torstai 22. tammikuuta 2015

Kimppu risuja, vuoden ensimmäinen ja Miss Étoile

Pahalta näyttää, mutta ehkä peli ei ole vielä menetetty. Mikä meni pieleen?  Oliivipuun "sulkasato" alkoi ennen joulua, ja nyt on vehreästä puskasta jäljellä nippu risuja. Pieniä silmuja oksissa on kiinni, mutta lähteekö niistä sitten mitään uutta pukkaamaan. Lehtien tiputtelu taitaa kuulua asiaan talvella, mutta että tällainen lopputulos. Hmm. Vielä en luovuta.


Hätähousu ei jaksa odottaa helmikuulle. Makoisa ja mehukas Runebergin torttu päätyi jälkkäriksi tällä viikolla.


Sitten harrastusten pariin. Meillä etsittiin aikoinaan jälkikasvulle kiintoisaa tekemistä monelta suunnalta. Kokeilimme muskaria, luistelukoulua, balettia ja kaikenlaista muuta. Mikään ei oikein tuntunut kolahtavan, kunnes löytyi lentopallo ihan vahingossa. Ensimmäinen harjoituskerta vei mennessään, ja niin lajista tulikin yksi meidän perheen harrastetuimpia. 

Vuosien varrella on kuskattu treeneihin, peleihin, väännetty eväitä, pesty pelikamppeita, istuttu katsomossa, leivottu pullaa kioskiin, ihmetelty treenien määrää, väännetty koulun ja harrastamisen suhteesta, paikkailtu naarmuja ja hoidettu jääpussilla kolhuja. Jälkeenpäin on tullut mietittyä, että onneksi niitä kilometrejä ei ole tullut laskettua, mitä harrastuksen parissa kuluu. 

Harrastaminen on tuonut paljon iloa, mutta myös jonkin verran surua. Alkuvaiheen leikkiminen muuttuukin jossain vaiheessa totiseksi. Treeneistä ei saisi olla pois ilman hyvää syytä, viikonlopun pelimatkat rasittavat, ja muutakin olisi kiva elämässä tehdä. Ainakin joutuu tekemään valintoja. Meilläkin tuli vaihe jossa, pallo laitettiin hetkeksi hyllylle. Tauko ja välimatka lajiin tekivät hyvää. Silmät aukesivat muillekin asioille. Uimareiltakin kysytään usein, että miltä tuntuu katsella kaiket päivät kaakeleita. Sama oli meillä. Näkeekö sitä enää muuta kuin urheiluhallin seinät ja pukukopin?

Hälytyskellot alkavat soida, kun ilo muuttuu puurtamiseksi. Ilo lajiin palasi kuitenkin takaisin. Harrastaminen on parhaimmillaan kivaa toimintaa, josta koko perhe nauttii. Sen olen kuitenkin nähnyt, että viikkoon pitäisi mahduttaa myös sitä aikatauluttamatonta aikaa, jolloin voi lekotella vapaasti kuin Ellun kanat.

Niinpä. Tällä viikolla neitokainen pääsi pelaamaan Englannissa oleskelun ohessa  paikalliseen lentopallojoukkueeseen. Voi sitä riemun määrää, jonka sain kuulla. "Täällä on ollut kaikki uutta, mutta kun pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan lentopalloa, niin kaikilla oli yhteinen kieli. Harrastus toi tuttuuden uudessa maassa." Rakkaus lajia kohtaan ei tunne rajoja.


Edellisessä postauksessa sain kysymyksen kuppikakkuvuokasista, jotka kuuluvat Miss Étoile -sarjaan. Ehkäpä mallisto kiinnostaa muitakin, joten laittelen tähän linkin kevään katalogiin : 

Kuva: Miss Étoile

Kuva: Miss Étoile

Jaahas. Se on tämäkin viikko kohta pulkassa. Jotain hassutuksia täytyisi perjantaille loihtia :) Mukavaa viikonloppua sinulle toivottaen!

19 kommenttia:

  1. Totta puhut. Olen niin nähnyt tuon, että harrastus vie liikaa lapsen elämästä ja muuttuu melkein työksi eikä siihen mahdu muuta kuin harkkoja ja kisoja. Lapsetkin väsyy siihen ja rakkaus lajiin katoaa. Kiva, että tyttäresi löysi sieltä harrastuksen uudelleen ja sitä kautta saa uusia ystäviä. Kyllä tuo sinun oliivipuusi varmaan siitä alkaa vihertämään :) Mukavaa viikonloppua tv Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivatkin asiat voivat väsyttää, niin lasta kuin aikuista. Matkan varrella sen sitten huomaa, että palautumiseen pitää varata riittävästi aikaa :) Toivotaan, että puu alkaa tuosta vielä vihertämään!

      Poista
  2. Harmi että olivipuulle on käynyt noin.Joulunaikaan kun on kuusi, niin jotkut kasvit ei tykkää ja silloin voivat myös pudottaa lehtiä.On kiva kun sielläkin löytyi rakas laji Runeberin torttu on niin hyvää-Ritva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliivipuu osaa lukea säätä. Tällaisella pakkasella kannattaa pysytellä uinumassa...

      Poista
  3. Tuo on aivan totta. On mahtavaa jos on joku harrastus, josta oikeasti pitää, mutta se ei saisi muuttua pakkopullaksi. Ihana tuo tarina ulkomaista ja harrastuksen kautta löydetystä yhteisestä kielestä :)
    Kiitos myös Miss etoile -vinkistä, aivan ihania kaikki!
    Ihanaa viikonloppua sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joukkuelajissa on helposti se ryhmän paine, ettei pienten asioiden vuoksi jäädä treeneistä pois. Kyllä se vaatii vanhemmilta myös valppautta tarkkailla tilannetta. Mukavaa viikonloppua myös sinne!

      Poista
  4. Meilla koripallo on vienyt sydämen ja niin kauan harrastetaan, kun intoa riittää :)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsomossa jänskättäminen on lähes yhtä vaativaa kuin pelaaminen. Ainakin hiki on tullut monta kertaa pelkästä istumisesta ja katsomisesta :)

      Poista
  5. Tsemppiä oliivipuun kanssa <3 Toivottavasti tulee vielä lehdet takaisin entistä ehompana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ensimmäinen oliivipuuni, joten pitihän sen arvata ;) Ehkäpä koitoksen jälkeen siitä tulee entistäkin kestävämpi!

      Poista
  6. Apua, mitä tuolle puulle oikeasti on tapahtunut. Aivan kuin se olisi jätetty minun hoidettavaksi :D jospa se siitä vielä heräisi eloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi säikähtää talvea ja vaihtelevaa lämpötilaa. Joskus täälläkin on ollut vihreä peukalo, mutta nyt on sormi suussa :)

      Poista
  7. Harrastusten kautta syntyy myös ystävyyssuhteita, jotka jatkuvat varsinaisen harrastamisen jo loputtuakin. Harrastaminen maksaa ja vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä sekä sitoutumista kuljetuksiin, mutta on todennäköisesti halvempaa ja palkitsevampaa kuin että harrastamaton lapsi ajautuu turhautuneena ilkivaltaan tai vielä huonompiin tapoihin ja seuraan.

    Runebergin tortut ovat tänään kauppalistallani :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaveripiiri on tullut sitä kautta kuin itsestään. Pelimatkat lujittavat porukkaa, ja siinä on päässyt samalla reissaamaan ja harjoittelemaan itsenäistymistä. On aivan totta, että se vaatii vanhemmiltakin sitoutumista ja monenlaista tukea. Murrosiän melskeet käydään siinä sivussa :)

      Poista
  8. Jospa tuo puu vielä virkistyy.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän kevätaurinko saa uneliaimmankin heräämään :)

      Poista
  9. Kiva, että tyttäresi on kotiutunut hyvin Englantiin. Totta tuo, mitä puhut harrastuksista. Meilläkin jäi uintiharrastus pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kivasti on arki siellä pyörähtänyt käyntiin, vaikka alkuun viekin energiaa uusien käytäntöjen opettelu. Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  10. Nuo Miss Etoilen jutut on niin suloisia ja ihania! Kiitos linkistä, käyn heti katsomassa mitä sieltä löytyykään! :)

    VastaaPoista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...