maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ihanaa hulluutta, NK, Mood ja vihdoinkin Abba

Väsynyt mutta onnellinen. Takana on virkistävä, kulttuurinen ja musiikintäyteinen viikonloppu. Elämyksiä ja wau-efektejä tuli sen verran, että tämän päivän räntäsade ei harmita yhtään. Astuimme ensimmäistä kertaa Viking Gracelle, ja kokemuksen jälkeen ei rellestyspaatille huvittaisi mennäkään. 

Meno oli pehmeää,  tilat rentoja ja varsinkin illalla tunnelmallisesti valaistuja. Hämyisiä värivaloja oli siellä täällä, lounge-paikkoja istuskeluun ja oleiluun oli tarjolla paljon.  Eihän sitä unta silti hirveästi tule, kun laiva on Tukhomassa jo ennen kukonlaulua. Päätimme kuitenkin säästellä jalkoja kulkemalla kaikki mahdolliset pitemmät reitit ratikalla tai bussilla. 

I love Stockholm. Tavoitteena ei ollut juosta kaupoissa ja shoppailemassa vaan nauttia kaikesta kivasta fiilispohjalta. Nautin arkkkitehtuurista, puistoista ja erityisesti näyteikkunoista. Hulluutta, kekseliäisyyttä, outoutta ja huumoria. Tykkään.


Pääkohteena oli Abba-museo. Se sai viimeisetkin unenrippeet lähtemään taivaan tuuliin. Rakennus on ulkoapäin melko vaatimaton, mutta sisus on täyttä tavaraa. Yksi osa koko settiä on kaikki tarinat, kuvat, rekvisiitat, esiintymisvaatteet, palkinnot, studio jne. Se paras juttu kuitenkin oli ehdottomasti elämyksellisyys ja vuorovaikutus. Walk in - Dance out. Tiloissa saa kierrellä vapaasti, miksailla biisejä, laulaa, kiivetä bändin kanssa stagelle. Siellä on disco, jossa soitetaan Abbaa. Tanssahtelin aivan fiiliksissä kesken päivän. Kaiken jatkona on Hall of fame- katsaus ruotsalaisen musiikkimenestykseen. Siellä pääsee kuuntelemaan eri vuosikymmenten hittejä nykypäivään asti.

Koko homma on rakennettu todella ajatuksella niin, että paikassa viihtyvät niin lapset kuin seniorit. Siellä vain tulee hyvälle tuulelle.  



Abba-shop oli pullollaan kaikkea kivaa ostettavaa. Jonotusnumero otetaan tietenkin koskettimia painamalla :)


Kiertelyyn kaupungilla jäi paljon aikaa, kun hoidimme museon jo päivällä. Aamiainen oli jo sen verran sulanut, että pientä purtavaa teki mieli. NK tarjoaa makuja kaikille aisteille, joten sinne siis kiertelemään.


Mood Stockholm on vähän tuoreempi tulokas ostospaikkana. Siellä on hauska street-tunnelma, joka poikkeaa muista ostareista. Ruuhkaa oli todella paljon, ja food-paikat vetivät porukkaa herkuillaan. Sisäänkäyntiä koristaa jättimäinen patsas.


Ripaus pääsiäistä katukuvassa. Värikkäitä lainahöyheniä.


Tässä maistiainen NK:n näyteikkunasta. Kalasoppaa muodin merkeissä.


Jotain pientä tuli sentään ostettuakin. Parasta oli kuitenkin kiireettömyys, ruokapaikat, kahvilat, ihmiset ja se mieletön energia, joka kaduilla liikkuu.  Onhan se miljoonakaupunki, mutta rohkeuteen, uskaltamiseen ja yllättämiseen ei tarvita kuin yksi sydän. Siitä voi lähteä liikkeelle lumipalloefekti, joka saa muutkin uskaltamaan. Ugh. 

Takaisintulomatkalla oli voimat mitoitettu niin tarkasti, että nukahdin vaatteet päällä hyttiin ja heräsin henkilökunnan koputteluun ovelle. Kesäaikaan siirtyminen teki siihen vielä omat temppunsa.  Laivalla olisi ollut buffet tarjolla, mutta en  pysty vetämään niin myöhään sellaista ruokamäärää, joten raha menisi ihan hukkaan. Katkarapuleipä sen sijaan oli oikein hyvä vaihtoehto. Sen muuten laitoin merkille, että Tukholmassa oli monessa paikassa yhdistetty ruokaravintola ja sisustusliike toisiinsa. Ehkäpä meilläkin vähitellen. 

Näillä silmäpusseilla ja ajatuksilla kohti pääsiäisviikkoa. Miksi näitä kelloja pitää siirrellä? Joka tapauksessa kaikkea hyvää alkavaan viikkoosi. Kuulemisiin, ihanat :)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Myrskyjä teekupissa ja Arabian kannu punoksella

Hopsulahei. Nyt on aihetta juhlaan, joten jaan mielelläni tämän virtuaalikupillisen kanssasi. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin hiukset ovat niin pitkät, että saan laitettua ponnarin. Ilo taitaa ehkä olla aikaista, sillä jouduin kiristämään hiuksia nippuun niin, että pää tuli kipeäksi. 

Päänsärky taitaa olla tämän viikon teema muutenkin. Joskus kaikki loksahtelee kuin tanssi, ja toisinaan kaikki on tervanjuontia. Tulipa sitä käytyä nopsaan hulluttelemassa matkan varrella Stockalla. Kuvasto oli huolella selattu, ja sen perusteella ostinkin yhden sinivalkoraidallisen mekon. Sovituskopin jonot olivat Kiinaan asti, joten nappasin vain summissa yhden. Illan tunteina tulin katumapäälle, ja seuraavana päivänä palautin takaisin.  

Kaikista suurin tungos taisi olla irtokarkkien ympärillä. Kyllä vaan massahysteria tekee tehtävänsä. Hyvällä säkällä saa tarjouksesta todellisia löytöjä. Vieressä myydään sitten tuotteita, joita saa oikeasti edullisemmin muualtakin. Tarkkana saa olla.

Nythän on aikuisten värityskirjat olleet suosiossa. Toinen suosikkini houkuttelee vielä enemmän. Lapsena tykkäsin vedellä pisteestä pisteeseen viivoja. Oikeasta numerojärjestyksestä tuli aina jokin kiva kuvio. Nyt samaisia kirjoja on aikuisille. Pieniä numeroita oli aivan hirmuistesti, ja yhdistelemällä niistä muodostuu kuvia maailman nähtävyyksistä. Saatanpa vielä kotiuttaa sellaisen puuhakirjan.


Luin muuten jutun tässä vähän aikaa sitten introverteistä ja extroverteistä. Olen luullut itseäni enemmän extrovertiksi, mutta muutama havainto sai tuumailemaan asiaa uudesta vinkkelistä. Sitä voi olla kuinka sosiaalinen ja puhelias tahansa, mutta introvertti tarvitsee omaa aikaa tasapainottamseen, ajatusten kokoamiseen ja palautumiseen. Sen tunnistan kyllä itsessäni. Voin riekkua kaikenlaisissa kekkereissä, mutta sitten tulee raja ja ähky. Missä takkatuli, villasukat ja sohvannurkka...

Teen valmistamisessa on helppo sortua laiskotteluun. Pussin pikainen dippaus kuppiin, kiehuvaa vettä, loraus hunajaa. Oikeaoppisesti veden lämpötilan pitäisi olla kohdillaan. Myös liika hauduttaminen tekee mausta helposti kitkerää.

Arabian kannu on kulkeutunut meille suvun kautta. Pidän erityisesti punotusta rivasta, joka tuo ripauksen aasialaista fiilistä.





Viikosta ei ole selvitty ilman kermaa, sokeria ja rasvaa. Äsh, miten levoton ja oikukas viikko on ollutkaan. Eikä uutisten seuraaminen ole sitä parantanut mitenkään. Ranskalainen suklaakakku on mainio kaveri elämän myrskyissä.


Viikko alkaa olla paketissa, joten tämä tytsy nostaa muutamaksi päiväksi kytkintä. Pieni maisemanvaihdos tulee tarpeeseen, joten hiphei. Voikaa hyvin - lämpöisiä tunnelmia toivotellen!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Odd Molly sisustaa ja trendikäs lehtikaali

Odd Mollyn neuletakit ja kuviointi ovat tulleet monelle tutuksi, mutta jotenkin tämä sisustusmallisto on mennyt ainakin itseltäni kokonaan ohi. Tosin meidän lähettyvillä ei niitä ole kaupoissakaan ollut tarjolla. Laitanpa tähän muutaman inspiraatiokuvan ja linkin, jos kiinnnostaa nähdä valikoimaa tarkemmin: Odd Molly Home

Kiva, että viherkasvit ovat myös tulossa vahvasti takaisin, kuten perinteiset amppelit.  Nuoruudessani yksi suosikkikukka oli rönsylilja. Siitä kasvoi jättimäinen, ja se pysyi hyvin hengissä epäsäännöllisessä hoidossa. Se taitaa myös puhdistaa tehokkaasti huoneilmaa. Olisi kiva laittaa kesällä myös terassille iso palmu. Se toisi ripauksen eksotiikkaa orvokkien sekaan.

Inreda.com

Huom. putkista ja liitoskohdista saa rakennettua monenlaista. Olen nähnyt mm. vaaterekkejä ja ripustustankoja, joissa on rempseä industrial-meininki.

Inreda.com

Inreda.com

Jokos siellä on kaveerattu lehtikaalen kanssa? Pakkohan sitä oli kokeilla, kun joka paikassa hehkutetaan ravintoarvoja: rautaa, kalsiumia, proteiinia, C-vitamiinia, fosforia, magnesiumia... Eipä ole tullut kokeiltua aikaisemmin, ja olisi jäänyt tälläkin kertaa väliin, ellen olisi saanut vinkkiä keittämisestä. 

Lehtikaali sopii keittoihin, muhennoksiin ja pirtelöihin. Paljaaltaan se ei oikein omaan makuun sopinut. Leikkasin paksut osat pois ja keitin lehtiä pari minuuttia kattilassa. Vihreä väri säilyy, kun huuhtelee kylmällä vedellä. Ryöppääminen kiehauttamalla pehmentää makua ja koostumusta. Siitä tulikin sopiva mössö piirakan pohjalle. Lisäksi avokadoa, tomaattia ja juustoa.

Pitäisköhän kokeilla kasvattaa nipullinen myös omassa penkissä. Ei ole kuulemma mikään kranttu kasvi, ja kestää aika hyvin kylmää. 


Pääsiäiseen on reilu viikko jäljellä. Hupsista, miten nopeasti aika menee. Monilla paikkakunnilla virvotaan ensi sunnuntaina, mutta meillä trullit kiertävät vasta pääsiäisenä. Viime vuonna tein silkkipaperista tötteröitä valmiiksi. Tämän vuoden idea on vielä karkuteilla, mutta inspiraatio ei katso aikaa tai paikkaa. Olen valmiina ottamaan koppia, kun sellainen tipahtaa eteen :)


Täällä tupruttelee lunta hiljakseen. Pikkulintujen kylpyallas on jäätynyt yöpakkasissa. Siinä  ne käyvät nokkimassa jäätynyttä pintaa. Ressukat. Ei ollutkaan mikään viiden tähden Spa.

Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Laukkukaupat, keltainen hyasintti ja hämmentävä Armi

Vihdoin pääsin laukkukaupoille. Tähän aikaan vuodesta on tapana keventää. No minähän kannan oman korteni kekoon. Vuosikaudet olen kantanut puolta omaisuutta hartioilla, joten nyt tulee suunnan muutos. Miten vapauttavaa onkaan laittaa laukku olan yli, ja mukana kulkee vain tarvittava. Osa laukuistani on liian isoja ja toiset liian pieniä.  Olen etsinyt mutkatonta mallia, joka olisi arjen kaveri. 
Tom Hilfigerin mallistosta se löytyi tällä kertaa. Tarjolla olisi ollut tummansininen ja beige, mutta päädyin mustaan helppohoitoisuuden vuoksi. Kesää vasten olisi kiva jokin vaaleampi väri, mutta aikaisemmin olen tuhrinut niihin jäätelöä, purkkaa ja ties mitä viikon ruokalistalta.

Kyseessä on samalla myös psykologinen irtaantuminen turvallisista kaavoista. Nuoruudessa ei mukana tullut kannettua juuri mitään ylimääräistä. Lapsien myötä tottui kantamaan mukana kaikenlaista hätävaraa. Siitä on jäänyt ihan turha tapa pitää laukussa koko omaisuutta. Parasta tässä keventämisessä on se, että suklaata saa syödä kuinka paljon haluaa :)



Narsisseja pursuaa joka putiikista, mutta missä ovat keltaiset hyasintit? Tämä kukkanen on meillä totuttu näkemään enemmänkin joulun aikoihin, mutta keltainen ja oranssi sopivat hyvin pääsiäiseen. Omat kukkakaupat eivät niitä myyneet, ja jopa ihmeteltiin väriä. Ai keltaisena?? Hmm. Nevö hööd.

Muutama hento haituvainen on jo ottanut pikalähdön mullasta. Sama multa, sama kastelu, sama valo. Miksi toiset siemenet jäävät odottelemaan, ja toiset lähetevät vauhtiin hippulat vinkuen...



Monenlaista luonnonilmiötä on mahtunut tähän viikkoon. Vihdoinkin kevätpäiväntasaus ja päästään valoisammalle puolelle. Mulla on joka yö ihan oma auringonpimennys. Silmälaput nassun päälle, ettei aikaiset valonsäteet pääse herättämään liian aikaisin. Ihan kuin uni olisi jotenkin syvempää.


Tänä viikonloppuna on nautittu kulttuurista. Halusin ehdottomasti mennä katsomaan Armi elää -elokuvan, vaikka en mikään Marimekon suurkuluttaja olekaan. Tykkään elämäkerroista, ja tässä olisi mahdollisuus raottaa verhoa kulissien taakse. En tiedä, mitä olin oikeastaan menossa katsomaan, mutta jälkitunnelma oli hämmentynyt. Joku analyytikko sanoisi, että kyseessä on Donnermaiseen tyyliin hienostunut taide-elokuva jossa on tavoitettu ajan henki osuvan hienostuneella nyanssilla, ja ajankuva henkii rohkeaa rosoisuutta. 

Onko tämä nyt se tilanne, jolloin kuuluisi tykätä ja ymmärtää - ihastella varauksettomasti kansallisaarretta ja sen takana olevaa tarinaa. Pitäisi laittaa suu suppuun ja ajatella itsekseen,  että se oli varmasti hienoa, ja minä typerys en mitään siitä tajunnut. 

  Jos mielessä on tämän päivän värikäs Mari-brändi, niin se kannattaa unohtaa. Menen elokuviin viihtymään ja sukeltamaan toiseen maailmaan ilon kautta. Välttelen elokuvissa arkirealismin kuvauksia kuin ruttoa, koska sitä on maailma muutenkin pullollaan. Minna Haapkylä teki upean suorituksen päähenkilönä. Erityiset pisteet siitä. Muuten elokuva jäi itselleni viileän etäiseksi, poukkoilevaksi ja synkäksi. Toisaalta. Ehkä koko muu salillinen nautti jokaisesta sekunnista. Jos olinkin itse väärässä paikassa?

Ja loppujen lopuksi. Donner taisi onnistua siinä, missä hän on parhaimmillaan. Hän sai minut ärsyyntymään, ja siinä hän on ollut aina taitava. Kulttuuri tarvitsee hämmentäjiä, niitä jotka uskaltavat tökkiä muurahaispesään. Kulttuurin tehtävä on sekoittaa pakkaa, herättää kysymyksiä, saada keskustelemaan, luoda näkökulmia. Kerronta poikkesi totutusta. En saanutkaan uinua perinteisen kerronnan tuttuudessa. Minut ravisteltiin hereille. Se taisi sittenkin olla katsomisen arvoinen elokuva.

Lämpimän viikon jälkeen täällä on reilu pakkanen. Hrr. Takka päälle ja kaakaota keittelemään. Toivottavasti sinulla on siellä kaikki hyvin. Kaikkea kaunista alkavaan viikkoon!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Vohveleita, hempeyttä Espanjasta ja kastemaljoja

Hepsunkepsun. Aikaisesta keväästä pitää ottaa kaikki irti. Saattaahan sitä lunta tulla sitten juhannuksena, jolloin on pakko värjötellä toppatakissa, kuten viime vuonna. Hus siitä vanhoja muistelemasta. Vohvelirauta kuumenemaan ja taikina paistoon.

Vähän on pöytä rispaantunut talven jäljiltä, eikä vielä oksisto viherrä. Mitäs me pienistä. Maku on tärkeintä :)


Kermavaahdon tilalle teki mieli kokeilla jotain muutakin. Kaapissa oli kookoshilloa, eikä maku ollut ollenkaan hassumpi. Kreikkalaista jugurttiakin on kokeiltu hillon kanssa.


Palasin viikonlopuksi kotiin reissusta, ja mikäpä piristäisikään mieltä niin kovasti kuin ylläripaketti. Matkalla on se hyvä puoli, että mielestä saa heittää tiskit ja pyykit. Eihän se harha mihinkään oikeasti haihdu, vaan realiteetit alkavat kotiovelta. Matkalaukun purkaminen ei oikein nappaa. Siksipä olikin aivan erityisen ihanaa saada lämmin tuulahdus Espanjasta. Ilahduta bloggaajaa -haasteen tiimoilta sain herkän kuiskauksen Mantelilaaksosta. Lämmin kiitos! Käykääpä kurkkimassa Susannan blogia, joka on kauneutta tulvillaan.



Viime viikolla taisin mainita myös, että Turussa pitäisi testata paikallinen sushi. Suositusten perusteella löytyi torin lähettyviltä Karu. Ei mikään iso paikka, mutta palvelu oli erittäin ystävällistä ja sushi maukasta. Ihastuin heidän kepeään soijakastikkeeseen. Se olikin heidän oma sekoitus. Sain vähän vinkkiä aineista, joten siksi kokeilin myös kotoisien kevätrullien kanssa omaa sörsseliä.


Laitetaanpa tähän myös pieni menovinkki. Poikkesin käymään Turun tuomiokirkossa Suomalainen kastemalja -näyttelyssä. Kastemalja on ainutlaatuinen taide- ja käyttöesine. Aiheen tiimoilta on järjestetty muotoilukilpailu, ja kauniit esineet ovat nyt näyttelyssä. Esillä on myös kastepukuja.

Itselleni tämä näyttely oli ajatuksia herättävä. Miten kaunis voikaan olla malja, kun se on ajatuksella suunniteltu ja valmistettu. Niissä oli herkkyyttä ja kauneutta, oivaltavaa ajatusta suunnittelussa. Maljoja saa hankkia myös omaan kotiin. Joillakin saattaa pienokaisen juhla ja nimi olla mietinnässä parhaillaan. Näyttely on avoinna 29.3. asti.


Jaahas. Kellohan on jo puolessa välissä viikkoa. Arvaa muuten mihin ohjelmaan olen jäänyt koukkuun? No Huutokauppakeisarin lupsakkaan menoon. Kaikki tuotantokaudet on nähty ja uusi kausi lähti käyntiin pari viikkoa sitten. Hauskaa nähdä, minkälaisia aarteita löytyy, ja millä hinnalla niitä kaupataan. Simppeliä ja niin letkeää. Niin,. Onhan ohjelmassa tietenkin Markku. Jokapaikan höylä, joka korjaa, remppaa, paikkaa, maalaa ja ompelee jopa verhot ikkunaan.

Lupsakkaa viikon jatkoa sinullekin!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Aasian tunnelmia, riisipaperirullia ja puutarhan kevät

Olen hurahtanut. Ehkä siitä voi laittaa pienen syyn keväälle tai auringolle. Otan kuitenkin siitä kaikki irti, jos vain mitenkään on mahdollista.Yleensä reissun jälkeen ei huvita edes ajatella mitään yltiömäistä kokkailua. Jalat kattoa kohti, telkkari päälle ja nassuun ranskiksia. 

Keväinen tuulahdus sai toisiin aatoksiin. Stockan herkussa oli Asian Fusion -teema, ja tarjolla olikin monenlaista purkkia ja tököttiä. Ota nyt sitten selvää, mikä maistuu hyvälle ja mikä ei. Nappasin kuitenkin reseptivihkosen mukaan ja kotikeittiössä laitettiin hippulat vinkumaan. 
 Aikomuksena oli valmistaa riisipaperirullista kevyttä syötävää. 


Kaapista löytyy teemaan sopiva astiasto, mutta liian harvoin niitä tulee käytettyä.


Pilkkominen on oikeastaan se suurin työ. Rullaaminen sujuu sitten ihan leppoisasti. Täytteeksi graavattua lohta, suikaloitua kurkkua ja porkkanaa, katkarapuja, avokadoa ja riisunuudelia. 
En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt riisipaperia. Ne ovat ihan kovia paketissa, mutta lautasen lämpimässä vedessä ne notkistuvat. Pehmeä riisipaperi levitetään kostealle pyyhkeelle ja sitten vain täytteet päälle ja homma pakettiin.



Teki mieli myös vähän viritellä soijakastiketta. Laitoin kattilaan ihan tavallista soijaa, lisäsin vettä, vähän sokeria, tabascoa, balsamicoa ja sitruunamehua. Pieni kiehautus ja jäähdytys. Se onnistui aika hyvin, mutta toista kertaa en varmaan saa saman makuista. Sen verran säätelin eri aineita. 


Sitten vain dippailemaan. Söimme ne tuoreeltaan, mutta maku oli ihan ok vielä seuraavanakin päivänä.


Ehkäpä tämä on alku jollekin uudelle suunnalle, jota täytyy tutkiskella tarkemmin. Aasian suunnalla on niin pitkä historia taustalla, että ehkä siellä joku viisasten kivi on oivallettu nautinnosta ja harmoniasta.  Olen aina ollut pienten yksityiskohtien ystävä, mutta kyllä sitä välillä isolla pensselilläkin suditaan.  Ehkäpä siis poimin vain rusinat pullasta, ja otan käyttöön omaan makuun istuvat elementit.  Jotain kiehtovaa on siinä, että esimerkiksi tee nautitaan pienestä kiposta nautiskellen. Vähän mutta hyvää, kiireettömästi, läsnä, hetkessä. Tosin selkä ei kestä lattialla tyynyn päällä istumista kovin pitkään :)


Ei tässä kuitenkaan ihan sisällä ole askaroitu, kun sää on ollut aivan loistelias. Koko viikonlopun on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta. Putsailin penkin kivetyksen, jonne kerääntyy aina neulasia ja lehtiä.  Puutarhavajasta lähti tavaraa roskiin, ja muutenkin tein sinne vähän uutta järjestystä talven jäljiltä. Meidän vajassa käy hiiriä. Olen miettinyt, mikä ihme niitä sinne vetää. Nurmikonsiemenpussi oli vähän huonosti kiinni, ja siellä oli ainakin pidetty kekkereitä. Ehkä ne ovat etsineet ruokaa ja syöneet siemeniä?

Terassilla aurinko lämmitti niin mukavasti, että nautiskelin leivän ja kaakaon pihalla. Kärpänen pörräili vieressä ja talitintit pyrähtelivät tonkan kannelle kylpemään. Kansi on niin syvä, että siihen kerääntyy sadevettä. Sinne vain siivekkäät pyrähtävät polskimaan. Voi, kun joku kerta olisi kamera ikuistamassa hetkeä. 
Toivottavasti siellä on päästy nautiskelemaan pienistä hetkistä. Ehkäpä tästä voisi aloittaa vähitellen myös pyöräilykauden. Pientä huoltoa ja putsausta ensin. Kaikkea hyvää viikkoosi toivottaen!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Keltainen teehetki, kukintaa ja suukottelua

Terkkuja tien päältä. Pari päivää on vierähtänyt taas muissa maisemissa.
Turussa on jo todella keväistä. Aurinko tuli vastaan, ja täällähän porukka sirkuttelee jo aivan keväisissä vaatteissa. Aurajoen varrelle oli kerääntynyt porukkaa fiilistelemään, joten tein pienen kävelylenkin maisemissa.  Kuukausi sitten kävin täällä viimeksi, ja nyt oli kauppoihin tullut kunnolla kevättä. Paljon kirkkkaita värejä ja myös hempeitä pastelleja. Stockalla oli hassuja hahmoja nimeltään Hoptimist. Ihan kuulemma klassikkosarja, mutta nämä söpöliinit näin ensimmäistä kertaa. 

Vannoutuneena teen ystävänä ei halua mitään jättää sattuman varaan. Niinpä mukana on aina omia teepusseja. Ne ovat käteviä hotellihuonessa, jos on vedenkeitin. Joskus myös kahvilassa on pakko turvautua omaan tarjontaan. Onneksi nykyisin valikoima on paljon laajempi kuin ennen. 

Katsoin telkusta jokin aika sitten dokumentin teestä. Matka Kiinasta Britteihin
 oli niin vaativa ja pitkä, että teen hintakin oli taivaissa.  Puoli kiloa teetä saattoi maksaa nykyrahassa yli 100 eur. Laivat myös kilpailivat keskenään siitä, kuka saa rahdin ensimmäisenä kuskattua valtamerien halki Englantiin. Satamassa ihmiset hurrasivat, ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Ensimmäinen laiva sai isomman korvauksen lastistaan. Ei ihme ,että siellä vieläkin suhtaudutaan teehetkiin arvokkaasti ja hartaudella.


Kahvilat ja ruokapaikat ovat jo laajentaneet reviiriään ulos. Kyllä keväinen kukka-asetelma oven vieressä on paljon kutsuvampi kuin pelkät betoniset portaat :)


Hotellielämässä rutiinit muotoutuvat vähitellen. Pari ensimmäistä päivää jaksaa katsella uutuuksia ja virikkeitä. Sitten tulikin ähky. Tekee mieli illalla vain löhötä, lueskella ja ottaa iisisti. Avotakan uusimmasta numerosta pääsin tutkimaan Loft-teemaa tarkemmin. Lehdestä löytyy turkulaista kodikkuutta ja yksi asunto on meidän kotikaupungista. 



Alkuviikosta ehdin käväistä myös Ikeassa. Tykkään kävellä läpi yläkerran valmiiksi sisustetut tilat. Erilaiset huoneet, tunnelmat ja ratkaisut herättävät aina jotain ajatuksia. Makkariin löysin pari varjostinta yöpöydälle. Ihan perusmalli, konstailematon valkoinen. Hinta oli vain vajaa seitsemän euroa kappale. Laittelen vaikka kuvia, kun pääsen taas kotikonnuille.

Muutama pusu piristää matkalla kummasti. Brunbergin kevätsuukko olikin raikas. Kausimaku on sitruuna-lime. 

Mitäs muuta? Niin. Cafe Artin lohileipä on syöty. Trevissä kävin napostelemassa suolaisia alkupaloja, lounaan salaatit nappasin Sokkarin ja Stockan herkusta. Tavoitteena olisi löytää vielä tähän viikkoon sopiva sushipaikka. Paikallinen tarjonta on testattava ehdottomasti.

Mukavaa viikon jatkoa sinulle toivotellen!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Puutarhapäivä ja kasvua kohti uutta

Ensimmäinen puutarhapäivä takana. Hanskat käteen ja tonkimaan penkkejä. Mullan seasta pilkisti jo  tulokkaita. Pioni oli hyvässä vauhdissa, ja syksyn sipulit kurkistelivat pinnalle. Aivan täpinöissä olen hortensiasta.  Se näyttää selvinneen toistaiseksi talvesta, ja vihreää silmua pukkaa jo kovasti. Nyt on se aika, jolloin taas odottaa puuhastelua pihalla. Kyllä siihenkin ehtii vielä kyllästyä. Varsinkin tuholaisiin ja rikkaruohoihin. 

En kaipaa isoa puutarhaa, josta tulee stressiä. Pienempikin riittää terapiaksi. Tänä vuonna voisin laittaa enemmän tomaatteja ja yrttejä. Omenapuu pitäisi leikata, kun se ei oikein mahdu kunnolla kasvupaikkaansa. Muutenkin tähän aikaan alkaa kesäsuunnitelmat pyöriä päässä. Eihän ne kaikki millään toteudu, mutta tässä vaiheessa kaikki on mahdollista :)


Viikolle mahtui myös pieniä muistamisia. Olipa sykähdyttävää saada postia Englannista. 


Aurinko kävi näyttäytymässä, ja se innosti myös kävelylenkille. Venelaitureilla on vielä tyhjää. Eipä kestä kauan, kun laitureilla käy vilinä. Veneitä tankataan ja ruokakasseja kannetaan vauhdilla. Saariston veneilykausi on odotuksia täynnä. Edellisen syksyn kyllästyminen pakkaamiseen on unohdettu, kun uudet seikkailut odottavat.


Miten tuntuukaan siltä, että juuri tänä vuonna "mannerlaatat" kääntyvät omassa elämässä. Joidenkin päätösten tekemistä olen vitkuttanut pitkään. Nyt muutokset pakottavat katsomaan kompassia.  Uudistuminen on vaikeaa, jos yrittää yhdistää liikaa vanhaa ja uutta. Siitä tulee vain epämääräinen sekametelisoppa. Joskus vanhat asiat on revittävä juurineen irti. Silloin on hyvä, kun lähellä on lämpöistä suojaa. 


Tänään olisi myös juhlan aika. Kansainvälinen naistenpäivä on päivänsä ansainnut. Ehkäpä olisi hyvä muistaa kukkien ja kakkujen keskellä se alkuperäinen ajatus tasa-arvosta.  Toivotan iloa sinun päivääsi!


Kulunut viikko on ollut oikeastaan sellaista vuoristorataa, että rauhallinen viikonloppu oli paikallaan. Ensi viikon elämyksiä odotellessa. Kuulemisiin!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Diorit, designia ja ruhtinattaren elämää

Vihdoinkin aurinkolasit! Viikon ensimmäinen aurinkoinen päivä, joten samalla pääsi testaamaan toimivuutta. Hinta vähän kirpaisi, mutta eiköhän näiden kanssa pärjää jonkin aikaa. Vahvuudet, heijastuksen esto ja hionta toivat vähän extraa, mutta minkäs sille voi. Sama juttu kuin silmälasien kanssa. Olisin niin toivonut, että alennusmyynneissä olisi ollut sopivat, mutta ei.



Tässä pari kuvaa viikonlopulta. Kevättä piti saada keinolla millä hyvänsä, joten hedelmäinen piirakka sai toimia katalysaattorina. Piirakkataikinan pohjalle pilkoin persikkaa. Sekaan kookoshiutaleita. Pieni ripaus tropiikkia, kun ei katso ikkunasta pihalle :)



Joskus on niin paljon leffoja tarjolla, ettei oikein tiedä minkä katsoisi. Usein se on myös fiiliksestä kiinni. Komiikkaa, toimintaa, seikkailua, romantiikkaa. Olen joskus lukenut elämäkertakirjan Monacon ruhtinattaren elämästä, joten uteliaisuudesta ajattelin katsoa myös leffaversion. Selväksi tuli, ettei prisnsessan elämä kovin houkuttelevaa aina ole. Glamourin ja pukujen takana on pitkän historian tuomat velvoitteet, politiikka, juonittelu ja kilpailu vallasta. Ei siinä sotkussa paljon  notkuminen palmun alla bikineissä lohduta.


Viikon piristys oli Design kodeissa -luento, jota kävin kuuntelemassa alkuviikosta.  Sisutussuunnitelutoimisto Aveon edustaja kertoi mielenkiintoisella tavalla asioista, joita pitäisi ottaa huomioon. Tässä muutama poiminta luennosta.

"Visuaalinen maailma korostaa näköaistin merkitystä. Muiden aistien merkitys jää liian vähälle huomiolle. Pitäisi suunnitteluvaiheessa mittiä myös kuulon, tuoksujen ja tuntoaistien merkitystä enemmän."

"Trendikästä osaa sisustaa katalogien avulla kuka tahansa ilman, että edes tapaa asiakasta. Kokonaisvaltaisen ja yksilöllisen tekeminen onkin vähän haastavampaa, jos tehdään kestäviä ratkaisuja."

"Eettisistä valinnoista puhutaan paljon vaatteiden kohdalla, mutta kuinka moni tietää ostamiensa huonekalujen tai esineiden eettisestä valmistuksesta?"

"Ergonomiasta tulee yleensä mieleen toimistotuoli. Se on kuitenkin kokonainen ajatusmalli kotia sisustettaessa ja kaikissa askareissa." 

"Suurin osa koululaisista istuu koko päivän sellaisissa tuoleissa, joissa ihminen kestää keskimäärin istumista 45 min."

"Näytin ryhmälle valokuvaa, jossa oli kolme käytävää toimistoista ja kolme vankiloista. Ihmiset eivät erottaneet, mitkä kuvat olivat vankiloista."

"Monissa tiloissa on epämääräistä meteliä, joka syntyy tuolien siirtelystä, koneiden hurinasta, musiikin, puheen ja taustaäänien sekoittumisesta. Luonnollinen olotila on hiljainen metsä, jossa on taivas kattona. Siihen pitäisi pyrkiä akustiikassa."

"Walmart-kauppaketjussa tehtiin testi. Myynti nousi kolme prosenttia sellaisina päivinä, jolloin ilmaan sekoitettiin sitruunan tuoksua."

Niinpä. Asiat laittoivat ajattelemaan. Miten oman kodin sisustusta voisi parantaa, että se antaisi "ruokaa" kaikille aisteille? Ja minkälainen hintalappu sillä sitten olisi....

Kuva: Inreda.com

Näillä ajatuksilla mennään kohti viikonloppua. Mittari näyttäisi kipuavan lämpöasteille, ja aurinkoakin taitaa olla luvassa. Mukavia hetkiä sinulle toivotellen!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...