perjantai 29. toukokuuta 2015

Pinkki Medinilla ja kevään juhlintaa

Tadaa. Tältä se sitten tuntuu, kun viikko menee matalalentoa.  Yritän laittaa laput silmille keittiön ja pyykkikasan luona, sillä niille ei ole tällä viikolla uhrattu sekuntiakaan. Samat laput saavat olla yönkin silmillä, että univelat saisi kuitattua.
 Alkuviikosta kevätkautta pääteltiin kokoustamalla ruuan äärellä. Toast Skagenista on monenlaisia versioita liikkeellä, ja alkuruokana varsinkin se on ehdoton suosikkini. Katkarapuja ei voi olla liikaa, ja sekaan pilkottua punasipulia, tilliä ja mausteita. Joskus maku saattaa olla tukkoinen, mutta tämä versio oli kerrassaan raikas.

Viikon varella tuli vastaan ihan uusi kasvituttavuus. Kukkakaupassa kiinnitin huomioita isoihin vaaleanpunaisiin kukkiin, jotka roikkuivat kuin köynnös. Kasvin nimi on Medinilla ja kotoisin nähtävästi Filippiineiltä. Lehdet ovat nahkamaisen paksut, ja kukinnot voivat olla jopa puoli metriä pitkiä. Hoito-ohjeet eivät ihan mahdottomilta kuulostaneet, vaikka täällä ei mitkään trooppiset olosuhteet olekaan.


Nyt on sitten sekin nähty, minkälaista jälkeä tulee, kun norsu törmää seinään. Tämä kuva on napattu viikon varrella Turussa. Eipä ole edes talvikeleillä tuhraantunut matkaan yhtä kauan kuin kuivalla kesäkelillä. Asfalttitöitä oli joka pätkällä, ja rajoitukset oli vedetty kasikympiin. Hmph, sanon minä. Toisaalta, vihdoinkin ne kuopat saadaan kuntoon.


Sää oli todella lämpöinen, ja porukat kävelivät kesähepeneissä. Nämä koristelintuset kelluvat Aurajoessa.


Jaahas. Nyt on sitten se aika vuodesta, jolloin kakutellaan ja juhlistetaan valmistuneita. Meillä ei ole tänä vuonna sellaisia kekkereitä, että höyry päässä pitäisi taikoa herkkuja. Muuten vaan on kiva juhlistaa ahkerointeja ja pieniä saavutuksia.


Tästäkö se kesä nyt sitten alkaa? Ainakin mieli kurkottaa jo kovasti laitumille. Lakkaa kynsiin, varpaat hiekkaan. Poutapilviä, kesäsadetta, luonnon kutsua, oleskelua pihalla. 

Lexington

Toukokuun loppu saa mielen herkistymään. Suvivirsi, kiharoita, jakauksia, mekkoja, ruusuja, alkuja ja loppuja, jännitystä, iloa, kuplintaa, haikeutta, riemua, pettymystä, vehreät koivut, voikukat ja nurmikon tuoksu. 
Kauneutta viikonloppuun, ja lämpimästi onnea kaikille valmistuville.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Vanha morsian häätunnelmissa

Olo on kuin keväisellä morsiamella. Löytyi nimittäin ihan kiva tapa viettää Helluntaita hääkonsertissa. Viisi kanttoria päästeli menemään suosituimmat häämarssit Mendelssohnista Melartiniin, Kuulaan ja Bachiin. Tilaisuus on aivan mainio pareille, jotka miettivät vielä häämusiikkiaan tulevaan juhlaan, mutta kyllä tällainen "vanhempikin" aviopari pääsi kivasti tunnelmoimaan musiikin parissa. Muuten Gotlantilaista häämarssia en ollut aikaisemmin kuullut, ja laulettiinhan siellä vielä Juha Tapion Kaksi puuta. Aah. Niin siirappista ja ihanaa.

Parasta oli se, että yleensä kappaleet loppuvat vähän kesken, kun pari kipittää niin vauhdilla käytävää, mutta nyt sai kuunnella oikein alkuperäiset versiot pitemmän kaavan mukaan palkeet pauhaten. Siihen lisäksi pilvetön taivas, ikkunan kautta siivilöityvä valo ja oma heila kainalossa.


Lauantain viisupiirakka. Kyllä se valvominen jotenkin meni, kun laittoi tulitikut silmäluomiin. Huhhuh sitä pisteiden antamisen määrää. Måååns sen voiton sitten vei, kuten moni arvasikin. Tykkäsin animaatiosta ja energiasta, mutta jotenkin tykästyin myös Viron kappaleeseen. Biisejä tuli liukuhihnalta sellaista tahtia, että mieli harhaili välittömästi jääkaapille, jos poljento hairahtui nuotin viereen. Tällä annoksella pärjää helposti vuoden päivät. Soffakriitikoilta tuli välillä purevaa palautetta niin kaula-aukoista, hiuksista kuin muustakin ulkomusiikillisesta sälästä. Plussaa antaisin katon pallovalaistuksesta, joka liikkui upeasti eri muodoissaan.


Sunnuntaiksi tuli kelpo sää muutaman vetisen päivän jälkeen. Uuden karheat kukat saivat terassilla sellaisen riepottelun purkissa, että täytyy antaa toipumisaikaa ennen kuvausta. Pieni kävelylenkki merellisissä maisemissa teki hyvää nuutuneelle viisuvalvojalle.


Pussukoita säilytykseen ja koristeluun á la Ernst (Kirchsteiger).


Viikonlopulle osui myös mukavasti Miljoonatohtori- taidenäyttelyn avajaiset. Tikanojan taidekodissa on esillä elokuun loppuun asti teoksia Ateneumista. Keräilijä (Antell) on alun perin kotikaupungistani lähtöisin, ja nyt pääsimmekin ihastelemaan hankintoja kotikulmilla.  Kokoelmassa on Gallen-Kallelan, Edelfeltin ja vähän muidenkin nimekkäiden teoksia. Jotkut olivat niin upeasti tehtyjä, että aivan valokuvan tarkkuudella oli kaikki kohdillaan. Joillakin on sitten tuo pensseli ja värit hallussa.

Kulttuuriannos on nyt nautittu, ja näillä pitäisi pärjätä ensi viikko. Täällä ollaan töttöröö- tättärää ja viulusta kuuluu riih-raah. Sulosäveliä silti viikkoosi!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Hehkulankaa, arjen sankareita ja palmuja

Hehkutetaanpas vähän viikonlopun kunniaksi langoilla. Muutamissa sisustusliikkeissä on ollut kivoja lamppuja, joissa huomio on lampun sydämessä. Langat ovat käppyrällä, spiraalin muodossa tai jotenkin muuten siksakilla. Ihan kiva, ettei sitä tarvitse piilottaa varjostimen alle, vaan nostetaan reilusti esille. Kuvan valaisimet ovat Inreda.com -mallistosta nimeltään Watt & Veke. Hemtexillä oli myös kivoja vaihtoehtoja liikkeessä, ja meidän nurkilla Minun & Min oli ottanut myös valikoimiinsa samaa linjaa. 

Meillä on parissakin kaupassa tällä hetkellä sisustustuotteiden loppuunmyynti. Kotinurkille ei jää montakaan pientä sisustuskauppaa jäljelle tällä vauhdilla. Tiedä sitten, onko verkko vienyt mennessään vai yleinen taloustilanne. Moni on varmastikin nipistänyt kukkaroaan ja välttelee turhaa kuluttamista. Toisaalta tuntuu siltä, että trendit uudistuvat niin nopeasti, että kivijalkaliikkeet eivät aina pysy virtauksien perässä. Toisaalta ihmisiä kannustetaan kuluttamaan, ja toisaalta pitäisi ajatella kesätävää kehitystä ja ekologisuutta. Hmph.

Inreda.com

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 45 vuotta ensimmäisen Barbapapa-lastenkirjan julkaisusta.  Kymmenisen vuotta sitten aloin kerätä hahmoja. Se oli aikaa, jolloin niitä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tukholmassa asti piti käydä kaupoilla. Lapsuudessa Barbat eivät kolahtaneet, kun Aku Ankka villitsi arkea. Viikon kohokohta oli tuore Aku, kuppi kaakaota ja voileipä koulun jälkeen.
Aikuisella iällä tykästyin näihin vesseleihin, ja myös tarinoiden kerroksellisuus on avatunut paremmin.


Hyvää voi laittaa kiertämään monellakin tavalla.  Ruokakaupassa viereisellä kassalla asioi ikääntynyt ja erittäin huonokuntoinen mies, jonka oli vaikea liikkua ja puhua. Mies osti muutaman tavaran, ja loppusumma oli suurempi kuin mitä miehellä oli käteistä. Mies arpoi mielessään tavaroita kauan. Minkä jättäisi ostoksistaan pois, kun kaikki olivat tarpeellisia?  Mies ojensi viimein sipulipussin luopuakseen siitä. Samassa myyjä sanoikin, että hän voi maksaa sen pienen summan, joka menee yli. 

Aika moni kiinnitti huomioita tilanteeseen, koska se ei vain jäänyt huomaamatta. Haluaisin antaa tälle myyjälle ruusuja erinomaisesta tilannetajusta, hyvän mielen tuottamisesta ja lähimmäisen auttamisesta. Toivon vain, että itse osaisin käyttää tuntosarvia arjessa, kun tilanne tulee eteen.


Palmuvillitys on kieriskellyt kotiportille asti. Monien julkisten tilojen terasseilla on ollut kesäisin palmuja ruukuissa, ja se tuo jotenkin heti trooppisen fiiliksen. Kävin tekemässä Kukkapihalla kierroksen, ja siellähän komeili kaksi upeaa palmua. Tosin hinta oli pitkälti toistasataa euroa. Not good. Siinä ei tarvita kuin yksi hallayö, raekuuro ja takatalvi niin yhtä hyvin voisi sen rahan laittaa takan sytykkeeksi. 

Niinpä päätin harjoitella tätä Kanariansaarten leikkiä ihan toisella kasvilla. Laittelen tässä viikonloppuna sen  ruukkuun, joten laitanpa kuvan siitä erikseen.


Syreeni vihertää innoissaan, kun taas kyljessä oleva syyshortensia on vielä ilman lehtiä.


Tulipahan todettua, että voikukka on kaikkien perennojen isoäiti. Keltaista pukkaa auringossa ja siellä minne päivä ei paista. Tiesitkö muuten, että erilaisia oksia voi juurruttaa perunassa? Oksa siis tökätään suoraan pottuun ja koko homma maahan. Pakkohan sitäkin on testata.

Nyt alkaa monessa kodissa olla vipinää ja vilskettä, kun kevään juhlat ovat nurkan takana. Iloa valmisteluihin, ja älkäähän ottako liikaa paineita, että pystyy sitten nauttimaan itse juhlastakin.
Tänään taitaa olla ensimmäinen päivä, kun tuulikin tuntuu täällä leppoisalta. Mukavaa viikonloppua, ja leppoisia merituulen henkäyksiä täältä lähettelen :)

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kuvaus-catering Englannissa, akvarellia ja arvonnan voittaja

Elämä järjestää hauskoja yllätyksiä, ja tällä kertaa kaukana kotikulmilta. Oman jännittämisen kanssa pärjää jotenkuten, mutta toisen puolesta jännittäminen onkin ihan eri juttu. Otin nipun pensseleitä esille, vesivärit ja lehtiön. Sillä tavalla lapsikin saadaan pysymään sekunti pepullaan tuolilla. Eiköhän se tehoa yhteen aikuiseenkin. Käden ja silmän yhteistyö, kieli keskellä suuta ja värejä sekoittelemaan.

Taidot eivät ole kummoiset, mutta Picassollakin oli ihan oma käsityksensä siitä, mihin nenä ja silmät laitetaan. Totta puhuen tässä on ihan oma lehmä ojassa. Tiedätkö, kuinka helppo on pysähtyä töllistelemään luontoa, jos kädessä on koiran talutushihna tai kiikari. Kaikki tajuaa homman. Epämääräisiä haahulijoita katsotaan pitkään. "Mitä tuokin tuossa hortoilee."  Kesällä on paljon kivempi tuijotella puskia, taivasta ja  haistella kukkia, kun käsissä on maalauslehtiö ja pensseli. Sitten saa olla ihan rauhassa hullu.


Osa teistä lukijoista tietääkin, että meidän perheestä on neitokainen ollut tämän kevään Englannissa. Koulun ja ahertamisen ohessa Briteissä on pelattu ahkerasti lentopalloa, ja siitä tuloksena tuli jopa kultamitali. Palkintogaalat on juhlittu, kakut syöty ja kausi päätelty. Mitäs sitten sattuikaan...

Treeneissä oli käynyt haastattelija etsimässä sporttisia tyttöjä maanlaajuiseen kampanjaan, jolla halutaan kannustaa tyttöjä urheilun pariin. Haastattelu meni nähtävästi hyvin, sillä sunnuntaiksi tuli meidän tyttärelle kutsu kuvauksiin. 


Jänskättäminen taisi olla molemminpuolista sekä Englannissa että täällä kotimaassa. Sää ei ollut kovin lämmin, joten kuuden tunnin kuvaus alkoi tuntua jo luissa ja ytimissä. Kuvauksissa ei kuitenkaan kitistä, ja flunssan oireet hoidetaan sitten nöyrästi jälkikäteen. Kuvasta näkyy, ettei tarjoilussa säästelty.  Mieli ja fiilis pidettiin korkealla herkuilla.  Ihan kelpo catering-tarjoilu.

Meikäläinen sai heti päähänsä kymmenen äidillistä paniikkiajatusta. Tietenkin yöllä, jolloin mieli muutenkin karkaa kuvittelemaan kaikkea.  Mikäs juttu tämä oikein on? Minkälaisia kuvia siellä oikein otetaan? Mihin niitä käytetään, tekijänoikeudet, luvat, halu suojella, turvallisuus jne. No onneksi taustalla on hyvä tarkoitus ja päämäärä sekä paikallisen joukkueen taustatuki. Yksin ei tarvinnut olla, kun mukana oli muitakin nuoria. Eikä varmaan harmita palkkiokaan, joka rapsahtaa tilille.  Vierestä katsoen on saanut konkreettisesti nähdä, että isossa maassa tehdään asioita isolla pensselillä. Mielenkiinnolla odotan kuvamateriaalia ja loppukäyttöä.


Sitten arvonnan pariin. Sunnuntai-iltana päättyi GreenGate Audrey arvonta.  Haluan kiittää kaikkia osallistujia lämpimästi. Numerot on syötetty koneeseen, ja laskuri poimi voittajaksi Kaisan Kotokolossa -blogista.

Onnittelut sinulle! Laitatko yhteystiedot tulemaan meililllä hopealusikkapuussa@netikka.fi


Viikonloppuna pääsin vihdoin kukkien pariin sateisen viikon jälkeen. Nurmikko oli päässyt niin pitkäksi takapihalla, että leikkuri sammui moneen kertaan kesken homman. Lauantaina kävin myös kirpparikierroksella. Alkavan museoviikon kunniaksi paikallisten bloggaajien kirppis järjestettiin Kuntsin (modernin taiteen museon) aulassa. Ruuhka oli ihan uskomaton. Toiset saavat siitä virtaa, ja myyjät tykkäävät, kun kauppa käy. Itselläni reaktio onkin päinvastainen. Tekee mieli karata pihalle raittiiseen ilmaan, kun olo käy ahtaaksi. Monenlaista kivaa oli tarjolla, mutta ostokset jäivät tekemättä.


Suosikkiohjelmani Huutokauppakeisari oli myös sunnuntaina about puolen tunnin ajomatkan päässä keikalla myymässä autoja. Sinne olisi mieli tehnyt mennä, mutta jäipä sitten kuitenkin väliin. Ehkäpä kesän aikana sitten ihan oikeaan huutokauppakohteeseen Keisarin kotikulmille.

Päätin myös pitää lupaukseni ja aloittaa pyöräilyn. Kumit pumpattiin täyteen ja sitten radalle. Päästelin aloittelijan innokkuudella monta kilometriä, kunnes homma alkoi tuntua raskaalta. Syyttelin puutteellisia reisilihaksia ja hapenottokykyä. Mitä vielä. Etukumi olikin tyhjä ja pyörä meni vanteilla. Äsh. Lintujen laulu ja metsän suhina ei kuulostanutkaan enää niin suloiselta. Hiki päässä sain sitten taluttaa koko matkan takaisin.


Koti alkaa näyttää siltä, että siivoja jätti käynnin väliin. Kummallista. Täytyy taas astua itse remmiin, kuten tavallista. Perjantai-sushit on syöty, lauantai on riekuttu pitkin kyliä ja tehty puutarhatöitä. Mitalit jäi lätkästä saamatta, joten ehkäpä sitten Euroviisut tuovat menestystä. Katsotaan, onko Eurooppa valmis meidän esitykselle.

Mitäpä tässä vastaan mutisemaan. Uusi viikko alkoi jo. Pakko hypätä kyytiin. Mukavaa viikkoa teille ihanuuksille toivotellen!

torstai 14. toukokuuta 2015

Päivä ulkosaaristossa

Mistä se kesä oikein alkaa? Meillä ensimmäiset merkit ovat piknik-korin pakkaaminen ja retket saaristoon. Toukokuussa saaristo herää henkiin ja sesonkipaikat kutsuvat vierailulle. Lämmintä säätä ei ole automaattisesti tarjolla vielä juhannuksenakaan, mutta karaistunut saaristolainen varautuu tarvittaessa pilkkihaalareilla ja villapaidoilla reissuun. 

Meri ulottuu kaupungin keskustaan asti, mutta silti ihan oma tunnelmansa löytyy pienen ajomatkan päästä. Pitkä silta yhdistää Raippaluodon mantereeseen, ja niillä nurkilla voi aistia jo merituulen tuoksun. 



Ulkosaaristossa kevät etenee hitaammin, ja kylmän raaka tuuli on usein vieraana. Suojaisessa paikassa aurinko lämmittää mukavasti, mutta läsnä on silti avomeren armottomuus. 

Nautin suunnattomasti paikoista, joissa luonto on voimakkaasti läsnä. Silloin kaikki on kohdillaan, sopusoinnussa keskenään, enkä mitään ottaisi pois (paitsi roskat). Luonto ei tarvitse stailaamista.


Kilpakosijoiden taistelu osui sopivasti kohdalle. Keskelle hiljaisuutta osui kunnon mekkala, kun heilaa oltiin hakemassa helluntaiksi ja samalla koko kesäksi.


Vanhat venemajat reunustavat tietä.


Saaristossa kuluminen on osa kauneutta. Harmaat kivet, kelottunut ja harmaantunut puu sopivat maisemaan kuin nenä päähän. 


Kaffikori oli mukana, mutta lounas nautittiin valmiista pöydästä. Cafe Arken on avannut Raippaluodossa ovet, joten kesäkausi voi alkaa. Kahvila on suosittu ruokailupaikka myös vierasvenesataman kävijöille. Ruokalistalla on monenlaista hampurilaisista ja salaateista pihviin ja kalaruokiin. Paistettu ahven maistui tällä kertaa erityisen hyvälle.


Kahvila on yhdistelmä mummolaa ja saaristomökkiä. Lattiat natisevat, ja koristeena on vanhoja esineitä merellisten tarvikkeiden lisäksi. Iso terassi vetää porukkaa, ja näköala merelle kertoo uusista tulijoista satamaan. 
Tämä onkin yksi tärkeä levähdyspaikka ja suojasatama, kun ollaan menossa kohti sisäsaaristoa ja kaupunkia, tai sitten kauemmaksi merelle.



 Virkistävän ja voimaannuttavan retken jälkeen voi taas astua kaupunkirientojen pariin. Viikonloppuna on harvinaisen paljon ohjelmaa meidän kaupungissa. Kuorofestivaalit tarjoavat monenlaista musiikkia konserttisalien lisäksi kahviloissa ja ravintoloissa. Pop up -tapahtumien lisäksi saatan piipahtaa blogi-kirppiksellä. 

Voikaahan hyvin siellä, ja rentouttavaa viikonloppua sinulle!

p.s. Viikonlopun ajan ehtii vielä osallistua GreenGaten Audrey -arvontaan :  tästä

maanantai 11. toukokuuta 2015

Viherrystä olkkariin ja kaislikosta vesille

Tämän kevään hortensia on vaaleanpunainen, tosin vielä hallitseva väri on vihreä. Eipä viivevuotinen runkohortensia selvinnyt meikäläisen hyppysissä. Silmut vihersivät jo kauniisti jossain vaiheessa, mutta olisi pitänyt vain suojata ehkä paremmin. Tänä vuonna hintahaitari on ollut jotenkin tosi iso. Samankokoinen terassihortensia oli jossain kaupassa kympillä ja toisessa 30 eur. Näin maallikkona on tosi vaikea tietää, mistä kaikesta kukan hinta muodostuu. Neitokaisen kanssa juttelimme myös Englannin kukkahinnoista. Siellä maksaa jättimäinen leikkokukkakimppu kolmasosan meidän hinnoista. 

Kukkien myötä on tullut tuumailtua myös sisustusta ja terassin piristämistä. Rottinkiset huonekalut ovat nyt kovassa huudossa, ja samoin myös beach-henkiset tuotteet. Eteen on tupsahtanut ihan kivoja esineitä, joissa on materiaalina kaislaa, heinää ja muita luonnon materiaaleja. Ikeassa oli pöytätabletteja, istuintyynyjä, kynnysmattoja, suojaruukkuja, koreja. Täällä tuota ruokotonta rantaviivaa riittää, joten ehkäpä kesän askartelut lähtevät kaislikosta liikkeelle.



Postia Englannista. Nykynuoret ovat niin syvällä digimaailmassa, että oikein mieltä lämmittää perinteinen postipaketti.  Ihana lapsukainen. Virtuaalihalauksia jaettiin sypen kautta.


Tämmöinen tuli Cake-bakerin pajasta. Pohjana suklaakakku, ja  kuorrutuksessa ranskalaiset pastillit kermavaahdossa. Pikkuväen aloittama traditio ja aina yhtä hyvää :)


Vanhemmat asuvat sen verran lähellä, että sunnuntai meni kyläilyn merkeissä. Koko porukalla kokoonnuimme kaffittelemaan vanhempieni luokse sisarusten kanssa perheineen.



  Sain muuten pienen elämänohjeen "kalastamiseen" ja vähän muuhunkin. 

1) Ensiksi pitää olla vene (koolla ei varmaan ole niin väliä).
2) Seuraavaksi paatti työnnetään vesille. 
3) Matalikolla ensin harjoitellaan kalastamisen tietoja ja taitoja.
4) Kun olet harjoitellut valmiiksi, vie vene syville vesille.
5) Kunnon saalista harvemmin tulee rapakosta, joten pelko pois ja taidot käyttöön. Suunta turvallisesta matalikosta kohti kunnon apajia.

Tosi yksinkertaista, mutta silti oma vene raapii vielä kaislikon pohjaa...

 En sitten taida tarkemmin puuttua verkkoihin, uistimiin tai matojen laittamiseen koukkuun. Kerrothan, jos sait elämäsi saaliin :)

Lähden tästä työntelemään venettä kohti avomerta. Kalaonnea viikkoosi toivotellen!

perjantai 8. toukokuuta 2015

With Love

Toukokuun toinen viikonloppu. Muistoja, hetkiä, pieniä askarteluja, tunteiden myllerrystä, minä kasvan, lapsi kasvaa, kasvatamme toisiamme.

"Pieni käsi tarttuu käteen luottaen. Kuinka ymmärtäisin viestin jokaisen."

Että kuuntelisin enemmän kuin puhuisin. Että muistaisin olla läsnä, hetkessä, kohdata. Että en yrittäisi liikaa. Riität sellaisenaan, omana itsenäsi.

Tukka hapsottaa, päällä oloasu ja virttynyt paita, villasukat. Siksipä lapsukaisen suusta olen usein kuullut, että otathan nuo työvaatteet pois, niin sitten tietää, ettet ole lähdössä mihinkään. 

 Miten hyvältä tuntuukaan ihan tavallinen arki, maailmassa, jossa kaikki tavanomainen leimataan harmaaksi, tylsäksi, epäkiinnostavaksi.

 Onnea on kaurapuuro, mustikkasuu, hiekkakakku, niittyleinikki pienessä kädessä, kihara poskella.


"Kauneinta mitä näen on sinun katseesi.
Kauneinta mitä kuulen on sinun äänesi.
Kauneinta mitä tiedän - kaikki on sinussa.
Enemmän kuin mitä koskaan osasin toivoa."

(A-M Kaskinen)


"Ruohonkorren laulua
tänään ymmärrän.
Kuinka tuuli täyttää voi 
aamuhämärän,
kuinka alla varpujen
sykkii elämää,
pieneen hentoon perhoseen
valonsäde jää."

(A-M Kaskinen)


Täällä on keväinen flunssa pitänyt otteesssaan, mutta eiköhän se tästä. Joskus tekee vain hyvää laskea kierrokset alas. Appelsiinimehua, inkivääriä ja ehkäpä pizza perjantain kunniaksi.
Haluan toivottaa näillä sanoilla ja kuvilla lempeän keväistä viikonloppua sinulle, ja hyvää äitienpäivää.

Btw. GreenGate-arvontaan pääset  tästä

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Mutteripannu, pikkusuolaista ja muut sattumukset

Täällä on taas huideltu alkuviikko muissa maisemissa. Jotenkin sitä luulee, että tähän vuodenaikaan saa nautiskella jo selvästi kesäisistä lukemista, mutta joko mittari on jumissa tai olen vilukissa. 

Tässä vielä muutama kuva viikonlopulta. Edellisessä postauksessa kerroin lastuveneistä, joihin tein pieniä suolapaloja. Nopeasti valmistuvat myös nämä pienet ja ohuet keksit, joiden päälle laitoin kinkkua, tomaattia, salaattia ja mozzarellaa.



Aamu on parhaimmillaan silloin, kun syötävää ei tarvitse laittaa kiireellä. Kotikaupungin pikkuruinen kaffiputiikki Liisa Koski jauhoi pavut, ja tuoreen kahvin tuoksu leijaili viikonloppuna keittiössä pitkään. 



Houkuttelevasta tuoksusta huolimatta en tehnyt vielä vaihtokauppoja. Mansikkatee vei voiton.


Sunnuntaina tuli käytyä pikaisesti Naantalissa. Aikeissa oli yhdistää jaloittelutauko ja ruokailu, mutta eipäs siellä ollutkaan vielä mikään auki. Tuuli oli todella raaka, ja tumma meri paiskoi aaltoja laitureihin. Hrrrr. Vaatetta taisi olla liian vähän vapun jäljiltä, ja nyt onkin niiskutusta tiedossa.


Toiveikkaasti kuvittelin, että sunnuntainen iltapäivä Turussa olisi hiljainen ja rauhallinen. Parkkipaikka löytyisi nopeasti, ja siitä pikainen pyrähdys syömään. Eipäs se niin mennytkään. Keskusta oli niin tukossa, että kuvittelin vähintäänkin valtiovierailua tai kuninkaallista ratsuväkeä saapuvaksi. 

Hotellista sitten selvisi, että käynnissä on perinteinen Partioparaati, joka komeudessaan vie muutaman tunnin.  Perinne on jo vuodelta 1927, joten nyt oli 53. kerta. Rummun pärinää alkoikin kuulua nurkan takaa, ja lippukuntien vyöry jatkui niin kauan, että ehdimme jo käydä pitkällä lounaallakin (pastaa) di Trevissä. Olipas muuten hienoa katsottavaa, kun ensimmäisen kerran osui meikäläisen kohdalle tämmöinen paraati. 


"The best things in life aren´t things"
Illan hämärtyessä vaihtoehtona oli katsoa lätkää tai kuuta. Turun kattojen yllä, sinisellä taivaalla loistava valoilmiö oli niin vangitseva, että nappasin vielä kameran pikkutunneilla esille.


Tässäpä muut toteamukset alkuviikolta: 

Ensin miinukset -------- 

Nenä punaisena niistämisestä.
 Nyt nuo asfaltti-tiet kuntoon kesän aikana ja sassiin, vai onko valtion kirstu tyhjä. Paikoitellen täysin ala-arvoinen kunto. Olisi turvallisempaa tarkkailla hirviä iltahämärässä, jos ei joutuisi tuijottamaan repaleista tietä ja kuoppia.
Kävin kotimatkalla jonottamassa huoltoasemalla Hesen purilaista niin kauan, että lähdin lopulta kesken jonosta pois. 
Navigaattorilla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä on nopein tain lyhin reitti tai miten ne liittyvät toisiinsa. 
Harmillista, että moni kiva pikkukauppa on joutunut lopettamaan tai on lopettamisen uhan alla. 

Sitten plussat ++++++ 

Luonto tarjoaa ihmeitään näin keväällä. 
Suomi voitti reilusti lätkämatsin.
Kuuma kaakao ja pieni kermasydän. 
Yksityiskohdissa on rakkautta. 
Sisäinen ja henkinen puhdistuminen etenee. Sen saat, mistä luovut. 
Vältyin heräteostoksilta, eikä se tehnyt edes tiukkaa. Tavarakuri rules :) 
Home sweet home

Toukokuu vie ja minä vikisen. Mukavaa viikon jatkoa ja kauneutta arkeesi!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Nicolas Vahé -lastuveneet kattaukseen

 Heipsuli. Tällä kertaa kokkareilla on ollut ihan uusi kattauskaveri. Ensin kuitenkin ripaus muuta hulinaa. Pääsimme sentään liikkeelle kotipesästä, vaikka löhöilyvaatteet vetivät enemmän puoleensa. Pieni kierros torilla, ja sitten teki jo mieli kaakaon ääreen katselemaan maailman menoa.  Kojujen tarjonta ei niinkään vetänyt puoleensa, mutta kukkakauppa oli laittanut niin suloiset tuolit myyntiin, että läheltä piti -tilanne poltteli jo takataskussa. Yli sadan euron hinta kuitenkin viilensi tunteita, joten tuoli jäi kauppaan. 

Pilvipoutainen sää ei ollut yhtään hassumpi, ja välillä jopa aurinko lämmitteli poskia. Ei sitä ymmärrä, miten lapsena sai kulumaan monta tuntia hulinoissa. Ensin tuli veteraaniautojen letka, sitten moottoripyörät  ja lopulta jenkkiautot. Monenlaista kulkuettakin siinä taisi mennä välissä.  Pienen visiitin jälkeen lähdimme korin kanssa saariston suojiin nauttimaan merituulesta. Siitä keikasta laittelenkin kuvat erikseen.


Meillä juhlapöydässä on usein lohta jossain muodossa.  Yksi suosikki on lohimössö ja Maalahden limppu. Jotain uutta teki mieli laittaa kattaukseen, ja löysinkin ihan sattumalta Nicolas Vahén sarjasta pienet lastuveneet. Materiaalina on mänty, ja ne ovat sopivan kevyet mutta silti riittoisat alkupaloihin.


Graavattu lohi pilkotaan, ja sekaan kermaviiliä, vähän majoneesia, tilliä ja pippuria. 


Välimerellisen piirakan täytteenä oli tonnikala, oliivi ja puolikuivattu tomaatti.



Tällä kertaa annostelin veneet valmiiksi, mutta nämä varmasti toimivat myös niin, että makupaloja voi poimia itse seisovasta pöydästä.




Puutarhassa on kevät ottanut harppauksen eteenpäin. Hassua, miten parissa päivässä voi tapahtua paljon. Katsotaan nyt, mitkä sipulit lähtevät käyntiin. Myös  lätkän kisaputki on alkanut, vaikka voitolla ei vielä päästy herkuttelemaan.  Puolella silmällä seurailin sivusta, loppupelejä odotellessa. Pieni maisemanvaihto olisi taas tulollaan, joten täytyypä kaivella taas kaappeja ja pussukoita tässä muun tohinan lomassa.

Tervetuloa toukokuu. Lämpöisin terveisin, kuulemisiin :)

p.s. GreenGate -arvontaan pääset  tästä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...