perjantai 31. lokakuuta 2014

Oranssia by Minna Parikka ja lankatupsuja

Viikonlopun kynnyksellä vilahtelee oranssi monenlaisessa muodossa. Meillä ei olla rakentamassa spektaakkelia jenkkityyliin, mutta pientä fiilistelyä on luvassa.
   Minna Parikan kenkämallistossa on usein jokin piristävä juju, joka saa hyvälle tuulelle. Kengillä voi leikitellä, niillä voi osoittaa asenteensa ja huumorintajunsa. Tupsukengissä on jotain valloittavaa. Siksipä valitsin Halloweenin kunniaksi tämän Alicen väriyhdistelmän.

Kuva: minnaparikka.com

Parikan inspiroimana kaivoin tarvikkeet esille ja valmistin pitkästä aikaa lankatupsun. Tämä lumipallo saa toimia korvikkeena, kunnes pysyvä lumi joskus suvaitsee leijailla kotipihaan.


Hokkuspokkus. Voisikohan sitä tuunata kengät myös lankatupsulla...


Viikon jälkeen on mukava rauhoittua aterioimaan yhdessä ja kiireettömästi. Kattaus saa ainekset omasta pihasta. 


Pyhäinpäivä on myös monelle haikeuden täyttämä. 

" Aavalla merellä taivaanranta on hieman liian kaukana tavalliselle muumipeikolle. Me pidämme enemmän ystävällisesti vaihtelevasta, arvaamattomasta ja erikoisesta maisemasta. Rannasta, jossa on osin maata ja osin vettä, auringonlaskusta, jossa on osin pimeyttä ja osin valoa, ja keväästä, joka on osin kylmä ja osin lämmin." - Muumien suuria seikkailuja-


"Hän haaveili porkkanoista, retiiseistä ja perunoista, miten ne pyöristyivät ja kasvoivat lämmössä. Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan, niistä tuli tuuheita ja voimakkaita. Hän näki varsien huojuvan tuulessa sinistä merta vasten raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta. Kaikki tämä tapahtuisi tosin vasta ensi kesänä, mutta se ei merkinnyt mitään. Oli jotain  mistä haaveilla. Ja hänen kaikkein salaisin haaveensa oli omenapuu. " - Muumien suuria seikkailuja-


Olipa sitten herkkää, hentoista, haikeaa tai riehakasta, niin leppoisaa viikonloppua sinulle!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pikameikki, Abbaa, lakritsaa ja remppaa

Tiesitkö, että ranskattaret saavat itsensä nopeimmin juhlakuntoon? Niin vain on käynyt, että syksyn edetessä aamutoimille tuntuu jäävän yhä vähemmän aikaa. Alkusyksystä oli kiva laittaa kello ajoissa soimaan. Nyt  tekee mieli venyttää unia, ja aamun askelmerkit on tarkoin mietitty. Lähden liikenteeseen suhteellisen kevyellä varustuksella. Eniten aikaa vievät joka suuntaan sojottavat hiukset, joita täytyy suoristella. Tällä pituudella ei hätäponnarikaan auta. Teekupillisesta aamulla en ole valmis tinkimään. Aamurutiiniin kuuluu myös ehdotomasti weetabix.

Uusimmassa Gloriassa (11/14) on juttu laittautumisesta. Kiireessä tälläytyminen on monille tuskaa. Viikonlopun juhla onkin sitten ihan toinen juttu. Silloin voi fiilistellen laittaa hiuksia ja meikata lempparibiisien säestyksellä. Glorian jutun mukaan aamutoimet ovat useimmille pakkopullaa, mutta silti niihin käytetään enemmän aikaa kuin puolisolle puhumiseen. Keskimääräisesti eurooppalaisilla menee aamutoimissa 23 min ja espanjalaisilla vain 17 min. Tuokin kuulostaa jo ruhtinaalliselta. En taida käyttää aamuisin varttiakaan laittautumiseen.

Jutun mukaan naisista 40 prosenttia myös vaihtaa juhliin mennessä asua vähintään kaksi kertaa. Tämän voin allekirjoittaa heti. Useimmiten käy niin, että olen miettinyt asun valmiiksi, ja sitten juuri ennen lähtöä tajuan, että se ei toimikaan. Jokin siinä häiritsee tai ehkä fiilis on erilainen. Tuo kaksi kertaa ei riitä ollenkaan :)


Tämä lokakuun sää näyttää siltä, kuin varisparvi olisi jäänyt asumaan hoodeille pitemmäksi aikaa. Siksipä onkin kehitettävä viihdykettä sisätiloissa. Abba raikaa ja balalaikka soisi, jos sellaisen omistaisin :)


Kotikokki otti salaisen reseptikirjan esille  ja teki mustikkaista piirakkaa. Sen verran sain vihjeitä, että keksipohja, mascarponea ja mustikkaa oli ainakin taikinaan sekoiteltu.


Viltit, villasukat ja torkkupeitot ovat ahkerassa käytössä. Nyt täytyykin todeta, että kenen idis oli siirtää tiistain Suits-jakso alkamaan tuntia myöhemmin. Auts, kun kirpaisee sitten aamulla.


Herkkuja tuntuu myös menevän enemmän kuin kesällä.  Kesällä tuli syötyä enemmän salaatteja ja hedelmiä. Nyt käsi kurkottaa pizzalaatikkoon ja karkkipussille :)


Sitten paluu hetkeksi ajassa taaksepäin. Keväällä meillä tehtiin innokkaasti studioremppaa.  Se tarkoittaa huoneen akustoimista niin perusteellisesti, että se kestää soundimaailman monimutkaiset koukerot. Välillä homma on edennyt ripeästi ja välillä nihkeästi.

On se vain mystinen maailma, miten ääniaallot kulkevat, ja miten erilaiset materiaalit, levyt, tekstiilit ja elementit vaikuttavat kokonaisuuteen. Tällä viikolla on päästy ensimmäistä kertaa luukuttamaan musaa oikein kunnolla. Isot elementit ovat paikoillaan, vaikka lattiataso onkin vielä täynnä rojua ja sälää. Ehkäpä tässä vielä päästään jossain vaiheessa kilistelemään.

Olisikin helppoa, jos voisi keskittyä vain viimeistelyyn, mutta kun töissäkin pitäisi käydä, eikä iltaisin oikein ole riittävästi yhtäjaksoista aikaa. Testisoiton perusteella ero on kuitenkin huomattava verrattuna aikaisempaan. Nooh. Kyllä tuo puoliso onkin käyttänyt lukemattomia tunteja asian parissa. Oma rooli on ollut lähinnä värimaailmaan liittyvät ratkaisut. Tässä siivellä on kuitenkin tullut opittua monta asiaa, ja tällä kertaa on ollut hyvä, että ei ole tehty ratkaisuja nopeasti. Asioiden hautuminen on tuottanut yksinkertaisempia ja edullisempia vaihtoehtoja.

Näillä mennään. Mukavaa viikkoa sinulle toivottaen 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Viikonlopun viettelykset ja syysarvonnan voittajat

 Pöö. Kellot on käännetty osoittamaan kaakao-aikaa. Mitä pidemmälle syksy menee, niin tuhdinpaan suuntaan menee sekoitus. Pohjalle muutama pala suklaata ja vähän rouhetta pintaan. 

Arvaapa oliko mukava aloittaa maanantai hammaslääkärikäynnillä. Yö meni myrskyssä kuunnellessa kattopeltien pauketta ja aamu alkaisi porakoneen sulosävelillä.  Muutenkin meni vähän vellit sekaisin kellojen virityksestä. Toisaalta. Sitten sekin on hoidettu alta pois. Kuinkas kävikään. Puudutusaine oli päässyt loppumaan. What? Ei voi sattua mun kohdalle. Poistettiin sitten vähän hammaskiveä, ettei tullut hukkareissu. 


 Ja sitten arvontaan. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille. Zelected by Houze -malliston tyynyliinan on voittanut Milli's little home.

Sitten lupailin myös yllätyspalkintoa arvonnan yhteydessä. Yllärin voittaja on Sari Riekkola.

Laittaisitteko yhteystiedot osoitteeseen hopealusikkapuussa@netikka.fi
Laittelen sitten postia teille tulemaan.

Annoin kertoa itselleni, että synkkä syksy tuntuu paremmalta, kun laittaa esille jotain, joka muistuttaa kesästä. Toimii. 


Mihinkähän tämäkin viikonloppu hurahti. Vapaapäivä on kiva aloittaa pienillä valmisteluilla, vaikka pizza houkuttelisikin. Vain elämää -eväät perjantai-iltaan :)


Suolapalan jälkeen tekee mieli jotain makeaa, ja pehmeistä taateleista tuli kestosuosikki. Huom. Molemmille oma kippo :)


Takapihalla on ollut vilskettä ja vilinää. Oravasta ei ole näkynyt jälkeäkään, mutta ruoka häviää kupista. Miten se osaakin käydä aina silloin, kun kukaan ei ole katsomassa.


Halloween on tulollaan tuotapikaa. Amerikassa on tämänkin tapahtuman kohdalla osattu vääntää nupit kaakkoon. Meillä riittää säikäyttämiseen, että menee aamulla peilin eteen. Jotain pientä on kuitenkin yritetty pöytään laittaa, ja tänäkin vuonna yksinkertaisuus on valttia. Keksipaketti, kermavaahtoa ja suklaanapit. That's it.


Makoisaa viikkoa sinulle toivottaen!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Koti Espanjassa, Maileg ja katseet Englantiin

Viikonloppu starttasi räntäsateessa, joten uppoutuminen espanjalaisen tyylin parissa houkutteli kovasti. Alkuviikosta perheen reissaaja kotiutui tuliaisten kera. Toivelistalla onkin yleensä jokin paikallinen lehti. Nuevo Estilo tarjosi mehukkaan kattauksen sisustuksen parissa. 

Olihan siellä nähtävissä skandinaavisia mausteita, vaaleaa puuta ja selkeitä linjoja. Yleisilme oli kuitenkin erittäin värikäs. Kaikkea oli sekoiteltu keskenään iloisen rehvakkaasti ja elämänmakuisesti. 


Eniten ällistyttää kuitenkin lehden hinta. Onko kukaan muu sitä mieltä, että sisustuslehtien hinnat ovat kivunneet melkoisiin lukemiin? Tämä espanajalainen versio maksoi 2,95. Kyllähän se toisaalta tiedossa on, että lehden tekemiseen menee aikaa ja vaivaa. Kuvaamiset, järjestelyt, jutut, stailaamiset  ja muut hommat eivät synny ilmaiseksi. Ei tarvitse kuitenkaan montaa lehteä ostaa, kun siitä kertyy vuositasolla jo melkoinen summa. Toisaalta tilaamista markkinoidaan edullisempana vaihtoehtona, mutta ainakin meikäläinen tykkää ostella eri lehtiä ja numeroita vähän fiiliksen mukaan.

Reissaajan matkalaukku oli revetä liitoksistaan, kun edulliset hinnat olivat muutenkin houkutelleet ostoksille. Yksi suosikki on Primark-liike. Sieltä oli löytynyt aivan huippumuodikas villakangastakki ja hinta 30 eur. 


Tämä lyhty on uusi tulokas kodissa vanhempien ostosreissulta. Laitoin sisälle pallokynttilän, mutta ehkäpä sinne voisi laittaa myös pienet led-valot. Olen karsinut lyhtyjen määrää lähes minimiin, mutta aina on tilaa yhdelle :)


Perjantaina mies innostui kokkailemaan keittiössä, joten odottelinkin sitten malttamattomana keittoa ja ruiskrutonkeja. Hemmotteluun taisi olla ihan hyvä syykin. Meillä on nimittäin tiskikone takunnut koko viikon. Voi että, miten yksinkertaisesta rutiinista voikin tulla ylimääräinen riesa. Kone on jättänyt pesun lopuksi vaahdot koneen pohjalle. On kyselty neuvoa ja kokeiltu omin konstein. Katsotaan nyt, tuleeko se kuntoon vai meneekö vaihtoon.


Sitten joulukalenterin pariin. Sisustusliike Säde on ajoissa liikkeellä, ja valikoimassa oli Mailegin hauska suklaakalenteri. Tämä kelpaisi kyllä ihan omaan käyttöön :)


Ensin tuli lumi, ja sitten lumi suli. Suunnitelmissa on silti tehdä kunnon kävelylenkki. Taitaa ulkoilu jäädä muuten tekemättä, jos odottelee parempaa säätä.

Ja sitten jotain ihan muuta. Elämä tuo tullessaan kaikenlaista, ja lapsien suhteen tuntuu siltä, että kasvaminen tuo mukanaan luopumista. Ensin ollaan symbioosissa ja jaetaan kaikki arjen askareet. Vähitellen mennään kerhoon, kouluun, harrastuksiin ja katsotaan, miten omat siivet kantavat. Nyt meillä on se tilanne, että neitokaiselle on järjestynyt mahdollisuus päästä puoleksi vuodeksi kouluun Englantiin. Pitäisi löytää asunto ja tehdä järjestelyjä. Kääk. Onhan meillä matkusteltu, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun oltaisiin näin pitkään kaukana toisistamme. Onhan se upea mahdollisuus itsenäistymiseen, kielitaidon kartuttamiseen ja uusiin kokemuksiin. Hassua, miten kaikki on yhtäaikaa sekä kivaa että haikeaa. :)

Lokoisaa viikonloppua sinulle toivottaen!

p.s. Sunnuntai-iltaan asti ehtii osallistua vielä arvontaan linkistä : Syysarvonta

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tarinoita hopeasta - piilosta puun oksille

Ei tarvitse olla kartanon omistaja, harakka tai aatelinen, jotta voisi tykästyä hopeaesineisiin. Itse asiassa kiinnostuksestani voisi syyttää koulua ja hiihtokisoja. Suksi ei luistanut, hanki ulottui korviin asti, varpaat jäätyivät mutta ympyrää hiihdettiin joka vuosi posket hehkuen.

Olihan se juhlaa saapua pakkasherran kanssa maaliin, kun jäätyneitä lumiklönttejä täynnä olevaan lapaseen paiskattiin koristelusikka. Parasta oli se, että kaikki palkittiin. Ei sillä niin väliä, jos tulikin maaliin puoli tuntia myöhemmin, ja muut olivat jo hernekeitolla. Siihen aikaan olisi enemmän tainnut kiinnostaa suklaalevy tai pussillinen irtiksiä. "Mitä ihmettä näillä lusikoilla tekee?" Sinne ne jäivät koulupöydän alimpaan laatikkoon odottelemaan parempia aikoja.

Muutama vuosi vierähti, ja mukaan tuli innostus huutokauppoihin, kirppareihin, osto- ja myyntiliikkeisiin. Tarjolla oli erilaisia hopeaesineitä, ja monet niistä näyttivät täysin mysteeriltä. Olin tainnut viihtyä sellaisissa kakkupöydissä, joissa ei tarvittu työkalupakkia kahvin ryystämiseen. Jokin näissä esineissä kuitenkin on aina viehättänyt.

Nyt käsissäni on tuore kirja nimeltään Pöytähopeat kaapin kätköistä, jonka ovat tehneet Hanna Uusitalo ja Noomi Ljungdell. Kirja johdattaa aiheeseen lempeästi ja konstailematta.


Kirjassa käydään läpi hopealusikan tarinat, erilaiset sarjat, leimat, hopean korvikkeet, kuten alpakka ja hoito-ohjeet. Ehkä hauskinta on ollut löytää vastauksia siihen, mitä erilaisten pikkulusikoiden kuviot kertovat. Olen kiinnostunut myös kakkulapioista, kastikekauhoista, sokeripihdeistä ja pikkuruisista suolalusikoista. 

Usein hopeaesineiden käyttöä arkaillaan, ja niitä pidetään kaapin perukoilla odottamassa aikoja, joita ei ehkä tulekaan. Yksi pieni lusikka voi tehdä hetkestä elämyksen. Entä jos ensi kerralla kääriytyisi  sohvalla viltin alle syömään jätskiä juhlalusikalla.  

Yleensä tietokirjoja lukiessa alkaa tulla jossain vaiheessa tukkoinen olo. Tämä kirja ei kuitenkaan aiheuttanut ahdistusta. Teksti on kansantajuista ja kuvia on paljon. 



Alun perin hopeaesineet ovat olleet harvinaista ylellisyyttä, mutta myöhemmin niistä on tullut kaiken kansan käyttöesineitä. Yksittäisillä esineillä voi olla jokin kiinnostava tarina. Ehkä se on tullut kummilahjaksi, hääpäivänä tai merkkipäivänä. Eniten käytössä on aterimia, ottimia ja kahvilusikoita. 



Yksi suosikkiesineistäni on liemikauha. Sen muotoilussa on jotain entisajan tunnelmaa ja romantiikkaa. 



Meidän kattauksessa kauha ei ole sopassa vaan tunnelmanluojana valoa tuomassa :)





Viehätys vanhoihin esineisiin voi lähteä pienestä kipinästä. Tyttären kummitäti aloitti meillä kahvilusikkaperinteen jo kastejuhlassa. Hän antoi lapselle lahjaksi hopeisen kahvilusikan. Joka vuosi hän antoi yhden lusikan syntymäpäivälahjaksi, kunnes tuli setti täyteen. Sen jälkeen hän keräsi  lapselle ruokalusikoita. Vähän meillä suu mutrussa katsottiin alle kouluikäisenä lusikkaa, mutta nyt vanhempana on suu messingillä. Lelut tulivat ja menivät, mutta näillä on käyttöä pitkään. 

Monissa sisustuslehdissä hopeaesineitä ja hopeaa jäljitteleviä esineitä käytetään huolettomasti ja rennosti. Esimerkiksi Jeanne d´Arc Living yhdistää hopeaa ja jäljitelmiä sivuillaan monin tavoin. Aterimia liimataan kransseihin, kehyksiin, ja niistä tehdään myös taivuttamalla  koukkuja. Tässä lajissa ei varmaankaan tarvitse olla turhantarkka. Hopealusikka voi siis roikkua vaikkapa puussa ;)

Btw. Tänään on pitkästä aikaa paistanut aurinko ulkona. Kuulemisiin, ihanat. 

p.s. Syysarvontaan pääset klikkailemaan mukaan linkistä : Arvonta

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sisustuksen sattumat, Riviera ja kakkuvateja

Viikonloppu starttasi valmiista pöydästä Pinchon tapaksien parissa. Joskus ruokalistalta on vaikea tehdä valintaa, kun tekisi mieli erilaisia makuja. Niinpä valitsin pieniä tapaksia. Marinoidut punajuuret aurajuustolla olivat tosi hyviä. 

Tiesitkö, että Axl Smithillä on oma hattumallisto? Tämä muusikko ja Voice of Finland -juontaja oli perjantaina paikallisessa Minun/ Min -lifestyleputiikissa hattujensa kanssa, mutta harmiksi en millään päässyt iltapäivällä paikan päälle. Hän on yksi esimerkki siitä, että mitäpä sitä yhdessä lokerossa pysymään. Ensin tutkimaan, perehtymään ja oppimaan. Nyt on sitten valikoima hattuja. Jook Joint X Costo -mallistoon on käytetty tekstiiliteollisuuden hukkamateriaaleja. Linkistä pääset kurkkaamaan malleja Axl Smith

Sen sijaan kävin sitten myöhemmin katsomassa liikkeessä tuoleja. Soma nurkkaus on sopiva levähdyspaikka, ja samalla pääsee kokeilemaan tuolien mukavuutta. Mademoiselle-pinnatuoli olisi niin haaveissa, mutta kyllä tässä Hayn versiossa on ripaus samaa henkeä, ja hintakin olisi edullisempi.


Viikonloppuna vieraaksi tuli pieni syyslomalainen. Niinpä lähdimme räntäsadetta pakoon lämpöiseen elokuvateatteriin. Muumit Rivieralla kuljetti aurinkoisiin maisemiin ilman aurinkovoiteita ja turhaa pakkaamista. Tähän seikkailuun onkin piilotettuna rivien väliin sellaista, joka varmasti aukeaa vain aikuisille. Muumit lähtivät innoissaan halki merten paremmille laitumille, mutta eipä se välttämättä ihan herkkua ollutkaan.


Viikonlopun ahaa-elämys tulee tässä. Tykkään kovasti kerrosvadeista, mutta en ole aikaisemmin ajatellut tehdä niitä itse. Kävinpä sitten klikkailemassa Inreda.com -sivuja, ja siellä oli tarjolla välineistöä, jolla sellaisen saisi tehtyä. Jonkinlainen pora pitäisi olla, että saa tehtyä reiän. Kuppeja ja lautasia saa myös kirppareilta, jos tekisi ensin harjoitusversion. Tässä muutama malli, ja linkistä pääsee katsomaan välineistöä :  Inreda.com



Sitten takapenkin kuulumisia maanantai-aamuna. Miten täällä voi olla näin synkkää. Miten täällä voi edes olla? Niinpä. Maanantai-aamuna huristin lentokentälle hakemaan Espanjan reissaajaa. Aurinko oli paistanut viikon tuutin täydeltä. "Ei siellä voi olla huonoa päivää, kun aurinko paistaa koko ajan." Ei tuntunut yölento missään, kun oli päässyt palmujen katveessa loikoilemaan ja keräämään simpukoita.

Täytyy mennä ottamaan pikkuaurinkoa ja puristaa vähän appelsiinimehua. Eiköhän sillä saa potkua päivään. Mukavaa viikkoa sinulle!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Hilpeä kranssi-ilta kukkakaupassa

Tämän syksyn ovikranssi syntyi ensimmäistä kertaa kukkaupan ammattilaisten opissa. Kukka & Lahja Anemone oli laittanut kaupan ikkunaan kutsun halukkaille, jotka olisivat kiinnostuneita illanvietosta luonnonmateriaalien merkeissä. Niinpä sitten ilmoittauduin porukkaan mukaan.

Onhan sitä tullut matkan varrella muutama kranssi tehtyä, mutta halusin opastusta, niksejä, uusia materiaaleja. Osa porukasta oli sellaisia, jotka eivät olleet koskaan tehneet mitään askartelua. Siksi olikin hyvä, kun paikalla sai neuvoja ja vinkkejä sekä erilaisia kiinnitystekniikoita.


Illan vetäjä oli varannut runsaasti materiaaleja, joista sai tehdä halutun sommitelman. Tämän pöydän ääressä pääsimme näkemään kaikki työvaiheet alusta asti ja sen jälkeen tehtiin oma versio.


Olo oli kuin karkkikaupassa. Tarjolla oli oksia, risuja, naavaa, sammalta, käpyjä, chiliä, omenaa, lehtiä, marjoja jne. Kotona ei yleensä ole näin paljon valikoimaa, joten mopo lähti vähän käsistä :)


Ihan kaikista työvaiheista ei ole kuvia, mutta aluksi tehtiin pajusta pyöreä runko metallilangalla. Sen jälkeen otettiin heinänippuja, joilla paksunnettiin pohjaa. Tämä on ihan hevosen ruuaksi tarkoitettua perusheinää. Niput kieputettiin rautalangalla tiiviiksi ympyräksi.

Työvälineet olivat tässä. Pihdit ja kerä metallilankaa.


Koristeista tehtiin ihan pieniä nippuja, jotka sidottiin rautalangalla pieneksi kimpuksi. Näitä tein ainakin 30 kpl . Materiaalia kului yllättävän paljon, jotta kokonaisuudesta tulisi tuuhea, eikä pohja pilkistäisi välistä. Kaikista eniten aikaa vei juuri tämä nippujen tekeminen, kun teki mieli kokeilla erilaisia yhdistelmiä.


Kaupassa oli kiva tunnelma, kun ulkona oli pimeä, ja kukkien keskellä hyöri kymmenisen naista väkertämässä omia kranssejaan. Tämän kuvan nappasin tauolla. Ekosopista oli ystävällisesti järjestetty teetarjoilu ja pientä tarjottavaa. Hyvää oli, mutta sitten olikin jo into päästä jatkamaan työtä.

Kiva oli päästä näkemään myös toisten töitä, ja samalla tuli rupateltua vähän muutakin. Asiaa ja asian vierestä :)


Metallilankaa kuluikin melkoisesti, kun eri vaiheissa kieputettiin kiinni ensin pajukerros, sitten heinäkerros ja lopuksi kaikki koristeet. Lopuksi pientä siistimistä.


Meillä kului porukassa aikaa kolmisen tuntia, ja enemmänkin olisi aikaa saanut menemään. Yhdessä oli kiva tehdä, ja virheistä oppii. Ensi kerralla on jo muutama niksi takataskussa. Hommaa ei tehty ollenkaan hampaat irvessä, vaan fiiliksellä oman maun mukaan.


Lopputuloksesta tuli aika runsas, kun intouduin laittamaan aineksia joka purkista. Toisaalta harmaaseen syksyyn saakin olla kunnolla väriä :)

Intoa tuntui olevan järjestää vastaavanlaisia iltoja myös jatkossa, jos vain löytyy halukkaita. Tämähän voisi olla mukava idea erilaisille porukoille viettää yhteistä teemailtaa. Ehkä meidän kotikaupungin lisäksi tätä voisi viedä myös muille paikkakunnille, jos löytyy sopiva kukkakauppa järjestämään. Olen ollut erilaisilla askartelukursseilla paikallisessa opistossa, mutta tämä oli paljon tunnelmallisempi paikkana kuin pelkkä luokkahuone. 

Toivottelenkin sinne mukavia hetkiä luonnon ihmeiden parissa ja mukavaa viikonloppua.

p.s. Käynnissä olevaan arvontaan pääset osallistumaan linkistä : Syysarvonta

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pupuja, possuja ja elämä ilman käsilaukkua

Arkeen mahtuu monenlaisia kohtaamisia. Monen pilvisen päivän jälkeen yksi aurinkoinen päivä sai valon tuntumaan takaraivossa asti. Silloin kengänkärjet osoittavat kohti vastarantaa. Meri on raaka ja jäänsininen, mutta silloinkin niin houkutteleva. Kävelyreitille osui myös sisustusliike Säde, jossa oli   houkuttimena Mailegin possuja. Olihan siellä muutama pupukin kesähepeneissä.


Pakkasesta käsilaukkuun. Ketä saammekaan kiittää tästä keksinnöstä? Voiko ilman käsilaukkua elää? Niinpä. Hämärään on jäänyt se hetki, jolloin ensimmäinen käsilaukku alkoi keikkua käsivarsilla. En muista kantaneeni käsilaukkua päiväkodissa tai alakoulussa. Kirjoja varten oli pakko olla jonkinlainen reppu, mutta vapaa-ajalla kirmattiin laitumille ihan kahta kättä heiluttaen.

Ei siis mitään aavistusta siitä hetkestä, jolloin tuli tarpeelliseksi kantaa kainalossa pitkin päivää juomapulloa, energiapatukoita, aurinkolaseja, laastaria, nenäliinapakettia jne. Siis kassillinen kaikkea epämääräistä sälää, jota ilman ei muka voi olla.

Miksi miehet pärjäävät ilman laukkua, tai onhan heilläkin nykyään läppärilaukkuja. Onko kukaan tarkistanut, onko siellä läppäri tai papereita, vai ovatko matkalla samaan koukkuun naisten kanssa. Pitääkö sitä olla kävelevä ensiapuyksikkö, jos vaikka kerran vuosisadassa sattuisi tarvitsemaan, niin pakkohan sitä on päivittäin kantaa mukana. 

Kuva: Gucci

Käsilaukku onkin elämää suurempi asia. Tulevaisuudessa (jos ei ole jo suunnittelijan työpöydällä) käsilaukku on tekninen komentoyksikkö, josta saa pienellä napin painalluksella esiin tyynyn, sadetakin, retkipatjan, raketin epämiellyttäviin tilanteisiin ja turvaistuimen. Käsilaukku ymmärtää tunteeni, ilmoittaa parturiajan ja kehottaa syömään keveämmin ja lähtemään lenkille useammin.


Kuva: Gucci

Normaalisti tarraudun käsilaukkuuni kuin viimeiseen oljenkorteen. Eilen tosin otin ensimmäisen askeleen kohti vapautta. Otin kauppaan mukaan pelkän kangaskukkaron ja puhelimen. Jeee. Suoriuduin siitä ilman suurempaa paniikkikohtausta. Tämähän on ihan mahtavaa. Mikään ei painanut hartioilla, selässä tai raapinut käsivarsia. Molemmat kädet olivat innoissaan.

Kuva: Gucci

Aloin jo kaipaamaan 80-luvun kulta-aikoja, jolloin vyölaukut elivät kukoistusta. Sittemmin ne karkotettiin päivänvalosta, mutta pieniä viitteitä come backista on ollut. 

Kuva: Gucci

Tämän viikon havaintoni siis on, että rakas ja ihana käsilaukku on orjuuttanut meikäläisen tilaan, jota pitäisi arvioida uudelleen. Mitä kaikkea on pakko kantaa mukana,  ja voisinko mitenkään enää palata aikaan, jolloin saparot törröttivät ja kotiavain roikkui villalangalla kaulassa? Voisihan sitä järjestää laukuttoman päivän tai viikon. Ihan vain kokeeksi. Käsilaukkufirmoille terveisiä, että älkää tehkö  liian ihania laukkuja.

Leppoisaa ja letkeää viikkoa toivottaen!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Syyskukkia ja GG:n talvea

Hupsista uuteen viikkoon. Vajasta löytyi etsimisen jälkeen sinkkiämpäri, jonka otin viikonloppuna käyttöön. Mukavasti siihen mahtui usempi eri lajike. Kylläpä näiden syyskukkien ja varsinkin kanervien hinnat ovat vaihdelleet meidän nurkilla. Alkusyksystä poimin ensimmäiset kanervat etupihalle, ja kappalehinta oli tuplasti enemmän kuin nyt on ollut tarjouksissa.



Sunnuntaina lähdettiinkin vanhempien kahvipöytään. Ensin kävimme kaupungilla ruokailemassa ja sen jälkeen juhlistettiin vielä sankaria kakun kera. Pappa on vannoutunut kalamies, ja  se näkyy myös juhlapöydässä.


Se J:llä alkava juhlakin on tuolla jossain horisontissa. Täytyy tunnustaa, että vähän teki mieli käydä katselemassa GreenGaten maailmaa. Sen verran päätin jo viime vuonna, että meille tulee tänä vuonna tosi pieni kuusi. Monta vuotta oli perinteinen kuusi, joka ulottui kattoon asti. Vuosittain kuusen koko on pienentynyt, eikä taida tänäkään vuonna tulla mitään kovin isoa. Saa nähdä, miten uusi linja näkyy joulun koristelussa omassa kodissa. Ehkä sekin on vähän ja ilmavaa. Tässä muutama kuva talven mallistosta.

Kuva: GreenGate

Kuva: GreenGate

Kuva: GreenGate


Täällä hytistään lähellä pakkaslukemia. Tässähän täytyy kaivella talvitakki jostain esille, ja samalla paketillinen Nessuja ja pastilleja. Nyt se pukeminen ja hampaiden kalistelu alkaa. Yksi perheenjäsen lähtee Espanjaan viikoksi. Toivottavasti siellä on mukavat kelit  ja leppoisa meno, vaikka ei ihan pelkästään lomailua olekaan. Täytyy sinnitellä viikko tuliaisten toivossa :)  

Laitetaanpa viikko rullaamaan, ja  linkistä pääsee klikkailemaan  arvontaan: Syysarvonta

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...