haukotteluksi. Stocka oli muuttunut viime kerrasta niin paljon, että meinasin jopa eksyä jossain vaiheessa. Sokkarille oli tullut Marks & Spencer -valikoima, ja herkkuosasto olikin tosi söpö.


Meiltä kun lähtee ajamaan etelää kohti, niin tasaista riittää. Ei laaksoa ei kukkulaa. Niinpä välillä on mukava kiivetä vähän korkeammalle katselemaan maailman menoa. Torni on aika hauska tulokas. Junareissuilla olen katsellut sen valmistumista, ja eniten tykästyin yövalaistukseen.


Hotellin tyyli ei niinkään ole mielestäni blingbling vaan rockahtava. Huoneissa on vahvat värit, ja suomirock-tyyli näkyy monessa paikassa. Menu-lista on laitettu LP-levyn kansien väliin. Juice, Popeda, Eput -rekvisiittaa on ravintolan seinillä.

Lukuisten hotelliöiden jälkeen arvostan erityisesti hiljaisuutta ja hyvää ilmanvaihtoa. Korkealle ei kadun hälinät ja mölinät kuuluneet. Yhtenä miinuksena sanoisin rakennuksen sokkeloisen sijainnin. Piti kiertää autolla monen mutkan kautta ennen kuin pääsi hotellin ovelle laukkujen kanssa. Palvelu oli ystävällistä, nuorekasta ja energistä. 


Matkapäivän jälkeen kipitimme Ysäristä Jysäri -musikaalin ensi-iltaan. En tiennyt juurikaan, mitä odottaa, mutta toiveissa oli sikermä 90-luvun hittejä, ja niitähän tuli. Juoni ei arvatenkaan ole kovin syvällinen. Farssin, musikaalin ja revyyn risteytys oli yhdistelmä vuosikymmenen muistorikkaista tapahtumista, joita vaihtuvalla tahdilla tarjoiltiin yleisölle. Läpileikkausta siivittivät nopeat roolivaihdot ja musiikki.
Aikakoneen Sani ja Movetronin Päivi Lepistö vetivät pääroolit mielestäni onnistuneesti. Täytyy antaa pisteet myös muille esiintyjille, ja myös extraa Ville Valon roolista. Parasta antia olivat ylläriesiintyjät, joita vuosikymmeneen mahtuukin paljon.

Esityksessä oli hulluttelua aivot narikkaan -meiningillä, ja varmasti suosittu show myös pikkujoulujen aikaan. Hauska tilaisuus muistella ysärin tapahtumia, musiikkia, esiintyjiä, julkkiksia, karikatyyrejä, mainoksia, sattumuksia ja ylilyöntejä. Ohjaus on Minna Kivelän.


Ai niin. Olihan siellä tällä kertaa yllärinä myös legendaarinen CatCat. Bye bye baby vedettiin antaumuksella yleisön kanssa :) Kukapa tietää, minkälaisia ylläreitä on muilla kerroilla.


Illan päätteeksi lähdimme katsomaan vielä näköaloja Tampereen ylle. 25 kerrosta ja se on siinä. Paikka on ilmeisen suosittu ainakin viikonloppuisin. Kyllä terassilta kelpaa ihailla valomerta.


Tulipa reissusta hyvä fiilis. Naurua, iloa ja hassuttelua. Sitä tarvitaan arkeen.


Tälle viikolle on luvattu vielä ihan lämpöisiä lukemia, ainakin loppuviikkoon. Ehkä annan vielä terassin pehmusteet olla paikoillaan. Jospa laitettaisiin vielä grilli lämpenemään joku päivä.

Aurinkoista viikkoa sinulle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...