torstai 31. heinäkuuta 2014

Puulaatikko, ideointia ja unelmia

Näillä laatikoilla oli mutkia matkassa ennen kuin ne päätyivät vintille odottamaan sopivaa hetkeä. Yleensä juuri matkoilla tulee kummallisia päähänpistoja. Olimme vuosia sitten menossa laivalla Tukholmaan. Putiikissa näin ison pinon tyhjiä viinilaatikoita, ja niitähän piti sitten saada kotiin. Kärräsimme tornillisen laatikoita laivasta satamaan, ja pitihän ne sulloa vielä säilytyslokeroon päiväksi. Illalla taas sama setti laivaan ja odottamaan kotisatamaa. Hullua hommaa. Ehkä niitä olisi saanut kotipaikkakunnaltakin, mutta silloin ei mitenkään halunnut jättää sattuman varaan.

Vintti ei ole mikään otollinen paikka puumateriaalin säilytykseen. Lämpötilat vaihtelevat vuoden aikana aika paljon. Nyt kaivelin pari laatikkoa esille, ja ainakin näin alkuun cd-levyjen säilytykseen.



Loman aikana on virvokkeita kulunut melkoinen määrä. Vuorotellen menee makeaa ja jotain hiilihapollista. Pellegrino on vain herkkuhetkiin.


Iltaa kohti on ollut mukava hakeutua veden äärelle. Siellä on uitettu varpaita ja syöty eväitä aaltojen keinuessa kallioon.




Asuntomessut jäävät meiltä tänä vuonna väliin, mutta ostin kuitenkin messuoppaan, jossa on ihan kivasti käyty läpi tarjontaa. Lisäksi olen saanut nauttia monen bloggaajan messuvisiitistä ja ihanista kuvista. Kiitos siitä :)

Lomalla ollaan vähän vinksinvonksin, eikä aina jaksa etsiä oikeaa paria sukalle. Näin on ihan hyvä :)


Marjasato ei ole vielä päätynyt hillopurkkeihin asti, mutta tuoreita mustikoita on jo maisteltu. 


Lomalla on huomannut, kuinka tärkeää on varata aikaa niille asioille, jotka ovat itselle tärkeitä. Se voi olla hetki musiikin parissa, ylelliset päiväunet, loikoilu terassilla tai herkkuhetki. Nyt se on jo helpompaa, kun ei ole ihan pientä lasta talossa. Aikaisemmin monet omat asiat tuli siirrettyä iltamyöhään, kun muut oikeastaan nukkuivat. Silloin oli riittävän poikki itsekin jo simahtamaan tyynylle. 

Siksipä nyt osaakin nauttia siitä, että voi päivällä välillä uppoutua kirjan pariin ilman, että tarvitsee olla silmät selässä. Tämän viikon lukuelämys kertoi unelmoinnista ja erityisesti siitä, että me emme elämässä pääse eteenpäin ellei uskalla unelmoida riittävän suuria. Vetääkö tuttu ja turvallinen puoleensa enemmän kuin uusi ja epävarma, vaikka vielä näkymättömissä oleva tulevaisuus voisikin olla moninkertaisesti palkitsevampaa? Haaveilu vaatii uskallusta ja rohkeutta. 

Kaikkea mukavaa Sinun päivääsi toivottaen. Kuulemisiin :)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kangaskaupoilla, ballerinat ja arvonnan voittaja

Heissulivei. Tätä kangasta olen nyt tuijotellut muutaman päivän. Meinasin laittaa nämä tuolit kierrätykseen, mutta sitten päätin vielä antaa hitusen jatkoaikaa. Marimekon alesta nappasin kankaan, jota en ihan vieläkään tunnista omakseni. Olen nimittäin enemmänkin perinteisen symmetrian ja harmonian ystävä. Ehkä olen vain kangistunut kaavoihin, ja nyt harjoitan mieltä ja kotia johonkin uuteen.

Normaalisti olisin ostanut kankaan, jossa kuviot ovat nätisti suorassa tai ainakin sen verran nipussa, ettei homma jää vaivaamaan mieltä. Tässä palassa taas kaikki tuntui olevan vinksallaan. Jotain kiehtovaa siinä kuitenkin oli, joten kokeilinpa sitten tällaista versiota.

Vanhaa kangasta oli kertynyt pari kerrosta, joten siinä menikin pieni tovi, kun irroittelin vanhoja niittejä pois. Ajattelin, että uuden kankaan nitominen menee heittämällä, mutta eipäs ollutkaan niin. Jostain syystä niitti jäi aina koholleen, ja sitä piti sitten vasaroida. Lopuksi huutelin jo miestä apuun, kun papu loppui käsivarresta :)


Mansikat pehmenevät aika nopeasti tällä säällä, joten smoothie onkin sitten viimeinen rasti ennen kompostia :)


Perjantaina saimme vieraita Turusta, ja iltaa vietimme grillauksen merkeissä. Kerrankin on iloa siitä, että meillä aina tuulee.  Nyt se tuntui mukavalta helteessä.


Hassutukset jatkuvat. Nämä ballerinat löysin Stockan alesta.


Ja sitten arvontaan. Yökukkumiseksi meni arvonta, kun päivällä ei kannata hikoilla lippusten ja lappusten kanssa. Iso ja lämmin kiitos kaikille osallistujille. Oli myös mukava lukea pieniä viestejä. Kesäarvonnan voittaja on Sinikka Kurunsaari. Paljon onnea! Laitatko osoitteen tulemaan blogin sivupalkista löytyvään sähköpostiosoitteeseen :)

Lisää mukavia arvontoja on tulollaan, kunhan tästä taas päästään lomalta normaaliin päiväjärjestykseen


Elämässä pitää olla jotain pehmoista, joten tässä kesälomalla kohdattuja veijareita samassa kuvassa.


Illan hämärässä voi jo tunnelmoida lyhtyjen kanssa. Tässä laituriromantiikkaa tarjoaa Inreda.com ja Enjoy-kynttilät, joiden kanssa ei tarvitse murehtia liekkiä.


Miten tämä loma onkaan mennyt näin nopeasti. Viikko enää jäljellä. Nyyh. Loppuviikosta on tiedossa tapettitalkoot, joten nyt täytyy vielä lekotella. Tarkoitus olisi mennä repimään vanha tapetti pois ja sutia maalit seinään.

Mukavaa viikkoa sinulle! Kuulemisiin :)

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kesäaskartelua ja kakuttelua

Täällä on askarreltu aamusta iltaan.  Mitäs sitä sen monimutkaisempaa puuhastelemaan, kun lämpömittari kiipeilee pitkin seiniä. Teema ei ole ollut sen kummempi kuin paidan liimailua selkänahkaan :)

Hassua miten helteellä alkaa huomiota viedä pelkästään elimistön perustoiminnot. Tekee mieli liikkua kuin hidastetussa filmissä keskittyen lähinnä hengittämiseen ja nesteytykseen. Miten ihanalta tuntuukaan yömyöhällä pitää ovea auki jäähtyneessä ilmassa ja antaa raikkaan tuulahduksen virkistää  mieltä. Nukkumista on kokeiltu vähän joka huoneessa. Jos vaikka elimistö yllättyisi uudesta ympäristössä ja vahingossa torkahtaisi.

Nooh. Onhan sitä sentään nautittukin, varpaat vedessä ja pää jäätelökulhossa.

Ei ole paljon uunia lämmitelty, mutta muutamat kakut pyöräytettiin sentään pientä juhlaa varten. Takapihasta tuli illanviettoon olohuone. Samalla tuli hoideltua pari sulkapalloerää ja krokettia. Kaapin kätköistä kaivettiin vielä shakkilauta esille. Tosin helteen pehmittämät aivot eivät jaksa kovin vaativiin kuvioihin. Enemmänkin tuli seisoskeltua ruudussa, kun vastustaja napsi meikäläisen aamupalaksi.

Vieraaksi saimme juhliin myös belgialaisia, jotka viettivät viimeistä iltaa Suomessa. Keskustelua herätti mm. se, että otetaanko kengät jalasta kodissa. Onko tähän olemassa jokin oikea käytäntö? Yleensä kengät jätetään ainakin kurakelillä eteiseen, mutta juhlavammissa tilaisuuksissa kyllä korkkarit jalassa tepastellaan. Belgiassa ei nähtävästi kenkiä yleensä riisuta, ja kovasti heitä kiinnosti suomalainen käytäntö.








Perheenjäsen sai vähän pakettejakin.


Jätskipöydän strösselit.


Koskaan ei ole huono hetki lukea matkaoppaita :)


Paikallinen ravintola Fondis järjestää kolme kertaa viikossa live-musiikki-iltoja, ja sinne suunnistimmekin sitten alkuviikosta pienellä porukalla. Tunnelma oli kesäinen ja lämmin ilta veti porukkaa mukavasti.  Illan kuluessa teki mieli jotain suolaista, ja siirryimmekin sitten sisätiloihin testaamaan uudistunutta ruokalistaa. Vanhat pöperöt oli laitettu museoon. Täytyy myöntää, että nyt oli kivoja vaihtoehtoja, ja enemmän myös pikkusuolaista tarjolla.

Kaupoissa ei ole juurikaan tullut tällä viikolla käytyä, mutta pienen kankaan kävin sentään ostamassa Marimekon alesta pientä tuunausta varten. Sen sijaan olen surffannut haaveilemassa lepotuolissa sisustusjuttuja, lähinnä Tapiovaaran herkkuja. 

Tuumailun asteella oli myös mahdollisesti mennä asuntomessuille. Nämä helteet saivat kuitenkin vähän perääntymään. Epäilin, että ei oikein potku riitä monen talon kahlaamiseen. Täytyy pitää vielä ajatus povarissa, jos sen kaivaisi myöhemmin esille.

Täällä jatketaan vielä lomailua. Mukavaa loppuviikkoa sinulle :)

p.s.Vielä ehtii sunnuntai-iltaan asti osallistua arvontaan, johon pääset linkistä:  Kesäarvonta


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Jazzit iholla, hiphop-taidetta, laser-show ja herkkuja

Takana on mielenkiintoinen viikonloppu. Meikäläinen on nimittäin marinoitu lapsuudessa Katri-Helenan, Tapani Kansan ja vastaavien hiteillä. Niinpä takataskusta puuttuu kokonaan jazz-geeni. Mielikuva jazzista syntyi lähinnä stereotyyppisten kuvitelmien pohjalta. Siinä puhalletaan posket pullollaan torvea tuntitolkulla, kun nuottiviivastolla näytetään pelkkää viivaa. Siinä maailmassa etsitään kiireesti korvatulppia, kun orkesterin improvisaatio upottaa meikäläisen uppoavaan suohon, jossa tarttuvaa kertosäettä saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta.

Entäs, jos ei säntäisikään karkuun, vaan lähtisi avoimin mielin Pori Jazziin seikkailemaan? Nappasin mukaan tarraharjan, ettei paidalle liikaa tarttuisi jazz-pölyä. Siinähän menisi ihan levyhylly uusiksi ja homma kävisi kukkaron päälle. Ei muuta kuin reppu selkään, hellehattu päähän ja radalle.


Plussaa on se, että vesistö on aivan tapahtumapaikan vieressä. Mukavampi on tuijotella liplattavia laineita kuin tiiliseinää. Aurinko tuli mukaan kotikonnuilta :)


Tämä kaffikioski oli aivan hurmaava. Automatkan jälkeen piti saada pientä purtavaa ennen kierrosta.



Valokuvien ystävänä en voinut ohittaa Chi Modun näyttelyä, Uncategorized, Porin taidemuseossa. Chi haluaa murtaa luokittelun rajoja ja tarjota taidetta kaikille. Vaikuttavan isot valokuvat ovat kohtaamispaikka, jossa on pakko pysähtyä. Chi on tehnyt pitkän uran ja hionut taitojaan mm. the Source-lehdessä, jossa hiphop-kulttuuri on tärkeä osa sisältöä. Chin valokuvia näkee mainoksissa, elokuvissa, julisteissa ja yksityiskokoelmissa.


Chin uusin valokuvaporojekti alkoi vuonna 2013, jolloin hänen isot valokuvat ilmestyivät New Yorkin talojen ulkoseiniin osaksi jatkuvaa installaatiota Uncategorized. Hän haluaa, että taide ei jää vain gallerioihin vaan on kaikkien saavutettavissa.


Hauskaa oli se, että museossa oli erillinen huone myös pienille lapsille. Heille oli ripustettu omalle korkeudelleen sopivia maalauksia. Yleensä teoksiin ei saa koskea, mutta nyt oli toisin. Teoksille oli tehty erilaisia pintoja, joita lapset saivat tunnustella, silittää ja sormeilla. Hieno idea. Näin taide ei jää vain etäiselle katseluasteelle, vaan siihen syntyy kontakti.

Kierroksen jälkeen alkoi sokerihammasta kolottamaan. Kadun varrella olikin tarjolla monenlaista herkkua. Päädyin ostamaan kylmää pehmistä, kun asfaltti hehkutti kuumuutta.



Nopea vilkaisu saattaa hämätä. Tarkemmin luettuna näissä onkin leikitty tutuilla brändeillä ja sloganeilla. "Juhlamoka", " Vaikea", "Susi", "Varmat Päivät", "Sexsavers", "Valitella" ....


Jazz-kadulla on kiva tsekata läpi kojut. Ruokaa, naposteltavaa ja juotavaa on monessa muodossa. Perinteisen hurlumhei-viihdykkeen lisäksi on tarjolla käsityöläisten tuotteita. Jazzit vetää väkeä vauvasta vaariin. Tästä mallista ei löytynyt kokoa meikäläiselle.


Söpöjä, mutta ei enää yhtään nallukkaa meille. Vintillä on säkillinen jo ennestään.


Pikkulaukkujen materiaalina on käytetty turvavyötä.


Nämä laukut on valmistettu perinteisistä vinyylileyistä.


Jazz-kadulla kiertelimme reput selässä, mutta sitten olikin aika suunnistaa kohti Kirjurinluotoa. Mukana oli leipiä, hedelmiä, keksejä, suklaata ja juotavaa. 

Porukkaa oli kuin pipoa, mutta löysimme mukavan paikan koivun katveesta nurmikolta. Liikkeellä oli lapsiperheitä, nuoria ja varttuneempaa väkeä. Nostan hattua perheille, joiden lapsukaiset jaksoivat viihtyä tuntikaupalla ihan vain eväiden, puuhastelun ja hengailun voimalla. 

Monilla oli mukana omat tuolit, joissa oli kunnon selkänojat. Täytyy sanoa, että monen tunnin istuminen alkoikin tuntua selässä ja hartioissa. Kyllä mukavuus on puoli ruokaa jo tällä iällä.  Kierrätyspaperista valmistettu tuoli oli tervetullut löytö. Se toimi kätevästi pöytänä ja tuolina. Näitä myytiin kojussa, ja tuntuivat menevän kaupan kuin kuumille kiville.


Joillakin oli ihan oma kyyti :)


Hurts oli ensimmäinen bändeistä, joita odotin. Mikäs sen mukavampaa kuin loikoilla viltillä ja antaa musiikin viedä mennessään.


Illan hämärissä lavan otti haltuun Pet Shop Boys. Olen suhteellisen kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta tämä bändi on saanut aina tanssijalan vipattamaan. Etukäteen olikin pakko käydä kurkkimassa tietoja keikasta. Luvassa oli nimittäin melkoinen laser-tykitys.

Konsertin laserien vuoksi suljettiin Porin ilmatila puoleksitoista tunniksi. Tarjottimella tuotiin upea lavashow, videokankaat ja led-seinät. Kuulemani mukaan heillä oli isoin show, joka jazzeilla on koskaan ollut. Nautin jokaisesta hetkestä, ja suosikkibiisi It´s a sin introineen pelkästään oli kokemisen arvoinen.


Illan hämärtyessä oli aika jättää Kirjurinluoto. Näillä muistoilla jaksaisi vielä pitkään.


Päivän aikana sai nähdä, että tapahtuma on kasvanut isoihin mittoihin. Pienestä ja intiimistä puistotapahtumasta on tullut iso konserttiareena. Viikon aikana on puhuttanut kovasti nykyinen käytäntö omien juomien viemisestä alueelle. Luultavasti sen aiheen ympärillä käsittely jatkuu vielä tapahtuman jälkeenkin.  Uudistuksien kohdalla on aina pientä yskimistä ennen kuin homma loksahtaa kohdilleen.

Meille päivä oli antoisa. Vähän taidetta, musiikkia, herkkuja ja tunnelmaa. Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Terassilla istuessa saattoi bongata tuttuja kasvoja. Suomi Areena vetää porukkaa ajankohtaisten asioiden äärelle, ja se onkin varmasti ollut hyvä oivallus liimata koko juttu valmiin jazz-tapahtuman yhteyteen.

Viikon annista löytyy varmasti jokaiselle jotain. Musiikki raikaa ja fiilis on katossa vähän joka nurkalla. Yllättäen jazz-kenkä alkoi naputtamaan svengaavaa tahtia. Olen raottanut vähän ovea jazzin maailmaan. Ehkä se ei olekaan salatiedettä, jota vain harvat ja valitut tajuavat. Sinne on mentävä uudelleen :)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Muodonmuutos ja pala kalastusvenettä

Minkälainen muoto sinua viehättää? Omassa sisustuksessa muotokieli elää jotenkin sykleittäin. Muistan hyvin vaiheen, jolloin kaiken piti olla koukeroista. Käppyröitä löytyi naulakoista joulupalloihin. Ehkä se liittyi johonkin elämänvaiheeseen. Vähän kuin parturissa käynti. Moni muutos tai uusi vaihe alkaa laittamalla hiukset uuteen kuosiin. Barbapapalla se on niin paljon helpompaa :)

Kesälomalla teen kuin huomaamatta samalla katsauksen menneeseen ja tulevaan. Loppukesää kohti mennessä on kiva suunnitella myös uutta. Menisikö jollekin uudelle kurssille? Aloittaisiko uuden harrastuksen?

Sisustusrintamalla on ollut pieniä liikahduksia, vaikka enemmänkin olen tuijottanut harakoita ja rastaita. Nämä vadit tulivat inspiraation lähteeksi design boulevard -liikkeestä Tampereella. Myös mustat salmiakkikuviot ovat hauskoja.


Ikeasta löysin tyynyliinan, jota en sitten voinut päästää käsistäni. Bråkig-sarja on ollut suosittu, ja monet tuotteet olivat jo loppuneet. 

Ikean käynnillä ostin myös valkoiset verhot makuuhuoneeseen. Samalla kierrätin vanhat verhot pesukoneen kautta seuraavaan huoneeseen.




Pionit jaksavat vielä kukkia. Muutama nuppu vielä aukeamatta.



Betonityöt ovat vielä toistaiseksi jääneet tekemättä. Vajassa olisi sopan ainekset valmiina, mutta jotenkin vain tämä lekottelu vetää enemmän  puoleensa. Viime kesän raparperit saavat kelvata tänäkin vuonna, ellei tule äkillistä tarvetta ryhtyä betonihommiin.



 Käsi ylös, jos kodissa ei ole yhtäkään kirjainta tai tekstiä missään muodossa? Nämä kirjaimet on valmistettu indonesialaisesta kalastusveneestä. Ekologista kierrätystä.



Hupsista miten lomapäivät hupenevat. 
Sateen jälkeen hiippailin mansikkamaalle runsaan sadon toivossa. Ai pirskatti, kun muurahaiset ehtivät taas ensin. Taimia ei ole kovin monta, joten kilpajuoksu on kovaa. Pitäisiköhän tehdä ensi vuodeksi istutuslaatikko ja korottaa penkki korkeammalle...

Viikonloppu raapii jo ovea, joten eiköhän päästetä se peremmälle. Tiedossa on touhukas viikonloppu. Lähden kameran kanssa heilumaan musatapahtumaan, ja sieltä onkin tulossa kuulumisia heti alkuviikosta, kun univeloista selvitään. Sunnuntaina on tulossa vieraita, joten täytyy kaivella vispilät ja kakkureseptit näköetäisyydelle.

Aurinkoista viikonloppua ja kauniita ajatuksia sieluun ja sydämeen. Kuulemisiin   ♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...