lauantai 3. tammikuuta 2015

Brittijuhlat ja irroittelua studiossa

Perjantaina kokoonnuimme viettämään kotiimme läksiäisiä. Tämä ajankohta tuo sellaisia perhosia vatsaan, jotka eivät sieltä ihan heti lähdekään. Lapsukainen lähtee Englantiin puoleksi vuodeksi, ja siksipä halusimmekin järjestää pienen juhlan.

"Remember me". Arjen rutiinien keskellä moni asia menee ohitse, tuttuna, itsestäänselvyytenä. Maailmalla moni asia kirkastuu ja saa muotonsa. Joskus on mentävät kauaksi, jotta näkisi lähelle. Sen muistaa myös omilta reissuiltaan.


Läheiset muistivat korteilla, herkuilla, neuvoilla, oppailla ja nenäliinoilla. Muistien kätköistä palautimme mieliin myös Spice Girls-ilmiön, skottiruudut, vasemmanpuoleisen liikenteen. teekulttuurin ja punnan. Kääk. Miten sitä nyt tietää, onko tavara halpaa tai kallista. Pitääkö koko ajan miettiä kertoimia ja muuttaa hintoja?


Kakun väri oli valkoinen ja sininen. Mustikka on neitokaisen suuri herkku.


Ripaus isänmaata pöydässä. Lennon lähtöön on noin viikko. Välipäivinä on ostettu uusi matkalaukku ja muuta pientä ja tarpeellista. Kaikkea ei täältä kannata raahata mukana. Vaatepuolen kanssa on vähän tuumailemista. Siellä ehtii olla jonkunlainen talvi, kevät ja kesä. Montako kenkäparia tarvitaan, monellako takilla pärjää? Viestiliikenne on kulkenut ahkerasti Englantiin. Mitä lajeja koulussa harrastetaan, minkälaisia urheilukamppeita piäisi ottaa mukaan?


Oppaat on luettu, vaikka sanavarasto ei vielä riitä ihan kaiken ymmärtämiseen. Mahdollisuuksia on paljon. Katsotaan nyt mitä vuosi tuo tullessaan. Samalla on tullut ajankohtaiseksi oma reissu samaiseen maahan. Olisi kiva päästä ikävää lievittämään jossain vaiheessa. 

Huokaus. Tämä on niin uusi tilanne meille, että vielä ei osaa sanoa itsekkään, miltä tulee tuntumaan. Onneksi on puhelimet, netit, skypet ja muut olemassa. Kun vain kaikki menisi hyvin ja turvallisesti.


Vuoden ensimmäiset päivät ovat lähteneet vilkkaasti käyntiin. Uusi vuosi vaihtui kyläpaikassa ilotulitusta katsellen. Nauhoittelen seuraavana päivänä yleensä myös Wienin filharmonikkojen uuden vuoden konsertin.

Tiedätkö sen tunteen hiekkalaatikolla, kun toisen lelut kiinnostavat enemmän kuin omat? Meillä vietettiin vuoden ensimmäinen päivä studiossa. No minähän olin valmis leikkimään. Mies halusi testata efektejä, soundeja ja raitoja laittamalla meikäläisen laulamaan. Nooh. Onhan siitä tovi
 (ööö.parikymmentä vuotta), kun viimeksi kuorossa tuli hoilattua. Singstaria on vedetty enemmänkin leikillä. Tämän jälkeen lupaan olla arvostelematta yhtään euroviisuesitystä tai muuta laulukilpailua. Musiikit tuli luureista korvaan, ja itsehän sitä luulee laulavansa kuin satakieli. Totuus onkin sitten toinen. Voi hävetyksen hävetys. 


Tulihan sitä tehtyä yksi lupauskin. Se ei liity herkkuihin tai suklaaseen. Niitä lupaan lapioida samaan tahtiin kuin ennenkin. Tämä on enemmänkin henkisellä asennepuolella. Olen monessa asiassa ollut koko elämäni aivan liian tunnollinen. On siitä hyötyä mutta myös haittaa. Liian usein olen tehnyt asioita myös hampaat irvessä vaan siksi, että mielestäni aloitettu asia tulisi viedä myös loppuun. Tämän filosofian olen vienyt omassa elämässäni välillä liiallisuuksiin. Jatkossa aion kuunnella sydäntäni vielä enemmän. Aina ei tarvitse kaikkea tehdä valmiiksi. Joskus on hyvä hypätä kesken kyydistä ja käyttää aika johonkin muuhun.

Pari päivää on myrsky riepotellut vaakatasossa. Lumi on muisto vain. Haaveissani kuvittelin tekeväni välipäivinä ihania lenkkejä kevyessä pakkassäässä.  Uniytmi on heittänyt volttia, eikä päivistäkään ole ihan kärryillä. Onkohan maanantai vai maaliskuu...

Mitä, jos jättäis tänä päivänä kaikki tiskit tiskaamatta ja ruuat laittamatta. Keitiössä asuminen saa nyt vaihtua valmiiseen pöytään. Ainakin tänään :) 

Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen toivottaen ja mukavaa viikonloppua!

32 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää sinne myös!
    Ja voi huokaus, puoli vuotta toisessa maassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni irtiotto maistuisi tännekin. Puoli vuotta melkein missä vaan kelpaisi...

      Poista
  2. Teillä onkin jännät paikat. Kyllä sitä varmaan on sekä innoissaan että huolissaan, kun lapsi lähtee ulkomaille. Varmasti kaikki menee hyvin ja kielitaito ja kokemus karttuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi matkustelua on kertynyt jonkin verran, ettei aivan kylmiltään tarvitse mennä. Kuitenkin aina vähän jänskättää täältä kotisoffalta :)

      Poista
  3. Leppoisaa viikonloppua sinullekin ja kaikkea kivaa tähän uuteen vuoteen!
    Niin ne lapset lähtevät maailmalle ja hyvin pärjäävät. Meidän artisti oli juuri puoli vuotta Berliinissä työharjoittelussa, vallan mainiosti pärjäsi ja viihtyi siellä. En ollut edes huolissani hänen lähtiessään, Teekkari järjesti muutama vuosi sitten äidille shokkihoidon menemällä puoleksi vuodeksi vaihtariksi Etelä-Koreaan Soulin yliopistoon. Teki sieltä vielä kaikenlaisia omatoimimatkoja Kiinaan ja Japaniin.
    Nyt tiedän, että nuoret pärjäävät missä tahansa maailmankolkassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on ollut jänniä ja mielenkiintoisia reissuja. Kyllähän sitä kaikkea voi sattua kotimaisemissakin. Liian helposti tulee tosiaan mietittyä kaikenlaisia juttuja. Nuorilla on usein homma paremmin hallussa kuin ajattelisikaan :)

      Poista
  4. Ihanat juhlat olette tytölle järkänneet!
    Varmasti tyttö muistaa nuo kaukana ollessaan:)
    Hyvää uutta alkanutta vuotta Marianne ja terkut tyttärellesi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tulee tässä nyt vähän rytinällä, kun oli joulu, uusi vuosi, läksiäiset. Kiva oli kuitenkin juhlistaa porukalla. Mukavaa alkanutta vuotta myös sinulle!

      Poista
  5. IHanaa reissua lapsoselle ja kovasti haleja vanhemmille joille tällainen tilanne on varmasti vaikea. Minulle ainakin olisi.
    Ihanan juhlan järjestitte ja kauniita kuvia olet taas ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmuus tuntuu olevan yhtä luopumisen opettelua. Aina sitä toivoo, että lapsi oppisi sitä ja tätä, että pääsisi vähän helpommalla. Hupsista, kun vuodet vain menevät. Toisaalta ihailen nuorten rohkeutta. Taisin olla itse paljon ujompi aikoinaan. Reissut ovat tulleet vasta myöhemmin kuvioihin.

      Poista
  6. Tsemppiä lapselle sekä vanhemmille uusien haasteiden kanssa :). Hyvin se menee.

    Silloin kun minä lähdin maailmalle ei ollut skypejä yms. Luin juuri vanhoja kirjeitä joita olin äidille lähettänyt au pair vuosina:)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen ei tosiaan ollut samanlaisia mahdollisuuksia pitää yhteyttä. Hassua miten maailma muuttuu. Perinteiset kirjeet ovat lähes hävinneet, ja ennen niitä oli kiva odotella. Tieto ei tullut reaaliajassa. Nyt on niin helppo lähetellä vaikka kuvia :)

      Poista
  7. Elämän muutoksia! Ihanaa vuotta lapselle! Itsetunto kasvaa ja siivet kantaa!
    Kauniit juhlat olitte järjestäneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aika on varmasti kasvattavaa molemmille. Nähtäväksi jää, minkälaisia muutoksia elo maailmalla tuo tullessaan :)

      Poista
  8. Tyttären pitkä reissu on varmasti haikea paikka. Mutta miten ihanaa, että sellainen kokemus on mahdollinen. Ja sinullehan on tiedossa riemullinen matka häntä tapaamaan :).
    Tunnollisuus ei tosiaan aina ole hyve itselle. Minäkin olen opetellut hölläämään, kun olen vuosien varrella huomannut vähemmänkin usein riittävän. Vaan ei se tunnollisuus niin vaan lähde kunnollisesta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt myös ajatella asian niin, että tämä on hieno mahdollisuus. Eikä omien pelkojen saisi olla esteenä asioiden tai unelmien toteuttamiselle. Lasten ja nuorten rohkeudesta saa energiaa myös itselle :)

      Poista
  9. Varmasti haikeaa, kun lapsi lähteen kirjaimellisesti maailmalle. Mutta mitä ihania kokemuksia hän sitten matkallaan saakaan, niitä sitten muistelee vanhuksena. Voimia eron hetkeen.
    Tunnollisena samaistun kirjoittamaasi ja no, itse sitä yritän vaatia myös perheeltä. Ehkä olisi hyvä antaa joskus olla. Annankin, mutta pahus kun se ärsyttää....en ole kaiketi vielä valmis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on elämän varrella tullut hankittua yksi ammattikin oikeastaan turhaan sen vuoksi, että en vain osannut keskeyttää ajoissa, vaan sinnittelin loppuun asti. Muutaman vuoden jälkeen vaihdoin sitten kuitenkin alaa.Toisaalta sitä sanotaan, että kaikki kokemus on hyväksi. Ehkä ei kannata katua tekemisiään :)

      Poista
  10. "Anna niin pitkät siivet,
    että pystyn suojelemaan lastani
    minne ikinä hän meneekin.
    Anna haukan silmät,
    jotka näkevät kaukaisuuteen.
    Anna herkät korvat,
    että kuulisin kaukaa
    näkymättömänä
    uhkaavan vaaran.
    Anna niin kevyt uni,
    että havahdun heti,
    kun minua tarvitaan."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kauniisti sanottu. Lämmin kiitos!

      Poista
  11. Varmasti on haikeaa ja samalla surullista ja iloa, mutta kyllä tyttö pärjää:) Tyttärelle muistoja ja hänelle varmasti jännää ja myös perhosia vatsassa uuden edessä:)
    Muistan kun oma tyttäreni lähti Belgiaan, mutta tytär itsenäistyi roimasti ja teki myös hyvää äitille etäisyys.
    Täydellisyyteen pyrkiminen tunnistan myös itselläni, mutta vuosien myötä olen tullut itselleni armolliseksi tämän asian suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri ehkä se tunteiden myllerrys on pinnalla. Toisaalta ihanaa, toisaalta haikeaa. Toisaalta nyt on mahdollisuus näin matkan päästäkin perehtyä toiseen kulttuuriin ja arkeen. Itsenäistymistä tapahtuu ihan varmasti, ja varmasti tämä on opettavaista myös tällaiselle perus-kanaemolle :)

      Poista
  12. Vaikka on ikävä ja haikeaa, niin englanti on vain jokusen tunnin päässä. Ja hyvä syy todellakin lähteä sinne, kun tytärkin on siellä. Saattaa se kärpänen puraista ja joudut menemään uudelleen ja uudelleen. Aivan niin kuin meistä tuli Lontoo-faneja. Tunnen tuon tunteen, kun pyrkii täydellisyyteen, koska itse olen samanlainen varsinkin töissä. Olen käynyt vuoden työnohjauksessa ja siellä jos missä olen oppinut, ettei saa olla liian vaativa itseään kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan lentomatka ei ole kovin pitkä. Ei yhtään haittaisi pieni Lontoo-kärpäsen purema :) Viime reissusta on muutenkin vierähtänyt tovi, joten matkakuumetta pukkaa...

      Poista
  13. Siellä eletään jännittäviä aikoja, tsemppiä! :)
    Ja hyvän uudenvuoden lupauksenkin olet tehnyt. Joskus on hyvä olla itseään kohtaan armollinenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun osaisi viedä armollisuuden ajatuksen tasolta ihan käytäntöön. Sitä harjoitellessa kohti uutta vuotta :)

      Poista
  14. Voi, miten jänniä aikoja elätte! <3 Läksiäiset vaikuttavat olleen hauskat ja kekseliäät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin piti olla ihan tavallinen kaffittelu, kun pelkäsin liiallisen haikeuden iskevän päälle. Leppoisat läksiäiset kuitenkin saimme vietettyä :)

      Poista
  15. Kuulostaa hyvältä, seikkailuja! Ja mitä herkkuja, kiva katsella tällaisia kuvia kun koettaa kiristää senttejä vyötäröltään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ensin pitää herkkulakon, mutta päätin sittenkin kohtuullistaa. Jotenkin kesällä on helpompi pysytellä salaattien ja hedelmien parissa kuin talven kylmyydessä :)

      Poista
  16. Ihanat juhlat teillä! ♥ Varmasti jännää lapselle ja äidille! :) Mutta ihanaa päästä näkemään maailmaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin maailma tuntuu olevan lähempänä, kun yhteydenpito ja liikkuminen on niin kätevää. Tässä saa pienen perehdytyksen samalla kulttuuriin näin etäämmältäkin :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...