keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Sisustuksen outoudet ja kohti seikkailua

Meillä tykätään sisustamisessa myös sellaisista esineistä, joiden läsnäololla ei periaatteessa ole mitään järkeä tai funktiota. Sisustusohjelmissa usein analysoidaan sitä, että "kaikki neliöt ovat tarkkaan käytössä" tai "jokaisella esineellä oli jokin funktio". Meillä tämä heittää ihan volttia. Fiilispohjalla mennään, ja se tuo mukanaan myös kummallisuuksia.

Meillä tähän kastiin voisi luokitella esimerkiksi katukyltin. Vanhasta purkutalosta luovutettu läpyskä on kulkenut vuosikaudet mukana eri paikoissa, eikä sitä ole poiskaan tullut heitettyä. Saattaisihan kyltittäminen tuoda ryhtiä kaaokseen. Suojatien merkillä olisi kovasti käyttöä myös sisätiloissa :)

Tässäpä heitänkin haasteen kaikille halukkaille. Löytyykö kodistasi erikoinen tai outo esine, josta et halua luopua?
 

Tämän joulun ensimmäinen hyasintti on vielä ujo, mutta kyllä se siitä vielä käyntiin lähtee.


Viikon elämys tiivistyy kuvan tekstiin. Posti toi tullessaan Johanna Lehtisen viisauksia. Kiitos Sally's blogille. Teksti on antanut ajattelemisen aihetta pysäyttävästi. Rutiinit tuovat tietynlaista turvallisuutta, mutta tarvitsen jonkin verran myös seikkailua ja yllätyksiä. 

Kääntöpuolella onkin sanottu aiheesta seuraavasti:
" Meillä kaikilla on unelmia, ja jos haluat muuttaa ne todeksi, niiden eteen on oltava valmis myös tekemään työtä. Välillä koen olevani oman tieni kulkija. Koska teen työtäni sydämellä, seuraan usein omia välillä kiemuraisiakin polkujani. Normien mukaan ei tarvitse aina mennä. Välillä on hyvä uskaltaa repäistä, ottaa riskejä hyvällä tavalla. Ja voi mikä tunne virtaa kehon läpi, kun astuu kohti uutta ja tuntematonta."

Tekstien tarkoituksena on haastaa ajatusmaailmaa. Mitkä asiat tuovat energiaa, ja mitkä vievät sitä pois...


Pienikin esine voi tuoda joulumielen, vaikka se olisikin ruostunut kilikello  :)


Alkuviikosta lähtivät viimeiset pussukat liikkeelle ennen aattoa. Kunnon lumipalloa en vielä ole saanut tehtyä, mutta tämä pörröinen pallo vie mukanaan ainakin ripauksen valkoista joulua kylään :)


Nyt olisikin aika hakea kakku kainaloon ja lähteä joulujuhlaan. Lumipeitekin tuli sopivasti maahan. Toivottavasti myös pysyy hetken aikaa. Innoissani olen myös siitä, että syksyn kestänyt italian paahtaminen kannatti, ja tentti meni ihan mukavasti. Se tietää jatkokurssia keväälle. 

Joulu on jo melkoisen lähellä. Kuusi on vielä hakematta, mutta ehkä viikonloppuna osuu mieheni kanssa aikataulut yksiin niin, että pääsemme yhdessä valikoiman kimppuun. 

Nyt siis menoks, sanoi Annie Lennox :)

Kaikkea hyvää ja kaunista viikkoosi toivottaen!

13 kommenttia:

  1. Mä tykkään niin paljon siitä et sisustuksessa on jotain omaperäistä tai itselle tärkeää, sellainen museomaisuus on tylsää.
    Kivoja joulutunnelmia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on aika moni esine tai huonekalu tullut suvun kautta. Niillä on monta tarinaa kerrottavanaan. Sillä tavalla kotiin tulee kerroksellisuutta, kun sulassa sovussa ovat uusi ja vanha :)

      Poista
  2. Äkkiseltään mietittynä en huomaa nyt muuta kummallista kuin käppyrä keppi jonka neiti löysi syksyllä partioleiriltä. Se on ihana ja se roikkuu ikkunalla nättien koristeiden koristelemana. Mutta ihana tuo kyltti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten löytämät aarteet ovat ihania, ja niille löytyy kodista aina kunniapaikka :)

      Poista
  3. Tuollaiset vanhat emaloidut katukyltit ovat ihania ja niitä näkee harvoin myynnissä ja hinnoittelut sen mukaiset.
    Oman kodin outoihin esineisiin tottuu, joten ne eivät enää ole outoja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyltti on ollut monta kertaa menossa roskiin, mutta aina sen olen viimemetreillä pelastanut. Keväisin varsinkin tulee into hankkiutua eroon kaikesta kummallisesta, mutta jotain pitää jättää jäljelle :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Niinhän se menee, että toisen romu on toisen aarre. Mukavaa joulun odotusta!

      Poista
  5. Meillä ei ole sen kummempia aarteita, mutta mieheni olisi varmaankin toista mieltä. Hänen isoisänisänveistämä suloinen puuhevonen ja vetoaisat pyörineen. Tämä on ollut meillä esillä kaikki ne yhteiset 20 vuotta ja ymmärrän hepan tärkeyden ja esillä se saakin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hienoa, että heppa on säilynyt. Sillä on jo kovasti ikää ja tunnearvoa!

      Poista
  6. Hauska kyltti :) En osaa sanoa, onko meillä jotakin eriskummallista. Ehkä pitäisi kysyä mieheltä :D tai sitten niihin tottuu niin, ettei niitä pidä mitenkään kummallisina. Mukavaa joulun alusviikkoa sinulle toivoo Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläinen on ollut varsinainen hamsteri säästämään kaikenlaista nurkkiin, mutta nyt olen oppinut myös tyhjentämään kaappeja. Kaikkea ei voi mitenkään säilyttää, vaikka se tuntuisikin aarteelta :)

      Poista
  7. Ihan huippu tuo kyltti...pitää oikein miettiä löytyykö mitään kummallisuuksia....kun kaikki tuntuu itsestä niin luontevalta :) ehkä nuo vanhat metsäsukset tuolla nurkassa.....

    VastaaPoista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...