sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Suklaahippuja ja kyläilyä ulkosaaristossa

Ihan hassua, kuinka näin kesällä tuntuu aistien määrä lisääntyvän. Talvella erottaa suurinpiirtein kaksi asiaa: kylmä ja lämmin. Kesällä alkaa tapahtua vähän muutakin. On se sääli, että aistiparat joutuvat suurimman osan vuodesta pyörittelemään peukaloitaan. 

Pelkästään pihassa istuessa sitä havainnoi kaikenlaista pientä. "Mihinkähän tuo muurahainen on menossa?" " Miten linnut osaavat pysähtyä noin kovasta vauhdista ihan yhtäkkiä?", "Miten linnut voivat päätä kääntelemällä kuulla, missä kohdassa nurmikkoa on kastemato?". 


Pienet hetket ovat erityisiä, kun niissä on lämmin viesti.


Lauantaina suuntasimme kohti ulointa saaristoa, Raippaluodon Björköbyhyn. Kokoonnuimme viettämään aurinkoista päivää vähän isommalla porukalla. Lähipiiristä pariskunta karisti muutama vuosi sitten kaupungin pölyt jaloista muuttamalla ulkosaariston rannoille.

Unelmat on tehty toteutettaviksi, ja joskus pelot ja epävarmuus on laitettava sivuun. Asumisessa yhdistyvät mökin ja mummolan parhaat puolet. Luonto on aidoimmillaan, kun vuodenajat jättävät omat jälkensä avomeren läheisyydessä. Valo on ihan omaa luokkaansa, ja aurinkokin tuntuu siellä kirkkaammalta. 
Tuliaisiksi veimme kotitekoisia chocolate chip cookies.



Samaiselta rannalta tehdään yleensä myös perinteinen postisoutu Ruotsin rannikolle. Entisaikoina posti kulki veneellä, ja vuosittain reitti purjehditaan uudelleen, jos vain sää sallii. Tänä vuonna homma peruttiin kovan tuulen vuoksi. Kuvasta näkyy, ettei tällä purrella kannata myrskyyn lähteä kokeilemaan. Siinä menee moni rakkauskirje hukkaan :)

Alue on maailmanperintökohde, ja näkötornista on hyvät näkymät katsella maankohoamisen merkkejä. Lintubongareille on myös kiikaroitavaa. Tällä kertaa aika ei riittänyt tornille asti, mutta uusi retki sitten myöhemmin.


Rannoilla oli mukava tunnelma, kun purjehtivat lekottelivat auringossa ja leiripaikoillaan. Suosittu purjehdustapahtuma vetää paikalle aina myös yleisöä ja kannustajia. Paikallinen kahvila on merkittävässä roolissa muonittajana. Rakennuksessa on myös taidetta: valokuvanäyttely, öljyvärimaalauksia ja akvarelleja. Niin ja myös kalastukseen liittyvää esineistöä. 


Täällä on ollut tosi upea sää koko viikonlopun. Taidanpa käpertyä terassille kirjan ja jätskin kanssa viettämään sunnuntaita.


Mieli alkaa jo kaivata lomaa. Viikonloppunakin saa monenlaista kivaa tehtyä, mutta siinä on kuitenkin kehykset, jotka määrittävät aikatauluja. Ihan helpolla ei vielä kissan päiviä pääse viettämään, kun ensi viikolle osuu avustaminen muutamassa muuttoprojektissa.

Telkkarin katsominen on jäänyt ihan minimiin näin kesällä, mutta yksi maininta on ihan pakko tehdä. Olen aivan ihastuksissa Helil kyläs -ohjelmaan. Upealla murteella runoilija jutustelee vieraiden kanssa elämän suurista ja pienistä asioista leppoisasti ja mutkattomasti. Aivan valloittaa, persoonallista, tarkkanäköistä ja oivaltavaa. 

Toivottavasti sinäkin olet päässyt  nauttimaan kesäisestä viikonlopusta. Kuulemisiin!

torstai 25. kesäkuuta 2015

DIY Strömsön puutarhavinkit

Meni kuin Strömsössä, kun en itse ollut laittamassa lusikkaa soppaan. Kotinurkilla on varsinainen helmi vierailukohteena, varsinkin aurinkoisella säällä. Niinpä taas tänäkin vuonna oli lähdettävä katsomaan vuoden aikaansaannoksia. Kesäkin on sen verran pitkällä, että kasvusto alkaa olla sopivan rehevää. 

Niin. Strömsö on se telkkarista tuttu paikka, joka on ihan oikeasti olemassa Västervikissä Vaasan tuntumassa. Päärakennus ja muut puiset rakennelmat ovat sopuisasti keskenään isolla ulkoilualueella, joka rajoittuu mereen. Iso nurmialue on suosittu kesänviettopaikka, ja uimaranta on myös viihtyisä. Kätevintä oli vetää ylle arkiset vetimet, kun yleensä tulee tongittua puskissa ja ruukkujen seassa. Eikä sitä koskaan tiedä, milloin sadekuuro tulee niskaan ihan pyytämättä.

Lähdetäänpä pienelle visiitille Strömsön puutarhaan.


Puiden lomasta pilkistää kartanomainen päärakennus, jossa kokkaillaan, askarrellaan ja ommellaan.



Peltisiä kurkkupurkkeja, tynnyreitä ja lisäksi ihan omat suihkut .


Tämä rakennus on melko tuore tulokas pihassa. Puutarhamaja, jossa on monenlaista kivaa sisustamiseen.


Pajuveneistä tykkäsin kovasti.



Ruokapöydän yrtit kasvavat seinällä.




Puutarhassa on kasvualueet muistuttavat lehden suippoa muotoa.


Uimaranta on rauhallinen ja hiljainen, eikä näkynyt vedessä talviturkkeja.


Tämä on uimahuone, jossa saa käydä vaihtamassa vaatteita. Ankkuri on tehty värillisistä korkeista.


Paljon uutta oli ilmestynyt viime kesän jälkeen. Loppukesästä voisi mennä uudestaan katsomaan tilannetta. Suosittelen Strömsötä kesän retkikohteeksi vaikkapa eväiden kanssa. Eiköhän tämä sadekin jossain vaiheessa taukoa, että uskaltaa levitellä vilttiä nurmikolle. On se hienoa, että hepeneet saa olla ihan rauhassa kaapissa, kun villaiset vaatteet houkuttelevat enemmän. Ennen sitä värjötteli pikkupaidoissa hampaat kalisten, mutta nyt vedän heti suosista villapaidan päälle, jos siltä tuntuu.

Täällä lasketaan jo päiviä loman alkamiseen.  Runsas viikko vielä, niin sitten on maailma auki seikkailulle. Lokoisaa loppuviikkoa sinulle!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kolmen päivän Englanti-marinadi ja yllärijuhlat

 Nyt sitten on sekin testattu, että pää ja kroppa voivat oikeasti olla eri paikassa. Vartalo on ollut kotimaassa ja pää Englannissa. Ei ihme, että on pyörryksissä. Aivan fiiliksissä alkoi tämä juhannus. Nyt loppui vähäksi aikaa skypettäminen ja virtuaalikyläily. Tyttönen saapui vihdoin kotimaan kamaralle. Pientä jekkua piti tehdä huumorimielessä, ja kentällä oltiin vastassa ison nimikyltin kanssa.

Juhannuksen vietto oikeastaan aloitettiin jo torstaina yöllä. Vihdoinkin. Silmät sikkaralla odotettiin yökonetta, ja sieltähän se neitokainen saapui Lontoosta tyylikäs hattu keikkuen kutreilla. Kolmen matkalaukun raahaaminen yksinään oli jo sinänsä suoritus. Heathrowilla kyllä on kärryjä, mutta laukut pitäisi saada ensin asunnolta sinne asti. Kyllä sekin näköjään onnistuu, kun matkan varrelle osuu auttavia käsiä.

Ruokien toivelista oli etukäteen suunniteltu, ja ykkösenä oli karjalanpiirakat. Nukkumaan ei ollut kiire puolen vuoden jälkeen, ja aika vilahtikin aamuun asti jutellessa. Perjantaina olikin jo valmiiksi murea olo, eikä siitä ilman päivänokosia selvittykään.


Askartelin eteiseen viirin pahvista. Sähköteippi oli näppärä apulainen kirjaimien tekemiseen.


Yökekkereillä oli raparperipiirakkaa.


Welcome -viiri toivotti tervetulleeksi ovella.


Viikonloppuna on saatu melkoinen Englanti-kylpy. Valokuvia on kahlattu läpi sadoittain, ja kaikki tapahtumat, esitteet ja vierailukohteet on käyty läpi uteliaina. Täytyy sanoa, että vehreys, kasvit, kukkulat ja maastot ovat aivan upeita vierailukohteita. Vihreä väri on aivan erityinen. Sellainen, jota ei meillä juurikaan näe. Sitten tietenkin Loch Ness, Skotlanti, Dublin, Lontoon nähtävyydet, seikkailut metrossa, kirkot, palatsit, tavaratalot, museot, konditoriat, ruokapaikat, puistot... puoleen vuoteen mahtuu vaikka mitä.


Onhan sitä välillä ollut pakko syödäkin. Grillissä kuumeni lihaa, makkaraa, juustoa ja ananasta. Hyttyset inisivät ärsyttävästi korvan juuressa, eikä niille auttanut mikään myrkky. Ruokailu menikin sitten sisätiloissa.


Otettiin sitten samalla mitali "kahvit". Kultaa tuli, joten nyt on aihetta juhlistaa pieniä ja isoja tähtihetkiä. Reissusta on jäänyt muistoja lopuksi elämää, huikeita kokemuksia, ihmisiä, tarinoita ja makuja.


Brita-kakku oli ensimmäiseni, ja siitä tuleekin uusi suosikki. Tilaukseen meni heti uusi satsi. 


Nyt onkin kämppä sen näköinen kuin puoijoukkue olisi täällä yöpynyt. Pyykkiä, vaatteita, tavaraa ja papereita on pitkin poikin. Kone pesee vuorotta, kun Englannin kolikkopesun jäljiltä pitää tehdä uusintakierros.

Sunnuntaina jätettiin koko vaateröykkiö oman onnensa nojaan, ja lähdettiin saariston valmiiseen pöytään syömään. Hrrr. Vesi oli kylmää.


Sää on ollut täällä ihan kelvollinen. Pieniä kuurosateita, ja illaksi on jopa aurinko innostunut tulemaan esille. Viikolle on luvassa uutta säpinää, joten täytyy lähteä viemään vatsaa ulkoilulle, että housujen vetoketju menisi kiinni tämän syömisen jälkeen. Kuulemisiin!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannus ilman kenkiä, juustojoutsenia ja betonia

Missä kesä tuntuu? Ensin varpaissa ja sitten sydämessä. Nytpä kerron jotain hassua. Varpaiden uittaminen vedessä on lempipuuhaani. Tiedäthän, kuinka ihanaa on istua laiturilla ja heilutella vapaasti jalkoja lämpimässä pintavedessä. Toiset suhtautuvat asiaan vakavammin. On kansoja ja heimoja, jotka kulkevat oikeastaan aina ilman kenkiä. Olen tutustunut tässä kevään aikana myös henkilöön, joka ei kaupungissakaan käytä kenkiä, edes talvella. Miksi?

Miksi ei? Jalkapohjan iho on aivan erityinen. Se tuntee nurmikon, kivien muodot, sileän kallion, hiekan kuumuuden. Tuntoaistit ovat herkimmillään, kun pieni oksa tai terävä kivi raapaisee ihon pintaa.

Kengät vievätkin ajatukset pois hetkestä. Katselemme horisonttiin, näyteikkunoihin ja tulevaisuuteen. Paljain jaloin on pakko keskittyä jokaiseen askeleeseen. Kengät jalassa ei tule huomanneeksi pieniä luonnon yksityiskohtia, irtokiviä, lämpötilan vaihteluita. Huomaamattaan voi astua linttaan jotain arvokasta. Jalat sietävät kylmyyttä melko hyvin, jos ylävartalossa on lämmikettä. Toppatakki päälle ja varpaat vapauteen omassa pihassa, takapihalla, parvekkeella, rannalla.

Samalla mieleen tulee heti miljoona vaaratilannetta. Kengät antavat tietenkin suojaa. Saappaat jalkaan metsään ja tuntemattomiin rämeikköihin. Maalaisjärkeä on lupa käyttää.

Juhannuksena korostuu usein makuaistin merkitys, kun halutaan syödä jotain hyvää. Annetaan pieni hetki myös varpaille. Se tekee hyvää mielelle ja sydämelle.

(Tämän voi tehdä myös turvallisesti esimerkiksi laittamalla erilaisille alustoille tai astioihin hiekkaa, vettä, pumpulia, pieniä kiviä. Lapsetkin tykkäävät tunnustella varpaillaan.)



Pöytä on katettu tänä juhannuksena aivan erityisestä syystä. Emme kuitenkaan lähde merta edemmäs kalaan, vaan grilli kuumenee takapihalla. Satoi tai paistoi.


Juhannuksen ei tarvitse olla jotain suurta ja ihmeellistä. Parhaat hetket syntyvät suunnittelematta, paineettomasti ja spontaanisti.


Vielä ei kuki syreeni, eivät pionit tai muut keskikesän kukoistajat. Silti puutarhassa on värejä ja katsottavaa. Alkukesän aikana on tullut harmiteltua moneen otteeseen säätä ja viileyttä. Kesän lomapäivät ovat monelle arvokkaita hetkiä, jolloin ladataan akkuja, kerätään virtaa ja palaudutaan talven koitoksista.  Lämpöä ja aurinkoa tarvitaan. Siitä huolimatta oikukas sää saa ajattelemaan, että on sentään jotain tässä maailmassa, jota ei ihminen hallitse tai digitalisoi oman mielensä mukaan.


Betonista saa tehtyä kaikenlaista kivaa ja yllättävän kestävää. Lehdet alkavat olla jo sen verran isot puskassa, että kohta pääsee taas tekemään betonipuuroa. Viileän kostea sää on oikeastaan siihen ihan hyvä, ettei betoni kuivu liian nopeasti ja sitten halkea.


Tämän kesän ensimmäinen raparperipiirakka on tulollaan...
 

Sinäkin nyt näet sen.
Vaivut katsomaan,
kuinka peiponpoikanen
kurkkii kolostaan.
Näetkö, kun luumupuu
kukkaan avautuu?
Joka vuosi uudestaan
sekin rakastuu. 

(A-M Kaskinen)


Levollista ja lempeää juhannusta Sinulle toivottaen!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Puutarhasavotta ja viikon varikkokäynnit

Täällä on päästy tötterön syrjään kiinni, vaikka ei loma vielä olekaan. Talvi menee niin tiukasti sisätiloissa, että nyt on aika huolehtia raittiista ilmasta, tekemisen meiningistä, kuntoilusta, rästihommista puutarhassa ja tietenkin spontaanista hyppelehtimisestä.

Viime vuonna meni moni homma pipariksi loppukesän helteiden vuoksi. Terassilla on muutama tukipuu osoittanut lahoamisen merkkejä, kun sadevesi pääsee kastelemaan. Terassin katokseen pitäisi saada myös uusi huopa. Lisäksi olisi tiedossa huoltomaalausta aidanpätkille. Sitten  pensasaidan leikkausta ja siihen ihan normihommia kaupan päälle. Pakkohan sitä on välillä karata jätskin pariin.


Kyllä pyöräily onkin vaan mukavaa (jos ei ole vastatuuli). Tuulenpuuskia ja ylämäkiä on mahdoton vältellä, mutta silloin riittää lyhyempikin matka. Auton ratissa menee kesän tuoksut ja äänet ihan hukkaan. Kiva puoli on myös se, että meillä riittää rantareittejä pyöräiltäväksi, ettei tarvitse autojen seassa puikkelehtia. Nyt vaan pitäisi asettaa uusia haasteita ja tavoitteita. Autolla on tullut Euroopassa ajeltuakin. Mitä, jos ensi kerralla pyörällä...


Puutarhakutsujen sarja jatkuu. Joka viikko on yhdet kekkerit. Viime kerralla paistelimme muurikkalettuja puutarhamajassa. Tällä viikolla kyläilimme puutarhassa, jonka omistaja on antaumuksella laitellut lajikkeita sisälle ja ulos. Nyyttärit lähtivät vähän lapasesta, kun kaikki toivat niin paljon hyvää syötävää. Tällä kertaa vein juustolla (Ritari) täytettyjä pehmeitä taateleita.


Viikolle osui myös taidenäyttelyn avajaiset. Out of the box -näyttely on kerännyt Kuntsille monenlaista taitajaa. 


Taiteen lisäksi ihastelin kattoparruja ja massiivisia hirsiä. Mielessäni jo sisustin näyttelytilaa tuoleilla ja sohvilla. Tuohon sopisi se flyygeli ja isoja tyynyjä...


Puutarhassa tapahtuu. Tämä lajike on ensimmäistä kesää tulossa, ja jänskättää vähän nuppujen avautuminen. Tunnistatko lajikkeen...


Varsista tuleekin yllättävän pitkiä. 


Onkos siellä katseltu Ruotsin prinsessahäitä? Tarjolla on ollut melko tiuhaan tahtiin kuninkaallista säihkettä naapurimaasta. Niinpä nämäkin kekkerit saivat meikäläisen istumaan töllön ääreen. Tykkäsin tilaisuudesta, ja aika modernit ja erilaiset olivat myös häämarssit. Katselin illan pitempää versiota Ruotsin puolelta, ja siellä käytiin tarkkaan läpi häävalmistelut ja kaikkien yksityiskohtien hiominen. Pöytäliinatkin mankeloidaan kolmeen kertaan. Ilman mittanauhaa ei kattauksia tehdä, ja välineet asetetaan millilleen oikeille kohdille. 

Toisten mielestä koko touhu on verorahojen haaskausta. Ehkä eniten kiinnosta se, että on olemassa vaatimustaso, jossa yhtään vähempi ei riitä. Onhan kyse kuitenkin kuninkaallisista, mutta siitä huolimatta  tuli mieleen useampikin tuttu tilanne, jossa osa porukasta on halunnut tehdä asian huolellisesti, ja porukassa on aina joku, joka sanoo, että " kyllä se jo kelpaa", "mitä sitä turhaa niuhottaa" , "ei se nyt niin tarkkaa ole "  jne. Miltä juhla näyttäisi, jos kattaus olisi upea, mutta sitten homman muut yksityiskohdat vähän miten sattuu. Epätasaisuus on aikamme vitsaus, sanon minä. Eikä siihen tarvita aina kuninkaallista rahakirstua, vaan asennetta.

Dodii. Nyt sitten uuden viikon kimppuun. Juhannus kolkuttelee jo ovella, ja tiedossa on aivan erityinen viikonloppu tällä kertaa.  Mukavia kesäpäiviä toivotellen!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

11 asiaa pihasta, kesästä ja unelmista

Hups. Sama pää kesät ja talvet. Pääsi vierähtämään jokunen tovi, kun sain tämän haasteen. Ihana Marri Takkatuli ja villasukat -blogista tarjosi Liebster awardin mukana 11 kysymystä. Tässäpä siis pieni kurkistus maailmaani.

Täällä puhaltelee edelleen niin kylmä merituuli, että laitoin mukaan Ricen malliston kepeitä kesäkuvia.


1. Mikä on mieleisin pihapuuhasi?

Hassua, mutta tykkään leikata nurmikon. Siinä saa huristella menemään, ja kone tekee työn (ainakin melkein). Työn tulos näkyyy nopeasti, ja nurmikon tuoksu on raikas. Sitten kyllä tykkään kierrellä puskien, penkkien ja istutusten luona hypistelemässä, tarkkailemassa ja nyppimässä. Keväällä kaikki puutarhahommat maistuvat hunajalle, mutta loppukesästä tökkii moni asia.

2. Mikä on ikävin pihapuuhasi?

Rikkaruohojen kitkeminen. Ehdottomasti. Voi sitä kykkimisen määrää, joka ei lopu koskaan. Voikukat ja kaikenmaailman lajikkeet ovat vallanneet kaikki nurkat. Homma maistuu puulle jo ensimetreillä ja tyydyn tappiooni.



3. Unelmiesi piha?

Tämä onkin hyvä kysymys. Se on vaihdellut vuosien myötä, ja puutarhaohjelmia katsoessa tykästyn monenlaisiin pihoihin. Oikeastaan vastaus riippuu siitä, kuka pihaa hoitaa. Heh. Omalta pihalta haluan nykyisin helppohoitoisuutta ja selkeyttä. Pieni mutta viihtyisä, josta jää aikaa muuhunkin. Tykkään myös ruukkupuutarhasta, kun silloin voi kivasti vaihdella lajikkeita. Fiilis vaihtelee vähän eri vuosina. Etupihalla on soraa, jonka tilalla voisi olla kivetys. 

Unelmapihassa olisivat muotoonleikatut pensaat käytävineen, huvimajoja (huom. useita), pieni lampi, silta, suihkulähteitä, taidetta ehdottomasti, paljon ruusuja, vanhoja omenapuita, paljon perhosia, leppoisia oleskelupaikkoja, erikoisia lintuja. Eikös tässä saanutkin haaveilla? Niin, ja puutarhuri hoitamaan sitä kaikkea. Sellainen Ludvigin aikainen muotopuutarha tilaukseen. Kiitos.



4. Unelmiesi sisustus?

Olen tykännyt runsaasta ja romanttisesta tyylistä, mutta meno käy selkeästi vähäeleisempään ja yksinkertaisempaan suuntaan. Asumme tällä hetkellä kaksikerroksisessa puutalossa, joten unelma voisi olla jotain ihan muuta. Välillä haaveilen loft-henkisestä asunnosta, jossa olisi rouheaa pintaa, isot ikkunat, paljon väljyyttä. Sellainen versio, joka ei olisi lapsiperheen tarpeisiin, vaan aikuisen boheemi vaihtoehto kaikilla herkuilla. Silleen betonia ja pellavaa käsikkäin. Iso flyygeli, niin ja se näköala olisi se tärkein  pointti. Näkyykö ikkunasta kotikaupunki, lehmiä laitumella, pilvenpiirtäjä, Rooma vai Pariisi. Meri ja vettä pitää olla lähellä. Minkälaistahan olisi asua asuntolaivassa... ehkä liikaa keikkumista.


5. Mitä sisustus- tai puutarhalehtiä luet?

Olen lehtien suhteen kaikkiruokainen. Myönnän, että olen lehtihullu. Mistä tahansa lehdestä voi löytää jotain kivaa katsottavaa. Se voi olla vaikka auto-, moottori - tai venelehti. Uppoudun helposti aihepiiriin, josta en tiedä yhtään mitään. Tottahan Koti ja Keittiö, Divaani, Deko, Avotakka, Maalla ja muut menevät, mutta sitten ulkomaiset lehdet ovat yksi heikkouteni. Sitten vielä ammatti- ja harrastuslehdet, yhdistysten lehdet, ilmaislehdet, mainokset, kuvastot. Apuuuuva.Sitten tulee hysteria. Kivoja lehtiä on niin paljon, etten mitenkään ehdi lukea niitä kaikkia. Joten olen karsinut sitäkin hommaa, ja ostelen lehtiä aika harvoin.

6. Tykkäätkö, että blogissa on paljon kuvia vai tekstiä?

Oikeastaan molemmat käyvät. Se riippuu myös blogin aiheesta. Jos juttu kulkee jostain mielenkiintoisesta aiheesta, niin homma tempaa mukaansa ilman kuviakin. Jossain tuunausjutussa, uudistuksessa tai vastaavassa on ihan kiva nähdä myös kuvia tai lopputulos. 


7. Millaisella kameralla kuvaat?

Canon Eos 1100D. Ihan yhdellä linssillä en pärjää, varsinkaan kun vakkarilinssi ei ole kovin valovoimainen pitkän ja pimeän talven aikaan. Mutta pelittää ihan mainiosti näin kotitarpeiksi. 

8. Mikä on parasta kesässä?

Parasta on ehkä henkinen kuoriutuminen talviturkin alta ihmisten ilmoille. Ympäristön ja ihmisten herääminen eloon energisoi ja tuottaa hyvää fiilistä. Kesän alku on kivaa aikaa, kun kaikki on mahdollista. On suunnitelmia, pikku pyrähdyksiä jonnekin, valoisat yöt, luonto. Ennen halusi kesällä tehdä jotain erikoista, mutta nykyisin osaa nauttia juuri niistä pienistäkin jutuista. Se voi olla istuskelu meren rannalla, pallojäätelö tai piknik.

9. Onko sinulla harrastusta, josta et ole vielä kertonut blogissasi?

Hmm. Mikähän se voisi olla? Matkan varrelle on mahtunut monenlaista puuhastelua. Aina on jokin into iskenyt kausittain. Kutominen, virkkaus, korujen tekeminen, Tilda-ompelu, askartelu. Pianonsoitto on kulkenut mukana läpi elämän. Lentopallo kuului enemmänkin nuoruuteen. Niin ja Barbapapat, ruuanlaitto, Italia. Sanotaanko vaikka, että harrastan teetä ja suklaata :) Mutta senhän olen jo varmaan kertonut. Haluasin muuten kokeilla vesiskootteria ja suppaamista.


10. Mitä haluaisit oppia?

Tämä osuikin asian ytimeen. Olen käynyt monenlaiset koulut, hankkinut useamman tutkinnon ja nautin mielettömästi uusien asioiden ja taitojen oppimisesta. Luen paljon, ja aina tuntuu siltä, että pitäisi jossain asiassa viisastua. Kaikki viisaus ei kuitenkaan tule kirjoista. Perustaitoja olen myös opetellut. Yksi niistä on omien rajojen asettaminen. Matkan varrella kyllä-tyttö on vihdoin oppinut myös sanomaan ei. Haluaisin oppia pääsemään muutamista piintyneistä tavoista eroon. Pitääkö sitä aina tippua samaan kuopppaan. Eikös se Einsteinkin määritellyt hulluuden siten, että tekee samalla tavalla, mutta odottaa eri tuloksia. 


11. Toteutumaton unelmasi ja vieläkö uskot sen toteutuvan?

Unelmien pitää olla niin isoja, että naapuritkin nauraa rätkättävät niille. En taida tavoitella kuuta taivaalta, mutta unelmat taitavatkin löytyä edellisistä vastauksista tai rivien välistä. Ja niinhän sitä sanotaan, että luja usko voi siirtää vuoria.


Kiitos Marrille näistä kysymyksistä. Halutessasi saat napata tästä haasteen itsellesi. Vinkkaa, niin tulen mielelläni kurkkimaan vastauksiasi.



Leppoisaa ja letkeää viikkoa toivottaen!

Kuvat: Rice

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Rakas villapaita, keikkatukka ja syreenisokeri

Minkälainen on rakas villapaita? Eipä voisi kuvitellakaan, että tämä neule on kulkenut mukana lukioajoista lähtien. Norjalaiset villapaidat olivat silloin kuuminta hottia. Käsityölehdestä löytyi sopiva malli ja väritys. Eipä muuta kuin lankakauppaan ja kutimet viuhumaan. Monta muutakin villapaitaa tuli silloin tehtyä, mutta tästä on tullut vakituinen matkakaveri. 

Rakas villapaita on kuin päiväkirja. Sopivasti nuhraantunut, hihoja on venytetty käsien suojaksi, nyppy siellä, toinen täällä. Villan seassa tuoksuvat savu, sade ja aamuhämärän hiillos. Kuviot ja raidat ovat nähneet elämää, iloa, naurua ja riehakkuutta. Neule on ollut mukana maalla, merellä ja ilmassa. Onpa hihaan kuivattu jokunen kyynelkin. Vanhaa villapaitaa ei mitenkään voi korvata uudella ja hienolla. Sen pitää olla kulunut ja monissa liemissä keitetty.


Tällä viikolla villapaita pääsi taas tositoimiin. Naisporukka kokoontui illanviettoon puutarhamajan suojiin. Porukka oli varaustautunut kuin talvikelille istumaan iltaa. Pipot ja hanskat olivat tarpeen, vaikka nuotio loimutti vieressä. Herkkujen lisäksi pidettiin sananyyttärit. Jokainen sai tuoda mukanaan aiheen keskusteluun. Kesän ensimmäiset muurikkaletut nautittiin antaumuksella. Kyllä ruoka maistuukin hyvältä ulkona.   


Olenkohan kertonut, että meikäläisellä on keikkatukka. Olen siis kasvattanut hiuksia siitä lähtien, kun neitokainen lähti Englantiin. Nyt saa jo hyvän ponnarin, letit ja nutturan tynkääkin. Skypessä mittaillaan aina tilannetta. Olenkin tykästynyt uuteen pituuteen, mutta on siinä myös lieveilmiöitä. Hiuksiin tuntuu tarttuvan kaikki mahdolliset tuoksut grillimakkarasta lähtien. Mies toteisikin lettukeikan jälkeen, että savustamossa on tainnut ilta vierähtää.

Takkaa on poltettu ahkerasti myös kotosalla lämmikkeeksi. Tänä vuonna tulee muuten kuluneeksi sata vuotta Tapio Wirkkalan syntymästä. Ultima Thule on yksi suosikeistani.


Myrskyluodon Maija tähyilee aallokkoon. Enää ei katsota taakse vaan mennään eteenpäin.


Makeannälkä yllätti. Täytyy kyllä suositella ravintola Strampenin jälkkäriosastoa. Marenki oli täytetty lemon curdilla ja kermavaahdolla. Päälle tuoreita mansikoita. Voisi toimia myös juhannusherkkuna.


Sitten yksi vinkki, jonka nappasin DanSukkerilta. Syreenillä voi tuoda nähtävästi aromia myös sokerin sekaan. Olen aikaisemmin kokeillut kanelitankoja ja tähtianista vastaavaan hommaan. Tätä ajattelin kokeilla, kunhan vain joskus puska alkaa kukkia pihassa. 

DanSukker

Meillä on tänä viikonloppuna kaupunki täynnä porukkaa, kun jokavuotinen lentopallon Power cup on käynnissä vaihteeksi kotinurkilla. Avajaisia tähditti Kasmir, eikä yhtään hullumpi keikka ollutkaan. Yllättävän hyvä livenä. Toivottavasti sade pysyy loitolla, ettei kentät ole ihan vellinä.

Nytpä siis uutta matoa koukkuun ja keksimään viileän sään puuhastelua. Villapaitaterveisin
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...