sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Laukkukaupat, keltainen hyasintti ja hämmentävä Armi

Vihdoin pääsin laukkukaupoille. Tähän aikaan vuodesta on tapana keventää. No minähän kannan oman korteni kekoon. Vuosikaudet olen kantanut puolta omaisuutta hartioilla, joten nyt tulee suunnan muutos. Miten vapauttavaa onkaan laittaa laukku olan yli, ja mukana kulkee vain tarvittava. Osa laukuistani on liian isoja ja toiset liian pieniä.  Olen etsinyt mutkatonta mallia, joka olisi arjen kaveri. 
Tom Hilfigerin mallistosta se löytyi tällä kertaa. Tarjolla olisi ollut tummansininen ja beige, mutta päädyin mustaan helppohoitoisuuden vuoksi. Kesää vasten olisi kiva jokin vaaleampi väri, mutta aikaisemmin olen tuhrinut niihin jäätelöä, purkkaa ja ties mitä viikon ruokalistalta.

Kyseessä on samalla myös psykologinen irtaantuminen turvallisista kaavoista. Nuoruudessa ei mukana tullut kannettua juuri mitään ylimääräistä. Lapsien myötä tottui kantamaan mukana kaikenlaista hätävaraa. Siitä on jäänyt ihan turha tapa pitää laukussa koko omaisuutta. Parasta tässä keventämisessä on se, että suklaata saa syödä kuinka paljon haluaa :)



Narsisseja pursuaa joka putiikista, mutta missä ovat keltaiset hyasintit? Tämä kukkanen on meillä totuttu näkemään enemmänkin joulun aikoihin, mutta keltainen ja oranssi sopivat hyvin pääsiäiseen. Omat kukkakaupat eivät niitä myyneet, ja jopa ihmeteltiin väriä. Ai keltaisena?? Hmm. Nevö hööd.

Muutama hento haituvainen on jo ottanut pikalähdön mullasta. Sama multa, sama kastelu, sama valo. Miksi toiset siemenet jäävät odottelemaan, ja toiset lähetevät vauhtiin hippulat vinkuen...



Monenlaista luonnonilmiötä on mahtunut tähän viikkoon. Vihdoinkin kevätpäiväntasaus ja päästään valoisammalle puolelle. Mulla on joka yö ihan oma auringonpimennys. Silmälaput nassun päälle, ettei aikaiset valonsäteet pääse herättämään liian aikaisin. Ihan kuin uni olisi jotenkin syvempää.


Tänä viikonloppuna on nautittu kulttuurista. Halusin ehdottomasti mennä katsomaan Armi elää -elokuvan, vaikka en mikään Marimekon suurkuluttaja olekaan. Tykkään elämäkerroista, ja tässä olisi mahdollisuus raottaa verhoa kulissien taakse. En tiedä, mitä olin oikeastaan menossa katsomaan, mutta jälkitunnelma oli hämmentynyt. Joku analyytikko sanoisi, että kyseessä on Donnermaiseen tyyliin hienostunut taide-elokuva jossa on tavoitettu ajan henki osuvan hienostuneella nyanssilla, ja ajankuva henkii rohkeaa rosoisuutta. 

Onko tämä nyt se tilanne, jolloin kuuluisi tykätä ja ymmärtää - ihastella varauksettomasti kansallisaarretta ja sen takana olevaa tarinaa. Pitäisi laittaa suu suppuun ja ajatella itsekseen,  että se oli varmasti hienoa, ja minä typerys en mitään siitä tajunnut. 

  Jos mielessä on tämän päivän värikäs Mari-brändi, niin se kannattaa unohtaa. Menen elokuviin viihtymään ja sukeltamaan toiseen maailmaan ilon kautta. Välttelen elokuvissa arkirealismin kuvauksia kuin ruttoa, koska sitä on maailma muutenkin pullollaan. Minna Haapkylä teki upean suorituksen päähenkilönä. Erityiset pisteet siitä. Muuten elokuva jäi itselleni viileän etäiseksi, poukkoilevaksi ja synkäksi. Toisaalta. Ehkä koko muu salillinen nautti jokaisesta sekunnista. Jos olinkin itse väärässä paikassa?

Ja loppujen lopuksi. Donner taisi onnistua siinä, missä hän on parhaimmillaan. Hän sai minut ärsyyntymään, ja siinä hän on ollut aina taitava. Kulttuuri tarvitsee hämmentäjiä, niitä jotka uskaltavat tökkiä muurahaispesään. Kulttuurin tehtävä on sekoittaa pakkaa, herättää kysymyksiä, saada keskustelemaan, luoda näkökulmia. Kerronta poikkesi totutusta. En saanutkaan uinua perinteisen kerronnan tuttuudessa. Minut ravisteltiin hereille. Se taisi sittenkin olla katsomisen arvoinen elokuva.

Lämpimän viikon jälkeen täällä on reilu pakkanen. Hrr. Takka päälle ja kaakaota keittelemään. Toivottavasti sinulla on siellä kaikki hyvin. Kaikkea kaunista alkavaan viikkoon!

16 kommenttia:

  1. Nätti laukku! Itsekin ostin viikolla uuden :) Silmälaput täälläkin aamuyöt, mutta silti meinaa jäädä aamusta unet lyhyiksi. - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmälaput eivät aina meinaa pysyä paikoillaan, mutta kaikkia konsteja on yritettävä. Toisaalta on kiva, kun on valoisaa jo aamusta, mutta tämä lintujen pesänrakennusaika saa myös aikamoisen kuoron sirkuttamaan vielä valon lisäksi :)

      Poista
  2. Upean laukun olet hankkinut. Ihanan rento :) Itselläkin on laukku pullollaan ja sieltä löytyy ruuvimeisseleistä lähtien (sitähän voi joskus tarvita). Kun sieltä jotakin hakee, niin ei tahdo löytyä sen tavarapaljouden seasta mitään. Täälläkin ilmat kylmeni ja tänään on tullut lunta. Uusi lumi on vanhan surma, niinhän sitä sanotaan. Terkuin Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuvimeisseliähän voi tarvita koska vaan :) Tuo sivutasku oli vielä plussaa. Siihen saa kännykän, huulirasvan ja jotain pientä tarpeellista mahtumaan. Täälläkin hiutaleita on sadellut, mutta lumipeitettä ei ole kerääntynyt. Aika raaka tuuli. Eiköhän se kevät sieltä rynnistä esille silti :)

      Poista
  3. Ihana laukku ja sopii kauniisti noihin vaaleisiin sävyihin vaatteissa. Mukava kuulla tuosta Armi leffasta. En nyt usko, että olisin mennyt sitä muutenkaan katsomaan, mutta tämä selvensi vähän mitä olisi ollut tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta oli ehkä turvallinen valinta, mutta täytyy leikkiä sitten muilla asusteilla. Käytännöllisyys ratkaisi. Juu. Leffa taisi olla taidetta isolla T:llä. Ihan kuin teatteriesitys valkokankaalla.

      Poista
  4. No wau mikä laukku! Oispa ihana tollanen keltainen hyasintti! Mukavaa alkanutta viikkoa Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen hyasintti toisi vähän vaihtelua kotiin. En osaa myös aavistella tuoksun voimakkuutta. Ehkäpä nämä erikoisemmatkin värit yleistyvät vähitellen, jos kysyntää alkaa olla.

      Poista
  5. Itsekin olen alkanut pienentämään laukkujani. Miksi ne pitääkin muka olla niin isoja???
    Neidin kanssa toimme eilen kotiin jo ripauksen pääsiäistä oksien muodossa ja niitä ilta koristeltiin, että höyhenet pöllysi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Meillä on totuttu siihen, että äidin laukusta löytyy aina ratkaisu. Nyt täytyy vähän karsia työkalupakkia. Oksien koristelu on kivaa puuhaa, kun saa tehdä kiireettömästi. Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Mulla on samat ajatukset ruohon kasvatuksesta aalto maljassa. Tänään tai huomenna jos sais tämän puuhan tehdyksi... että vielä kerkiäiskin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän ne siemenet ehdi itämään viikossa. Laittelin ehkä liiankin aikaisin, mutta ainakin ehtii tulla tuuhea nurmikko :)

      Poista
  7. Mä oon kans oppinut käyttämään järkevän kokoisia laukkuja. Puolet omaisuudesta ei tartte aina kulkea mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Reissuun riittää avoin mieli, ja eihän tässä nyt missään viidakossa kuitenkaan asuta :)

      Poista
  8. Rakastan keltaisia hyasintteja!!!
    Kyllä minun työpaikallani Suomessa niitä myytiin ja varmasti tänäkin keväänä tarjolla!
    Yleensä vain leikkona, mutta joskus sipulin kera myös!
    Kukkatalo Kosmos, Vantaa, on osoite! Siellä asuu itse kauneus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Leikkokukkana olisi varmasti upea kimppu. Onkohan keltaisessa kovin voimakas tuoksu verrattuna muihin väreihin. Täytyypä tutkia tarkemmin :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...