perjantai 28. marraskuuta 2014

Pieni jouluarvonta - Isolla sydämellä

 Heippa kaikille! Mennäänpä hetkeksi korujen maailmaan. Lähestyvän joulun kunniaksi ajattelin laittaa pienen arvonnan käyntiin. Koristaudutaan hiukan ja hemmotellaan itseä tai ystävää.

Siksipä palkintona on iloa arkeen korujen välityksellä. Yhteistyökumppani ja palkinnon lahoittaja on Vernada.

Anne Vuorela valmistaa korut käsityönä. Palkinto on uutuusmalliston nahkainen rannekoru, jossa on mattapintainen mustakivihelmi. Korussa on salpalukko ja kolmirivinen hela.


Koko valikoiman pääset katsomaan linkistä. Sivustolta löytyy myös lisätietoja tekijästä ja korujen materiaaleista. Ehkäpä sieltä löytyy myös vinkki joulupukille :) Vernada-puoti


Ja sitten samalla vähän muitakin kuulumisia. Harvinaista herkkua oli päästä pienelle kävelylle päivänvalossa. Suosikkireitti menee metsän siimekseen. Tosin pimeällä ei rohkeus riitä lähteä sinne seikkailemaan.

Päiväjuoma on ollut Pellegrino ja iltajuomana kaakao. Kerma-annos tuntuu vain lisääntyvän loppuvuotta kohti :) Myös pieniä paketteja on sujahtanut piiloon viikon varrella.


Tänään on rauhoittumisen aika, mutta viikonlopuksi olisi monenlaista tapahtumaakin tarjolla. Kaupungilla on virallinen joulunavaus, ilotulitus, joulutori ja siihen liittyvää ohjelmaa. Aika monet myyjäisetkin olisi tarjolla, jos tekee mieli piipahtaa.


Palataanpa arvontaan. Koruihin liittyy usein muistoja ja voimakkaitakin tunteita. Ehkäpä juuri tämä koru voisi jakaa sinun arjen ja juhlan tai olla yllätys läheiselle.

Arvonnan säännöt:

Jokainen osallistuja saa yhden arvan. (anonyymit jättäkäähän sähköpostiosoite)
Kirjautunut lukija saa kaksi arpaa. (voit myös kirjautua lukijaksi arvonnan aikana)
Kolmas arpa napsahtaa kirjautuneelle lukijalle, jos viitsit linkittää kuvan blogiisi tai esim. fb:n.

Kerrothan, monellako arvalla olet mukana.

Voit käyttää linkkaamiseen ylintä kuvaa.
Arvonta päättyy sunnuntaina 14.12.2014 klo 22.00

Tunnelmalllista joulun odotusta sinulle toivottaen!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kanelituikku ja rakkausnauhaa

Jotain vanhaa ja jotain uutta. Jouluksi tulee tehtyä aina jotain uutta inspiraation iskiessä, mutta jotkut askartelut houkuttelevat vielä seuraavanakin vuonna. Meillä jää piparkakkutalo tänä vuonna tekemättä, mutta kanelituikku saa toimittaa "mökin virkaa".  Hommaan tarvitaan vain lasipurkki ja kanelitankoja. Hentoisessa kanelin tuoksussa joulukuu meni viimeksi niin sutjakkaasti, että päätin tehdä samanlaisen tänäkin vuonna :)

Tunnustan myös, että olen villiintynyt kaikenlaisiin nauhoihin. Ei taida sellaista tilannetta löytyä, jossa en kietaise pientä rusettia kuorrutteeksi. Siksi kutsunkin sitä rakkausnauhaksi, jossa on tunne mukana :)




Adventti lähestyy, ja otin esille pienet numeroidut peilit. Vähän olivat kiillotuksen tarpeessa viime vuoden jäljiltä :)


Olkkari on saanut seurakseen muutaman tyynyliinan. Siipi on viime vuodelta Zelected by houze -mallistosta. 


Täällä on viikko kulunut oikeastaan ensi vuoden suunnitelmia tehden. Uusi kalenteri tipahti luukusta, ja seuraavaksi on tarkoitus laittaa uudet, inspiroivat kannet. Puhelimessa on myös ihan kätevä kalenteri, mutta ilman perinteistä versiota ei jotenkin asiat hahmotu samalla tavalla. Tykkään myös piirrellä kalenterin sivuille, ja erilaisilla kynillä tehdyt merkinnät ovat osa iloista sekamelskaa.

Ensi vuodelle on tulossa myös opetustehtäviä. Olen tehnyt alustavia suunnitelmia ja kartoittanut teemoja tarkemmin. Työhuoneessa on lattia täynnä kirjoja, monisteita, kansioita ja epämääräisiä pinoja. Sieltä se punainen lanka löytyy, kun kaikki turha karsitaan pois :)
 
Tämän päivän erityinen piristys oli iltapäivän aurinko, joka monen päivän/viikon jälkeen kävi sulostuttamassa arkea. Olen yrittänyt keksiä kaikenlaisia konsteja kaamoksen nujertamiseksi, mutta eipä sitä valoa vain mikään oikein tunnu korvaavan. Mitähän niksejä siellä pohjoisessa käytetään?

Näillä mennään, ja loppuviikosta uskaltaisin lupailla pientä arvontaakin :) Heippatirallaa!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pikkujoulun ainekset: kukkamuotit ja kangasviiri

Viime päivinä ilmassa on ollut pikkujoulun aineksia. Meikäläinen on kotona se, joka vähän jarrutelee joulumylläkän aloittamista. Yksi perheenjäsenistä on sellainen joulun ystävä, että jo kesällä fiilistellään joululauluja. Piparkakkuja ja torttuja leivottaisiin uimakelien aikaan helteellä :) Siksipä laittelenkin vähitellen joulujuttuja esille, ettei homma lässähtäisi ennen tähtihetkeä.

Sopivasti viikonlopuksi tuli myös ohut lumipeite. Tuntuu siltä, että pikkulinnutkin olivat innoissaan valkoisesta hunnusta. Ne pyrähtelivät vauhdikkaasti sunnuntai-aamuna oksalta toiselle. Kokonainen parvi oli paikalla rupattelemassa kuulumisia.

Sen verran oli joulu mielessä viime kesän helteillä, että ostin nämä muotit. Paikka taisi olla Tampereella Sisustus Kantriina, ja siellä oli Miss Etoile -tarvikkeita puoleen hintaan.


Ensimäiset tortut väkerrettiin lauantaina. Kukkasia tuli uudella muotilla, ja päälle omena-kaneli hilloa.


Pieni kuusi löytyi Plantagenista. Tämä pikkuinen saa vihertää luultavasti ihan ilman koristeita.


Loppukesästä meidän kulmilla oli blogi-kirppis. Sieltä löysin tämän Nyblom o Kollen -viirihässäkän kolmella eurolla. Silitystä vaille valmis. Vielä pitäisi keksiä sopiva paikka.




Viime päivinä on tuntunut siltä, että vuorokaudessa saisi olla muutama tunti lisää. "All I want for Christmas......" Ainakin rauhaa, lepoa, iloa, kiireettömyyttä. Nautin siitä, kun jouluvalot syttyvät.  Se tuo vaihtelua kaamokseen.Vuosi vuodelta kuitenkin tekee mieli karttaa kauppojen sirkusta.  Eniten nautin tunnelmallisesta toritunnelmasta, rakaudella tehdyistä jouluherkuista ja vanhanajan markkinatunnelmasta.

Lauantaina vastaan tuli paikallisen ostarin joulupukki. Iloisen meiningin sijaan pukki laahusti innottomasti, nuhruinen nuttu päällä. Meillä on usein ollut jouluvalmisteluja tehdessä päällä radio, jossa on soinut joulun toivekappaleita. Hetken päästä lapsukainen totesi, että "Miksi kaikki toivovat vain surullisia lauluja?" Niinpä. Melankolia taitaa olla osa suomalaista sielunmaisemaa.

Katseet kääntyvät kohti uutta viikkoa. Ajatella. Kohta saa avata ensimmäisen luukun. Nyt on juuri sopiva sää pienelle kävelyretkelle. Mukavaa viikkoa sinulle toivottaen 

torstai 20. marraskuuta 2014

Pikkuherkut, tuuletusta ja ilon aiheita

Iso juhla on kooltaan sellainen, että tykkään nauttia sen pienemmissä paloissa. Mielellään jo vähän etukäteen. Omassa kodissa se tarkoittaa napostelua, joka vie mukanaan. Kaappiin alkaa ilmestyä rusinoita, manteleita, suklaata, viikunoita ja hilloja. 

Käsi käy kaapilla tiuhaan tahtiin. Yksittäisen piparkakun päälle sipaisen marmeladia ja juustoa. Glögi tuoksuu höyryävänä kanelitankojan ja aniksen kanssa. 

Yleensä käyn läpi myös kaapit ennen jouluisten herkkujen esiinmarssia. Useimmiten roskiin menevää tavaraa löytyy enemmän kuin kuvittelisikaan. Vanhoja päivämääriä ja tyhjiä paketteja. Jokaisen siivouksen jälkeen tulee tehtyä päätös pitää kaappi järjestyksessä niin, että jokaisella on oma paikka. Eipä se niin ole meillä sitten mennytkään. Tomusokeria ja leivin jauhetta on löytynyt useampi avattu purkki. Kaupasta tulee välillä ostettua varmuuden vuoksi, jos se olisikin loppunut. Avattu purkki on jossain kaapin syövereissä piilossa. 

Lexington

Ajan kulumisen huomaa selkeästi vanhoja aikakauslehtiä selailemalla. Olen säästänyt muutamia joululehtiä reseptien takia, ja sekös olikin hassu aikamatka. Kylläpä valkoinen ilme onkin rynnistänyt voimalla viime vuosina esille. Oli hauska verrata lehtien tyylejä ja koristeita nykyiseen.

Lexington

Ennen tykkäsin siitä, että joulun ja arjen välillä kodissa näkyy selkeä ero. Niinpä vaihdoin monet verhot, mattoja ja paljon koristeita. Koti tuntuukin alkuun aina tyhjältä, kun koristeet riisutaan pois joulun jälkeen. Nyt on mieli muuttunut jotenkin sen suhteen. Perusväritys pysyy samana, mutta laitan sekaan jouluisia mausteita pienemmällä mitalla. 

Pienet huonekuuset ovat vieneet sydämeni. Niitä on näkynyt kauniissa ruukuissa ja paperipusseissa. Ehkäpä ne säilyvätkin vähän pitempään kuin oksat.

Lexington

Juhlakauteen päivitetään myös vuodevaatteet. Tuuletuksessa ei haittaa pieni pakkanen. Vanha vuosi saa mennä menojaan ja raikkaat unet kutsutaan tupaan.

Lexington

 Tälle viikolle on osunut kivoja ilon pirskahduksia. Kalenteriin on ilmestynyt juhlan aiheita, ja tiedossa on myös uusi kiinnostava työprojekti. Tämä syksy on erityisesti osoittanut sen, että joskus on hyvä laittaa tuulemaan ja joskus on parempi antaa asioiden loksahdella kohdalleen ilman hosumista. 

Nyt on aika  laittaa nenä paperiin ja päntätä italiaa. Aine pitäisi saada valmiiksi ja muutaman viikon päästä on tenttikin. Kielioppia on kahlattu sellaisella vauhdilla läpi koko syksyn, että sulattelu vie aikaa.  Tällä hetkellä ainakin vielä menee senat sakaisin ;)

Leppoista loppuviikkoa!

Kuvat: Lexington

tiistai 18. marraskuuta 2014

Heikko ja vahva - pala elämästäni

Nyt on juuri sopiva hetki pysähtyä sellaisen aiheen äärelle, joka on yksi oman elämän eliksiireistä.
Jokin aika sitten sain Nainen talossa -blogista haasteen kertoa omasta mielimaisemasta tai sielunmaisemasta. Ensiksi asian käsittely tuntui helpolta, sitten vaikealta ja lopuksi lähes mahdottomalta. Kysyin itseltäni, että mikä tässä on nyt niin vaikeaa, koska tiesin kuitenkin vastauksen. Jos vain laittaisi postaukseen kuvan maisemasta, jonka parissa vietän eniten aikaa. 

Se ei olisi kuitenkaan riittänyt kuvastamaan sitä sisäistä sielunmaisemaa, joka aiheeseen liittyy. Ja sitten siihen vyöryivät koko elämän ajalta hetket, minuutit, tunnit, jotka olen jakanut maisemani kanssa. 
Sanat eivät riittäisi siitä kertomaan, eikä kamerani osannut ottaa kuvaa sielusta. 


Mielimaisemani ei ole yksittäinen paikka tai kohde. Se on veden kutsu, joka elää lähellä ja kaukana. Sen aallot pauhaavat voimallisena, se on järven peili tyynellä säällä ja kuohuva joki. 

Veden äärellä olen polskutellut lapsena uimassa, heittänyt onkea veteen saaliin toivossa, soutanut vanhalla puuveneellä ilta-auringossa, etsinyt simpukoita hiekasta.

Meren katseiden alla olen kokenut ylämäet ja alamäet, ilon, riemun, surun ja pettymykset. 


Ehkä korvani ovat herkityneet kuulemaan veden virtauksen.  Joen rannalla mietin, mihin tämä virtaa, ja päättyykö se mereen. Aava meri houkuttelee ajatusmatkalle maailman ääriin. Vesi on upottanut ja kannatellut. Olen sukeltanut ja antanut veden viedä.

Rannalla voi vain istua ja haaveilla, antaa ajatusten viedä, mennä lokeroihinsa ja sitten palata virkistyneenä asemiin. Laivamatka antaa merelle uuden näkökulman. Köyden irtoaminen laiturista kuljettaa hetkeksi omaan maailmaan. 

Muutama vuosi matkaveneilyä opetti lukemaan säätä, merta ja pilviä. Opin miltä tuntuu pelätä järjettömästi isossa aallokossa avomerellä, kun vastarantaa ei ole näkyvissä. Takaisin ei voi kääntyä, joten on mentävä eteenpäin. Miten upealta tuntuikaan nähdä pienen saaren ääriviiva keskellä ei mitään. Silloin oli jokin kiintopiste, jota kohti mennä. 


Meri riittää sellaisenaan. Se muuttuu itse ja muuttaa minua. Kotona haluan sisustaa, muokata ympäristöä ja vaihdella järjestystä. Meren äärellä en tarvitse mitään. Ilahdun simpukasta, sileästä kivestä, hassusta kepistä, jolla voin piirtää hiekkaan. 

Kaukaiset meret houkuttelevat uteliasta meri-ihmistä. Minkä väristä on hiekka ja vesi? Onko se pehmeää vai kovaa, suolaista vai makeaa. Mitä täällä meressä asuu? Uskaltaako sinne mennä?
Merta ei voi opettaa tai kesyttää. Sillä on oma tahto.


Meri ei koskaan ole samanlainen. Sen väri vaihtelee, ja jokainen vuodenaika tuo uuden tunnelman ja ilmeen. 
Veden olomuodot saavat hämmästymään ihmeistä. Juuri kahlasin tässä ja upotin varpaat hiekkaan. Nyt se kannattelee hiihtäjiä, autoja, kelkkoja.


Upeinta on kevään ja kesän odotus. Kevään valo kimaltaa laineilla, luonto herää ja mieli sen mukana talvihorroksesta.  

Meri kutsuu nauttimaan rannoilleen yksin tai yhdessä. Rannalla olen tehnyt kävelylenkkejä, kulkenut sunnuntaikävelyjä käsikkäin, istunut kivellä ystävien kanssa parantamassa maailmaa, paistanut makkaraa, sytyttänyt nuotion, lähettänyt porukalla pullopostia, juossut kilpaa veteen ja kellunut uimapatjalla.  Meri on ollut läsnä, kun olen vieraillut majakoilla ja melonut kanootilla saaristossa. Välillä olen koskettanut merta ja välillä katsonut sitä korkeuksista. 


Meri on ystävällinen ja arvaamaton.  Meren läheisyydessä olen ollut heikko ja vahva.

"Mussa kaksi naista on,
vahva ja se voimaton.
Toinen pärjää omillaan,
ja se toinen tarvii kantajaa."

(Siru, Kaksi naista, Voice of Finland-voittaja)

♥   ♥   ♥

Tässä pieni  pala sielunmaisemaani. Lämmin kiitos tästä haasteesta Katjalle. Jos siltä tuntuu, niin poimi tästä haaste itsellesi. Kuulen mielelläni sinun maisemastani, joka on erityisen merkityksellinen. Kuulemisiin, ihanat !

lauantai 15. marraskuuta 2014

Irtiotto, sisustuskierros ja makupalat

Pieni maisemanvaihdos tekee välillä hyvää. Loppuviikkoon mahtui pieni irtiotto sopivan matkan päähään kotimaisemista...Tampereelle nääs. Silloin on kiva mennä visiitille toiseen kaupunkiin, kun ei ole pakollista aikataulua. Nyt päädyimme hengailemaan siellä sun täällä. Tulihan sitä käytyä myös Ikeassa. Ehkä odotukset olivat jälleen kuitenkin suuremmat kuin ostoskärryn sisältö. Enää en haksahda yhtä helposti hokutuksiin. Löysin julisteelle kehykset ja pari säilytyslaatikkoa.

Sokoksen ja Stockmannin osastot on kiva käydä katsomassa. Näyttävät koristelut, herkut, tuoksut ja suklaarasiat ovat estetiikkaa aisteille sopivasti näin marraskuussa. Eniten aikaa kuluu kuitenkin herkkuosastolla. Jätän vaikka vaateosaston väliin, mutta konvehtirasiat, keksipurkit ja muut maistiaiset on ihan pakko tsekata.  


Päivänvaloa ei riittänyt juurikaan ihmeteltäväksi, mutta kaupungin valoissa riittää aina ihasteltavaa. Hämeenkatu on ollut aina näyttävä valaistukseltaan, ja kivoja valoja on myös sivukaduilla. Yleensä pääkatu on ollut Stockan edessä todella ruuhkaisa, mutta uudet liikennejärjestelyt laittoivat suunnitelmat uusiksi.


Viime kesältä jäi Trattoriasta hyvä maku suuhun, joten kävimme testaamassa sitä mieheni kanssa uudelleen. Risottoa en tilaa ravintolassa oikeastaan milloinkaan. Risotto on kuitenkin parhaimmillaan taitavasti valmistettu, täyteläinen ja maukas. Se ei kuitenkaan omassa mielessä taivu listasuosikiksi, vaan enemmänkin kotoisaksi riisipuuroksi. Nyt yllätin itsenikin, ja ravunpyrstöillä sekä sitruunalla höystetty annos oli oikein onnistunut.


Stockalla pyöriminen vei mehut, joten sieltäpä löytyikin sopivasti Fazerin kahvila. Jaettu kakku on kaksinkertainen ilo :) Teen ystävänä valitsin samppanja-mansikka-kerman, ja se oli niin hyvää, että ostin pussillisen irtoteetä kahvilasta myös kotiin.


Sisutusliikkeissä tuli pyörittyä nautiskelemassa ja fiilistelemässä. Tutut liikkeet tulee kahlattua läpi, mutta aina joukkoon mahtuu uusiakin. Aleksis Kiven kadulla on muutama vakkaripaikka. Sisustus ID, Domdom sekä Sisustusliike Kantriina mahtuivat tällä kertaa aikatauluun.


Tampereellekin oli sitten avattu Burger King. Ajattelimme pikaisesti poiketa sielläkin ennen kotimatkaa, mutta pihallahan oli ruokajono. On se vaan kumma, miten hampurilaiselle riittää kysyntää. On mäkit, heset ja monella ravintolallakin on omat hampparit. Ai että mikä keksintö. Sämpylä ja pihvi väliin. Siitä on riittänyt iloa monelle sukupolvelle. Hulluja kun ollaan, niin jonotettiin sitten hetken aikaa. En tiedä kannattiko, mutta tulipahan käytyä :)

Ajokeli oli tällä kertaa aivan mainio. Lakeuksia kohti tultaessa ei juurikaan katsottavaa ole, kun ympärillä on metikköä ja säkkimpimeää. Siinä on silti jotain kiehtovaa. Lämmin auto, mittarivalot hohtavat pimeässä, hauskat keskustelut ja radion retrohitit vievät menneiden aikojen maailmaan. Sieltä muistuu mieleen monta unohdettua biisiä. Se on siinä.
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Tine K -kalenteri ja ripaus Guccia

Kauppareissu osoitti jälleen, että joulukalenteritarjonta on kasvanut hirmuisesti. Lapsuuteni kalenteri oli suurimmaksi osaksi kuvakalenteri. Jännitykseen riitti paperinen luukku, josta paljastui kiva kuva. Vähän hienommassa versiossa saattoi olla kultahilettä koristeena. Suklaakalenteri oli aivan "amerikkaa". Toisaalta täytyy todeta, että tykkäsin silti enemmän kuvakalenterista. Suklaakarkin maku ei aina osunut ihan kohdilleen. 

Nyt näyttäisi siltä, että eri valmistajat tekevät kilpaa omia kalentereitaan. Ovathan ne kivoja, mutta joissakin kalentereissa on joulu onnistuttu häivyttämään lähes näkymättömiin. Meillä suosikkina on ollut Pikku Myyrä, ja niin taitaa olla tänäkin vuonna. Oma kalenteri on ollut vielä tänä vuonna pohdinnan alla. Siksipä tykästyin tähän Tine K homen yksinkertaiseen versioon :)

Kuva: Tine K Home

Arki kaipaa pieniä ja sykähdyttäviä hetkiä. Sellainen voi syntyä omenasta, suklaakuorrutteesta ja kookoshiutaleista :)


Juhlakausi lähestyy, ja tuttuun tapaan pitäisi löytää kaapista jotain sopivaa pukeutumiseen. Punainen on jäänyt lähes minimiin asusteissa ja sisustuksessa. Enemmänkin se on ollut tehosteväri. Tämä Guccin huivi on tuliainen Roomasta, ja löytyyhän sieltä sopivasti ripaus punaista :)


Kaikenlaisen epämääräisen puuhastelun lomassa meillä on ollut ajatuksissa jo uuden vuoden kujeet. Perheenjäsen suuntaa heti vuoden alussa kohti brittein saaria vähän pitemmäksi aikaa, ja siinä onkin pahkuloitavaksi monenlaista asiaa. Majoituksesta ei ole vielä varmuutta, ja toisaalta pitäisi varata jo lennot, että saisi mahdollisimman edullisesti. Matkalaukku tulee olemaan äärimmilleen pakattu, eikä senttiäkään jää ylimääräistä tilaa. Toisaalta täältä ei kannata raahata kaikkea mukana. Ei sitä nyt sentään viidakkoon olla menossa, joten luultavasti sielläkin myydään shampoota ja deodoranttia :)

Työllistettynä on ollut niin oikea kuin vasenkin aivolohko. Tämä tyttö ottaa kupin teetä ja  lähtee hetkeksi virkistäytymään. Kuulemisiin 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kesäfiiliksiä, pähkinöitä ja riisiaskartelua

Meillä on tepsuteltu lähes kesäisissä tunnelmissa. Marraskuu on omassa päässä sellainen väliinputoamisen kuukausi. Mennyt kesä on vain bikinimuisto, ja jouluunkin on vielä tovi. Niinpä täytyy leikkiä mielikuvilla.

Kesällä kävimme tyttöjen kesken katsomassa Walking on sunshine -leffan. Tarina sijoittuu Italian Apuliaan, ja luvassa on aivot narikkaan -hömppää nostalgisilla hiteillä maustettuna. Nyt oli pakko katsoa se toiseen kertaan vielä kotisoffalta. Juoni on perinteistä siirappia, mutta kepeä fiilis tempaa mukaansa, ja väkisinkin tulee jotenkin hyvä fiilis. Mamma Mia on tekijöillä ollut selvästikin mielessä tätä leffaa leipoessa.

Sen verran tuli jouluun kurkistettua, että tutustuin Hyvää Joulua -kirjaan, jota telkkaristakin tuttu kokki Teresa Välimäki on ollut tekemässä. Taidanpa napata kirjasta muutaman herkun juhlapöytään.


Isänpäivää juhlistettiin perinteiseen tapaan  sävelien, makujen ja pienten lahjojen kera. Vanhempien luokse ei ole kovin pitkä matka, joten päivän aikana teimme onnittelukierroksen useampaan paikkaan.


Kotikokit hiippailevat aamuvarhaisella ja laittelevat aamiaispöydän valmiiksi. Pitkä aamiainen on kiireetön, rento ja elämänmakuinen :)


Kaapin perukoilta löytyi myös pussillinen riisiä. Puuroriisiä kuluu meillä todella vähän, kun oikeastaan se maistuu parhaimmalta jouluna. Niinpä pussin pohjalta liikenee materiaalia vähän muuhunkin käyttöön.


Laatikosta löytyi sopivan mittaiset kynttilät. Kapeat kynttilät kuuluvat Pentikin klassikkoporon sarviin, mutta nyt niillä on uutta käyttöä.


Alkuviikolle on luvassa ahkerointia, mutta loppuviikolle on luvassa muutama ylimääräinen päivä vapaata. Ehkäpä pieni maisemanvaihdos tekisi hyvää tähän kohtaan kalenteria.

Toivottavasti sinun viikkoa siivittää leppoisa flow, eikä hiekkaa pääse kertymään rattaisiin. Kuulemisiin, ihanat!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Marraskuun vitriini

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nyt on nimittäin marraskuun vitriinin aika. Mihin nämä kuukaudet ovat oikein humpsahtaneet? Takapiha ei ole tähän vuodenaikaan houkuttelevimmillaan. Siksipä sinne tarvitaankin jotain piristystä.

Ensilumi on satanut maahan. Illan pimeys saattaa antaa sellaisen vaikutelman, että metsässä ei tapahdu mitään. Tarkemmin katsottuna pinnan alla on vilskettä ja vipinää. Tontut keräävät voimia tulevaa juhlaa ja joulukiireitä varten. Marjat ovat saaneet ripauksen pakkasta pintaan. Kävyt, kivet ja oksat eivät hätkähdä säiden vaihtelusta. Niillä on paksumpi nahka kuin meikäläisellä :)






Tässä aikaisemmat vitriinit :)


Takkatuli on loimunnut lähes joka ilta. Villasukat ja kaakaomuki ovat olleet ahkerassa käytössä. Kylläpä tuo autolla ajaminenkin on vain vaivalloista ensimmäisillä liukkailla keleillä. 

Sunnuntaina on juhlan aika. Pehmoisin ja lämpöisin terveisin toivotan kaikille mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ensin leivotaan ja sitten kanaa ulkoiluttamaan

Kaulitaan ja käännetään. Tehdään tilaa jollekin uudelle, leivotaan elämään makoisat ja tuoreet herkut. Ripotellaan sekaan iloiset mausteet. Tuuletetaan tunkkaiset ajatukset ja nurkkiin jääneet möröt. Heitetään hervottomat suunnitelmat pöytään, ja annetaan ilmavirran keikuttaa vapaasti. Kohta leivotaan uusi vuosi.


Mainitsin täällä jossain vaiheessa, että olen tykästynyt kovasti Anna Grapen grafiikkaan. Niinpä sitten tilasin jokin aika sitten postitse julisteen, kun seinällä olisi tulollaan kohta sopiva paikka. Vielä pitäisi löytää sopiva kehys, mutta A3-koko ei ollutkaan niin helppo nakki kuin luulin. Teksti ja kuva osuvat juuri sopivasti sydämeen. Maailma olisi niiiiiin paljon tylsempi paikka, jos kaikki olisivat samasta muotista tehtyjä :)


Tulipa tässä pengottua myös liinakaappia. Kuusenmatto or not kuusenmatto? Jos tänä vuonna tulee pieni kuusi, niin eihän siihen kannata jättimäistä mattoa laitella. Tarvitseeko sitä oikeastaan ollenkaan? Toisaalta nyt on tullut aika kivoja ja hillittyjä liinoja, jotka sopisivat nykyiseen makulinjaan.

Kuva: Inreda.com (Ferm living)

Tikkuaskit on kerätty lähettyville, ja niitä kuluukin paljon. Luin jostain niksin, että korkeaan ja kapeaan lyhtyyn on kätevä sytyttää kynttilä spagetilla. Kokeilin, ja se muuten oikeasti onnistui :)


Viime yönä lunta tuli oikein kunnon kerros, ja tänään onkin ollut aurinkoisen upea sää. Kävelylenkillä tosin kengät vähän lipsuivat jäätiköllä, mutta onneksi oli sauvat apuna :)

Marraskuuta katsellessa on myös aika miettiä menneen vuoden tekemisiä ja ehkäpä vähän jo ensi vuottakin. Tulikohan sitä tehtyä lupauksia tälle vuodelle ja ovatko ne pitäneet? En tainnut kovin mitään radikaalia luvatakaan. Tosin vitriiniä olen tänne blogiin tehnyt kerran kuukaudessa, kuten lupasinkin :)

Muita elämänalueita ajatellen tämä on ehkä ollut sellainen "siivoamisen" vuosi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Turhaa tavaraa on lähtenyt roppakaupalla nurkista pois. Omassa elämässä olen miettinyt asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Heikkouteni on se, että olen kiinnostunut monenlaisista asioista. Se saa helposti jakamaan huomiota liian moneen suuntaan. Tärkeää on asettaa selkeä päämäärä ja miettiä valintojen ja tekemisien kohdalla, vievätkö ne haluttuun suuntaan.

Lukemassani Happiness-kirjassa asia on havainnollistettu seuraavasti. Uusien toimintamallien opetteleminen vaatii harjoitusta. Se voi tarkoittaa sitä, että laitat itsellesi muistilappuja tai merkintöjä kalenteriin. Joudut keskittymään siihen tarkasti niin kauan, kunnes uusi malli tulee selkäytimestä. Harjoittele. Ihan kuin olisi uusi ruokavalio. On niin helppo sortua vanhaan tapaan, ellei kurinalaisesti harjoittele uutta mallia, kunnes siitä on tullut uusi tapa. Kyllä se helpolta tuntui lukiessa, mutta samaan kuoppaan on niin helppo tipahtaa. Ei auta kuin uusi yitys.

Tällaista pöllöttelyä täällä. Näillä eväillä kohti uusia seikkailuja. Kuulemisiin :)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Riisuttu lyhty, wow-efektiä ja ison juhlan värit

Päästiinpäs marraskuun puolelle ilman suurempaa kompastelua. Tämä musta lyhty pääsi ensimmäistä kertaa luomaan olohuoneeseen tunnelmaa. Lyhdyssä on alun perin ollut perinteinen kansi ja kahva, mutta otin ne pois käytöstä. Kokonaisuus oli jotenkin ulos paremmin sopiva, mutta nyt siinä on erilainen fiilis :)


Viikonloppuna tuikkuja on kulunut runsaasti. Marraskuu käynnistää meillä sesongin, ja siitä se jatkuukin yhtä soittoa loppuvuoteen. 


Pienikin pilkahdus sinistä taivasta houkuttelee ulkoilemaan. Venesatama on lähes tyhjä, mutta aina on jäljellä muutama sitkeä yksilö. Innokkaimmat odottelevat viimeiseen asti meren jäätymistä.


Synkeä sää on avannut jälleen silmät sille, minkälaisia asioita ympäristö tarjoaa viihtymiselle. Kesällä on jotenkin helpompaa uppoutua nauttimaan puistojen kauneudesta, hiekasta, rannasta, piknikistä. Ehkä pitäisi paremmin varustautua pitkään ja pimeään vuodenaikaan. Itse kaipaisin mielikuvituksellisempaa arkkitehtuuria ja rohkeita kahviloita, enemmän keitaita kuin marketteja. Wau-elämyksiä ympärille, kaikkien iloksi.

Jokaisessa vuodenajassa on oma kauneutensa. Ruskan väri on upea, mutta sen jälkeen tulee harmaus, joka saa kääntämään katseet sisäänpäin. Ehkä on tarkoitettukin niin, että ihminen tarvitsee ajanjakson, jossa luonto lepää, ja silloin on aika siivota sisimmän nurkkia. 


Viikonloppua meillä vietettiin makujen parissa. Yleensä jaamme tekemiset niin, että joku keskittyy pääruokaan, toinen salaatteihin, kattaukseen ja jälkiruokaan. Kesäinen kakku tuli yllärinä pöytään. Pohjaan oli käytetty digestive-keksejä ja kookosta. Myös täyte oli kookosta ja pinta mansikkaa :)


Sitten olisi se tuhannen taalan kysymys. Tulisiko meille valkoinen, punainen tai kenties vihreä joulu? Punainen on meiltä hävinnyt vuosien aikana minimiin. Pieni ripaus efektinä valkoisen kanssa on tuntunut hyvältä. Taitaa sama linja jatkua tänäkin vuonna, ja ehkä jopa harmaan kanssa kimpassa.

Kuva: GreenGate

Onkos siellä seurattu yhtään syksyn viihdepläjäyksiä, kuten Putousta, Possea tai jotain muuta? Duudsonien riehakkuus on sitä lajia, että toiset tykkää ja toiset ei. Täytyy kuitenkin sanoa, että heidän kyydissä alkaa perinteinen talk show näyttää pönöttämiseltä. Suihkuralli taitaa olla aikamoinen vetonaula. Suomalaisia kutsutaan yleensä jäykiksi, mutta yllättävän moni toivotti tervetulleeksi ohjelmassa konkkaronkan suihkuun.

Putouksen suhteen olen jäänyt rattailta aikaisempiin kausiin verrattuna. Sketsihahmokisaa olen seurannut, ja onhan siellä muutama helmi mukana. Kissillä taitaa olla melkoinen suosio, eikä kait se oravakaan ole huonosti pärjännyt. Yksi suosikkini on ollut Vain elämää, ja siinä päästiinkin Paula Koivuniemen hittiversioihin. Omassa mielessä tämä kausi ei ole yltänyt ihan sille innostuksen tasolle kuin aiemmin, mutta  loistavia yksilösuorituksia on ollut ehdottomasti mukana. 

Viikonlopun pettymys kohtasi terassilla. Meikäläinen on luullut ruokkivansa oravaa, mutta katinkontit. Meillähän käy kyläilemässä hiiri. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Onkohan niitä tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin...

Eipä tässä auta muu kuin laittaa tossua toisen eteen ja lähteä poimimaan tulevan viikon sattumia. Kuulemisiin, ihanat :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...