perjantai 30. tammikuuta 2015

Fjällräven-arvonta alkaa

Heippa kaikille! Alkuvuosi kaipaa mielestäni vähän piristystä, joten laitetaanpa arvonta käyntiin. 

Meillä tykätään liikkua luonnossa. Ei niin pientä retkeä, etteikö eväitä olisi aina mukana. Merellinen saaristo houkuttelee piknikille. Syysretkiä on tehty metsään ja luontopoluille. Talvella kävellään jäällä ja rannoilla.

Yhteistyökumppani ja palkinnon lahjoittaja on Partioaitta
Linkistä pääset tutustumaan ulkoilu- ja retkeilyvarusteiden tarjontaan. Sivustolta löytyy myös kattavasti vinkkejä, ohjeita ja oppaita. 

Palkintona on Fjällräven Kånken No. 2. Reppu on malliston Premium-versio. Kahva ja koristeet ovat nahkaa. Repussa on iso päätasku, etutasku ja pehmustettu istuinalusta. Repun väri on Navy (ovh. 135 eur)

Kånken-repusta onkin tullut yksi Fjällrävenin suosituimmista ja rakastetuimmista tuotteista. Se on helppo ottaa kaveriksi  reissuun, kouluun, työhön ja  retkille.
 Katso Partioaitan koko Kånken-valikoima


  Nuorempana vaelsimme rinkka selässä Lapin tuntureilla. Hämmentävä hiljaisuus, maastoreitit, laavut ja luonto pysäyttivät kellon. Nuotiopuiden äärellä paistelimme tikkupullia ja makkaraa. Ensimmäinen kiipeäminen ylös tuntureille oli hieno kokemus. Siitä tuli ihmeellinen voimaantumisen tunne.

Telttailu tuli samalla tutuksi. Ensimmäisillä kerroilla jokainen rasahdus sai säpsähtämään. Toisaalta pitkä kävelylenkki toi sikeät unet. Kyllähän siinä muutakin sattui. Hyttysiä, mäkäräisiä, muutama rakko, hiertymä ja nokea poskessa :)

Eniten taidan nauttia merellisistä maisemista- eri vuodenaikoina. Varpaiden liottelu vedessä on hauskaa hupia.


Jossain vaiheessa tuli myös perhettä. Pikkuväelle riittää usein lähiretki. Matkaa piristää muutama kohtaaminen oravan tai muurahaisen kanssa. Polun varrella riittää ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Onneksi meillä on puistoja ja retkikohteita, joihin on lyhyt matka.
 Retkiä on tehty hiihtäen, kanootilla, veneellä, kävellen, pyöräillen. Joskus on matkaa on tehty useita päiviä, toisinaan olen piipahtanut virkistämään ajatuksia ja mieltä puistoon kesken työpäivän. Luonto on ottanut avosylin vastaan, hyvänä ja huonona päivänä.


Toiset meistä ovat vannoutuneita kaupunki-ihmisiä. Toiset taas hakeutuvat uusien ja vaativampien kohteiden pariin koskemattomaan luontoon.


 Olisikohan nyt aika tulla talvihorroksesta nauttimaan kevään ensimmäisistä merkeistä ja luonnon ihmeistä lähiluontoon, tuttuun maastoon tai vähän kauemmas :)


Arvonnan säännöt:

Jokainen osallistuja saa yhden arvan. (anonyymit jättäkäähän email-osoite)
Kirjautunut lukija saa kaksi arpaa. (voit myös liittyä lukijaksi arvonnan aikana)
Kolmannen arvan saat, jos viitsit linkittää arvonnan blogiisi tai Fb:n

Kerrothan, monellako arvalla olet mukana.
Voit käyttää linkkaamiseen reppukuvaa.


Arvonta päättyy 27.2.2015 klo 24.00.

Iloista mieltä ja kevään odotusta sinulle toivottaen!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Putiikkiromantiikkaa ja viikonlopun säpinät

 Tadaa.Perjantaille sattui osuvasti aikataulut nappiin, kun miehellä oli menoa pohjoiseen päin. Hyppäsin kyytiin, ja tunnin päästä tepastelin jo naapurikaupungin jalkakäytävällä. Erityisessä tähtäimessä oli Blossom. Vanhassa puutalossa majaileva sisustus-, lifestyle- ja vaateliike on mukavan kodikas paikka. Lattialankut narisevat, puiset seinät napsuvat, ja joka paikassa on katseltavaa. 

Taisin olla pihillä päällä, kun mitään mainittavaa en kuitenkaan ostanut. Odd Mollyn villatakkia olen katsellut useaan otteeseen, mutta vieläkin se tuntuu liian kalliilta. Monissa sisustusliikkeissä myydään nykyisin ruokatarvikkeita : teetä, spagettia, kahvia, majoneesia, leipää, hilloa.... Tekeeköhän kiva pakkaus tuotteesta jotenkin hauskemman tai houkuttelevamman? Nicolas Vahé -sarjaa oli täälläkin purkki poikineen. Alkavatko marketit tuntua persoonattomilta, vaikka siellä onkin kaikki saman katon alla?


Putiikista löytyi myös kaikenlaista makeaa. Lakrids on tanskalainen makeisbrändi, ja tavoitteena on ollut erityisesti tuoda ripaus luksusta makeisiin. Luonnollisten raaka-aineiden tärkein osanen on esitteen mukaan rakkaus :)


Sääkin lauhtui mukavasti viikonlopuksi. Kintaat ja paksut huivit ovat olleet tällä viikolla kovassa käytössä. Hyötyliikuntaa lauantaille toi takkapuiden pinoaminen ulkona. Kyykkyyn ylös -kyykkyyn ylös! 


Tämä hankinta ei ole tainnut blogissa näkyä vielä. Olen etsinyt tosi kauan sopivaa laukkua läppärille. Lopetin jahkailun ja tilasin Gollan laukun. Siinä oli sopivasti taskuja ulkopuolella ja sisäpuolella. Kantokahvan lisäksi on erillinen hihna, jonka saa olkapäälle. Tämä tuntui sopivan rennolta omaan tyyliin, ja laukussa voi myös kantaa ihan pelkästään papereita ja muitakin tarvikkeita. 


Viikonloppu on mennyt vauhdilla, mutta toisaalta on saatu hoidettua myös pieniä rästihommia. Autotallista siivosimme turhaa rojua pois. Jotenkin sinne nurkkiin vaan kerääntyy kaikkea epämääräistä. Kaikkea ei voi heittää tavalliseen roskikseen, joten sitten ne jäävät odottamaan   kierrätystä. Pitäisi muistaa vain napata niitä mukaan, eikä odottaa parempaa ajankohtaa. 

Tässä viikonlopun muut sattumat:

Teki mieli pitkästä aikaa kunnon kiuasmakkaraa ja sinappia saunan jälkeen.
Olen aikeissa tilata Ikeasta Bestå-sarjan hyllykön tai lipaston yläkerran aulaan.
Laitoimme ruuaksi uunissa paistettua lohta. Rakuuna toi siihen mukavan makuvivahteen.
Arvuuttelin huonekalujen merkitystä. Minkä huonekalun ottaisin, jos saisi valita vain yhden?(Neuvotteluvaihe itseni kanssa vielä menossa)
Kuulin, että Englannissa on muodissa legginssit ja oranssi rusketus.
Kaffitteluvieraita sunnuntai-iltapäivälle.
Toteutuisikohan tänä vuonna se pilkkiretki, joka jäi heikkojen jäiden vuoksi viime vuonna väliin?
Löhöilyä sohvalla jäätelöannoksen kanssa. 

Nyt täytyy laitella kalenteri ja paperit huomista varten valmiiksi. Hiphei. Tänään oli meillä aivan upea talvisää ja hieno auringonpaiste. Toivottavasti sielläkin on ollut ilon pirskahduksia. Mukavaa viikkoa sinulle toivottaen!

torstai 22. tammikuuta 2015

Kimppu risuja, vuoden ensimmäinen ja Miss Étoile

Pahalta näyttää, mutta ehkä peli ei ole vielä menetetty. Mikä meni pieleen?  Oliivipuun "sulkasato" alkoi ennen joulua, ja nyt on vehreästä puskasta jäljellä nippu risuja. Pieniä silmuja oksissa on kiinni, mutta lähteekö niistä sitten mitään uutta pukkaamaan. Lehtien tiputtelu taitaa kuulua asiaan talvella, mutta että tällainen lopputulos. Hmm. Vielä en luovuta.


Hätähousu ei jaksa odottaa helmikuulle. Makoisa ja mehukas Runebergin torttu päätyi jälkkäriksi tällä viikolla.


Sitten harrastusten pariin. Meillä etsittiin aikoinaan jälkikasvulle kiintoisaa tekemistä monelta suunnalta. Kokeilimme muskaria, luistelukoulua, balettia ja kaikenlaista muuta. Mikään ei oikein tuntunut kolahtavan, kunnes löytyi lentopallo ihan vahingossa. Ensimmäinen harjoituskerta vei mennessään, ja niin lajista tulikin yksi meidän perheen harrastetuimpia. 

Vuosien varrella on kuskattu treeneihin, peleihin, väännetty eväitä, pesty pelikamppeita, istuttu katsomossa, leivottu pullaa kioskiin, ihmetelty treenien määrää, väännetty koulun ja harrastamisen suhteesta, paikkailtu naarmuja ja hoidettu jääpussilla kolhuja. Jälkeenpäin on tullut mietittyä, että onneksi niitä kilometrejä ei ole tullut laskettua, mitä harrastuksen parissa kuluu. 

Harrastaminen on tuonut paljon iloa, mutta myös jonkin verran surua. Alkuvaiheen leikkiminen muuttuukin jossain vaiheessa totiseksi. Treeneistä ei saisi olla pois ilman hyvää syytä, viikonlopun pelimatkat rasittavat, ja muutakin olisi kiva elämässä tehdä. Ainakin joutuu tekemään valintoja. Meilläkin tuli vaihe jossa, pallo laitettiin hetkeksi hyllylle. Tauko ja välimatka lajiin tekivät hyvää. Silmät aukesivat muillekin asioille. Uimareiltakin kysytään usein, että miltä tuntuu katsella kaiket päivät kaakeleita. Sama oli meillä. Näkeekö sitä enää muuta kuin urheiluhallin seinät ja pukukopin?

Hälytyskellot alkavat soida, kun ilo muuttuu puurtamiseksi. Ilo lajiin palasi kuitenkin takaisin. Harrastaminen on parhaimmillaan kivaa toimintaa, josta koko perhe nauttii. Sen olen kuitenkin nähnyt, että viikkoon pitäisi mahduttaa myös sitä aikatauluttamatonta aikaa, jolloin voi lekotella vapaasti kuin Ellun kanat.

Niinpä. Tällä viikolla neitokainen pääsi pelaamaan Englannissa oleskelun ohessa  paikalliseen lentopallojoukkueeseen. Voi sitä riemun määrää, jonka sain kuulla. "Täällä on ollut kaikki uutta, mutta kun pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan lentopalloa, niin kaikilla oli yhteinen kieli. Harrastus toi tuttuuden uudessa maassa." Rakkaus lajia kohtaan ei tunne rajoja.


Edellisessä postauksessa sain kysymyksen kuppikakkuvuokasista, jotka kuuluvat Miss Étoile -sarjaan. Ehkäpä mallisto kiinnostaa muitakin, joten laittelen tähän linkin kevään katalogiin : 

Kuva: Miss Étoile

Kuva: Miss Étoile

Jaahas. Se on tämäkin viikko kohta pulkassa. Jotain hassutuksia täytyisi perjantaille loihtia :) Mukavaa viikonloppua sinulle toivottaen!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Ripaus ranskalaista ja pieniä nautintoja

Niinhän siinä sitten kävi. Tarvikkeet olivat jo esillä, makunystyrät valmiina, mutta teoria ei koskaan päässyt käytäntöön asti. Aikomus oli leipoa muutama muffinssi, mutta pakastin vei voiton. Siellä oli sekalainen kokoelma torttuja, pullia ja kakkuja. Mitäpä sitä vielä uutta leipomaan. Syödään ensin vanhat pois.

Viikonloppuna kävimme katsomassa "Ranskalaista häähumua" -leffan. Jutun juoni on siinä, että perheen kaikki neljä tytärtä tuovat miesvalinnoillaan monikulttuurisen tuulahduksen perheeseen. Elokuva on viehättävä kertomus tilanteista, joita jokainen katsoo vähän omasta vinkkelistään. Mausteeksi oli ripoteltu huumoria. Eniten taisin nauttia siitä, että valkokankaalla oli kesä. Aah. ihan kuin olisi tehnyt pienen matkan, jossa sai unohtaa loskan hetkeksi.

Liian harvoin tulee mentyä oikeasti leffateatteriin. Voisihan sitä valita arpomalla jotain erikoisempaakin, jota ei ehkä muuten katsoisi. Siellä on ihan oma tunnelmansa. Pop corn tuoksuu, jättimäinen valkokangas, mukavat penkit, eikä samalla tule ravattua jääkaapilla. 



Viime päivinä estetiikka on ryöminyt monelta suunnalta vierailulle. Löytämäni sisustuskirja oli houkutteleva kokonaisuus kauniita koteja. Taidan olla vielä perinteisen kirjan ystävä, vaikka sähköisiä on tarjolla. Tykkään selailla, hahmottaa kokonaisuuksia, tuntea kirjan käsissäni.

Viikonloppuun mahtui myös sushia, salaatteja ja kadonnut jäälyhty. Tykkään kovasti aasialaisesta ruuasta, mutta heikko kohta on raaka-aineiden pilkkominen. Siihen pitäisi vain panostaa ja hioa tekniikaa. Arjessa se tuntuu usein liian työläältä.


Hetki kahdestaan. Minä ja Pellegrino.


Heipsunkeipsun kohti uutta viikkoa. Ajankäyttö on joutunut suurennuslasin alle. Kaikkia velvollisuuksia ei voi kalenterista pyyhkiä, mutta kivalle täytyy raivata vieläkin enemmän tilaa. 

Sunnuntai-illan piristys on Solsodanin uusi tuotantokausi. Siinä osutaan hauskalla tavalla arjen ytimeen. Kingiä yritin katsoa, mutta en ole vielä ihan varma onko se taiturointia hahmogalleriassa vai sekametelisoppa. 

Hrrr. pakkanen kiristyy, joten täytyypä laitella takka tulille. Kaikkea hyvää viikkoosi toivottaen!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Betonia, pinaattia, Jacobsen ja hortensia

Tähän aikaan vuodesta alkaa tietty värimaailma vetää puoleensa. Koti odottaa jotain pientä piristystä, joka voi olla tyynyliina, verhot tai jokin muu yksityiskohta. Toisaalta tekisi mieli värikkyyttä, ja toisaalta vähäeleistä harmoniaa. Täytyy jättää asia muhimaan. Eihän sitä tiedä etukäteen, kuinka kevät saa villiintymään :) 

Kynttilöiden polttaminen ei houkuttele yhtä paljon enää tähän aikaan, mutta muutama tuikku syttyy tunnelmaa luomaan.


Muistikirjan ja kynät voitin ennen joulua arvonnassa. Nyt ne pääsevätkin heti vuoden alusta käyttöön. Puhelimeen on kätevä kirjoittaa pieniä muistiinpanoja, mutta olen silti perinteisen tyylin ystävä. Typography Arne Jacobsen.


Torstaille osui aivan upea auringonpaiste. Annoin valon virrata takaraivoon asti. Nyt sen vasta ymmärtää, miten paljon valo vaikuttaa. Tätä olen kaivannut.


Helppo arkiruoka on pelastanut kiireessä. Pinaattikeittoa ja juustonäkkäriä.


Kesää kaipaaville vähän kukkasia. Pentikillä kevään uutuus on hortensia. Värivalikoimasta löytyvät vaalenpunainen, sininen ja vihreä. Design: Minna Niskakangas.

Kuva: Pentik

Niin vain tämäkin viikko saatiin tepsuteltua. Neitokainen Englannissa on lähettänyt välikuulumisia. Kivaa on ollut, ja erityisen huomion on saanut ihmisten kohteliaisuus ja ystävällisyys. Ensimmäiset fish and chips -annokset on nautittu, ohjelmaa ja vilskettä on riittänyt. Nettiyhteyksien kanssa on ollut vähän säätöä. Liikennekulttuuria, ajonopeuksia ja parkkeeraustyyliä on hämmästelty. Plussaa on tullut avuliaisuudesta ja huumorintajusta. Onhan sinne jokunen eksyminenkin mahtunut viikkoon :)

Asiasta kukkaruukkuun. Katsoin mielenkiintoisen dokumentin siitä, miten tylsistyminen vaikuttaa ihmiseen ja mitä siitä seuraa. Luokissa laitetaan energiaa ja virikkeitä täynnä olevat lapsukaiset istumaan paikallaan, työpaikoilla ihmiset venyttävät pinnaa palavereissa. Ja mitäs siitä seuraa. Aletaan rakennella lennokkeja, heitellä kuminpaloja, härnätä vieruskaveria, räplätä puhelinta, haukotella, haaveilla. Tylsistyminen nostaa stressitasoa. Ohjelmassa viitattiin jopa siihen, että monet mellakat ovat vain turhautuneiden ihmisten tapa virikkeistää tylsää elämää. 

Että tällainen yhteiskunta meillä on. Näennäisesti tarjolla on virikkeitä, vilkkuvaloja, ihmisiä ja ruuhkia. Silti ihmiset tylsistyvät kaiken keskellä.  Ehkäpä sittenkin pitäisi palata juurille. Sähköinen todellisuus ei tyydytä ihmistä. Pitää lähteä ovesta ulos ja tehdä elämänmakuisia asioita kaikilla aisteilla.

 Jabadabaduu. Nyt sitten viikonlopun kimppuun. Ripaus kulttuuria tekisi hyvää. Täytyy katsella vähän sääkarttoja myös. Jos aurinko paistaa, niin luonto kutsuu. Mukavaa viikonloppua sinulle!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Talokauppoja ja hemmottelua

Vesi vanhin voitehista. Vanhakin koira oppii näköjään uusia temppuja. Tähän asti kasvovesi on ollut täysi  mysteeri. Miksi sitä maksaisi pullotetusta vedestä, kun kraanasta tulee litrakaupalla? No onhan sitä joskus kosmetologi perehdyttänyt aineen saloihin, mutta laiskuuttani en ole käyttänyt. Biothermin setin ostin kosteusvoiteen vuoksi jokin aika sitten, ja samalla tuli kasvovesi paketissa. 

Ajattelin opetella sen käyttöä uudelleen. Täytyy kyllä myöntää, että iho tuntuu pehmeämmältä kuin vesipesun jäljiltä. Ainakin tämä pullo tulee käytettyä, mutta raaskiiko sitä sitten ostaa uutta. Nähtäväksi jää :)


Hamppukäsivoide alkaa olla pisaraa vaille loppu. Kumpaan tuubin puristajien koulukuntaan siellä kuulutaan. Keskeltä truut vai päästä rullaten?


Tämmöset talokaupat sitten tuli tehtyä. Muumimökki sai katon päälle ja tuparit on pidetty.


Saa nähdä, kauanko mökin katto pysyy meillä tallessa...


Terveyspuuskia tulee aina sopivin välein. Pussillinen manteleita on sopivasti näköetäisyydellä. Kourallinen menee ihan kevyesti, eikä tee niin kovasti mieli suklaata.


Takka on hönkinyt punaisena pari päivää. Huomasin, että kivoja neuleita saisi olla näillä keleillä enemmän kaapissa. Valikoima on päässyt kutistumaan kirppari-intoilussa. 


Jaahas. Täällä on mennyt alkuviikko tiiviisti töiden parissa. Olen väsännyt Power Point -esityksiä valmistelukuntoon sellaisella tahdilla, että nyt alkaa tökkimään. Noh. Esitystilanteessa on sitten kivempaa, kun on ainakin yrittänyt miettiä ja jäsennellä asiat. 

Maa on täynnä puuterilunta, kupillinen kaakaota odottaa vieressä, joten ehkäpä heittäydyn soffan pohjalle ajattelemaan maailman menoa. Kuulemisiin, ihanat!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Sirkuksesta paratiisiin

Tsippadiiduudaa. Kohta häämöttää jo kuun puoliväli, joten tässähän saa pian laitella yrttejä itämään.
Ensimmäinen tulppaanikimppu tuli meidänkin kotiin. Nippu näyttää sojottavan iloisesti vähän joka suuntaan. 

Lauantaina olisi ollut hyvin aikaa käydä kurkkimassa alennuksia, mutta vieläkään ei into riitä sinne asti. Onneksi lahjakortti ei homehdu käsilaukussa. Ehtiihän sen käyttää myöhemminkin.


Lauantaina kävimme sirkus-näyttelyssä. Kaupungin pääkirjasto on laitellut Draama-saliin elämyksellisen näyttelyn, jossa katselun lisäksi tavaroihin saa myös koskea. Esillä on vanhoja julisteita, valokuvia ja tietoa entisajan sirkuksen toiminnasta. Esillä on myös rekvisiittaa, vaatteita ja välineitä, joilla sai harjoitella temppuja. Ei hassumpi tapa viettää lauantaita, kun sää ei muutenkaan muistuttanut keväistä morsianta.


Ihmeiden aika ei ole ohi. Olen muutaman kerran juuttunut sohvalle katsomaan luonto-ohjelmaa. Viikolla tuli ohjelma tyypeistä, jotka kiertävät tutkimattomissa viidakoissa kuvaamassa paratiisilintuja. Nostan kovasti hattua sille uhrautumiselle, että kuvaaja kiipeää puun latvukseen teknisen välineistön kanssa tuntikausiksi päivystämään sopivaa hetkeä. (melkein voisi verrata bloggaamiseen. heh) Sieltä ei toivoisi kenenkään mätkähtävän alas, kun lääkäriin on parin tunnin matka viidakkojen halki. Toinen on rämpinyt lätäköissä, helteessä ja sateessa erilaisten ötököiden syötävänä. Meikäläinen sitten istahtaa keksipaketin kanssa soffalle nautiskelemaan telkkarin ääreen. 


Ja sitten vähän hassutuksia. Inreda.com oli surffailun kohde, ja sieltä löysin pöytäliinan, jossa on painettuina ruokailuvälineiden kuvat. Samaisessa putiikissa oli myös kankaiset tuolin päälliset, joihin on painettu erilaisia tyylejä. Näppärää leikittelyä ja vähän hämmenystä ruokapöytään :)


Pitkästä aikaa löysin myös couscous-paketin kaapista. Siitä saa aika kätevästi aterian, kun sekaan laittaa pyttipannutyyliin tähteitä. Valmistaminen vie vain pari minuuttia. Sekaan pilkoin tomaattia, avocadoa, salaattia ja juustokuutioita. 

Lumityöt on tehty, kävelylenkki tuntuu pohkeissa ja rappusten lakaisemista taitaa riittää vielä myöhemmälläkin. Täällä ollaan valmiina uuteen viikkoon :)

perjantai 9. tammikuuta 2015

Mielen ravistelua ja nalle kainaloon

Parin päivän myllytyksen jälkeen olo on marinoitunut ja pehmoinen. Päällä on juuri se tunne, kun vuorokaudet ovat keikahtaneet niin, että päässä tuntuu vain vaahtomuovilta.

Arki palasi aamuherätyksillä, mutta kroppa ei sitä vielä ole tajunnut. Iltaisin ei unta millään, ja perjantaille osui vielä onnenpotku. Kello herätti neljältä, että saataisiin neito lentokentälle ajoissa laukkuineen.

Pari päivää on pesty pyykkiä vimmatusti, että mukaan ehtisi puhtoisina vielä lempparivaatteet. Ettei menisi viimetippaan, niin edellisenä iltana soiteltiin vielä asiakaspalveluun puhelimen liittymäasioissa. Sekalaisia Post it -lappuja on ollut pöydät täynnä. Muista sitä ja tätä. Matkalaukkuja punnittiin moneen kertaan ja laiteltiin nimilappuja. Teki vielä mieli laittaa lappu lapsukaisen kaulaan, ettei mene hukkaan :)


Niin vain sitten jonkinlaiseen maaliin tultiin, ja aamulla heiluteltiin tähtitaivaan alla tassuja, kun valkoiset siivet lensivät maailmalle.  Ensimmäinen viesti tuli Tukholman lentokentän loungesta. Kummasti vain hymyä alkoi irrota unihiekan seasta, kun edessä oli pehmoisia sämpylöitä ja tuoremehua. 


Kaiken touhottamisen lomassa ehdimme käydä myös keskusteluja. Parhaani mukaan yritin löytää vastauksia kysymyksiin: "Äiti. Miksi pitäisi hankkia talo, jos haluaa matkustella paljon?" " Mistä sitä tietää, missä haluaa oikeasti asua?" "Minkähän pituiset hiukset sulla olisi sitten, kun tuun takaisin, jos et käy parturissa tässä välissä?"

Lapsi taitaa kasvattaa minua enemmän, kuin minä häntä. Kysymykset pakottavat miettimään omaa elämää. Missä menee levollisen turvallisuuden ja jämähtämisen raja? Onko maailmalla matkustaminen levottoman ja juurettoman puuhaa, vai elävää elämää, jossa rakenteet eivät rajoita tekemistä? 

Miten tämä puoli vuotta muuttaa häntä tai minua? Osuuko lapsi suoraan asian ytimeen? Pitäisikö ravistella omia rakenteita enemmän? Tätä pohdiskelin lämpimän avocado-keiton höyryissä.


Tänään en kuitenkaan ravistele muuta kuin petivaatteita. Lähellä pitää olla jotain pehmeää ja lämpöistä.


Parasta lääkettä kaihoisaan oloon on asioiden tekeminen. Niinpä viikonloppuna on aikomus pitää mieli korkealla kivojen asioiden parissa. Odottakoon tiskivuori vielä vuoroaan.

Toivottavasti siellä on tammikuu lähtenyt liikkeelle mukisematta. Leppoisaa viikonloppua sinulle!

tiistai 6. tammikuuta 2015

Värikylpyjä ja kevät-orkidea

Tadaa. Miltä pitäisi tuntua, kun loma loppuu? En sittenkään tehnyt kaikkea sitä, mitä kuvittelin tekeväni. Johonkin ne päivät valuivat, mutta turha tässä on vastaan räpiköidä. Silmäpussit lisääntyivät, ja herkkuja tuli syötyä enemmän kuin kuvittelin. "Pois alta, mahaa tuorahan."

Tuuppasin aikataulua vähän sivuun, että väliin mahtuisi vähän lukemistakin. Uusi Gloria tipahti luukusta pari päivää sitten, mutta nyt ehdin vasta sitä selailemaan. Alun perin tilasin sen kylkiäisen vuoksi, joka oli Harri Koskisen Block-lamppu. Lehtien tilauksen suhteen meikäläisestä on tullut kranttu. Olen surffaillut irotonumeroilla, kun kiintymyssuhde on jäänyt monen lehden suhteen hataraksi. 

Viime vuoden puolella aloitin myös Happiness-kirjaprojektin. Kertaus on opintojen pikkuserkku, joten tässä viimeisin totamus kirjasta. Päämäärä voi pilata matkasta nauttimisen. Siis, jos alkaa liikaa funtsimaan mahdollista epäonnistumista jossain asiassa. Sitten lähtee luovuus, rentous ja flow tekemisestä. Lopputuloksena lähes varma mahalasku. Lukunurkkauksessa pitää olla pehmoinen peitto, hyvää syötävää ja pitkät villasukat. Nämä raidalliset muuten toi joulupukki :)


Mitä ihmettä. Meillä on vielä karkkia jäljellä. Fazerin sinisestä saa muuten hyvää kaakaota, kun laittaa muutaman karkin kupin pohjalle.


Nyt pitää saada väriä ympärille. Orkideasta alkaa kevät. Hehkuva punainen oli mieluinen tuliainen. 


Elämä pyjamassa on ollut niin mukavaa, että alennusmyynnit ovat saaneet jäädä paitsioon. Miehen kanssa käytiin sentään kenkäkaupoilla. Eihän sitä nyt pakkasessa voi sandaaleillakaan läpsytellä.  Ecco on niitä harvoja merkkejä, jotka sopivat hänen jalalleen. Omalle jalalle ne eivät tunnu sopivan ollenkaan.Vähän piti nikotella hintalappua, mutta eiköhän näillä tule mittariin mukavasti kilometrejä.


Lumi tuli takaisin pakkasten kanssa. Ehkä kohta uskaltaa mennä jäälle. 


Niin vain arki koittaa meidänkin huusholliin. Kello pirisemään ja sitärataa. Onneksi on pätkäviikko tulossa. Toisaalta on ihan kiva palata normiarkeen. Mitäpä talvi ja kevät tuovatkaan sitten tullessaan? Työreissuja on tulollaan, jatkan myös italian opiskelua, uusia työprojekteja on alkamassa. Kulttuuria ja musiikkia ei saa unohtaa, ja sekaan mahtuu myös ylläreitä. 

Nyt tätä naputellessa huomaankin, että kädet on ihan kuivat kuin korput. Taas on tullut läträttyä vedellä, eikä mitenkään muista rasvata käsiä joka välissä. Tehokuuri olisi nyt paikallaan. 

"Mikäs ny on vialla, kun ei yhtään aharista? " Kevät kurkkii ikkunasta, vastapuristettu appelsiinimehu tekee ihmeitä, niin ja tänään tulee lempparisarjani Solsidan.

Eipä tässä muuta kuin pipo päähän ja kohti uusia seikkailuja. Tänä vuonna aion selättää tammikuun ankeuden.

Leppoisaa viikkoa sinulle toivottaen!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Brittijuhlat ja irroittelua studiossa

Perjantaina kokoonnuimme viettämään kotiimme läksiäisiä. Tämä ajankohta tuo sellaisia perhosia vatsaan, jotka eivät sieltä ihan heti lähdekään. Lapsukainen lähtee Englantiin puoleksi vuodeksi, ja siksipä halusimmekin järjestää pienen juhlan.

"Remember me". Arjen rutiinien keskellä moni asia menee ohitse, tuttuna, itsestäänselvyytenä. Maailmalla moni asia kirkastuu ja saa muotonsa. Joskus on mentävät kauaksi, jotta näkisi lähelle. Sen muistaa myös omilta reissuiltaan.


Läheiset muistivat korteilla, herkuilla, neuvoilla, oppailla ja nenäliinoilla. Muistien kätköistä palautimme mieliin myös Spice Girls-ilmiön, skottiruudut, vasemmanpuoleisen liikenteen. teekulttuurin ja punnan. Kääk. Miten sitä nyt tietää, onko tavara halpaa tai kallista. Pitääkö koko ajan miettiä kertoimia ja muuttaa hintoja?


Kakun väri oli valkoinen ja sininen. Mustikka on neitokaisen suuri herkku.


Ripaus isänmaata pöydässä. Lennon lähtöön on noin viikko. Välipäivinä on ostettu uusi matkalaukku ja muuta pientä ja tarpeellista. Kaikkea ei täältä kannata raahata mukana. Vaatepuolen kanssa on vähän tuumailemista. Siellä ehtii olla jonkunlainen talvi, kevät ja kesä. Montako kenkäparia tarvitaan, monellako takilla pärjää? Viestiliikenne on kulkenut ahkerasti Englantiin. Mitä lajeja koulussa harrastetaan, minkälaisia urheilukamppeita piäisi ottaa mukaan?


Oppaat on luettu, vaikka sanavarasto ei vielä riitä ihan kaiken ymmärtämiseen. Mahdollisuuksia on paljon. Katsotaan nyt mitä vuosi tuo tullessaan. Samalla on tullut ajankohtaiseksi oma reissu samaiseen maahan. Olisi kiva päästä ikävää lievittämään jossain vaiheessa. 

Huokaus. Tämä on niin uusi tilanne meille, että vielä ei osaa sanoa itsekkään, miltä tulee tuntumaan. Onneksi on puhelimet, netit, skypet ja muut olemassa. Kun vain kaikki menisi hyvin ja turvallisesti.


Vuoden ensimmäiset päivät ovat lähteneet vilkkaasti käyntiin. Uusi vuosi vaihtui kyläpaikassa ilotulitusta katsellen. Nauhoittelen seuraavana päivänä yleensä myös Wienin filharmonikkojen uuden vuoden konsertin.

Tiedätkö sen tunteen hiekkalaatikolla, kun toisen lelut kiinnostavat enemmän kuin omat? Meillä vietettiin vuoden ensimmäinen päivä studiossa. No minähän olin valmis leikkimään. Mies halusi testata efektejä, soundeja ja raitoja laittamalla meikäläisen laulamaan. Nooh. Onhan siitä tovi
 (ööö.parikymmentä vuotta), kun viimeksi kuorossa tuli hoilattua. Singstaria on vedetty enemmänkin leikillä. Tämän jälkeen lupaan olla arvostelematta yhtään euroviisuesitystä tai muuta laulukilpailua. Musiikit tuli luureista korvaan, ja itsehän sitä luulee laulavansa kuin satakieli. Totuus onkin sitten toinen. Voi hävetyksen hävetys. 


Tulihan sitä tehtyä yksi lupauskin. Se ei liity herkkuihin tai suklaaseen. Niitä lupaan lapioida samaan tahtiin kuin ennenkin. Tämä on enemmänkin henkisellä asennepuolella. Olen monessa asiassa ollut koko elämäni aivan liian tunnollinen. On siitä hyötyä mutta myös haittaa. Liian usein olen tehnyt asioita myös hampaat irvessä vaan siksi, että mielestäni aloitettu asia tulisi viedä myös loppuun. Tämän filosofian olen vienyt omassa elämässäni välillä liiallisuuksiin. Jatkossa aion kuunnella sydäntäni vielä enemmän. Aina ei tarvitse kaikkea tehdä valmiiksi. Joskus on hyvä hypätä kesken kyydistä ja käyttää aika johonkin muuhun.

Pari päivää on myrsky riepotellut vaakatasossa. Lumi on muisto vain. Haaveissani kuvittelin tekeväni välipäivinä ihania lenkkejä kevyessä pakkassäässä.  Uniytmi on heittänyt volttia, eikä päivistäkään ole ihan kärryillä. Onkohan maanantai vai maaliskuu...

Mitä, jos jättäis tänä päivänä kaikki tiskit tiskaamatta ja ruuat laittamatta. Keitiössä asuminen saa nyt vaihtua valmiiseen pöytään. Ainakin tänään :) 

Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen toivottaen ja mukavaa viikonloppua!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...