sunnuntai 9. elokuuta 2015

Betonijakkara ja kesän jälkiä

Vihdoinkin sain kokeiltua betonijakkaran tekemistä.  Paino sanalla kokeiltua. Materiaalit odottelivatkin jo pitkään käsiparia hommiin. Eipä muuta kuin naamari nassuun ja betonivelliä sekoittelemaan. Muottina oli vähän isompi, harmaa rakennusämpäri. Seosta oli noin seitsemän senttiä, ja jalat pukkasin noin neljän sentin syvyyteen. Mittanauhalla mittasin jalkojen etäisyydet toisistaan. 

Harjanvarsi maksoi kaksi euroa kappale, ja mittaa jaloille tuli noin 45 cm. Ohjeita tekemiseen löytyy aika monestakin blogista, ja olen soveltanut niitä vähän vapaasti. Halusin tähän versioon sellaista rouheaa rosoisuutta. Esimerkiksi ämpärin mitta-asteikko kopioitui pintaan numeroineen, ja se on aika hassu yksityiskohta. Sutaisin vielä vähän valkoista maalia jalkoihin. Nonniin. Demoversiosta tuli ihan kohtalainen, joten nyt voi kokeilla sitten vielä uudemman kerran. Tämä menee ulkokäyttöön. Jos haluaa fiinimpää ja tasaisempaa versiota, niin sitten kannattaa taputella seosta kunnolla, eikä hiominenkaan ole pahitteeksi.


Täällä on oltu sekä paikoillaan että viiletetty pitkin kyliä ja tantereita. Tässä vähän keräilyeriä matkan varrelta. Marimekon kippo on yksi kesän hankinnoista. Ensimmäinen mansikkasatsi oli makoisa, mutta eipä ole loppusato ollut yhtä mairitteleva. Apajilla on käynyt muitakin kiinnostuneita ja jälki on sen mukaista. Onpa siellä muutama homeinenkin, kun ei sitä koko ajan olla päivystämässä. Kappas vaan. Vartti sitten oli vielä raakile ja nyt jo kypsä. Rastas sen huomasi ja minä en.


Muutama juhlanen on järjestetty myös kotosalla.





Välillä on ihailtu merta.


Välillä on oltu järven rannalla. Sateen ja pienen ukkoskuuron jälkeen ilma kirkastui hehkuttamaan Pohjanmaan järvivesiä. Näissä maisemissa on omat juuret syvällä.


Pioni on kiva tuliainen. Nyt jo muisto vain, vaikka kukkivatkin aika myöhään. 


Meikäläisestä ei sitten tullut intohimoista marjastajaa, mutta tyttärestä tuli. Kesän ensimmäinen mustikkapiirakka on jotenkin erityisen maistuva.


Nyt nokka kohti loppukesää, ja on aika haistella uusia tuulia. Mitäpä siellä näkyy? Tämä hauveli ei muuten ole oman perheen jäsen, vaan innokas kesämökkiläinen, joka on aina siellä, missä tapahtuu.


Siellä on moni jo astunut arjen pyörteeseen. Täällä otetaan vasta ensiaskelia. Voi, kun osaisi syksylläkin pitää kiinni kaikesta siitä, mitä on loman aikana oivaltanut. Osaisipa mennä kohti uusia tavoitteita, pysyä tiellä eikä katsella turhia tienviittoja. 

Less is more.

Nautitaan loppukesän lämmöstä!

23 kommenttia:

  1. Jakkara on upea!
    Minunkin pitäisi kokeilla tuollaisen tekemistä.
    Ja oi mitä herkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppujen lopuksi teko on ihan helppoa. Betonin sekoittaminen on vähän pölyistä hommaa. Sitä innostuu kokeilemaan helposti muutakin betonista, kun on päässyt alkuun :)

      Poista
  2. Oiva jakkara ulkokäyttöön, pienet tuulet eivät heiluttele :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin totta. On muuten tosi painavaa tavaraa!

      Poista
  3. Wau, upea lopputulos! Kelpais kyllä itsellekkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalat eivät taida ihan kestää istumista, mutta voi sitä pikkupöytänä käyttää. Taidan laittaa ensimmäiset kanervat purkkiin ja ulko-oven eteen jakkaralle :)

      Poista
  4. Toi tuoli on kyllä tosi ihana, eipä uskois että se on itse tehty ja betonista.
    Noita samoja Marimekon kippoja olen itsekin ihastellut, josko niitä joskus itsellekin saisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä Marimekon sarjaa keräisin ihan mielelläni. Muutama kippo saisi olla viellä lisää tarjoilua varten.Harmi, että tämä sarja ei ollut kesän alessa ollenkaan. Niin se yleensä menee. Odottelen alennusmyyntejä, ja sitten omat herkut ovat normihinnoilla :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Hassua, miten kesä on tuntunut sateiselta,mutta kuvia katsoessa on sittenkin myös aurinko paistanut :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Nooh. Pientä viilausta aina jää, mutta eiköhän tämä käyttöön silti mene. Piti ottaa mies apuun mittanauhan kanssa. Jotenkin se lukion matikka jäi unholaan, kun piti ympyrän säteitä mittailla :)

      Poista
  7. Ihana jakkara :) Näitä onkin nyt useissa blogeissa ollut ja taitaa olla ihan helppo tehdä, mietin nimittäin meidän nuotiopaikalle josko tekisikin tuollaiset jakkarat sinne :) hmmmm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kävisi nuotiopaikallekin hyvin. Ehkäpä jalkojen kestävyyttä lisäisi vielä tukevampi puu. Tämä tavallinen harjanvarsi saattaapi napsahtaa poikki. Mukavaa viikkoa!

      Poista
  8. Hieno jakkara, hienosti onnistuit! Rakastan valkoisia ruusuja, ihania:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoiset ruusut ovat jotenkin elegantteja. Kivaa vaihtelua punaisen tilalla :)

      Poista
  9. Tosi hieno jakkara! Ja muutenkin ihania kesäkuvia ja tunnelmia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johonkin se kesä taas on mennyt. Eipä uskoisi, että elokuuta jo mennään. Silti on kaikkea kivaa ehtinyt tehdä, ja onhan tässä vielä lämpöinen syksy jäljellä :)

      Poista
  10. Ei heti uskoisi että jakkara on betonivellistä tehty,näyttää niin hienolta.Kaunista kattausta ja kuvia-Ritva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se aika uskomaton materiaali. Kirpparilta voisi etsiä lisää muotteja, joita voisi sitten käyttää valamisessa. Jotain uutta puutarhaan...

      Poista
  11. No niin siellähän se syntyi se betonijakkara, minkä minun piti tehdä, mutta sitten ei tullutkaan. Upea lopputulos. Mukavia kesämuistoja :) Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No viimetipassa ehti ennen lomien loppumista. Toisaalta nyt on vielä hyvät kelit askarteluun ulkona. Pieni elokuun kosteus tekee vaan hyvää betonitöille :)

      Poista
  12. Siis niin mielettömän hieno jakkara, ai että...ja ihania herkkukuvia muitakin jälleen. Mukavaa viikonloppua Marianne

    VastaaPoista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...