perjantai 9. tammikuuta 2015

Mielen ravistelua ja nalle kainaloon

Parin päivän myllytyksen jälkeen olo on marinoitunut ja pehmoinen. Päällä on juuri se tunne, kun vuorokaudet ovat keikahtaneet niin, että päässä tuntuu vain vaahtomuovilta.

Arki palasi aamuherätyksillä, mutta kroppa ei sitä vielä ole tajunnut. Iltaisin ei unta millään, ja perjantaille osui vielä onnenpotku. Kello herätti neljältä, että saataisiin neito lentokentälle ajoissa laukkuineen.

Pari päivää on pesty pyykkiä vimmatusti, että mukaan ehtisi puhtoisina vielä lempparivaatteet. Ettei menisi viimetippaan, niin edellisenä iltana soiteltiin vielä asiakaspalveluun puhelimen liittymäasioissa. Sekalaisia Post it -lappuja on ollut pöydät täynnä. Muista sitä ja tätä. Matkalaukkuja punnittiin moneen kertaan ja laiteltiin nimilappuja. Teki vielä mieli laittaa lappu lapsukaisen kaulaan, ettei mene hukkaan :)


Niin vain sitten jonkinlaiseen maaliin tultiin, ja aamulla heiluteltiin tähtitaivaan alla tassuja, kun valkoiset siivet lensivät maailmalle.  Ensimmäinen viesti tuli Tukholman lentokentän loungesta. Kummasti vain hymyä alkoi irrota unihiekan seasta, kun edessä oli pehmoisia sämpylöitä ja tuoremehua. 


Kaiken touhottamisen lomassa ehdimme käydä myös keskusteluja. Parhaani mukaan yritin löytää vastauksia kysymyksiin: "Äiti. Miksi pitäisi hankkia talo, jos haluaa matkustella paljon?" " Mistä sitä tietää, missä haluaa oikeasti asua?" "Minkähän pituiset hiukset sulla olisi sitten, kun tuun takaisin, jos et käy parturissa tässä välissä?"

Lapsi taitaa kasvattaa minua enemmän, kuin minä häntä. Kysymykset pakottavat miettimään omaa elämää. Missä menee levollisen turvallisuuden ja jämähtämisen raja? Onko maailmalla matkustaminen levottoman ja juurettoman puuhaa, vai elävää elämää, jossa rakenteet eivät rajoita tekemistä? 

Miten tämä puoli vuotta muuttaa häntä tai minua? Osuuko lapsi suoraan asian ytimeen? Pitäisikö ravistella omia rakenteita enemmän? Tätä pohdiskelin lämpimän avocado-keiton höyryissä.


Tänään en kuitenkaan ravistele muuta kuin petivaatteita. Lähellä pitää olla jotain pehmeää ja lämpöistä.


Parasta lääkettä kaihoisaan oloon on asioiden tekeminen. Niinpä viikonloppuna on aikomus pitää mieli korkealla kivojen asioiden parissa. Odottakoon tiskivuori vielä vuoroaan.

Toivottavasti siellä on tammikuu lähtenyt liikkeelle mukisematta. Leppoisaa viikonloppua sinulle!

18 kommenttia:

  1. Nytkö se päivä sit koitti. Ihanaa reissua tytölle ja tsempit teille vanhemmille ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä se lähtee. Matka meni ainakin hyvin, ja perille on päästy :)

      Poista
  2. Arki osaa ravistella ja elämä myllertää mieltä.
    Lapsi pärjää maailmalla kyllä, älä huoli!
    Rentouttavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoret ovat nokkelia selviytymään tilanteissa, ja onneksi takataskussa on aikaisempaakin matkailua, ettei ihan kylmiltään tarvinnut lähteä :) Täytyy vain yrittää karkoittaa möröt omasta päästä, jos niitä sinne hiipii...

      Poista
  3. Varmasti kiva reissu! Hyviä kysymyksiä! Luulisin, että jokaisella on se oma onni. Toisilla maailmalla. Toisilla viltin alla. Joillakin jotain siltä väliltä. Ihania pehmo otuksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tasapainoilu erilaisten ratkaisujen välillä saa miettimään myös omaa elämää. Matkailu kiehtoo, ja enemmänkin voisi reissata. Katsotaan nyt mitä vuosi tuo tullessaan :)

      Poista
  4. Lapselle pitää ahtaa rakkautta ja voimaa, sitten kevyt tuuppaus maailmalle ja siivet selkään. Tosi kaihoisaa, mutta elämää. Lapsi todellakin kasvattaa vanhempiaan.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Näin sen kuuluu mennäkin, vaikka vähän kirpaiseekin. Samalla voi olla hyvä mieli siitä, että omat siivet kantaa :)

      Poista
  5. Varmasti mielessä myllertää ja lasten kautta oppii aika paljon ja toisaalta hyvä niin:)

    Lämpöisiä ajatuksia ja mukavaa tekemistä viikonlopulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten suusta tulee niin osuvia lausahduksia, ja havainnointi on usein tarkkaa. Se pitää mielen notkeana ja hereillä :)

      Poista
  6. Sylin täydeltä onnea reissuun.On se kaihoisa tunne kun lapsi lähtee maailmalle,mutta siitä toisaalta tietää että on luvannut pärjätä.Lappu kaulaan kommentti oli liikuttava.Tsemppiä ja voimia kaihoisaan oloon-Ritva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa on päästettävä irti, että voi kokeilla pärjäämistä. Ja tuki on aina taustalla olemassa silti.

      Poista
  7. Kyllä se lapsi siellä pärjää ja uskon, että on saanut hyvät eväät elämään. Mukavaa viikonloppua tv Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repussa on elämän eväät, ja jossain vaiheessa sitä kokemustakin on hankittava. Mukavaa tammikuun viikonloppua myös sinne!

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...