tiistai 30. syyskuuta 2014

Trends by House Doctor ja päivän totuudet

Kevyttä ja ilmavaa vai runsasta ja rehevää? Oma koti on vielä matkalla kohti päämäärää, mutta välillä täytyy voimistaa näkyä. Pala sieltä ja toinen täältä. Ehkä siitä yhdistelmästä löytyy jossain vaiheessa harmonia, joka kestää erilaiset virtaukset ja sesongit.

Olen mielenkiinnolla katsonut maanantaisin Kaunis koti -ohjelmaa, jossa aina kolme kotia arvioidaan kerrallaan. Hauskaa on nähdä, osuuko oma valinta samaan kuin ohjelman "tuomareiden" maku. Ehkä kaikkein eniten olen kiinnittänyt huomiota pohjaratkaisuihin ja tiloihin. Niiden toimivuus auttaa myös sisustamisessa. Siksi joskus oma sisustaminen on umpikujassa. Välillä tuntuu siltä, että on niin turha hankkia jotain haluamaansa tuolia tai pöytää ennen kuin seinät ja materiaalit ovat siihen tyyliin sopivat.

Tässäpä tuleekin House Doctorin vähäeleistä ja kevyttä inspiraatiota. Syykin siihen on selvillä. Olen pyörittänyt niin paljon tavaraa muutaman viikon aikana kiertoon, että tekee mieli katsoa tiloja, joissa happi virtaa. Toisaalta juuri nyt syksyllä tekee mieli kerätä ympärilleen pehmoisia peittoja ja tyynyjä.









Tänään oli mielenkiintoinen aamu, sillä olin kurssilla, jossa tehtiin persoonallisuustesti tiimiä varten. Lopputuloksessa oli mukana pala kaikista osa-alueista, mutta eniten olen ihmiskeskeinen käynnistäjä ja innostaja. Tiimissä on hyvä, että on erilaisia toimintatyylejä. Näin kaikki täydentävät toisiaan. Tulos ei ollut yhtään yllätys. Täytyypä tehdä sama testi myös miehelleni :)

On muuten ihan kiva nähdä ryhmässä toisten jäsenten toimintatyyli. Se auttaa ymmärtämään toisten vuorovakutustapoja. Jos kaikki ovat suunnittelijoita, niin silloin olisi hyvä olla joku, joka laittaa homman eteenpäin. Toisaalta pelkkä innostaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös asiakeskeistä rakentajaa. 

Tässä vielä muutama totuus päivästäni:

Kello soi seitsemältä. Heräsin virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen, ja kävelin raikkaassa säässä kohti kaupunkia. Not. En kuullut kelloa, ja mies tuli herättämään. Uni tuli vasta myöhään, kun päässä soi italiankurssin maskuliinit ja feminiinit poikkeuksineen, enkä kävellyt mihinkään.

Valmistin perheelle ravitsevan illallisen, ja söimme pitemmän kaavan mukaan ennen siirtymistä harrastusten pariin. Not. Tultiin autolla Hesen kautta, kun jalkaterän asennosta tiesimme, että tässä ei taideta laittaa Pekingin ankkaa uuniin, vaan lasketaan toistemme silmäpussit.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ugh. Kuulemisiin ihanat :)

Kuvat: House Doctor

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Napostelua kahdelle, taatelit ja Einstein

Viikonloppuna meillä tehtiin pitkästä aikaa napostelupöytä kahdelle. Pilkkominen ja kuoriminen tuntuu välillä vaivalloiselta, ja homma jääkin sitten helposti puolitiehen. Tällä kertaa inspiraatio lähti liikkeelle taateleista. Olen saanut jostain kokkiohjelmasta vinkin, että pehmeiden taateleiden kanssa sopii juusto tosi hyvin. Samalla laitettiin vähän muutakin tarjolle.



Pehmeät taatelit ovat valmiiksi halkaistu, joten laittelin vain Ritari-juustoa väliin. Varmasti myös homejuustot ja muutkin sopivat hyvin. Täytyy sanoa, että tästä tuli vakkariherkku. Maussa on jopa pieni ripaus toffeeta, tai sitten mulla on vain vilkas mielikuvitus. 



Patongin päällä oli omatekoista pestoa. Ei ollut mitään ohjetta, vaan pikainen sekoitus valkosipulista. oliiviöljystä ja basilicasta mausteineen.




Niinpä. Syömiseen voi olla monta syytä. Sunnuntai on jotenkin sellainen päivä, jolloin jo valmistautuu alkavaan viikkoon. Syksyinen sää vielä korostaa sitä, että viikonloppu on kääntymäisillään kohti arkea. Niinpä tassut löytyvätkin mitä todennäköisimmin jäätelöpurkista :)


Sunnuntain rantakävely oli mukavaa lämpimässä säässä, vaikka vähän tulikin tihkusadetta. Tämän maiseman ilme muuttuu vuodenaikojen mukaan. Keväällä luonto on täynnä intoa, ja meri on malttamaton. Nyt oli hiljaista ja kaislikko velloi isona massana tuulessa.


Lauantaina kipaistiin myös pizzalla. Alun perin O Sole Mio perustettiin v. -76 torin laitamille. Se olikin yksi Suomen ensimmäisitä pizzaravintoloista. Tässä välillä on ollut pitkä tauko, ja nyt pizzerian entinen työntekijä on avannut paikan uudestaan kaupunkiin, tosin vähän eri kadulle.
Asiakaspaikkoja ei ollut paljon, ja ruuhkaa oli lähes jonoksi asti, mutta pizzat saimme syötyä. Pohja oli rapein ja kevein, mitä olen saanut pitkään aikaan. 

Muistan vielä kuin eilisen ne ensimmäiset pizzat nuoruudessa. Sehän oli ihan "amerikkaa" mennä pizzalle, ja kauan meni ennen kuin meidän kaupunkiin tuli Mäkkäri, Carrols ja Hese. Parhaat nuoruusvuodet piti käydä Helsingissä syömässä hampurilaiset, ja sehän oli yhtä juhlaa. Ja muuten silloin ei ollut vielä pahvikoteloita, vaan kivasti nariseva styrox :)

Onnellisuuskirja etenee hissukseen. Tähän asti olen oppinut seuraavat asiat. Nuku riittävästi. On vaikka uhrattava illasta tai aamusta muita asioita unen tieltä. Huono uni johtaa väsymyksen lisäksi tarkkuuden heikentymiseen ja sitä kautta usein myös huonoihin päätöksiin.

Toinen asia on harjoittelun merkitys. Uuteen päämäärään ei aina pääse vanhoilla konsteilla. Niinpä on harjoiteltava kurinalaisesti uutta systeemiä, vaikka laittamalla kalenteriin muistutus, kunnes uusi tapa on mennyt automaatille selkäytimeen.
Näiden asioiden jälkeen ajattelin, että tottakai se on noin. Välillä unta on vaan vähemmän jne. Sitten on ne elämäntilanteet. Niin. Taisin sortua sitten tuohon kohtaan kaksi. Einstein sanoikin, että hullu on se, jotka tekee asiat samalla tavalla kuin ennenkin, mutta odottaa eri tuloksia. Huokaus. Totuus kirpaisee. Auts.

Ei muuta kuin uutta bensaa tankkiin ja kohti uusia seikkailuja. Kuulemisiin ja makoisaa viikkoa!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Sisustuskierros, paperipalloja ja nostalginen kamera

Kylläpäs pieni visiitti lähikaupunkiin teki hyvää. Viikko olisi voinut päättyä ihan normiasetuksilla, mutta nyt pääsin kurkkimaan samalla vähän sisustusherkkuja. Yleensä perjantaina on vielä kierrokset päällä. Silloin onkin parempi hoitaa pakolliset kuviot pois alta. Lauantaina on kuitenkin olo kuin olisi pyörinyt tervassa ja höyhenissä.

Asiasta siis räntäsateeseen. Glo interior vaikutti pirtsakalta sisustusliikkeeltä Seinäjoen keskustassa.  Siellä kuluikin tovi, kun suhteellisen pieneen tilaan oli saatu mahtumaan monenlaista katsottavaa.


Nämä palleroiset olivat aivan ihanaiset. Tuotemerkki Honeycomb Decoration.


Se on mukavaa, kun kukkakaupat panostavat asetelmiin ja tuovat niitä ulos. Silloin tekee mieli astua myymälään sisälle asti.


Ruokapaikka oli Casa Grande eli italialaishenkistä ruokaa lounasaikaan. Menin sitten räpeltämään oikein kunnolla. Tilasin pääruuaksi lihapullia tomaattikastikkeessa. Jotenkin onnistuin räiskyttämään kastiketta valkoiselle neuletakille. Kiva kävellä loppupäivä sitten tarhraisella paidalla. Yritin huivilla  peittää, mutta vähän koomista se oli.


Riviera Maisonia myyvä Sapira olikin muuttanut toiseen paikkaan. Esillä oli tuttuun tapaan näyttäviä huonekaluja ja esineitä. Houkutus ei ollut yhtä suuri kuin aikaisemmin. En tiedä, vaikuttaako siihen oma tyylinmuutos kodissa.

Kuvan oikeassa ylälaidassa, toiseksiviimeisenä näkyy valaisin, jonka olisin mielelläni voinut ostaa kotiin. Tuollainen monikulmainen ja vähän lyhtymäinen varjostin.


Tässä uus-vanha ystävä. Kaikkea sitä kaapista löytyykään. Tämä kameravanhus on mielestäni niin herkku, että tekisi mieli hankkia filmiä ja kokeilla ottaa kuvia. Tosin sitten pitäisi olla myös pimiö, jossa niitä voisi kehittää. Olisipa kiva käydä sellainen perinteinen valokuvauskurssi joskus. Kyllä digiaika on tuonut monta hyvää juttua. Muistan, kuinka aikoinaan oli aina ylläri, mitä kuvia kotiin tuli kehittämisen jälkeen. Nyt ei tarvitse odotella. Mutta. Onko toisaalta osa kuvauksen romantiikkaa kadonnut? 


Vettä sataa vaakasuorassa ja siihen päälle sopivasti vielä myrskytuuli. Onpas tosi mukavaa, kun illaksi on tulossa koivuhalkoja, jotka pitäisi latoa suojaan. Nooh. Täytyy sitten lämmitellä illan tullen sohvalla katsomalla Vain elämää nauhalta.

Näillä mennään. Kaikkea hyvää viikonloppuusi toivottaen!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Tuoksuja, läksyjä, rakeita ja suklaata rakkaalle

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin ehkä voi pienen aistimuksen vaniljasta saada, mutta sekin voi olla harhaa. Meillä on nimittäin hurahdettu huonetuoksuihin. Matkan varrella olen kokeillut erilaisia pussukoita, kuten laventelia ja kuivattuja kukkia. Joskus aikoinaan on tainnut myös wunderbaum kiikkua autossa, mutta se ei toiminut meikäläisen aisteille. Olen muutenkin aika herkkä tuoksuille, eivätkä kaikki sovi ollenkaan herkälle nenälle.

Oikeastaan olikin yllätys, että mieheni innostui erilaisista autotuoksuista. Osa ajamisen kokonaiselämystä on kuulemma viimeistelty tuoksumaailma.  Onhan se tietysti niin, että pehmeän nahan tuoksu autossa saa olon tuntumaan mukavalta, toisin kuin hapan maito lattiamatossa. Niinpä. Kaikenlaista hilavitkutinta voi autoon hankkia, joten miksei myös omaa tuoksua. Tarkoitus ei ole kuitenkaan suihkuttaa pientä tilaa niin tiheään sumuun, että happinaamaria tarvitaan. Enemmänkin on kyse aavistuksesta tunnelmaa, jota ei voi oikeastaan määritellä.

Tuoksujen maailma onkin ihan jättimäinen. Meille on sittemmin posti kiikuttanut erilaisia kokeiluja ja testereitä, jos vaikka sieltä löytyisi jotain sopivaa inspiraatiota työhuoneeseen. Matkan varrella on selvinnyt, että moni tuoksu päältä kaunis. Ensivaikutelma voi olla kiva, mutta pitemmän päälle se alkaakin tympäisemään. Sittenhän on vielä erikseen neutralisoivia tuoksuja, joiden tehtävä on ikään kuin raikastaa ilmaa. Niin. Tuleekohan kookoksen tuoksussa tehtyä hommmat tehokkaammin, vai onko ajatukset vain seuraavassa lomareissussa...


Tämä Lampe Bergerin tuote tuli tällä viikolla kotiin. Pullo toimii vähän kuin öljylamppu. Siihen sytytetään liekki, jonka annetaan palaa hetken aikaa. Sitten vain marinoitumaan tuoksumaailmaan.


Sopivan tyylikkään tuoksun löytäminen on hankalaa. Hajut voivat olla liian makeita, pistäviä, voimakkaita tai paksun tunkkaisia. Vähän sama kuin muissakin parfyymeissa. Jokin kolahtaa, ja toinen taas ei sovi millään.

Kaupat ovat hyödyntäneet markkinointia tuoksuilla jo kauan. Esimerkiksi hedelmätiskeillä ajetaan houkuttelevia aromeja tuutista asiakkaille, mutta toisaalta niistä voi olla apua myös rentoutumiseen. Tätä tuoksua täytyy vielä sulatella. Katsotaan nyt tuliko se jäädäkseen.


Italian opiskelu on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Kolme ja puoli tuntia putkeen illalla on sen verran tuhti paketti, että yleensä sen jälkeen ei meinaa löytää ulko-ovesta pihalle. Ehkä tämä tästä tasaantuu, kun pääsee homman ytimeen.


Tänään tuli myös kunnon raekuuro. Lähdin alkuviikosta liikkelle aivan liian kesäisissä vetimissä. Kyllähän se mittari näytti talvea, mutta kun mieli ei oikein tahdo uskoa. Takka laitettiin jo ajoissa hönkimään lämpöä tupaan. Pitkävartiset villasukat tulevat nyt tarpeeseen. 



Luukusta tupsahti uusi Gloria, joten nyt on aivan passeli päivä virkistäytyä lehden parissa. Ensin yleiskatsaus, ja tietenkin lopusta alkuun. Sitten kuvat, ja lopuksi tarinat Kismetin kanssa...uusilla kääreillä :)

Ajelkaahan varovasti. Siellä on mustaa jäätä jo monin paikoin aamusella. Niin. Ja lumikuuroja. Kumpiko nyt sitten on kivempaa:  tällainen keli vai se tukala heinäkuun helle... Kuulemisiin!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tunnelmia rapujen parista

Ehdittiinpäs pitämään rapukekkerit vielä syyskuun puolella.  Rapujen saloihin olen perehtynyt alun perin mieheni kautta. Saksiniekat ovat tulleet matkan varrella tutuiksi myös muille perheenjäsenille. Onhan siinä askartelemista ja näpertämistä, mutta homma sujuu, jos ei ole kiire mihinkään.

Tarjolla oli rapujen lisäksi muutakin syötävää, kuten salaatteja ja lohta. Tässä hieman tunnelmia.



Päärynää, omenaa, ilmakuivattua kinkkua.






Kokeilin uutta Fazerin tummaa suklaata. En sitten tiedä, onko kääre vain uusi, vai tuleeko tämä Fazer thin -tuotteen tilalle....


Sen verran jäi jääkaappiin tähteitä, että niistä saa vielä toisenkin aterian kasaan. Päivän kävelylenkki tuli tehtyä sateessa. Aluksi oli vain pientä tihkua, mutta loppumatkasta kastui jo ihan kunnolla. Sää ei kuitenkaan harmittanut yhtään. Oli ihan mukavan raikasta liikkua syksyn raikkaassa säässä.

Ensi viikolla pääsen vihdoin laittamaan hiuksia kuntoon. Baskeri ei nyt enää pelasta, vaan jotain tarttee oikeasti tehdä :)

Syksyä pukkaa. Mukavia hetkiä uuteen viikkoon toivotellen!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Pikkukivaa, syysvärejä ja viherrystä

Buonasera tai miten se nyt menikään. Kello on jo yli viisi, joten Buongiorno ei taida enää toimia. Perjantain kunniaksi poimin muutaman makupalan sisustukseen päivän retkiltä.

H&M -kuvastossa oli houkuttelevia metallikoreja. Töiden jälkeen ehdin piipahtamaan myös kyläreissulla. Kuparinen kynttilänjalka oli löytänyt uuden kodin. Ihme ja kumma, että viikon jälkeen löytyi laukusta vielä avaamaton suklaalevy. Olihan siellä pohjalla vielä mustunut banaanikin. Nice. Täytyy tehdä laukulle viikkosiivous.  


Pentikillä käväisin katsomassa syksyn värejä ja kattauksia. 





Syksyn satoa on kokeiltu monessa eri muodossa, ohjeilla ja ilman ohjetta. 





Annoin itselleni kertoa, että viherkasvit ovat palanneet sisätiloihin, jos ne nyt sattuivat olemaan tauolla. Olen onnistunut taikomaan omat kasvit näkymättömiin. Sehän onkin ollut helppoa. Yksi asia vähemmän mietittävää, kun ei tarvitse kastella kuin ulkokukat. 

Innostus on herännyt vähän uudelleen. Jos jonkun ihan pienen kasvin laittaisi ikkunalle...

Kuva: House Doctor

Tulipahan tässä todistettua taas, miksi lapsilukko on kätevä autossa. Olin aamuruuhkassa liikenteessä, ja keskellä risteystä vieressä olevan auton takapenkiltä avautuu ovi, ja pieni lapsi on unenpöpperössä tulossa ovesta kadulle. Kuski korotti ääntänsä säikähdyksestä, ja lapsukainen veti oven kiinni onneksi. Siinä onkin tuumailemista, kun kukonlaulun aikaan viedään lapsia hoitoon. Oli varmaan vähän jäänut unet kesken ja kenties auton pysähtyminen tarkoittaa, että perillä ollaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Viikko on pyörähtänyt akselinsa ympäri, joten tässä sitä taas ollaan. Olen pyörittänyt kirpparipöytää tässä sivussa, ja sinne vain tuntuu loputtomiin löytyvän tavaraa. Kauppa on käynyt ihan mukavasti. Sen vain huomaa, että kirpparillakin on vuodenaikasesonki. Lämpimät vaatteet menisivät nyt varmaan kuumille kiville talvea kohti. Mutta, kun olisi muutaman kesähepene ja sandaaleitakin...

Tänään pitäisi sitten tälläytyä katsomaan Vain Elämää -startti. Saa nähdä, selviääkö ilman nenäliinoja.
Kaikenlaista puuhaa olisi muutenkin tarjolla, mutta saapa nähdä, mihin into riittää. Lauantaina olisi tiedossa illanviettoa rapujen merkeissä. Ehkä pitäisi nautiskella myös ulkoilmasta.

Leppoisaa viikonloppua Sinulle!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Rautapata olkkariin

Olohuone sai ripauksen mustaa, kun iso pata pääsi portaiden alta piilosta paistattelemaan takkatulen lämpöön. Takkapuilla on ollut matkan varrella jos minkälaista viritystä. Välillä on ollut kantokori.  Sen jälkeen tuli iso rottinkikori, ja nyt ajattelin kokeilla tällaista versiota. Messuilla ja kuvastoissa puut ovat aina niin puhtaita ja siistissä pinossa. Käytännössä homma ei meillä ole ollenkaan niin.

Olen pitänyt padassa kuivakukkia, mutta viimeiset puoli vuotta se on ollut tyhjillään. Onhan se kiva laittaa tuli loimuamaan iltahämärissä, mutta on siinä toinenkin puoli. Ei taida näin siistiä pinoa olla montakaan kertaa esillä. Sytykkeitä kertyy nurkan lähettyville, eikä siitä ilman roskaamista oikein selviä. Kummasti on kesän aikana pysynyt takan ympärys siistinä :)


Sen verran on painavaa rautaa, että selkänsä taittaa, jos tällä alkaa kiikuttamaan puita. Katsotaan nyt, toimiiko suunnitelma vai pitääkö palata lähtöruutuun. 


Keräilin myös käpyjä kakkuvuokaan. Pian siinä onkin jo tuikkujen säilytyspaikka.



Tytär innostui leipomaan tuoreista mustikoista lämpimäisiä, ja niitähän piti ottaa evääksi mukaan :)


Sisustuspuolella olen miettinyt tauluja ja kuvia. Olen innostunut uudelleen julisteista ja etsinyt sopivia aiheita ja teemoja. Portaikossa olisi sopivaa tilaa. Nuorempana selailin valikoimaa usein kaupoissa. Joskus taisi olla jopa seinällä tropiikin maisema palmuineen. Nyt olisi haussa vähän jotain muuta, ehkä graafisempaa. Tarjolla on todella paljon kaikkea leffajulisteista alkaen, joten täytyy etsiä neulaa heinäsuovasta :)

Tadaa. Nyt täytyy laittaa pyykkikone pyörimään, tyhjätä tiskikone ja kiinnittää vielä yksi ylimääräinen hylly komeroon. Eiköhän sitten ala olla tämäkin päivä paketissa. Kepeitä askelia viikkoosi toivotellen!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syyskuun vitriini

Nyt olisi syyskuun vitriinin aika. Tällä kertaa teema rakentuu syksyiseen illanviettoon, jossa heittäydytään makujen maailmaan.  Iltojen hämärtyessä käperrytään tunnelmoimaan, lämmittelemään ja herkuttelemaan. Maku on rönsyilevä, rehevä, rypäleinen, hedelmäinen ja hmm. viipyilevä :) Tarjolle laitetaan juustoja, pientä suolapalaa ja jotain makeaa.

Korkkeja olen säilyttänyt tähän asti puulaatikoissa. Olin jo laittamassa niitä välillä kiertoonkin, mutta antaas olla vielä. Korkki taitaa olla muutenkin tulollaan taas materiaalina moneen käyttöön.





Tässä kiinnostuneille aikaisemmat vitriinit :)

Tammikuun vitriini


Kylläpäs onkin ollut mukavan aurinkoista viikonloppuna. Millään ei olisi malttanut tärvellä aikaa tylsien hommien tekemiseen, mutta pakkohan sitä on jotain tehdäkin. Hankin muutamia kukkasipuleita puutarhaan, ja etuterassi sai syyskukat vihdoin orvokkien tilalle.

Perjantaina tuli herkuteltua pizzalla, mutta lauantaina tein kunnon lenkin. Kävelyreitin varrelle on laitettu teleineitä ja painoja lenkkeilijöille. Kipaisin sitten innoissani roikkumaan renkaissa kuin pikkutyttönä. Eipäs ollutkaan käsivoimia kuin lentopalloaikoina nuoruudessa. Nyt alkaa kadonneen hauiksen metsästys.

Vastaan tuli hauska polttariporukka. Heillä oli Dressmann-teema. Pojilla oli samanväriset paitapuserot ja kravatti sekä Dressmann-muovipussit kädessä. Ai että, kun nauratti.

Tänään alkaa tanssiminen tähtien kanssa. Viime kaudella en oikein jaksanut alkukahinoita katsella, kun homma tuntui vähän pitkäpiimäiseltä. Nauhoittelin ohjelmat, ja katselin ne sitten kelauksella läpi. Uusi yritys tällä kaudella :)

Happiness-projekti on käynnistynyt. Mainitsin täällä aikaisemmin, että pöydällä on kirja, jonka tarkoituksena on onnellisuuden lisääminen arjessa. Pointti on se, että moni haluaa tehdä radikaaleja muutoksia elämään : lähteä vuodeksi maailmalle, tehdä täyskäännöksen elämään, ammattiin tai johonkin muuhun asiaan. Usein unelmien toteuttaminen vaatii rahaa, tai sitten elämäntilanne on sellainen, että eipä siitä vain lähdetäkään riippukeinuun Balille puoleksi vuodeksi. Kirja kertoo, miten onnellisuutta voi lisätä omassa arjessa ilman, että tarvitsee hypätä tuntemattomaan tai karata arkea kuuhun. Katsotaan kuinka käy.

Kaikkea hyvää alkavaan viikkoon!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...