maanantai 31. elokuuta 2015

Herkut: Sushi, Tine K, Vahé ja Kastehelmi

Viikonloppu meni merellisissä tunnelmissa, mutta laitetaanpa tähän alkuun pari sellaista sisustusjuttua, jotka ovat piristäneet omaa mieltä. Olen aina tykännyt tyynyistä, eikä niitä muka koskaan voi olla liikaa. Jotkut tyynyt ovat koristeellisempia ja enemmänkin iloa silmälle. Sitten ovat ne kaikista upottavimmat ja pehmeimmät, joita rutistellaan ja myllätään. Tykkään pinota tyynyjä myös päällekkäin lattialle ja istua niiden päällä. 

Kevään siivouksen yhteydessä luovuin monesta tyynystä. Kuinkahan monetta kertaa lupasin olla niitä hankkimatta lisää. Tässä on kuitenkin taas yksi sulotar Tine K -mallistosta, joka taitaa hiipiä meidän kotiin.

Kuva: Tine K Home (Inreda.com)

Nicolas Vahé on puolestaan kunnostautunut voin koristelussa. Tuleeko tämän mukana perinteisen voin paluu pöytään? Onhan tämä rasioiden valtakausi ollutkin valtaisa. Mieheni suvun kautta meidän kotiin on tullut myös sellainen juustohöylän näköinen väline, jolla saa tehtyä ohuita voirullia. Ne ovat ihan kivan näköisiä kattauksessa, kun haluaa jotain extraa.

Kuva: Nicolas Vahé (Inreda.com)

Syksyn kolmas herkku omaan makuuni on Iittalan Kastehelmen uudet purnukat ja lasit. Miltähän muuten juomalasin rosoinen pinta tuntuu huulissa? Joka tapauksessa aavikko on suosikkivärini. Kirkas purnukka taitaa mennä joulupukin toivelistalle tänä vuonna.

Kuva: Fiskars/Iittala

Tässä vähän kuvia viikonlopulta. Lauantaina oli ihan kamala myrskytuuli, mutta aurinko paistoi silti ihan kivasti. Vähän jo etukäteen tuumailin, ettei mitään isompia kokkauksia ehditä tehdä, mutta onneksi sushi pelastaa päivän.


Sininen ja valkoinen.


Osuipa viikonlopulle myös ärräpäitä kirvoittanut projekti. Astiakaapin kuivausritilät ovat odottaneet vaihtoa jo pitkän tovin. Uusien vaihdon piti olla helppoa kuin heinänteko, mutta toisin kävi. Uusi hylly ei sopinutkaan vanhoihin pidikkeisiin, koska standardi oli tässä välissä muuttunut. Eikä samanlaisia pidikkeitä saanut sitten mistään. Yhtäkkiä pieni vaihto muuttui savotaksi, jossa tarvittiin poraa, sahaa, ruuvareita, hermoja, uudestaan sahaa ja lisää hermoja, kaapin ovet irti kokonaan, sovittelua, hiomista, pesemistä ja imurointia. Miksi pienet projektit kasvavat aina sellaisiin mittasuhteisiin, jossa aloittaminen alkaa jo kaduttaa eikä paluuta sitten enää ole. Onko hermojen määrä vakio? Kääk. Tämä viikko alkaa sitten vajaalla satsilla, ja nyt on vasta maanantai. 

Hissunkissun vaapulavissun. Näillä mennään!

torstai 27. elokuuta 2015

Poropeukalon ihmeruusu ja toiveajattelua

Tässäpä tuleekin kaksi kukkaihmettä kuluneelta viikolta. Helle vaihtui sateeseen, mutta eipäs mennä ihan vielä syksyyn. Olo oli hetken kuin morsiamella, kun sain kukkasia käteen. Sidottu kimppu tuntuu jotenkin erityisen juhlavalta. Pieni muistaminen arjen keskellä tuntuu varpaissa asti.


Oomme taas kuin kaksi lasta, jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan...

...ja jossain alla maan, ne kaiken aikaa
yhteen punoneet on juuriaan. Kyllä se Juha Tapio tietää.

Tällainen ylläriruusu sitten puhkesi kasvuun, kun jätin sen ihan oman onnensa nojaan. Laitoin pienen ruusun tukokuussa ämpäriin. Vein sen varjoisaan paikkaan etuterassin nurkkaan, ja sinne se vähän unohtuikin. Viileä alkukesä teki tehtävänsä ja olin jo heittämässä sitä roskiin. Unohdus taisi tehdä hyvää. Kaksi somaa vartta ottivat spurtin kaikesta muusta. Mikähän niille oikein tuli? Miksi nuo kaksi vartta päättivät lähteä kasvuvauhtiin? Ja miksi muut varret jäivät paikoilleen...


Sitten alkoikin jo tulla nuppuja...


Hippulat vinkuen kärräsin kukan takapihalle paahteeseen, ja johan alkoivat nuput aueta. Miten voikaan tällainen asia tuottaa iloa koko viikoksi.


 Sitten pieni maistiainen viikon kutsuilta. Aivan erityiseltä tuntui saada pöytäseuraa Saksasta. Loppujen lopuksi meidän kulttuureilla on aika paljonkin yhteistä.  Kokoonnuimme pienten ja suurten herkkujen ympärille, mutta tästä aiheesta tulee lisää juttua syyskuussa. Ja samalla on tiedossa myös jotain kivaa teillekin siellä ruudun toisella puolella.



Kiitos kaunis. Danke Schön.


Nyt pitäisi olla jo mökkikauden päättäjäisiä varten resepti hiottuna ja ostoslista luettavissa harakanvarpaista.  Niin. Ottaisin mielelläni savulohta, saaristolaisleipää, tilliä, punasipulia. Menköön siinä sivussa yksi karrelle palanut makkara ja reilusti sinappia. Olisipa lyhdyt jo valmiiksi ripustettuina, huovat viikattuina viilenevää iltaa varten ja jotain villaista jalkoihin sopivasti käden ulottuvilla. Ja katinkontit. Täällä ei ole tehty mitään valmisteluja. Viikolle on osunut niin paljon juhlintaa ihan muissa merkeissä, että jopa pehmoinen sohva ja pizza houkuttelevat kutsuvasti. Katsotaan nyt, kuinka käy.

Hauskaa viikonloppua, ja olkaahan varovaisia niiden tulitikkujen ja muiden tykötarpeiden kanssa!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Lyhtyjä, taivastelua ja säpinää markkinoilla

Tyyntä ja myrskyä. Tänä viikonloppuna on ollut melkoinen tavarasirkus, joten rauhoittuminen elokuisen kynttilän ääressä oli paikallaan. Kesän aikana on ollut aikaa miettiä sisutamista vähän alitajunnan mukaan, vapaasti ja ilman mitään pinnistämistä. Niinpä nyt lähdinkin uudistuneella mielellä markkinoille. Ostan vain tarpeeseen, enkä aio hullaantua johonkin sellaiseen, mille ei ole paikkaa tai käyttöä. 


Juthbackan markkinat on jokavuotinen jättitapahtuma Uusikaarlepyyssä. Tänäkin vuonna myyntipaikkoja oli yli 700 ja kävijöitä odotettiin noin 30 000. Markkinat kestävät perjantaista lauantaihin, läpi yön. 

Pöydät notkuivat jälleen jos minkälaista kippoa,  antiikista kirpparitavaraan. Osana tapahtumaa on myös veteraaniautot, ja alan harrastajille löytyy ihan oma valikoimansa varaosia ja muita herkkuja. Lauantaille osui todella helteinen päivä, joten kiertäminen vei viimeisetkin mehut. Satojen pöytien katsominen alkaa loppumeterillä puuduttaa, ja jokunen aarre saattaa mennä ohitse, kun ei enää jaksa keskittyä. 

Arabiaa ja IIttalaa oli taas tarjolla runsaasti. Toisaalta olen muutaman vuoden käyntien jälkeen alkanut kaipailla jo muutakin. Marimekkoa olisi myös kiva löytää. Muutama puulaatikko oli tutkassa, mutta arvaapa mitä. Hartwallin pienestä laatikosta pyydettiin 60 eur! Saahan sitä pyytää, mutta taisi jäädä nekin laatikot myyjän hoiviin. 

Toiset myyjät olivat rennolla huumorilla mukana. Toisaalta oli kisaväsymystäkin nähtävissä. Yksi myyjä keitti oikein kunnolla asiakkaalle, joka yritti nostaa pöydältä kallista lasiesinettä katsottavaksi. Koju tyhjeni sekunnissa, kun myyjä huusi asiakkaalle, että ei sitten kannata käsin koskea sellaisiin esineisiin, joita ei ole varaa ostaa. Kerran kävi niin, että vanha rouva halusi tinkiä puuesineen hinnasta. Myyjä sanoi, että mieluummin hän rikkoo tuotteen kuin antaa alennusta. Niinpä siinä naisen edessä myyjä hajotti tuotteen. Välillä taitaa olla myyjilläkin hermo pinnassa.... Toisaalta, eivät kaikki asiakkaatkaan aina ole aina niin asiallisia ja leppoisia käytökseltään.

Mitä mieltä olette tinkimisestä markkinoilla? Toisten mielestä tinkiminen kuuluu meininkiin. Toiset myyät selvästi ärsyyntyvät, jos hinnoista alkaa neuvottelemaan.


Puolivälissä odotti pieni tauko, kuuma grillimakkara ja trip-mehu. Sen jälkeen oli pakko uittaa varpaita joessa hetken aikaa.
Ostokset jäivät tällä kertaa nolliin. Muutamaa Tupperware-purkkia olin jo ostamassa, mutta sitten iski nuukuus. Arabiaa on jo entuudestaan muutenkin kaapissa. Toisaalta olisin valmis ollut ostamaan jotain mielenkiintoista. Nyt vain ei sellaista osunut kohdalle.


Tavarasirkuksen jälkeen olikin pakko rauhoittaa mieli. Katse onkin ollut pilvettömälle taivaalle ja kohti aurinkovarjoa. Tulipa siinä tuijotellessa huomattua, että varjon saumoista alkaa ompeleet aueta. Täytyy ottaa neula ja lanka esille, kunhan tässä kesäkelit loittonevat.


Lekotellaan nyt sitten, kun vielä on lämpöä.


Syksyn ankeutta täytyy ennaltaehkäistä, joten täälläkin on laitettu muutamia "porkkanoita" kalenteriin. Musiikki irrottaa sopivasti arjesta, joten konsertteihin menen mielelläni. Vihdoin myös meidän maisemiin on isommatkin starat tulossa, ettei aina tarvitse lähteä isoolle kirkoolle. Roxette teki keikan viikko sitten. Jari Sillanpään lippuja taisi jonottaa viikolla puoli kaupunkia (paitsi en minä), ja onhan se Cheek tulossa myös jäähallikiertueelle. 

Viikon päästä on näillä seuduilla jo mökkikauden päättäjäiset. Hups. Mihinkähän tämä elokuu oikein livahti. Hiphei ensiviikkoon!

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Herkutellaan ruokalahjalla

Tämä on juuri sitä aikaa, jolloin puskan juurelta pilkistää jalkapari ja ehkä vähän kumisaappaan vartta. Selkä tottuu olemaan 90 asteen kulmassa, joten linkkuveitsiasento saattaa jäädä päälle pitemmäksikin aikaa. Mustikkaa, herukoita, omenoita, yrttejä...On sadonkorjuun aika. 

Eikä tähän aikaan kannata turhaa pähkäillä lahjaideoita. Aika moni ilahtuu ylläristä, joka on poimittu omasta maasta. Paperipussiin voi sujauttaa perunoita, ja pussin kylkeen hauska teksti. Mustikkamehupulloon voi liimata tarran tekstillä talven yskimisiä varten : "Pikaista paranemista." Suklaan lisäksi iloon, suruun, riemuun ja lohtuun sopivat puutarhan antimet löytyvät testaamalla. Ja voihan omenanlohkoja myös dipata suklaaseen.... Tässä kuvasatoa omasta puutarhasta.







Aurinko hellii jo toista viikkoa, joten illat kuluvat sutjakasti pihalla. Puulaatikon hiominen on käynnissä, ja kyllä siitä vielä jonkinlainen käyttöesine taitaa tulla.  Nyt voisi jo intoutua syksyn uudesta sisustustarjonnasta, mutta  siirrän sitä puuhaa räntäsateeseen. Vielä voi leikkiä kesälomaa. Päästiinpäs paistamaan myös vohveleita takapihalla. Elokuun lämmössä on se hyvä puoli, että yläkerta pysyy viileiden öiden vuoksi kelvollisena nukkumapaikkana. Viiniköynnös muistuttaa jo tulevasta ruska-ajasta, mutta pieni punerrus on vain sopiva mauste vihreän keskellä. Vielä ehtii piknikille, retkille ja aalloille.

Leppoisaa viikkoa toivottaen

lauantai 15. elokuuta 2015

Puulaatikko kuntoon ja DIY-elämä

Tälle laatikolle tarttis nyt sitten tehdä jotain, mutta mitä? Sen verran täytyy kurkistaa historiaan, että Bockin panimo toimi kotikaupungissa runsaat sata vuotta. Sitten tuli suhteellisen pitkä tauko, ja nyt vanha rakennus on ehostettu uuteen kuosiin. Suhteellisen tuore paikka kulkee nyt nimellä Bock´s Corner Brewery, ja toiminta on laajentunut gastrotuotteisiin, teemoihin, kokous- ja kongressitoimintaan.

Tässä olisi nyt sitten loota, joka huokuu historian havinaa, mutta pinta näyttää ruokottomalta. Aurinkolasien läpi olen yrittänyt ylipuhua siihen vintage-tunnelmaa, ajan patinaa ja vaikka mitä, mutta ei taida mennä läpi. Jos rapsuttaisi maalikerroksen pois jollain konstilla... tai näyttäisi hiekkapaperia.


Vähän tökkii homman aloittaminen, mutta eiköhän tule vipinää kinttuihin, kun alkaa katselemaan netissä näiden hintoja. Hirrrrveitä hintoja pyydellään puulaatikoista nykyään. Ennen niitä heitettiin perään, ja nyt saisi pulittaa sievoisen summan. 


Puusta saa monenlaista kivaa kattaukseen. Tässä ohut viipale tarjoilualustana.


Tässä muuten kesän isoin kukkapurkki.  Puiden latvuksia hipoo tämäkin asetelma Naantalissa.


Sitten vähän matalampaa kasvustoa. Kosteikon pehmoiset palleroiset.


Laineet liplattavat kutsuvasti vielä näin elokuussa. 


Arki on käynnistynyt täälläkin, ja kyllä täytyy sanoa, että viikko oli tervanjuontia. Asiaa ei auttanut flunssa, joka on tuntunut erityisen sitkeältä näin kesäilmoilla. Sää on ollut kuitenkin aivan loistava. Sopivan lämmintä, ja aurinko on paistellut monta päivää peräkkäin. 

Olen selaillut syksyn kurssiesitteitä ja tarjontaa uteliaana. Miten vapaa-aika olisi viisainta käyttää? Toisaalta takavuosina on tullut käytyä jos minkälaista lanka- ja kippokurssia, että ehkä siitä on jäänyt vain tapa. Syksyllä tulee sellainen tunne, että nyt pitäisi kirmata jotain uutta taitoa hankkimaan.

Kesäloma ja lekottelu riippukeinussa saivat pohtimaan ahkeruutta ja tunnollisuutta. Mikä on se ääni, joka takoo päässä, että tuo pitäisi hoitaa ja tuo pitäisi tehdä. Tekeekö se minusta onnellisemman? Häiritseekö keskeneräisyys? Miksi, jos häiritsee. 
Olen antanut itselleni kertoa, että yksi tämän hetken villityksistä on siivouskirja, jossa opetetaan järjestelmällisyyttä. Siitä on varmasti joillekin apua, mutta itselleni taitaa olla enemmän hyötyä siitä, että opin sietämään sotkua ja epäjärjestelmällisyyttä (huh. mikä sana).

Tässä maailmassa piiskataan ihmisiä tehokkuudella. Sen sanotaan tuovan mukanaan menestystä. Epäilen. Ainiin. Olenhan minäkin siivonnut, oikein järjestelmällisesti. Nimittäin lööppijournalismi ei päätäni enää saastuta, ja se tuo kummasti tilaa ja happea elämään. Suosittelen.

Olenkohan tulossa vanhaksi? Tästä ei enää puutu kuin sähkötön piilopirtti Lapissa ja toimiva katiska. 

Nyt puulaatikon kimppuun. Hellurei ja mukavaa viikkoa!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Betonijakkara ja kesän jälkiä

Vihdoinkin sain kokeiltua betonijakkaran tekemistä.  Paino sanalla kokeiltua. Materiaalit odottelivatkin jo pitkään käsiparia hommiin. Eipä muuta kuin naamari nassuun ja betonivelliä sekoittelemaan. Muottina oli vähän isompi, harmaa rakennusämpäri. Seosta oli noin seitsemän senttiä, ja jalat pukkasin noin neljän sentin syvyyteen. Mittanauhalla mittasin jalkojen etäisyydet toisistaan. 

Harjanvarsi maksoi kaksi euroa kappale, ja mittaa jaloille tuli noin 45 cm. Ohjeita tekemiseen löytyy aika monestakin blogista, ja olen soveltanut niitä vähän vapaasti. Halusin tähän versioon sellaista rouheaa rosoisuutta. Esimerkiksi ämpärin mitta-asteikko kopioitui pintaan numeroineen, ja se on aika hassu yksityiskohta. Sutaisin vielä vähän valkoista maalia jalkoihin. Nonniin. Demoversiosta tuli ihan kohtalainen, joten nyt voi kokeilla sitten vielä uudemman kerran. Tämä menee ulkokäyttöön. Jos haluaa fiinimpää ja tasaisempaa versiota, niin sitten kannattaa taputella seosta kunnolla, eikä hiominenkaan ole pahitteeksi.


Täällä on oltu sekä paikoillaan että viiletetty pitkin kyliä ja tantereita. Tässä vähän keräilyeriä matkan varrelta. Marimekon kippo on yksi kesän hankinnoista. Ensimmäinen mansikkasatsi oli makoisa, mutta eipä ole loppusato ollut yhtä mairitteleva. Apajilla on käynyt muitakin kiinnostuneita ja jälki on sen mukaista. Onpa siellä muutama homeinenkin, kun ei sitä koko ajan olla päivystämässä. Kappas vaan. Vartti sitten oli vielä raakile ja nyt jo kypsä. Rastas sen huomasi ja minä en.


Muutama juhlanen on järjestetty myös kotosalla.





Välillä on ihailtu merta.


Välillä on oltu järven rannalla. Sateen ja pienen ukkoskuuron jälkeen ilma kirkastui hehkuttamaan Pohjanmaan järvivesiä. Näissä maisemissa on omat juuret syvällä.


Pioni on kiva tuliainen. Nyt jo muisto vain, vaikka kukkivatkin aika myöhään. 


Meikäläisestä ei sitten tullut intohimoista marjastajaa, mutta tyttärestä tuli. Kesän ensimmäinen mustikkapiirakka on jotenkin erityisen maistuva.


Nyt nokka kohti loppukesää, ja on aika haistella uusia tuulia. Mitäpä siellä näkyy? Tämä hauveli ei muuten ole oman perheen jäsen, vaan innokas kesämökkiläinen, joka on aina siellä, missä tapahtuu.


Siellä on moni jo astunut arjen pyörteeseen. Täällä otetaan vasta ensiaskelia. Voi, kun osaisi syksylläkin pitää kiinni kaikesta siitä, mitä on loman aikana oivaltanut. Osaisipa mennä kohti uusia tavoitteita, pysyä tiellä eikä katsella turhia tienviittoja. 

Less is more.

Nautitaan loppukesän lämmöstä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...