torstai 30. huhtikuuta 2015

Villahousuvappu ja makusuosikit

 Onkohan se aikuistumisen vai tylsistymisen merkki, kun riehakkaan menon sijaan tavoitteleekin leppoisaa oleilua ja hyvää syötävää. Nuorempana torilla vierähti monta tuntia torvien soidessa korvanjuuressa. Kojuilta oli pakko löytää jotain kivaa, hiukset tuoksuivat ilmapallolle, eikä ympäristön paukuttelusta johtuva tinnitus suuremmin haitannut menoa. Nyt tekee mieli etsiytyä terassin katveeseen katsomaan maailman menoa.

Löytyykö sinun vappuherkkujen joukosta jotain seuraavista? 
Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjassa tutkittiin alkuvuodesta  vappuaaton tärkeimmät elintarvikkeet (15-79 v,  1117 osallistujaa) seuraavin tuloksin:

Sima (63%)
Munkit (54%)
Nakit (49%)
Perunasalaatti (46%)
Kuohuviini (41%)
Tippaleipä (23 %)
Lihapullat (16%)
Sillit (13%)

Meillä on simaa tarjolla, mutta sillit eivät mene alas millään. Enemmänkin suolaista ja makeaa fiiliksen  mukaan. Tippaleivätkin ovat jääneet vähän muiden leivonnaisten jalkoihin. Mies tykkää sitkeistä tippaleivistä ja oma suosikki on rapea. On lähinnä ostettu valmiita pakkauksia ihan vain makupalaksi.


Mozzarellaa, tomaattia, basilikaa on takuuvarmasti pöydässä.


Appelsiinista voi myös tehdä kuppikakkuja käärimällä ne esimerkiksi folioon.  Paistoaika oli vähän testaamista summamutikassa, mutta ihan kelvollista syötävää tuli.


Alkuviikko on livahtanut niin nopeasti, että kärryiltä meinaa tippua. Aivan puskista tuli tieto, että Suits (Pukumiehet) jatkuu uusin jaksoin. Tulitikut silmien alla yritin sinnitellä hereillä, mutta jotenkin petyin sisältöön. Homma on mennyt niin vakavaksi. Missä on letkeä ja nokkela sanailu?  Olin juonesta ihan pihalla, tosin ehkä siihen vaikutti väsymys. Ehkä yksi mahis vielä.

Jonnekin se lumimyräkkä taisi mennä, mutta täällä paistelee aurinko. Vähän serpentiiniä, naposteltavaa ja jotain viihdykettä illaksi kehiin. Löysin eilen pienet tarjoilukipot, joita aion käyttää pikkunaposteltavien kanssa. Saa nähdä, kuinka toimivat. Kuulumisia luvassa kuvien kera.

Orvokit ovat vielä kaupassa, vaikka nyt olisi ihan sopiva hetki tehdä asetelmia. Narsissit ovat sen verran hyvässä kunnossa terassilla, että en viitsinyt vaihtaa vielä uutta tilalle. 

Kuulkaapas ihanat.  Villahousuille saattaa olla vielä käyttöä, joten pysytellään lämpiminä. Mukavaa, hauskaa, rentouttavaa vappua sinulle!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Pisaroita aavikolla, stand uppia ja uusi baskeri

Heipsuli. Saatiinpas viikko käyntiin sateisen sunnuntain jälkeen. Tässäpä siis aasinsilta pisaroihin. Iittalan Kastehelmen aavikko-sävy on tämän hetken suosikkini. Tykkään kovasti murretuista sävyistä, ja erilaiset kellertavaan, ruskehtavaan ja harmahtavaan menevät sävyt ovat tykästymisen top-listalla. Entuudestaan ranteessa on ollut jo monen vuoden ajan Snö of Swedenin rannekoru, jossa hieman samaa väritystä.

Kävelyreitti muuttuu kevään tullessa. Rannalla on kiva kävellä, mutta huono puoli on jatkuva tuuli. Veneitä on vähitellen ilmestynyt laituriin. Siitä se kesä lähtee. Olen poistanut myös kamerasta vanhoja kesäkuvia. Pidän niitä kamerassa ihan virkistyksen takia talvella. On kivempi selailla, kun silmiin osuu välillä perhonen, kesän kukkia tai makuja.


Viikonloppuna käväisimme myös Jaakko Saariluoman stand up -keikalla. Onneksi oli teatteriin järjestetty myös lisänäytös, sillä muuten olisimme jääneet mattimyöhäisinä ilman lippuja.  Tiivis paketti ja vajaa parituntinen suoraa tykitystä tarkkanäköisesti arjen sattumuksista. Tottahan sekaan mahtui kaikki klassiset aiheet navan yläpuolelta ja alapuolelta. Nauruhermot saivat kunnon jumppaa. Sen verran Jaskalle tiedoksi, että juttu olisi kantanut aivan mainosti ilman niitä kirosanojakin ;) Kyllä elimistö tarvitsee säännöllisesti vapauttavaa ja puhdistavaa naurua. 

  Kuvan maalaus on muuten meidän kaupunginteatterista ja Kuutti Lavosen maalaama.


Baskeri jatkaa samaa sävyperhettä, ja tämä yksilö tupsahti meille mamman "kotikutomosta". Tilaukseen meni toinen samanlainen myös valkoisena.


Edelleen samaa värimaailmaa löytyi komeron perukoilta. Neliön muotoiset istuintyynyt saavat mennä terassille. Tyynyt ovat yli kymmenen vuotta vanhat, Pentikin mallistosta. Muuten kivat, mutta paperinaruun imeytyy lika aika tehokkaasti, ja sitä on aika vaikea puhdistaa. Ympärillä koristeena puiset helmet.


Oli sitten pakko todeta, että ikkunanpesu on parasta aloittaa nyt, jos aikoo saada homman valmiiksi jouluun mennessä. Ai että, kun homma tökkii. Pääsin sentään keittiön osalta valmiiksi. Eka ikkuna on aivan tuskaa, kun välineet, tekniikka ja rutiini ovat kateissa. Eikö tällä mullistavalla digi-nano-cyber-sensational-kaudella voisi siihenkin hommaan keksiä itsepuhdistuvat ikkunat, tai jotain vastaavaa. 

Otin myös itseäni niskasta kiinni ja pesin polkupyörän. Olen oikeasti pyöräillyt tosi vähän, ja nyt pitäisi jättää auto useammin parkkiin ja lähteä polkemaan. Jokainen sunnuntai on kuin uusi vuosi, jolloin tekee hienoja lupauksia seuraavaan viikkoon. Liikunta, terveellinen ruoka, ei liikaa hömppää telkkarista, rästihommat pois alta.

Tunteet voivat kuulemma olla myös väärässä. Niitä ei aina kannattaisi kuunnella. Eli fiilispohjalta tulee ailahtelevaa ja nykivää tulosta. Pitää tehdä systeemi, strategia ja pysyä siinä. Toisaalta pitäisi kuunnella tunteita ja toisaalta ohittaa ne. Tee ja suklaa eivät voi olla väärässä. Samalla pitäisi suunnitella vähän vapun tarjottavia. Siispä kupposellinen mansikoita viikkoosi!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

GreenGaten Audrey- arvonta alkaa

Hiphei. Täällä ollaan hempeän romanttisella tuulella. Kevät saa sydämen sykkimään, linnut sirkuttavat ulkosalla, esikot taivuttavat lehtiään kohti aurinkoa. Hus-hus kaikki murheet kauemmaksi. Nyt on aika houkutella kesämieli esille laittamalla keväinen arvonta käyntiin.

Palkintoina ovat GreenGaten kevään 2015 mallistosta Audrey raspberry kupponen. Lisäksi samasta Audrey raspberrry -sarjasta servetit. Laitetaanpa mukaan kuppikakuilla koristeltu lusikka, ja sujautan pakettiin vielä yllätyksen, joka olkoon vielä salaisuus :)

"Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän.
tiritiriteijaa, tiritiriteijaa,
lauloi kaiken kesän."





Arvonnan säännöt:

Jokainen osallistuja saa yhden arvan. (anonyymit jättäkäähän email-osoite)
Lukijaksi kirjautunut saa kaksi arpaa. (voit myös liittyä lukijaksi arvonnan aikana)
Kolmannen arvan saat, jos viitsit linkittää arvonnan blogiisi tai Fb:n

Kerrothan, monellako arvalla olet mukana.  Voit käyttää linkittämiseen ylintä kuvaa.

Arvonta päättyy 17.5.2015 klo 24.00

Keväistä mieltä ja iloa arkeen sinulle toivottaen!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kesäkengät ja uudet askelmerkit työhön

Hupsista, kun lämmittää. Juuri, kun totuin pitämään sopivaa välikausivarustusta, niin nyt sitten pitäisi opetella käyttämään kesävaatteita. Tai mitäs opettelua siihen tarvitaan. Vakkarinuha Vapuksi ja sitärataa. Toukokuun ensimmäisenä oli nuorempana pakko olla kesärimpsut päällä, vaikka pingviinejä olisi satanut taivaalta. Nyt olen niin mukavuudenhaluinen, että kalsareista luopuminen tekee tiukkaa.

Elämä on opettanut, että sesongin vermeet pitää haalia väärään aikaan. Kengät pitää ostaa talvella ja toppatakki kesällä. Odotas, kun yrität mennä sään ja sesongin mukaan, niin johan on hyllyt ja tangot pullollaan eioota. Juhannukselta on turha mitään enää saada. Alennusmyynnit ovat riehakkaassa vauhdissa, ja esille laitellaan jo syksyn villapaitoja. 

Muistan vielä ajan, kun bikineitä ei myyty talvella kuin hädintuskin urheiluliikkeessä. Ei tullut kenellekkään mieleen, että uikkareita tarvitaan talvella etelän reisulla. Nooh. Tarjolla oli suurinpiirtein sellaiseen syvänmeren sukellukseen tarkoitettuja kortsupukuja.  Tänä vuonna ostin kesäkengät jo helmikuussa. Paljon muuta ei sitten tarvitakaan. Vanhoilla mennään, ellei nyt vastaan tule aivan yltiömäisen ihanaa kesämekkoa :)


Teetä on kulunut viime päivinä todella paljon. Tukholman reissulla kävin erikseen Kungsgatanin putiikissa hamstraamassa pari pussillista mansikkateetä. Se vaan on niin hyvää. Eikä tämä satsi riitä mihinkään. 


Pieni kortti-iso ilo :) Edinburghin rehevät puistot ja kukat näyttävät niin houkuttelevilta. Olisipa meilläkin jo kevät niin pitkällä.


Ja sitten teatteriin. Totta joka sana. Heh.


"Don´t live the same year 75 times and call it a life." (Robin Sharma)

Tämän lauseen luin alkuviikosta jostakin blogista. Sanat härnäsivät, tökkivät ja ravistelivat. Teenkö niitä asioita, joita haluan tehdä? Mitä asioita tulee vain siirrettyä jonnekin tulevaisuuteen? Onko rutiineihin liian mukava käpertyä, kun voisi ravistella häkkiä ja lähteä kohti jotain uutta? Kolusin monta nurkkaa läpi elämästäni, ja työ on se osa-alue, joka vaatisi uudistamista. Olen saanut tehdä mielenkiintoisia, haastavia ja monipuolisia tehtäviä viestinnän parissa. Työni kautta olen tavannut upeita persoonia ja kasvanut samalla myös itse. Ehkä olisi kuitenkin aika käyttää sitä osaamista jollakin uudella tavalla tai yllättävässä paikassa. 

Uutisia katsoessa tämä tuntuu juuri mahdottomalta ajalta haaveiden toteuttamiseen. Ilmapiiri on yleisesti jotenkin lässähtänyt. Nyt pitäisi saada energiaa, positiivisuutta ja uskoa tekemiseen. Näyttäisi kuitenkin olevan juuri se aika, jolloin pitäisi maksaa kiltisti liiton jäsenmaksut, pysytellä kiinni turvallisessa paikassa, eikä lähteä leikkimään "huonoina aikoina". Toisaalta kaikki kuuluttavat rohkeutta, raikkaita tekoja, uusia bisnesalueita, innovatiivisuutta. Muutosta ei tule ilman riskejä. Pitäisikö sitten ajatella, että ottakoot ne muut riskejä. Minä pysyn mukavuusalueella. No. Sehän ei muuttaisi omaa elämääni. Olen nähnyt myös omassa työssäni, että intohimo tekemiseen tuottaa upeita tuloksia. Nyt pitäisi saada aikaan myönteinen flow, kiinnostava päämäärä ja meikäläinen on heti mukana :)

Näiden ajatusten siivittämänä toivottelen sinulle mukavaa viikkoa!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Sängystä kukkapenkki ja yöpöytä puutarhaan

Sammalmättäällä nukkuminen on nyt lähempänä kuin koskaan. Täällä on palattu kylmästä lämpimään ja mieli on tankattu puutarhavinkeillä. 

Kotikaupungissa on tänä viikonloppuna messut. Samaan  nippuun on laitettu kirjat, paloautot, hierontatuolit, jalkavoiteet, munkit, veneet, vaaliehdokkaat ja Noora Karman taikatemput. Totta puhuen sekamelska sai vähän pään pyörälle.  Karkasin tietysti puutarhaosastolle.

 Hortensiat kukoistivat ja heinät olivat näyttävästi esillä. Ehkä aikaisemmin vähän vaatimattomina pidetyt heinälajikkeet rynnistävät kotipuutarhaan tänä vuonna.  Kukkasipuleita oli myynnissä paljon, mutta jotenkin hinnat tuntuivat kalliilta. Olisihan sieltä jonkun erikoisuuden voinut napata, mutta odottelen nyt viime syksyn sipuleiden satoa. Tässä muutama kuvatuliainen.











Tulipahan kerralla hoidettua päivän esteettinen annos. Teki hyvää palata lumen keskeltä suoraan puutarhatunnelmiin.  Olisihan tuossa pyykinpesua ja kaikenlaista siivousta tyrkyllä, mutta sen ehtii myöhemminkin. 

Toivottavasti sinulla on siellä asiat mallillaan. Mukavaa viikonloun jatkoa toivotellen!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Höpinää pohjoisesta

Tulihan se lumi vastaan, vaikka välillä näytti tilanne heikolta. Pari päivää on mennyt kuin siivillä. Tiistaina vieraaksi tuli aivan mieletön auringonpaiste. Keltainen pallero porotti taivaalta niin kuumana, että toppavaatteetkin olivat jo liikaa. Iltapäivällä maasto ja rinne ovat aivan sohjossa, mutta sehän ei tahtia haittaa.  

Kuusamossa kävin vakkarikohteessa, Pentikin outletissa. Harmi, etten kerää mitään vanhempaa sarjaa. Alennuksesta löytyi monta poistunutta mallia. 

Viikon muut sattumat :
  Jättimäiseen turkkiin pukeutunut shamaani tarjosi mehua ja perehdytti Lapin taikaan.(oli vähän pelottava)
Poroja ei ole näkynyt muuta kuin tilauksesta.
Ruoka on ollut hyvää, ja sitä on ollut riittävästi. Vuorotellen poronkäristystä ja lohta. Savuporokeitto oli aivan loistava tuttavuus.
Huoneen ilmastoinnissa tai lämmityksessä on jotain vialla. Ikkuna auki, että pystyy nukkumaan.
Tai eihän täällä kukaan nuku muutenkaan. Karaoke raikaa ja humppa soi.
Eväslaukussa suklaata, trip-mehu ja ässä-mix.
Sekaan mahtuu kaikenlaista sirinää, pirinää, suhinaa, tärinää ja höpinää.






Velvollisuus kutsuu, joten tässä päivän turinat. Hiphei kaikille teille!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hiekkarannalta kohti lumimaisemia

Tadaa. Kesää kohti mennään, mutta minäpä lähdin etsimään lunta. Saa nähdä, kuinka pitkälle täytyy ajaa.  Ruokalusikallinen tuossa näkyi ojan pohjalla, mutta se ei riitä mihinkään. Laukku kainaloon ja menoksi. Tämä kevät onkin ollut aikamoista reissaamista. Pari viikkoa kotona ja taas tien päälle. Toisaalta näin keväällä matkustelu ei haittaa. Tiet ovat kuivat, ja kesänopeudet ovat palanneet. Muutenkaan ei tarvitse laittaa koko toppavarustusta päälle.


Tykkään lähteä liikenteeseen omilla eväillä. Vakkarikaverina ruisviipaleita, juustoa ja kurkkua. Eipä sitä vaan uskoisi, että kotimaastakin löytyy kunnon hiekat Kalajoelta. 


Viikonlopun lämmöstä oli pakko nauttia puutarhassa. Muutama viikko sitten ehdin hyppelehtimään hortensian selviytymisestä, mutta luultavasti liian aikaisin. Nyt näyttää kyllä niin ankealta koko puska, mutta onneksi maasta pukkaa jotain muuta vihertävää. Ensimmäinen leppäkerttu avusti mansikkapenkin siivouksessa, ja olipa siinä muutama kärpänenkin seurana.


Nyt sitä ollaankin jo laukun kanssa muissa maisemissa. Oulussa pieni välitankkaus ja yöpyminen. Viime kerrasta onkin vierähtänyt vuosi. Joka kerta on kuitenkin päästävä rantaan ihastelemaan näitä kauniita rakennuksia.


Aurinko ei malttanut paistaa kunnolla, mutta onneksi ei vettä satanut kuitenkaan. Röh.


Jokos Iittalan Ruutu-sarja on tullut tutuksi?  Ekan kerran näin vasta livenä. Luulin alun perin kuvan perusteella kuutioiksi, mutta nehän ovatkin vinoneliöitä. Hentoiset ja herkät sävyt. Muotoilijoina Erwan ja Ronan Bouroullec.


Matka jatkuu edelleen. Tästä alkaa tiukka viikko. Pitkiä päiviä, valvomista, skarppina olemista, mutta toivon mukaan sekaan mahtuu myös huumoria ja tilannekomiikkaa. Kuulemisiin ja  mukavaa viikkoa sinulle toivottaen!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Koska olen tyttö!

 Pitäisikö olla prinsessa, rämäpää vai enkeli nahkahousuissa?  Olen saanut kasvaa melkoisen poikasakin keskellä, jos lasketaan yhteen veljet, serkut, sedät ja enot. Vanhempien juuret ovat maaseudulla, ja siellä juostiin kesät/lomat pitkin peltoja ja ojia. Naama piti pestä puhtaaksi viimeistään, kun tultiin kaupunkiin. Navetan haju haihtui aamuun mennessä, saparot päähän ja lengaa hyppimään.

Ladossa kiivettiin kattoparruja pitkin ja hypittiin heinäkasaan. Traktorin kyydissä väännettiin rattia, kun hädintuskin jalat ylsivät jarrulle, rakennettiin majoja puuhun, pelattiin lätkää, oltiin vesisotaa, kiivettiin sormet naarmuilla, eksyttiin metsään ja löydettiin kotiin, kun nälkä iski. Opin silti tykkäämään hienostelusta, mekoista, huulipunasta ja kukista, ja moni on huomannut, että myös sisustamisesta.

Olin tottunut tekemään sitä, mikä on hauskaa, ja totta puhuen pojat keksivät kaikenlaista. Sain seikkailla rauhassa, kunnes tuli elämäni ensimmäinen tilanne, jossa meikäläiselle yritettiin laittaa rajat. Meitä oli iso porukka viettämässä iltaa kaupungilla, ja nuoria miehiä kiinnosti rodeo. Halukkaat saivat kokeilla, kuinka kauan he pysyvät mekaanisen härän kyydissä. Seikkailunhaluisena halusin tietysti mennä kokeilemaan, kunnes yksi porukan pojista sanoi. " Tää on poikien miehuuskoe, eikä sovi tytöille."Ahaa. Päättääkö joku muu omasta puolestani?


Ja mitä sitten elämä on opettanut matkan varrella. Olen sinut sekä ripsivärin että linkkuveitsen kanssa. Arvostan miehistä apua, mutta en ota vastaan sääliä, surkuttelua tai vähättelyä. Arvostan herrasmiestä, joka avaa oven, auttaa takin päälle tai on muuten kohtelias. Tytöttely puolestaan kertoo sanojastaan enemmän kuin tuhat kuvaa. Keittäisinkö kahvit sen takia, että olen porukan ainoa nainen. En. Enää.

Olen joutunut välillä myös keskittymään siihen. Kukaan ei sano mitään, mutta sanomaton sääntö sen kuiskaa takaraivoon. Jotain sellaista, joka tulee kaukaa vuosikymmenien tai satojen takaa. Näin on aina tehty. Naisen kuuluisi. Jos minä en pysty rikkomaan sääntöjä, minkälaisen kuvan siirrän lapselleni...


Ei tarvitse palata kuin kouluvuosiin opon tunneille. Kukaan ei ehdottanut hitsaajan, avaruuslentäjän tai kaivinkoneenkuljettajan ammattia. En olisi ollut kiinnostunutkaan. En myöskään kyseenalaistanut itselleni tarjottuja tyttöjen vaihtoehtoja.

Oletko sinä törmännyt tilanteisiin, jossa nakki napsahtaa kohdalle, koska olet nainen. Tai vastaavasti, pitääkö miesten automaattisesti tykätä mopon ruuvauksesta ja bensan katkusta? 

Kuinka moni asia on vain sanoina paperilla, hegityksenä keuhkoissa ja ajatuksina ilmassa. Näkyykö se omissa teoissa?


En tykkää -ismeistä. Nekin ovat lokeroita. Haluan katsoa ihmiseen, silmiin, sieluun ja sydämeen.


Minusta ei taida olla sen linnan neidoksi, joka odottelee hepeneissään prinssiä kosimaan. Onneksi rinnallani on mies, joka ei pienistä hätkähdä. 

Minä en ole se nainen, joka odottaa kutimen kanssa lihapadan ääressä, kun miehet palaavat metsältä. Minä lähden sinne mukaan (lihapadan  kanssa) heh.

Monet asiat ovat myös sukupolvikysymyksiä. Tilanteet vaikuttavat myös helposti niin vähäpätöisiltä ja pieniltä, ettei niistä jaksa tehdä numeroa. Ehkä pitäisi. Leimattaisiinko sitten niuhoksi? Annetaanko pojille enemmän vapauksia ja ymmärrystä? 

Tämä ei taida olla yksinkertainen asia. Miten minä olen vaikuttanut esimerkiksi tyttäreni elämään omilla asenteillani? Olenko katsonut riittävästi persoonaa vai toteuttanut omia visioitani? Haluaisin uskoa niin, että meillä on kaivettu ojia rusetti hiuksissa. Apua. Osaanko kasvattaa tyttöä tai poikaa tai edes itseäni.

Lexington
"Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee. Kysy, mikä saa sinut heräämään eloon. Mene sitten ja tee se, koska maailma tarvitsee kipeästi ihmisiä, jotka ovat heräänneet eloon ."

Vahvasti elävää viikonloppua toivottaen!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Tea-Mariia sisustaa vihdoin meilläkin

Onko onnistunutta remonttia olemassa, vai ollaanko meillä vain poropeukaloita ? Työssä ollaan niin järjestelmällisiä, lasketaan budjetit, menekit ja kuluneen vissyn määrä. Odotas vaan, kun laitetaan remontti huushollissa pystyyn. Aloitetaan kuitenkin justiinsa vääränä päivänä, väärään aikaan ja väärillä välineillä, koska iski Fiiiiiilis päälle.

Sitten ajellaan edestakaisin hakemassa loppunutta tapettia, liisteriä, laudanpätkää, maalisutia, tärpättiä, hiekkapaperia, vatupassia. Ai miksi? Koska usein remontoidaan lomalla, ja silloin on lomafiilis, ja se pedantti ja suunnitteleva osa aivoista on laitettu terassin narikkaan pehmenemään. Missä olit Tea-Mariia silloin, kun meillä oli hätä suurin...


Uutta sisustuskirjaa lukiessa tuli elettyä koko remontoinnin syntilista välähdyksinä mielessä. Ilmankos välillä sutta pukkaa, vaikka priimaa yrittää. Kirjan kansi taitaa olla sisustamisen jälkitunnelmissa napattu. Ei taida irvistää yksikään puuttunut lista, väärin kohdistettu tapettikuvio, kupliva maali tai naulanreiästä pilkistävä veripisara. Se hikilammikko on sitten jo mopattu alta pois.

Tea-Mariia on tuttu kasvo telkkarista Pientä Pintaremonttia - ja Pientä Mökkiremonttia -ohjelmista.  Kirjassa mennään kerrankin läpi kaikki kodin tilat, ja jokaiseen kohteeseen on laitettu tärkeimmät huomioitavat asiat ja muistilistat.  Miten aloittaa? Mitä pitäisi ottaa huomioon? Budjetit, suunnitelmat ja unelmat. Kuvitus on suomalaisista kodeista.


Onneksi joka päivä voi aloittaa elämän uudestaan. Mitä, jos ei säntäilisi kauppaan ostamaan vielä sitä verhoa.  Jos ei vielä sovittelisikaan uutta julistetaulua. Kynä käteen,  
peppu penkkiin ja suunnittelemaan.

Meidän koti. 

Kuppi teetä, jalat lootus-asentoon ja hengitys syvään. Eihän tässä olekaan mitään hätää. Lähdetään vain järjestelmällisesti liikkeelle.


Jos aloittaisi eteisestä,  ja kaikki menisi hyvin, niin ehkä sitten olisi keittiön vuoro....


Ehkä parhaiten kirjasta tulee esille suunnitelmallisuus. Miksi en ole tajunnut käyttää mindmap-tekniikkaa?
Miehiä tulee aina syytettyä siitä, että ensin kootaan ja sitten katsotaan ohjeet (jos sittenkään). Taidan olla sisustajana ja remppaajana samanlainen. Inspiskuvia tulee kyllä kerättyä liiankin kanssa, mutta toimintasuunnitelma varmistuu vasta matkan varrella.


Nyt on niin selkeä ja järjestelmällinen olo, että samoilla höyryillä kannattaa laittaa tiskit ja pyykit ojennukseen. Ja mistäs tällainen myrsky pukkasi kattopeltiä paukuttamaan. Tiput on siivottu pois ja arkinen aherrus jatkuu. Mennyttä ei kannata haikailla, joten odotellaan sitten uutta viikonloppua. Matkalaukkua ei kannata eteistä kauemmaksi viedä, sillä kohta on aika laittaa uutta täytettä sinnekin.

Tiedätkö mikä on yksi kauneimmista äänistä? Ohut suklaalevy napsahtaa ihanasti, kun siitä lohkaisee pienen palan.  Kuulemisiin, muruset :)

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kaffipöydän kakkuset ja värisuora

Laitanpa vähän tunnelmia pääsiäisen vietosta. Neljä päivää tuntuu aluksi ruhtinaalliselta, mutta johonkin se aika vain kuluu, vaikka ei mitään ihmeempää tekisikään. Perjantaina oltiin kuin Ellun kanat, mutta lauantaina istuttiin isommalla porukalla kaffipöytään.  Päivärytmi on taas keikahtanut, joten olo on kuin trullilla ilman mitään sotamaalauksiakaan.

Tässäpä näitä puuhasteluja. Vähän viherrystä, suolaista, makeaa, lekottelua. Käsissäni on muuten Finlandia-palkittu kirja viime vuodelta. Kääk. yli 500 sivua täyttä tavaraa. Toivotaan, että on kehujen arvoinen tiiliskivi.


Suolaisesta ei taida olla yhtään kuvaa. Paisteltiin terassilla vohveleita, ja kyytipojaksi savukinkkua kermaviillikastikkeessa.

Pääsiäispöydässä ei tänä vuonna värejä säästelty. Teki mieli laitella punaista, vihreää, sinistä ja keltaista oikein kunnolla. 


Kuppikakkujen ohje löytyi uusimmasta Pirkasta. Lisämausteena appelsiini toi taikinaan vaihtelua. Päälle mansikkamoussea ja rakeita.

Kyllä vain kuppikakkujen papereissa on eroja. Nämä ostin Stockalta ja kakku irtosi niistä helposti. 


Trullit olivat tänä vuonna liikkeellä iltapäivällä. Karkkipussilla kävi melkoinen viima, ja hupiakin riitti. Kaksi poikaa oli liikkeellä ilman mitään kummempaa rekvisiittaa, ja toisella oli jo reippaasti äänenmurros meneillään. Toinen porukka oli kiertänyt niin ahkerasti, että pyysivät ensimmäisenä juotavaa. Kolmas porukka oli liikkeellä kahta kättä heiluttaen, eivätkä karkit mahtuneet enää taskuihin eikä käsiin. Toisilla oli toiveikkaasti jättimäinen kori mukana.


Kakkujen jälkeen lähdimme porukalla vielä jatkoille kokkoa katselemaan. Toppavaatteet päälle ja risukasan ääreen. Tuuli puhalsi läheisellä peltoaukealla melkoisesti, mutta onneksi kaikki savut menivät vastakkaiseen suuntaan. Porukkaa oli tullut paikalle aika runsaasti, ja suurin vetonaula taisi olla pieni häkki, jossa oli viikon vanhoja pörröisiä tipuja tepastelemassa.


Vielä olisi vähän vapaata jäljellä. Ajan voisi käyttää tehokkasi kaikenlaiseen hyödylliseen, mutta jotenkin vain tekee mieli ottaa iisisti. 


Ja mitäpäs muuta. Hiekkaa tulee tupaan niin maan perusteellisesti kenkien mukana, ettei mikään imurointi auta. Riih-raah. 
Tytöntylleröinen on ilahduttanut lähettämällä upeita kuvia Lontoosta. Sää vaihetelee päivän aikana siellä hurjasti. Välillä paistaa ja välillä tulee rakeita. Tuuli on myrskyissä voimallinen ja aallot pauhaavat rantaan. Sitten onkin vastapainoksi ihanat rakennukset, teehuoneet, puistot, kukkivat puut ja nähtävyydet.

Tässä ollaan kahden vaiheilla. Paistettua parsaa ja bataattia vai pizzaa....

Toivottavasti sinä olet päässyt  parissa päivässä pääsiäisen makuun. Siispä sydämellistä pääsiäisen jatkoa ja alkavaa viikkoa Sinulle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...