perjantai 27. helmikuuta 2015

Korkkarit, tunika ja oman elämän Carrie

Oloasu saa lentää nurkkaan, tuore kimppu maljakkoon, pieni poseeraus peilin edessä. Illaksi ulos syömään, vähän pitemmän kaavan mukaan. Meidän huushollissa on Sinkkuelämää-sarjan kiemurat nähty moneen kertaan. Carrie, Samantha, Charlotte vai Miranda? Ole vain oma itsesi. Ehkä luonteessani on pala heistä jokaisesta...tilanteen ja fiiliksen mukaan.

Joko uskaltaa tarttua sifonkiin? Tällainen vilukissa tarvitsee hyvän syyn nousta viltin alta ko(r)kkareille. Työn kautta kissanristiäisiä tulee muutenkin, joten omat pirskeet pitää mieluusti matalalla profiililla. Toisaalta. Onhan se mukava, kun tytsykällä on joskus muutakin päällä kuin verkkarit. Tai mitäs tässä itseään tytöttelemään. Nainen isolla ännällä :)


Nojaa. Välillä tekee mieli fiilata omaa lookiaan. Peitä ja paljasta, mutta mitä?  Laittaisinko paidan pursuamaan huolettomasti vyötäröltä tai näennäisen siveästi rusetin?  Näkyykö joulumakkara, joka kohta muuttuu juhannusmakkaraksi. Miksi toisilla on taito laittaa päälle täydellisesti harkittu asu, joka kuitenkin näyttää kuin olisi kiireessä vetäisty ensimmäinen pusero kaapista?

Meidän nurkilla on ylipukeutumisen vaara ihan todellinen. Mitäpä sitä muiden katseista tarvitsee välittää, mutta silti. Ei tarvitse kummonen mekko olla päällä, kun aidanseipäät  kuiskuttavat. Pitäisikö valita kultainen keskitie, sulautua tapettiin vai olla oman elämänsä kuningatar, unohtaa puurolautaset ja pöydällä tuoksahtava hapan maito.

Kotimatkalla kiepsahdin Espritin kautta. Ei jäänyt epäselväksi, että tunika on tulossa rytinällä. Toiset olivat läpikuultavan ohutta kangasta ja toiset kuviollista retro- ja hippihengessä. Tunika on siitä armollinen vaatekappale, että ruokapöydässä jälkiruuan paikkeilla voi huoletta ottaa housujen ylänapin auki ilman suurempaa hämminkiä. 


Minkälainen paita sitten on aikuisen naisen sydänystävä? Ennen tykkäsin enemmän blingbling-menosta, mutta nykyisin haluan yhä selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Aah. Paita, joka ei kiristä, purista tai ole nihkeä. Parhaimmillaan se on kuin toinen iho, joka liikkuu mukana ilman turhaa murehtimista. 
Tykkään olla reteesti ja rennosti. Tässä muutama suosikkini.


Ikähän on vain numero. Nuorekkuudessa haluaisin kuitenkin välttää 20/120 -ilmiötä. You know. Takaa 20 v ja edestä 120. Että olis silleen nuorekas mutta kuitenkin oman ikäisellä tavalla. 


On se muuten kumma, kuinka ei muista Espritin sisustusvalikoimaa. Nytkin livahdin sinne paitojen kautta katsomaan. Trendeissä menossa Tukholma, Cape town, Mallorca ja Buenos Aires.  
Vielä sekin aika koittaa, jolloin meilläkin saa pukata oven auki terassille. Nyt sieltä tulee räntää ja vettä vaakatasossa. Eihän se voi olla normaalia, että puolet vuodesta odottaa kesää. Vai onko? Asiantuntijoiden mukaan pitäisi nauttia jokaisesta hetkestä, olla läsnä, nyt tässä. Varmaan ne lausunnot on annettu Kanarialla.


Nyt viikonlopun kimppuun. Monella on lomailu jo loppusuoralla. Täällä on arkinen aherrus jatkunut entiseen malliin, joten eiköhän tässä olla viikonlopun irtiotto ansaittu. Sipaisu luomiväriä, huulipunaa ja taustalle soimaan poppia. Cin cin!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Uusi toppis, arkirakkautta ja vaahtopäitä

Valkoista peliin. Ei tässä elämässä mitään kivaa saa, jos kaikkea pitää varoa. Toppis ei ole vielä ollut blogissa esillä, eikä päälläkään. Viime kerralla Turun reissulla löysin tämän Sokkarilta. Viimeinen kappale jäljellä ja -50% hinnasta pois. Tuumailin hetken arkaa väriä. Rapaa ja räntää roiskuu oikealta ja vasemmalta, puhumattakaan auton ovista tai laukun hihnasta, joka luultavasti hankaa vauhtiraidat rinnuksille. 

  Materiaali on todella pehmeän untuvaista, ja se on niin kevyt, että muovautuu pieneen kasaan. Ensimmäisen vähän vastaavan toppiksen ostin Italiasta monta vuotta sitten, ennen kuin niistä tuli isompi menestys. Väri on ruskea, ja se onkin ollut käytössä kävelylenkeillä. Paksu toppis on välillä liian kuuma, ja tuulitakki välillä liian ohut. Sen on kätevä välikausitakki arkikäyttöön. 

Väri ei ole ihan kirkkaan valkoinen, vaan ehkä lähempänä luunvalkoista. Katsotaan, miten yhteiselo sujuu. Pääntie on pyöreä. Yleensä tykkään hupusta tai kauluksista, mutta täytyy laitella sitten päähinettä korville tarvittaessa.


Arkirakkautta. Ihan tavallinen ilta, villasukat, viltti ja kanavasurffailua.


Kevään ensimmäiset parsat. Ensin vähän höyrystetään kattilassa. Sen jälkeen pieni paistopinta pannulla voissa. Ripaus suolaa ja pippuria. Niin hyvää. Innostuin parsasta vasta muutama vuosi sitten. Nyt ollaan ystäviä :)


Haaveilua. Pilvistä ja harmaata näkyy ikkunasta, joten täytyy fiilistellä kesäkuvilla. 

Kuva: Lexington

Niin vain tämäkin viikko menee menojaan. Alkuviikosta kävin katselemassa aurinkolaseja. Monessa paikassa on juuri nyt alennusmyyntejäkin, mutta niistä ei sitten harmiksi löytynyt sopivia kakkuloita omalle nenälle. Laajensin etsintää sitten muihinkin putiikkeihin. Kyllä palvelulla on vain iso merkitys. Joskus sitä haluaa katsella ihan rauhassa, mutta välillä on kiva, kun myyjä etsii sopivat mallit. Onneksi nykyään osataan suhtautua rilleihin ihan esteettisenäkin asiana, eikä vain lääketieteellisesti. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun myyjä on oikeasti kiinnostunut siitä, että asiakas on tyytyväinen.

Nyt täytyykin lähteä etsimään lumiplänttiä pihalta ja leikkiä, että on talvi. Makoisaa viikkoa toivotellen!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Synttäreitä, Zaran pitsiä ja ulkosaaristoa

Nyt on synttäreitä vietetty oikein urakalla. Mitenkähän sattuikaan niin, että lähipiirissä on neljät syntymäpäivät saman kuukauden aikana. Kolmet niistä on vietetty. Tänä viikonloppuna olimme tuplajuhlissa, kun perheenjäsenet päättivät kuitata merkkipäivän yhteisellä kakulla. Mukaan mahtuu seniori-ikäistä, pikkuväkeä ja vähän siltä väliltä.  Tässä muutamia tunnelmapaloja kekkereiltä.



Yksi kummilapsistamme juhli tänä viikonloppuna synttäreitään. Neitokainen tykkää ihan hurjasti popcornista, pitseistä ja kimalluksesta. Hän on myös innoissaan kaikesta askartelusta. Päätinkin viedä sankarille askartelujuttujen lisäksi löytöjä Zarasta.


Pääsin perehtymään tarkemmin myös Petsien maailmaan. Niitähän on tarjolla ihan mieletön määrä erilaisia. Little Pet Shop -sarja tuntuu olevan todellinen keräilyhitti, ja yksi oli koristamassa myös kakkua.


Kakkujen jälkeen lompsis raittiiseen ilmaan. Kotikulmilta on välillä lähdettävä kauemmaksi saaristoon. Raippaluodon silta yhdistää mantereen ja saaren. Sillan korkeimmalta kohdalta näkyy avomerelle. Samalla pääsee seuraamaan jäätilannetta. Levähdyspaikan istuimet sulautuvat ympäristöön hyvin. Kivilohkareet kestävät rajua sään vaihtelua ja aallokkoa. 


Täällä on nyt vuorostaan alkamassa "hiihto"loma. Lumesta ei tosin ole kuin rippeet jäljellä. Oma lomailu on vasta myöhemmin keväällä, mutta jotain kivaa täytyy silti viikon varrella keksiä. 
Yksi perheenjäsen viettää päiviään nyt sitten Englannissa. Mikäs reissu se on, ettei pientä haaveria sattuisi. Nilkka oli nyrjähtänyt lentismatsissa, ja skypen suttuinen kuvakin sen paljasti, että jalka oli sinisen musta. Auts. Lääkärikäynti, röntgen ja pari päivää lepoa. Onneksi ei ollut murtumia. 

Briteissä on muuten vietetty Pancake -päivää, kun meillä on laskiainen.  Kaapit tyhjennetään leipomustarvikkeista ja leivotaan pannareiksi. Herkkuja on tarjolla pitkin kaupunkia, ja tapoihin kuuluu myös pannarijuoksu. Paistinpannu käteen ja menoksi :)

Yöllä olisi tarjolla Oscareita, mutta taitaa nukkumatti tulla hiekkojen kanssa ennen sitä. Ehkä sitten pikakelauksella parhaat palat myöhemmin. 

Mukavaa viikkoa ja rentoilua joka tupaan sekä lomalaisille!

torstai 19. helmikuuta 2015

Sisustajan naimakauppa ja autolla Ruotsiin

Löytyykö sisustajalta sellaista sekuntia elämästä, ettei mitään suunnitelmia ole vireillä? Yllätän itseni (tai ei se mikään yllätys ole) miettimästä milloin mitäkin nurkkaa. " Tuon voisi viedä kierrätykseen, tuohon erilainen matto, korjausmaalausta, kylppäri irvistelee, portaat natisee." Taidan haaveilla tilanteesta, jossa olisi hetken kaikki kunnossa ja voisin purjehtia paikalle pehmoisen viltin kanssa viimeistelemään tunnelman. Taitaa olla pakko hyväksyä, että keskeneräisyyden kanssa ollaan naimisissa.

Silti tekisi mieli laittaa jotain keväistä uutta silmän iloksi. Sisustuskaupassa pitäisi olla portsari joka käännyttää ovelta. "Saat luvan tulla kauppaan, kun eteisen seinä on maalattu." Ehkä tulisi valmista nopeampaan tahtiin.

Klipsejä on osunut silmiini viime aikoina monessa paikassa. Laatikoihin on kertynyt kaikenlaisia kuvia, kortteja ja pieniä julisteita. Tämä kollaasi löytyi House by F -liikkeestä. Se voisi olla ihan passeli ratkaisu meillekin.


Helmi-maaliskuu on yksi suosikkini vuodenajoista. Kesähän on tietysti omassa luokassaan, mutta siihen liittyy aina vähän haikeuttakin. Jokainen päivä vie lähemmäksi syksyä. Nyt kaikki on vielä edessä, päivät pitenevät, linnut sirkuttavat. 

Eväät reppuun, lämmintä päälle ja menoksi. Jään päällä oli ohut lumipeite, eikä tarvinnut kahlata syvässä hangessa. Miten hyvältä tuntuukaan vetää happea keuhkoihin ja laittaa aurinkolasit nenälle. Keväinen luonto on puhunut. Ugh.


Tilaa on vaikka muille jakaa, mutta silti suurin osa kävelee samasta kohdasta. Ensimmäinen valitsee reitin, ja muut luottavat jään kestävyyteen :) Olihan siellä kelkkailijoita, hiihtäjiä ja leijan lennättäjiä, mutta yhtäkään autoa en nähnyt.
 Täällä suunnitellaan välillä siltaa tai tunnelia Uumajaan. Hätähousuna ei jaksaisi odottaa maan kohoamista siihen asti, että Merenkurkku kasvaa umpeen. Tosin ulkosaaristossa on upeat näkymät maankohoamisesta, ja niitä turistit tulevat katsomaan ulkomailta asti. Olisipa sen verran paksu jää, että voisi autolla hurauttaa Ruotsiin, jos vain uskaltaisi. Se ei ole ihan aprillijuttu, sillä lapsuudessa jää oli niin paksua ja pakkasta niin paljon, että moni tuttava kävi autolla naapurimaassa. Parhaimpina talvina meillä menee jääteitä täällä, ja muutaman kerran olen ollut auton kyydissä ajelemassa. Nykyiset talvet heittelevät niin paljon, että tulipalopakkasia ei oikein ole. Enkä niitä oikeastaan kaipaakaan.


Jäällä tuuli puhalsi vielä kylmästi, mutta rannan suojissa oli mukava nauttia kupposellinen kuumaa.


Tuliaisia rannalta maljakkoon.


Eväät riittivät joksikin aikaa. Vedettiin pitkää tikkua, ja pizza voitti.


Alkuviikosta iski pieni siivousvimma. Jatkuva kenkäkaaos sai vipinää kinttuihin. Homman nimi on se, että ostin jokin aika sitten eteisen vaatekaappissa on monikerroksinen kenkäteline. Tavoitteena pitää kaapin edusta siistimpänä. Suosituin läpikulkupaikka ei ole pääovi vaan kodinhoitohuoneen ovi, josta pääsee kätevästi autolle. Sieltä kautta on myös kätevämpää jättää lumiset kengät kuivumaan.

On sitten ollut kaikenlaista loskakeliä, vesikeliä ja räntää on tullut koilisesta ja kaakosta. Vaatekaapin kenkäteline ammottaa tyhjyyttään, ja kodinoitohuone on täynnä kenkiä, joihin kompastelee joka kerta, kun tulee ulkoa sisälle. Parasta ehkä olisi, jos kenkäteline olisi kokonaan khh:ssa. En vain vielä tiedä siihen sopivaa telinettä, kun tila on aika kapea. Meillä ei taideta saada tätä kenkärallia mitenkään ruotuun. Taidan luovuttaa. Huokaus. Elämän tuhlausta miettiä kenkien järjestystä. Nyt täytyy tehdä jotain kivempaa. 

Viikonloppu lähestyy, ja meillä on tiedossa visiitti kaksille kekkereille. Osuvat vielä samalle päivälle. Btw. Ikean Bestå-kaapin osat tulivat postissa, ja nyt täytyykin lähteä tutkimaan kokoamisohjeita. 
Mukavaa loppuviikkoa toivotellen. Kuulemisiin!

p.s. Arvonta on käynnissä.  Pääset mukaan linkistä:  Arvonta

maanantai 16. helmikuuta 2015

Pullapäivä Olgan kanssa

Pitkoa, tikkuja, rinkeleitä, kransseja, puusteja. Omat pullamuistot vievät lapsuuden juurille. Mummu teki aina pullapoikia ja pullatyttöjä, joissa oli mehevät rusinat. Silloin oli pöydässä usein myös pitkoja. Muistan myös ne koulupäivät, kun kotiovella vastassa oli lämpimän pullan tuoksu. 

Käsissäni on Olga Temosen tuore pullakirja. Pulla kuuluu Olgan mielestä suomalaiseen kansanperinteeseen, ja siksipä hän haluaakin kirjallaan ylläpitää pullaperinnettä. Mitäh? Onko pulla katoava luonnonvara? Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Onko teillä syöty pullaa, nisua tai vehnästä? Tämä makoisa herkku oli ennen vain harvoille tarjolla.  Miten olisi inkivääri-hunajapuustit, raparperipuustit, sitruunapulla tai kookos-valkosuklaapitko... 

Aikaisemmin meillä leivottiin paljon enemmän pullaa. Pakkasessakin oli aina vierasvaraa odottamassa.  Sitten tulivat piirakat, tortut ja kakut. Jotenkin vain pullan tekeminen jäi vähemmälle. Nyt on aika palata juurille.


Oma suosikki on perinteinen korvapuusti, mutta laskiaisen kunniaksi tehtiin palleroita. Minkähän ikäinen olin, kun ensimmäisen kerran osallistuin leivontaan? Ei mitään muistikuvaa. Koneet tekevät taikinan näppärästi, mutta meillä on vaivattu käsin. Aivan mahtavaa venytellä taikinaa kulhosta ja syödä sitä raakana :)


Reseptien lisäksi kirjan alkulehdillä on kattava paketti pullatietoa raaka-aineista ja taikinasta. Eipä se kertaus pahitteeksi ollut. Pullasta löytyy niin monia versioita, että jotain uutta täytyy kokeilla. Sitruunapullan juju on lemon curd -tahna, joka sopii myös paahtoleivälle levitteeksi. 

Lemon curd

50g voita
1,5 dl sokeria
2 tl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 luomusitruunan mehu + raastettu kuori
2 kananmunaa

Mittaa paksupohjaiseen kattilaan voi, sokeri, perunajauho, sitruunamehu ja kuoriraaste. Kuumenna sekoittaen, kunnes voi on sulanut ja sokeri liuennut. Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa sekaan munat. Kuumenna seosta uudelleen sekoittaen muutaman minuutin, kunnes seos sakenee. Jäähdytä.
 By the way. Tahna säilyy viikon verran jääkaapissa.



Pohjalle mantelimassaa, kermavaahtoa ja vähän mustikoita.


Leipominen ja taikinan vaivaaminen ovat myös hyvää terapiaa. Kuinka monta käsiparia mahtuu samaan kulhoon?


Lämmintä pullaa ja kylmää maitoa.


Viikonloppu on sujunut leppoisissa merkeissä. Pitkältä tuntuneen viikon jälkeen lauantaina houkutteli valmis, kiireetön lounaspöytä. Iltariennoksi valitsimme leffan, ja siellä olikin melkoinen vipinä. Noh. Onneksi kävimme ostamassa liput jo päivällä, ettei tarvinnut jonotella. 

Sunnuntaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Pulkkamäkeen ei menty, mutta jäälle lähdimme nautiskelemaan. Joskus tähän aikaan vuodesta jäällä on niin paksusti lunta, että kävely on hankalaa. Nyt oli vain hentoinen lumipeite. 

Eipä muuta kuin uuden viikon kimppuun. Pullantuoksuiset terveiset Sinulle :)
Hauskaa lomaviikkoa hiihtolomalaisille!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Rutistuksia ja pehmeää askartelua

Hupsista hei. Meidän hoodeilla viikko on tuntunut tuplamittaiselta. Niinpä viikonloppu kolkuttelee ovea kreivin aikaan. On aika ottaa pienet herkut esille ja laittaa suut makiaksi. Helmikuulle osuu myös monta juhlan aihetta. Runebergin, ystävänpäivän ja laskiaisen lisäksi on useammat synttärit perhepiirissä. Kakkukiintiö on tullut täyteen, mutta masussa onkin jälkkäreille ihan oma kolo.

Kulunut viikko on ollut melkoista tasapainottelua. Viime viikonloppuna jäi palautuminen reissusta vähiin. Niinpä alkuviikko alkoi pienellä kurkkukivulla ja flunssaisella ololla. Olen kaadellut rohtoja kuppiin, juonut litratolkulla hunajavettä, purisellut appelsiineja ja ripotellut valkosipulia sinne sun tänne.


Ystävänpäivä on otollista aikaa toisen ilahduttamiseen. Riikka Juvonen kertoo myös tärkeästä näkökulmasta. Meitä on opetettu huolehtimaan toisista, mutta osaammeko huolehtia itsestämme?

"Juhlat omalle itselle. Laitan herkullisen aterian, valitsen sopivan viinin, katan pöydän ja sytytän kynttilän. Istun hiljaa ajatusteni kanssa, kuuntelen lempimusiikkiani ja nautin kaikessa rauhassa. Palkitsen itseni kuin hyvä johtaja palkitsee alaistaan. Itseä on turha vähätellä. Sehän on meidän paras ystävämme. Vieras, joka kannattaa kutsua kylään tai viedä ulos tuulettumaan. "


Jotenkin olen saanut hommat tällä viikolla maaliin. Se on vaatinut kuitenkin normaalia enemmän lepoa.  Olin ilmoittautunut torstaille vielä koulutukseen. Teki mieli jäädä aamulla laskemaan lampaita, mutta niin vain sain väännettyä kropan liikkeelle. 

Kokouspaikan yläkerrassa oli samaan aikaan eläkeläisten päivätanssit. Purjehdin siitä ohitse hakemaan syötävää tauolla, ja tunnelma näytti olevan rempseä. Huulipunaa, hajuvettä, kellohelmoja, vesikampauksia ja viiksiniekkoja. Päivä paistoi ikkunasta ja meno oli ylimmillään orkesterin pauhatessa. Kyllä seniorit osaavat laittaa jalalla koreasti :)


Puolitokkuraisena sitä ei aina usko omia silmiään. Olen pitänyt viikolla nahkasaapaita, joissa on  puolipitkä vetoketju. Jossain vaiheessa päivää toisen kengän vetoketju on aina repsottanut auki niin, että päivä paistaa nilkkoihin asti. Olen vain kuvitellut, että kiireessä olen laittanut sen huonosti kiinni. Eipäs se niin sitten ollutkaan. Se vain itsestään repeää auki. Taitaa tulla suutarikeikka. Lempparikengät ja silleen.


"Kun hiljaisuus tuntuu mukavalta, on kyse ystävyydestä."


Ystävänpäivän kunniaksi olen tutkinut Kathleen Keatingin pientä halauskirjaa.  Kylläpäs niitä haleja onkin monenlaisia: karhunhalaus, hartiahalaus, poskihalaus, pikahyökkäyshalaus, hampurilaishalaus, ryhmähalaus, kylki kyljessä -halaus, takahalaus, sydämellinen halaus...
 Halauksessa on etunsa. Se auttaa voittamaan pelkoja, kohottaa itsetuntoa, rentouttaa, kuulemma myös hidastaa vanhenemista, on ekologista, muuttaa mahdottomat päivät siedettäviksi ja onnelliset päivät vielä paremmiksi. Myös ajoitus ja annoskoko ovat tärkeitä.

Sydämelliset terveiset ja lämpöisiä ajatuksia kiitoksella kuorrutettuna. Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua Sinulle!  

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hattuhetki, hovimestari ja reissun rippeet

Hiphei. Home sweet home. Tässä muutama tuliainen viikon varrelta. Alkuvuosi ei ole houkutellut kaupoille, mutta Turun tarjonta houkutteli muutamaan pieneen löytöön. Olen vannoutunut baskeri-fani, mutta jostain syystä tykästyin tähän hattuun. Makutuomareilta tuli muutama kommentti: "Näyttää vähän kypärältä.", "Toivottavasti kuitti on tallella." Minä tykkään tästä kovasti. Kaiken lisäksi se maksoi alennuksessa vain 3 eur. Myönnettäköön, että löysin sen Zaran lasten osastolta :) Shhh. Ei kerrota kenellekkään...


Värikartan katselu tuotti tulosta. Roosan hempeät sävyt löytyivät huivista. Mausteena mustaa ja valkoista. Heti tuli paljon keväisempi olo.


Torstai-iltana ehdin kipaista pikavisiitillä Ikeassa. Olin jo päättänyt Bestå-hyllykköjen hankinnasta, mutta kävin vielä katsomassa niitä tarkemmin. Tullessa nappasin kaupasta Runebergin tortun mukaan ja söin sen hotellihuoneessa.
Perjantaina oli ihanan aurinkoinen päivä. Jokirannassa oli muitakin nautiskelemassa, ja toiset heittelivät lumipalloja jäälle. 


Muutama päivä hotellissa teki tehtävänsä. Teki mieli jo kotiruokaa, vaikka valmiiseen pöytään on mukava mennä. Olisipa kotona ollut hovimestari, joka täyttäisi jääkaapin valmiiksi, sytyttäisi tulen takkaan ja pesisi pyykit. Ryytyneenä ei jaksaisi muuta kuin heittäytyä oloneuvoksen rooliin.

Lohi paistui uunissa nopeasti lähes itsekseen. Päälle suolaa, pippuria, rakuunaa ja basilikaa. Balsamietikka sopii myös kastikkeeseen, jossa on vähän oliiviöljyä, sitruunamehua ja hunajaa.


Ai niin. Tällainen kortti eksyi myös mukaan reissulla. Taidanpa laittaa sen kehyksiin.


Niin vain uusi viikko kurkkii jo ovella. Viime viikko olikin aikamoinen savotta. Työn ja huvin yhdistäminen ottaa näköjään enemmän voimille kuin työnteko. Siitä huolimatta olo on virkistynyt. Pienikin hyppy arjen rutiineista tekee hyvää. Moni asia kirkastuu ja vahvistuu mielessä. 

Viikolle on osunut myös kiinnostavia keskusteluja erilaisista elämäntilanteista. Kuinka paljon itsestään pitää uhrata työlle? Missä menee omat rajat? Toisten palvelemisesta voi tulla loputon suo, jossa vaatimukset vain lisääntyvät. Mitä järkeä on tehdä muut tyytyväisiksi oman hyvinvoinnin kustannuksella? Miksi puhutaan vain tehostamisesta, taloudellisuudesta ja tuloksesta. Missä on inhimillisyys, merkityksellisyys ja hetkistä nauttiminen?

Ja sitten asiasta viidakkoon.Oli muuten aikamoinen myrsky tänä viikonloppuna. Onneksi napattiin lyhtyjä säilöön ajoissa. Pelti kolisi ja paukkui pitkin yötä. Mahtava auringonpaiste tuli kylään sunnuntaiksi, ja se paljastikin armottomasti pölyt. Se on kevään merkki. 

Nyt keittelemään hunajavettä ja syömään kakkua. Kaikkea hyvää alkavaan viikkkoon, ihanat!

p.s. Arvonta käynnissä:  Fjällräven-arvonta

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Sävyperhe ja Turun maistiaiset

Tällaisen värikartan kanssa lähdin liikkeelle tällä viikolla. Käväisin rautakaupassa vertailemassa sävyjä, ja laitoin läpyskät kehyksiin. Siinä silmien edessä mieli marinoituu ihan huomaamatta. Hempeä roosa houkuttelisi kovasti, ja sinisen sävyjä meiltä löytyy jonkun verran muutenkin. Maalia ei olla ostamassa, mutta värikartta auttaa myös tekstiilien ja vaatteiden hankinnassa.


Hello, Turku! Kaupunki vaihtui kesken viikon. Meillä oli kotosalla isot lumikinokset lähtiessä, mutta täällähän ei ole kuin paikoitellen hentoinen lumipeite, ainakin keskustassa.


Turun visiitillä on kaksi ehdotonta herkkua. Hotelli Börsin luomupuuro ja Cafe Artin lohileipä. Edellisen päivän työt ja matkustaminen tuntuivat jäsenissä, mutta pehmeäksi haudutettu puuro veti puoleensa. Kummallista, sillä yleensä syön vain Weetabixin kotona. Ostin viimeksi jopa samoja hiutaleita kotiin, mutta ei vain ole maku samanlainen. 

Sitten päivän kauhistus. Tuleeko hiihtarit (hiihtohousut) takaisin? Olin jo jättänyt unholaan housumallin, jossa jalan alle laitetaan kuminauha. Nämä löytyivät Zarasta. Toinen ylläri löytyi Stockalta. Sinulle, jolla on jo kaikkea. Tadaa. Laukkuvalo. Tunnen kyllä tuskan, kun ison ja tumman laukun pohjalta pitäisi jotain löytää. Turhake or not?


Ehkäpä vielä tulee piipahdettua Sisustuksen Koodissa. Selailin kotikonnuilla Artekin mallistoa, ja nyt tekee mieli tutustua vähän tarkemmin, vaikka en mitään raaskisi ostaakaan. Ainakin käyn keinahtelemassa Mademoiselle-tuolissa. Se ei maksa mitään :)


Nyt tuntuu siltä, että täytyy nostaa jalat kattoa kohti. Sisäinen askelmittari näyttää melkoisia lukemia.  Pari päivää hotellielämää ja sitten kotikulmille. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kaipauksia, reissaamista ja ylläreitä

 Tällä viikolla kesän kaipuu iski kimppuun oikein kunnolla. Tämän tunteen kun muistaisi vielä ensi syksynäkin ja varaisi tammikuulle jonkun reissun lämpimään. Nyt se ei olisi oikein aikataulullisesti edes mahdollista. Oli pakko käydä katselemassa viime kesän kuvia ja haaveilla orvokeista.

Näillä keleillä tekisi mieli siirtyä suoraan pisteestä A pisteeseen B. Tälle viikolle osui työreissu junalla, ja sehän tarkoitti sitten monenlaista siirtymää, tavaran raahaamista lumessa ja jäätiköllä, taksin odottelua ja ajan kuluttamista kahvilassa. Aina saa myös jänskättää, pitääkö aikataulut. Paksuissa vaatteissa tulee hiki kaupassa, ja sitten onkin jo vilu värjötellessä ulkona.

Päivän jälkeen olisi ollut mahdollisuus kierrellä kaupoissa, mutta nyt ei sellainen houkutellut ollenkaan. Sen sijaan pirautin serkulleni, joka sattui olemaan vielä työpaikalla. Sain kutsun tutustumaan työpaikkaan ja  vieläpä ehdimme käydä syömässä hampurilaiset. 

 Illalla kyllä sauna maistui hunajalle. En tiedä, onko sitä nykyään mukavuudenhaluisempi, mutta ennen reissut olivat hauskaa hupia. Nykyään tuntuu siltä, että päivä tuplaantuu kaikenlaiseen säheltämiseen, ruokapaikkojen etsimiseen ja surffailuun. Viikon herkkuhetki oli vielä käynti hammaslääkärissä. Sain niin tukevat puudutukset, että poski oli turvoksissa iltaan asti. 


Tällä viikolla alkoi yksi uusi projekti, johon kuuluu luentoja ja opettamista. Olin valmistellut kaiken mielestäni hyvin, mutta aina se on yhtä arvaamatonta nähdä, onko porukka messissä. Homma vei sen verran mehut, että päätin tankata vitamiineja. Takki oli päivän jälkeen todella tyhjä, ja asiat jäivät pyörimään vielä yöksi päähän. Muistinko sanoa kaiken? Ymmärsivätköhän ne mun pointin ja olivatkohan ne kiinnostuneita? 


Ohikulkumatkalla tupsahti tällainen lautanen vastaan :)


Viikonloppuna meillä piipahti myös joulupukki. Paketti oli unohtunut miehen vaatekaapin perukoille. Pitäisiköhän jo huolestua, kun lahjaksi tulee anti age -voiteita? Nooh. Tällaisesta setistä taisin itse vinkata joskus viime vuonna. Jostain olen kuullut, että miehen olisi parempi jättää ryppyvoiteet ostamatta, jos meinaa kotirauhan säilyttää...


Tämä kori on nähnyt jo pari vuosikymmentä. Mummun kotikylällä oli käsityöläinen, joka teki näitä halukkaille. Sieltä on kulkeutunut kaksi koria meidänkin kotiin. Ajan patina vain lisää tunnearvoa.


Lunta on satanut urakalla, joten surffailin vähän Ikean sivuilla katsomassa lipastoja. Olen miettinyt Bestå-sarjan kaappeja, jotka voisi koota paloista. Ensin ajattelin sitä yläkerran aulaan, mutta luulen, että sellainen korkeakiiltoinen valkoinen ei passaa muun tavaran kanssa oikein yksiin. Eteiseen sellainen voisi sopiakin. Lapaset, pipot ja hanskat pyörivät missä sattuu. Ehkäpä sillä tulisi vähän järjestystä vaatehuoltoon. Kävin jo Vepsäläiselläkin hypistelemässä Muuramen vetolaatikoita, mutta kyllä ne vaan tuntuivat liian kalliilta. On se muutan aivan ihanaa, kun kaappiin saisi sellaisen toiminnon, että ne vain pehmeästi ja hitaasti liukuvat kiinni.

Tulipahan myös katsottua lauantain maraton, jossa taas ollaan valitsemassa viisuedustajaa. Missä ihmeessä nämä artistit ovat piilotelleet tähän asti? Suurin osa oli sellaisia, joista en ollut kuullutkaan. Ykkös-suosikkia en vielä lyönyt lukkoon. Katsotaan nyt ensin, miten suoriutuvat live-esityksestä.

Päästiinpäs helmikuun puolelle vihdoin. Meillä on miehen kanssa kevään aikataulut sellaista risuaitaa, että oli pakko laittaa sekaan jotain piristystä. Saatiin sentään yksi laivareissu varattua keväälle. Ensi viikolla vaihtuu kaupunki. Ei muuta kuin eväitä tekemään ja laukkua pakkaamaan.

Kaikkea hyvää viikkoosi toivottaen :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...