torstai 27. elokuuta 2015

Poropeukalon ihmeruusu ja toiveajattelua

Tässäpä tuleekin kaksi kukkaihmettä kuluneelta viikolta. Helle vaihtui sateeseen, mutta eipäs mennä ihan vielä syksyyn. Olo oli hetken kuin morsiamella, kun sain kukkasia käteen. Sidottu kimppu tuntuu jotenkin erityisen juhlavalta. Pieni muistaminen arjen keskellä tuntuu varpaissa asti.


Oomme taas kuin kaksi lasta, jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan...

...ja jossain alla maan, ne kaiken aikaa
yhteen punoneet on juuriaan. Kyllä se Juha Tapio tietää.

Tällainen ylläriruusu sitten puhkesi kasvuun, kun jätin sen ihan oman onnensa nojaan. Laitoin pienen ruusun tukokuussa ämpäriin. Vein sen varjoisaan paikkaan etuterassin nurkkaan, ja sinne se vähän unohtuikin. Viileä alkukesä teki tehtävänsä ja olin jo heittämässä sitä roskiin. Unohdus taisi tehdä hyvää. Kaksi somaa vartta ottivat spurtin kaikesta muusta. Mikähän niille oikein tuli? Miksi nuo kaksi vartta päättivät lähteä kasvuvauhtiin? Ja miksi muut varret jäivät paikoilleen...


Sitten alkoikin jo tulla nuppuja...


Hippulat vinkuen kärräsin kukan takapihalle paahteeseen, ja johan alkoivat nuput aueta. Miten voikaan tällainen asia tuottaa iloa koko viikoksi.


 Sitten pieni maistiainen viikon kutsuilta. Aivan erityiseltä tuntui saada pöytäseuraa Saksasta. Loppujen lopuksi meidän kulttuureilla on aika paljonkin yhteistä.  Kokoonnuimme pienten ja suurten herkkujen ympärille, mutta tästä aiheesta tulee lisää juttua syyskuussa. Ja samalla on tiedossa myös jotain kivaa teillekin siellä ruudun toisella puolella.



Kiitos kaunis. Danke Schön.


Nyt pitäisi olla jo mökkikauden päättäjäisiä varten resepti hiottuna ja ostoslista luettavissa harakanvarpaista.  Niin. Ottaisin mielelläni savulohta, saaristolaisleipää, tilliä, punasipulia. Menköön siinä sivussa yksi karrelle palanut makkara ja reilusti sinappia. Olisipa lyhdyt jo valmiiksi ripustettuina, huovat viikattuina viilenevää iltaa varten ja jotain villaista jalkoihin sopivasti käden ulottuvilla. Ja katinkontit. Täällä ei ole tehty mitään valmisteluja. Viikolle on osunut niin paljon juhlintaa ihan muissa merkeissä, että jopa pehmoinen sohva ja pizza houkuttelevat kutsuvasti. Katsotaan nyt, kuinka käy.

Hauskaa viikonloppua, ja olkaahan varovaisia niiden tulitikkujen ja muiden tykötarpeiden kanssa!

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hortensiassa on sitä jotain, vaikka ruusukin on ihana :)

      Poista
  2. Mielettömän ihana kimppu, Juuri viikolla ihailin ystäväni samantyylistä kimppua ja tajusin etten ole koko kesänä mitään kimppua kotiin hommannut ja talvella niitä oli nonstop. Pitääpä taas terästäytyä tuossa asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin juuri sitä, kuinka monta kertaa sitä tulee päivän aikana vilkaistua kimppua. Se tuottaa hyvää mieltä ja sehän on parasta lääkettä arkeen :)

      Poista
  3. Kaunis kimppu! Ja ihana ruusu. Joskus se kukoistaa ihan itsestään, olemisen ilosta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläisellä on tapana vähän ylihoitaa kukkia. Näköjään parempi lopputulos vähemmällä hoitamisella :)

      Poista
  4. Noista sinisistä kahvikupeista tulee mieleeni lapsuus ja mummola :) Ja onpas upea ruusu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupit ovat tulleet meille suvun kautta, ja niillä on myös ikää jonkin verran. Tykkään laittaa kattaukseen astioita, jotka ovat nähneet paljon, ja joilla on tarina :)

      Poista
  5. Kauniita kukkia :) Mukavan leppoisaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautitaan loppukesästä vielä. Ehtii sitä syksyä sitten olla taas monta kuukautta putkeen. Kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. Hurmaava hortensia!
    Kestää kauan vaasissa, kun muistaa vaihtaa välillä kuumaa vettä ja uuden imupinnan.
    Varjossa myös, ehdottomasti!
    Suloista loppukesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Olisin muuten laittanut haaleaa vettä. Hortensia tosiaan taitaa viihtyä paremmin varjossa kuin suorassa auringonpaisteessa :)

      Poista
  7. Ihana, herkkä kimppu! Ruusu seinustalla kasvaa hyvin. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuli loppukesän lämpö vieraaksi. Muuten nuput olisivat varmaan kuihtuneet :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...