lauantai 6. kesäkuuta 2015

Rakas villapaita, keikkatukka ja syreenisokeri

Minkälainen on rakas villapaita? Eipä voisi kuvitellakaan, että tämä neule on kulkenut mukana lukioajoista lähtien. Norjalaiset villapaidat olivat silloin kuuminta hottia. Käsityölehdestä löytyi sopiva malli ja väritys. Eipä muuta kuin lankakauppaan ja kutimet viuhumaan. Monta muutakin villapaitaa tuli silloin tehtyä, mutta tästä on tullut vakituinen matkakaveri. 

Rakas villapaita on kuin päiväkirja. Sopivasti nuhraantunut, hihoja on venytetty käsien suojaksi, nyppy siellä, toinen täällä. Villan seassa tuoksuvat savu, sade ja aamuhämärän hiillos. Kuviot ja raidat ovat nähneet elämää, iloa, naurua ja riehakkuutta. Neule on ollut mukana maalla, merellä ja ilmassa. Onpa hihaan kuivattu jokunen kyynelkin. Vanhaa villapaitaa ei mitenkään voi korvata uudella ja hienolla. Sen pitää olla kulunut ja monissa liemissä keitetty.


Tällä viikolla villapaita pääsi taas tositoimiin. Naisporukka kokoontui illanviettoon puutarhamajan suojiin. Porukka oli varaustautunut kuin talvikelille istumaan iltaa. Pipot ja hanskat olivat tarpeen, vaikka nuotio loimutti vieressä. Herkkujen lisäksi pidettiin sananyyttärit. Jokainen sai tuoda mukanaan aiheen keskusteluun. Kesän ensimmäiset muurikkaletut nautittiin antaumuksella. Kyllä ruoka maistuukin hyvältä ulkona.   


Olenkohan kertonut, että meikäläisellä on keikkatukka. Olen siis kasvattanut hiuksia siitä lähtien, kun neitokainen lähti Englantiin. Nyt saa jo hyvän ponnarin, letit ja nutturan tynkääkin. Skypessä mittaillaan aina tilannetta. Olenkin tykästynyt uuteen pituuteen, mutta on siinä myös lieveilmiöitä. Hiuksiin tuntuu tarttuvan kaikki mahdolliset tuoksut grillimakkarasta lähtien. Mies toteisikin lettukeikan jälkeen, että savustamossa on tainnut ilta vierähtää.

Takkaa on poltettu ahkerasti myös kotosalla lämmikkeeksi. Tänä vuonna tulee muuten kuluneeksi sata vuotta Tapio Wirkkalan syntymästä. Ultima Thule on yksi suosikeistani.


Myrskyluodon Maija tähyilee aallokkoon. Enää ei katsota taakse vaan mennään eteenpäin.


Makeannälkä yllätti. Täytyy kyllä suositella ravintola Strampenin jälkkäriosastoa. Marenki oli täytetty lemon curdilla ja kermavaahdolla. Päälle tuoreita mansikoita. Voisi toimia myös juhannusherkkuna.


Sitten yksi vinkki, jonka nappasin DanSukkerilta. Syreenillä voi tuoda nähtävästi aromia myös sokerin sekaan. Olen aikaisemmin kokeillut kanelitankoja ja tähtianista vastaavaan hommaan. Tätä ajattelin kokeilla, kunhan vain joskus puska alkaa kukkia pihassa. 

DanSukker

Meillä on tänä viikonloppuna kaupunki täynnä porukkaa, kun jokavuotinen lentopallon Power cup on käynnissä vaihteeksi kotinurkilla. Avajaisia tähditti Kasmir, eikä yhtään hullumpi keikka ollutkaan. Yllättävän hyvä livenä. Toivottavasti sade pysyy loitolla, ettei kentät ole ihan vellinä.

Nytpä siis uutta matoa koukkuun ja keksimään viileän sään puuhastelua. Villapaitaterveisin

15 kommenttia:

  1. Aivan ihana villapaita! Itselläni ei moista luottopaitaa olekaan, joka
    olisi kanssani kulkenut nuoresta asti. Vuosia sitten sain ihanan villatakin
    tuliaisiksi Tallinnasta. Se oli sellainen perinteinen neule, johon oli haettu
    aiheita luonnosta, oli kuusia, sorsia jne. Tykkäsin siitä hirmuisesti, mutta
    koiramme ilmeisesti ei siitä niin pitänyt. Koiruus oli eräänä kauniina päivänä
    meidän töissä ollessamme purkanut villatakin lankakasaksi, oli siinä itkussa
    pitelemistä. Sen verran on tuo villatakki jäänyt kolottamaan, että aion vielä
    teettää samankaltaisen ihanuuden virolaisilla käsityötaitureilla.

    Leppoisaa lauantai-iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih. Kyllä varmasti harmitti, kun neule oli tuhoutunut. Joihinkin vaatteisiin kiintyy. Vaikka kaapissa olisi useampia vaihtoehtoja, niin jotkut paidat ja farkut ovat vaan lemppareita. Toivottavasti saat vielä samanlaisen villatakin joskus tilalle. Mukavaa sunnuntain jatkoa!

      Poista
  2. Kauniita kuvia.
    Joihinkin vaatteisiin liittyy paljon muistoja, eivätkä sellaiset mene muodista koskaan. Tuo villapaitasi on erityinen, kun olet sen itse tehnytkin.
    Aika kivat nyyttärit teillä. Keskustelunaiheita jokaiselta on loistoidea naisporukalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen aikaan oli kova kutomisvimma päällä. Nyt jotenkin kärsivällisyys kuvioiden tekemiseen on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Aikansa kutakin. Saattaisi sitä vielä innostua villapaidan tekoon, jos joku oikein kiva kuvio löytyisi :) Sananyyttärit on kiva idea, kun silloin tulee juteltua jokaisen suosikkiaiheesta. Se tuo myös vaihtelua illanviettoon :)

      Poista
  3. Näyttääkin ihanan pehmoiselta Tuo villapaita ja hienot värit.On sulla taito tuollaiseen. se ei kaikilta onnistu
    Ihanan värikas sokeriherkku-Ritva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet norjalaiset villapaidat olivat silloin tosi värikkäitä. Tämä oli suosikki, kun langat olivat väriltään niin maanläheiset.

      Poista
  4. Kaunis villapaita, joten ei ihme, että tykkäät. Meillä on nyt hiukset samoissa pituuksissa. Mulla oli yli 40 vuotta pitkät hiukset. Sitten leikkasin ja pidin lyhyttä tukkaa pari vuotta. Kyllä pitkä on helpompi. Ei tartte föönailla tms, mikä ei ole ollenkaan mun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin myös, että lyhyet hiukset olisivat jotenkin helppohoitoiset. Niitä pitääkin laittaa ja leikata jatkuvasti, että malli pysyy. Pitkät on helppo laittaa ponnarille, jos on huono tukkapäivä :)

      Poista
  5. Ihana ja lämpöisen oloinen tuo villapaita :) Herkullinen marenkipesäkätkö :) Ihanaista sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli varmaan aikoinaan kudottua liikaa, kun enää ei ole sellaista paloa kutomiseen. Villasukatkin tulevat mummulasta :)

      Poista
  6. Voi miten ihania tunnelmia olet kuvaillut :) Vanhaa elämää nähnyttä villapaitaa ei tosiaan niin vaan korvatakaan. Ihana tuo jälkkärikin sekä kukkakoriste! Mukavaa uutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jotenkin löytänyt marengit uudelleen. Suklaakakkua ei voita mikään, mutta näin kesällä kepeä marenki mansikoiden kanssa tuntuu raikkaalta vaihtoehdolta. Kivaa viikkoa myös sinne!

      Poista
  7. Kauniita tunnelmakuvia! Tuota syreenisokeria olen ajatellut kokeilla, kun vain ne syreenit ensin kukkisivat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on todella paljon kasvu jäljessä viime vuodesta. Tähän aikaan viiniköynnöskin on jo reilusti peittänyt aitaa, mutta nyt vielä nupullaan...

      Poista
  8. Syreeni sokerin seassa oli uusi vinkki, kiva kun jaoit tämän! Näyttää tosi kauniilta tuossa purkissa, tätä täytyy ehdottomasti kokeilla! :)

    VastaaPoista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...