keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pupuja, possuja ja elämä ilman käsilaukkua

Arkeen mahtuu monenlaisia kohtaamisia. Monen pilvisen päivän jälkeen yksi aurinkoinen päivä sai valon tuntumaan takaraivossa asti. Silloin kengänkärjet osoittavat kohti vastarantaa. Meri on raaka ja jäänsininen, mutta silloinkin niin houkutteleva. Kävelyreitille osui myös sisustusliike Säde, jossa oli   houkuttimena Mailegin possuja. Olihan siellä muutama pupukin kesähepeneissä.


Pakkasesta käsilaukkuun. Ketä saammekaan kiittää tästä keksinnöstä? Voiko ilman käsilaukkua elää? Niinpä. Hämärään on jäänyt se hetki, jolloin ensimmäinen käsilaukku alkoi keikkua käsivarsilla. En muista kantaneeni käsilaukkua päiväkodissa tai alakoulussa. Kirjoja varten oli pakko olla jonkinlainen reppu, mutta vapaa-ajalla kirmattiin laitumille ihan kahta kättä heiluttaen.

Ei siis mitään aavistusta siitä hetkestä, jolloin tuli tarpeelliseksi kantaa kainalossa pitkin päivää juomapulloa, energiapatukoita, aurinkolaseja, laastaria, nenäliinapakettia jne. Siis kassillinen kaikkea epämääräistä sälää, jota ilman ei muka voi olla.

Miksi miehet pärjäävät ilman laukkua, tai onhan heilläkin nykyään läppärilaukkuja. Onko kukaan tarkistanut, onko siellä läppäri tai papereita, vai ovatko matkalla samaan koukkuun naisten kanssa. Pitääkö sitä olla kävelevä ensiapuyksikkö, jos vaikka kerran vuosisadassa sattuisi tarvitsemaan, niin pakkohan sitä on päivittäin kantaa mukana. 

Kuva: Gucci

Käsilaukku onkin elämää suurempi asia. Tulevaisuudessa (jos ei ole jo suunnittelijan työpöydällä) käsilaukku on tekninen komentoyksikkö, josta saa pienellä napin painalluksella esiin tyynyn, sadetakin, retkipatjan, raketin epämiellyttäviin tilanteisiin ja turvaistuimen. Käsilaukku ymmärtää tunteeni, ilmoittaa parturiajan ja kehottaa syömään keveämmin ja lähtemään lenkille useammin.


Kuva: Gucci

Normaalisti tarraudun käsilaukkuuni kuin viimeiseen oljenkorteen. Eilen tosin otin ensimmäisen askeleen kohti vapautta. Otin kauppaan mukaan pelkän kangaskukkaron ja puhelimen. Jeee. Suoriuduin siitä ilman suurempaa paniikkikohtausta. Tämähän on ihan mahtavaa. Mikään ei painanut hartioilla, selässä tai raapinut käsivarsia. Molemmat kädet olivat innoissaan.

Kuva: Gucci

Aloin jo kaipaamaan 80-luvun kulta-aikoja, jolloin vyölaukut elivät kukoistusta. Sittemmin ne karkotettiin päivänvalosta, mutta pieniä viitteitä come backista on ollut. 

Kuva: Gucci

Tämän viikon havaintoni siis on, että rakas ja ihana käsilaukku on orjuuttanut meikäläisen tilaan, jota pitäisi arvioida uudelleen. Mitä kaikkea on pakko kantaa mukana,  ja voisinko mitenkään enää palata aikaan, jolloin saparot törröttivät ja kotiavain roikkui villalangalla kaulassa? Voisihan sitä järjestää laukuttoman päivän tai viikon. Ihan vain kokeeksi. Käsilaukkufirmoille terveisiä, että älkää tehkö  liian ihania laukkuja.

Leppoisaa ja letkeää viikkoa toivottaen!

10 kommenttia:

  1. Olen tyytyväisenä käsilaukun orja, näin äitinä sitä arvostaa laukusta hädän hetkellä löytyviä laastareita, nenäliinoja, kosteuspyyhkeitä, mitä millonkin sattuu tarvitsemaan ja minulla käsilaukku näyttää toimivan myös mainiona roskakorina, ainakin siihen malliin sinne paperiroskia kerääntyy.
    Kauniita ovat Mailegit. :)
    Mukavaa viikkoa sinullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on totuttu siihen, että äidin laukusta löytyy aina ratkaisu joka tilanteeseen. Ei niin outoa tavaraa, etteikö sitä laukussa kantaisi varmuuden vuoksi :)

      Poista
  2. Tänään sukulaistyttö 15vee totesi, että kenkiä ja laukkuja ei ole koskaan liikaa. Ihanaa, sieltä siis kasvaa yksi valioluokan nainen joka ymmärtää hyvänpäälle. Mää en kestä miten ihania Gucceja, ne kyllä mielellään varmasti tekisi tuttavuutta oman G.n kanssa <3 kuva yksi ja kolme voisi muuttaa meille, tai ei siis kuva vaan kuvan laukut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gucci on yksi suosikkimerkeistäni, ja niillä on kauniita iltalaukkuja. Nyt näyttäisi taas tulevan takaisin pitkä olkahihna. Tuo ruskea laukku näyttää ihan kivalta. Musta on ollut niin pitkään hallitseva ja varma valinta, että vaihtelu virkistää :)

      Poista
  3. Minulla on myös jonkinlainen viha-rakkaussuhde käsilukkuun, rakastan laukkuja, mutta välillä on vapauttavaa olla ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Liian ihania laukkuja on vaan ihan liikaa maailmassa;)
    Ihanaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin sitä on tottunut kantamaan mukanaan erilaisia asioita, vaikka niitä ei tarvitsekaan. Olen kokeillut myös repun kantamista, ja sekin on mukavan vapauttavaa :)

      Poista
  4. Käsilaukkuja on kaupoissa niin helppo sovittaa; ei tarvitse mennä ahtaaseen sovituskoppiin, ne eivät purista tai kiristä vaan ovat sopivan kokoisia olalle tai käsivarrelle ja kauniilla laukulla saa huomion pois vaikka vanhasta takista, kun kaikki huomaavat vain laukun :-) Eli laukkuja tarvitaan ja niitä ei voi olla liikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli kyllä niin osuvat perustelut, että mitäpä tuohon muuta sanomaan. Varsinkaan talvella ei huvita mennä sovituskoppiin toppavetimien kanssa!

      Poista
  5. On aivan liian radikaali ajatus minulle, että olisin ilman laukkua.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se saattaisi vähän vierotusoireita tuottaa meikäläisellekin. Tai ainakin muuten pitäisi takissa olla enemmän povitaskuja :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...