lauantai 15. elokuuta 2015

Puulaatikko kuntoon ja DIY-elämä

Tälle laatikolle tarttis nyt sitten tehdä jotain, mutta mitä? Sen verran täytyy kurkistaa historiaan, että Bockin panimo toimi kotikaupungissa runsaat sata vuotta. Sitten tuli suhteellisen pitkä tauko, ja nyt vanha rakennus on ehostettu uuteen kuosiin. Suhteellisen tuore paikka kulkee nyt nimellä Bock´s Corner Brewery, ja toiminta on laajentunut gastrotuotteisiin, teemoihin, kokous- ja kongressitoimintaan.

Tässä olisi nyt sitten loota, joka huokuu historian havinaa, mutta pinta näyttää ruokottomalta. Aurinkolasien läpi olen yrittänyt ylipuhua siihen vintage-tunnelmaa, ajan patinaa ja vaikka mitä, mutta ei taida mennä läpi. Jos rapsuttaisi maalikerroksen pois jollain konstilla... tai näyttäisi hiekkapaperia.


Vähän tökkii homman aloittaminen, mutta eiköhän tule vipinää kinttuihin, kun alkaa katselemaan netissä näiden hintoja. Hirrrrveitä hintoja pyydellään puulaatikoista nykyään. Ennen niitä heitettiin perään, ja nyt saisi pulittaa sievoisen summan. 


Puusta saa monenlaista kivaa kattaukseen. Tässä ohut viipale tarjoilualustana.


Tässä muuten kesän isoin kukkapurkki.  Puiden latvuksia hipoo tämäkin asetelma Naantalissa.


Sitten vähän matalampaa kasvustoa. Kosteikon pehmoiset palleroiset.


Laineet liplattavat kutsuvasti vielä näin elokuussa. 


Arki on käynnistynyt täälläkin, ja kyllä täytyy sanoa, että viikko oli tervanjuontia. Asiaa ei auttanut flunssa, joka on tuntunut erityisen sitkeältä näin kesäilmoilla. Sää on ollut kuitenkin aivan loistava. Sopivan lämmintä, ja aurinko on paistellut monta päivää peräkkäin. 

Olen selaillut syksyn kurssiesitteitä ja tarjontaa uteliaana. Miten vapaa-aika olisi viisainta käyttää? Toisaalta takavuosina on tullut käytyä jos minkälaista lanka- ja kippokurssia, että ehkä siitä on jäänyt vain tapa. Syksyllä tulee sellainen tunne, että nyt pitäisi kirmata jotain uutta taitoa hankkimaan.

Kesäloma ja lekottelu riippukeinussa saivat pohtimaan ahkeruutta ja tunnollisuutta. Mikä on se ääni, joka takoo päässä, että tuo pitäisi hoitaa ja tuo pitäisi tehdä. Tekeekö se minusta onnellisemman? Häiritseekö keskeneräisyys? Miksi, jos häiritsee. 
Olen antanut itselleni kertoa, että yksi tämän hetken villityksistä on siivouskirja, jossa opetetaan järjestelmällisyyttä. Siitä on varmasti joillekin apua, mutta itselleni taitaa olla enemmän hyötyä siitä, että opin sietämään sotkua ja epäjärjestelmällisyyttä (huh. mikä sana).

Tässä maailmassa piiskataan ihmisiä tehokkuudella. Sen sanotaan tuovan mukanaan menestystä. Epäilen. Ainiin. Olenhan minäkin siivonnut, oikein järjestelmällisesti. Nimittäin lööppijournalismi ei päätäni enää saastuta, ja se tuo kummasti tilaa ja happea elämään. Suosittelen.

Olenkohan tulossa vanhaksi? Tästä ei enää puutu kuin sähkötön piilopirtti Lapissa ja toimiva katiska. 

Nyt puulaatikon kimppuun. Hellurei ja mukavaa viikkoa!

14 kommenttia:

  1. oi mikä aarre sinulla siellä, ihan mahtava toi laatikko jo tuollaisenaan. Rentoa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jahdannut myös vanhoja Hartwallin laatikoita, mutta aika harvoin osuu nykyään kohdalle :)

      Poista
  2. Ihana toi laatikko. En ainakaan maalaisi sitä vaan juurikin näyttäisin sille sitä hiekkapaperia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tosiaan joku varovaisempi käsittely olisi tarpeen, että säilyisi sellainen vanha fiilis. Hyvää puhdetyötä elokuun iltoihin....

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Useammasta puulaatikosta saisi pienen hyllykön aulaan, mutta ehkä tällekin joku käyttökohde löytyy, vaikkapa lehtien säilytykseen. Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  4. Vitsi miten kivannäköinen laatikko :) Ihanaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrankin osui sunnuntaille kiva sää. Täällä on ollut pihakirppis-tapahtuma, joten samalla on päässyt ihailemaan puutarhan kukkaloistoa ihan luvan kanssa :)

      Poista
  5. Hieno laatikko, postaathan siitä, mitä sille vielä keksitkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan tänne viestiä, kun homma on edennyt. Työvälineet on kaivettu esille, ja nyt vain pitäisi rohkeasti lähteä tositoimiin. Pitäisi edes nuo pahimmat maalitahrat saada häivytettyä. Mukavaa viikkoa!

      Poista
  6. Upea, vanha puulaatikko, oikea aarre! Mä neuvoisin suo hiomaan varovasti
    tuon valkoisen maalin pois, niin siitä tulisi entistä kauniimpi.

    Rrrrakastan vanhoja puulaatikkoja. Meidän kodissa ne toimivat mm. yöpöytinä.

    Auringonsäteitä uuteen viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puulaatikko on varmasti kiva juuri yöpöytänä. Nyt pitäisi välttää tosiaan voimankäyttöä ja tehdä hiominen riittävän varovasti, ettei alla oleva puu vahingoittuisi. Aurinkoista viikkoa myös sinne!

      Poista
  7. Ihana puulaatikko ja vielä tuo leimakin tuossa. Minä en liikaa tuunaisi sitä, vaan pesisin ja hioisin varovasti maalit pois ja ehkä halutessaan käsittelisin pinnan puuvahalla. Toisaalta tuo maalikin on sitä historiaa. Löysin varastosta myös tuollaisen vanhan limulaatikon. Se oli ollut appeni romukoppana. Pesin sen ja laitoin sinne kukkasia. Nythän kelpaa paistatella auringossa. Toivotaan, että säät jatkuu tällaisena. liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuvaha voisikin olla hyvä vinkki. Ajattelin myös, että liika maalin rapsuttaminen saa vanhatkin maalit lähtemään, ja sitten on pakko vetää siihen jokin käsittely. Taidan ottaa vain pahimmat pois ja muuten saa olla sellaisenaan.

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...