perjantai 10. huhtikuuta 2015

Koska olen tyttö!

 Pitäisikö olla prinsessa, rämäpää vai enkeli nahkahousuissa?  Olen saanut kasvaa melkoisen poikasakin keskellä, jos lasketaan yhteen veljet, serkut, sedät ja enot. Vanhempien juuret ovat maaseudulla, ja siellä juostiin kesät/lomat pitkin peltoja ja ojia. Naama piti pestä puhtaaksi viimeistään, kun tultiin kaupunkiin. Navetan haju haihtui aamuun mennessä, saparot päähän ja lengaa hyppimään.

Ladossa kiivettiin kattoparruja pitkin ja hypittiin heinäkasaan. Traktorin kyydissä väännettiin rattia, kun hädintuskin jalat ylsivät jarrulle, rakennettiin majoja puuhun, pelattiin lätkää, oltiin vesisotaa, kiivettiin sormet naarmuilla, eksyttiin metsään ja löydettiin kotiin, kun nälkä iski. Opin silti tykkäämään hienostelusta, mekoista, huulipunasta ja kukista, ja moni on huomannut, että myös sisustamisesta.

Olin tottunut tekemään sitä, mikä on hauskaa, ja totta puhuen pojat keksivät kaikenlaista. Sain seikkailla rauhassa, kunnes tuli elämäni ensimmäinen tilanne, jossa meikäläiselle yritettiin laittaa rajat. Meitä oli iso porukka viettämässä iltaa kaupungilla, ja nuoria miehiä kiinnosti rodeo. Halukkaat saivat kokeilla, kuinka kauan he pysyvät mekaanisen härän kyydissä. Seikkailunhaluisena halusin tietysti mennä kokeilemaan, kunnes yksi porukan pojista sanoi. " Tää on poikien miehuuskoe, eikä sovi tytöille."Ahaa. Päättääkö joku muu omasta puolestani?


Ja mitä sitten elämä on opettanut matkan varrella. Olen sinut sekä ripsivärin että linkkuveitsen kanssa. Arvostan miehistä apua, mutta en ota vastaan sääliä, surkuttelua tai vähättelyä. Arvostan herrasmiestä, joka avaa oven, auttaa takin päälle tai on muuten kohtelias. Tytöttely puolestaan kertoo sanojastaan enemmän kuin tuhat kuvaa. Keittäisinkö kahvit sen takia, että olen porukan ainoa nainen. En. Enää.

Olen joutunut välillä myös keskittymään siihen. Kukaan ei sano mitään, mutta sanomaton sääntö sen kuiskaa takaraivoon. Jotain sellaista, joka tulee kaukaa vuosikymmenien tai satojen takaa. Näin on aina tehty. Naisen kuuluisi. Jos minä en pysty rikkomaan sääntöjä, minkälaisen kuvan siirrän lapselleni...


Ei tarvitse palata kuin kouluvuosiin opon tunneille. Kukaan ei ehdottanut hitsaajan, avaruuslentäjän tai kaivinkoneenkuljettajan ammattia. En olisi ollut kiinnostunutkaan. En myöskään kyseenalaistanut itselleni tarjottuja tyttöjen vaihtoehtoja.

Oletko sinä törmännyt tilanteisiin, jossa nakki napsahtaa kohdalle, koska olet nainen. Tai vastaavasti, pitääkö miesten automaattisesti tykätä mopon ruuvauksesta ja bensan katkusta? 

Kuinka moni asia on vain sanoina paperilla, hegityksenä keuhkoissa ja ajatuksina ilmassa. Näkyykö se omissa teoissa?


En tykkää -ismeistä. Nekin ovat lokeroita. Haluan katsoa ihmiseen, silmiin, sieluun ja sydämeen.


Minusta ei taida olla sen linnan neidoksi, joka odottelee hepeneissään prinssiä kosimaan. Onneksi rinnallani on mies, joka ei pienistä hätkähdä. 

Minä en ole se nainen, joka odottaa kutimen kanssa lihapadan ääressä, kun miehet palaavat metsältä. Minä lähden sinne mukaan (lihapadan  kanssa) heh.

Monet asiat ovat myös sukupolvikysymyksiä. Tilanteet vaikuttavat myös helposti niin vähäpätöisiltä ja pieniltä, ettei niistä jaksa tehdä numeroa. Ehkä pitäisi. Leimattaisiinko sitten niuhoksi? Annetaanko pojille enemmän vapauksia ja ymmärrystä? 

Tämä ei taida olla yksinkertainen asia. Miten minä olen vaikuttanut esimerkiksi tyttäreni elämään omilla asenteillani? Olenko katsonut riittävästi persoonaa vai toteuttanut omia visioitani? Haluaisin uskoa niin, että meillä on kaivettu ojia rusetti hiuksissa. Apua. Osaanko kasvattaa tyttöä tai poikaa tai edes itseäni.

Lexington
"Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee. Kysy, mikä saa sinut heräämään eloon. Mene sitten ja tee se, koska maailma tarvitsee kipeästi ihmisiä, jotka ovat heräänneet eloon ."

Vahvasti elävää viikonloppua toivottaen!

14 kommenttia:

  1. Hieno teksti. On arvokasta, että saa olla oma itsensä. Sellainen nainen kuin haluaa, ilman turhia odotusarvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä pienenä tyttönä tajuakaan, mistä kaikesta joutuu välillä taistelemaan. Vuosien myöstä myös tulee sellaisia tilinpäätös-tilanteita. Olenko kuunnellut itseäni vai toteuttanut jotain kaavaa, joka tulee jostain muualta? Naiselle ollaan tyrkyttämässä monenlaista mallia, jos ei ole tarkkana :)

      Poista
  2. Mahtavia ajatuksia naiseudesta ja elämästä!
    Rakasta itseäsi ja maailma rakastaa sinua!
    Nauti viikonlopun keväästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happinaamari ensin itselle, jotta voi antaa jotain myös toisille. Olen elänyt myös vaiheen, jossa uhrautuminen on meinannut viedä omat voimat. Rakkaus ja rajat ovat niin tärkeitä :)

      Poista
  3. Tässä kaksi omaa esimerkkiäni 'heikkona sukupuolena' olemisesta:
    Olen joutunut vaihtamaan koulutussuunnitelmaa, kun alalla ja siinä luokassa olin ainoa ja ensimmäinen tyttö, joka oli sinne valittu, mutta heillä ei ollut varattuna tiloja erikseen, joissa tyttö olisi voinut vaihtaa harjoittelutöissä tarvittavan vaatetuksen. Nuorena tyttönä valitsin pakenemisen, eli menin sitten lukioon.

    Työelämässä meitä oli useampi samalla nimikkeellä, minä ainoana naisena ja oletettiin, että yhteisissä palavereissa olisin aina toiminut sihteerinä, mutta siihen en mukautunut, vaan pöytäkirjat tehtiin kiertävällä vuorolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle näistä esimerkeistä. Savottaa on vielä jäljellä monessakin asiassa. Yllättävän paljon on vieläkin "oletuksia". Hyvä, kun olit tilanteen tasalla. Joskus olen itse tilanteessa hämmentynyt niin, että tilanne paljastuu vasta jälkiviisauden iskiessä. Se kasvattaa sisua :)

      Poista
  4. Hyvä kirjoitusSinulla on ollut onnea olet saanut kokea maaseudun hyvät ja huonot puolet ilot ja surut.Vastaavavasti kaupungin hyvät ja huonot puolet.Onni on kuitenkin potkaissut.-Ritva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikella on puolensa. Toisaalta kaupungissa on paljon valinnanvaraa ja tekemistä harrastuksineen. Toisaalta maaseudulla sitä keksitään omaa kivaa, kun kaikkea ei ole valmiiksi tarjolla.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos. Naisena kasvaminen jatkuu, elää, muuttuu, tiivistyy. Ei näitä asoita taideta koulussa opettaa. Ne on vain elettävä todeksi :) Aurinkoista päivää sinulle!

      Poista
  6. olipa piristävän erilaista luettavaa. Onneksi voi olla ihan mitä vain tahtoo :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Rohkeasti ja pelottomasti omalla tiellä. Joskus sen tien löytäminen vähän kestää :)

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus! Ja niin totta - näitä asioita on tullut mietittyä usein itsekin. Pidän naisellisuudesta ja esim. mekoista ym tyttömäisestä pukeutumisesta, mutta en ole sisäisesti kovinkaan "neiti". Olen itsekin leikkinyt lapsena ja nuorena suurimmaksi osaksi poikien kanssa rajujakin leikkejä. Tärkeää on myös pohtia sitä millaisen kuvan antaa omalle tyttärelleen.
    Kivaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vanhemmuudessa nämä asiat tulevat ihan uudella tavalla esille. Lapsi laittaa monta asiaa testipenkkiin, ja usein silloin moni asia kirkastuu myös itselle. Pojat ovat usein leikeissään toiminnallisia ja seikkailijoita. Se sopii myös itselleni. Jaksan hetken aikaa virkata pipoa, mutta sitten pitäisi päästä majaa rakentamaan. Lasten kanssa se onnistuukin mainiosti :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...