sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kaupunkielämästä saaristoon, moreenit ja maankohoaminen

Terveisiä ulkosaaristosta! Viikonloppu on tarjonnut isolla kauhalla luontoa ja raitista ilmaa. Meitä on neljä pariskuntaa, jotka kokoontuvat tietyin väliajoin kyläilemään ja vaihtamaan kuulumisia. Yksi pariskunta on ottanut rohkean askeleen muuttamalla kaupunkielämän saaristoluontoon.

Tänä viikonloppuna astuimme saappaisiin ja vietimme aikaa tutustumalla luontoon, polkuihin, rakennuksiin, elämään, kokemuksiin, tarinoihin ja ensituntumaan uudessa paikassa. Kilometrejä kertyy kohteeseen jonkin verran, ja autolla ajaessa ehtii varmasti karistaa monta turhaa ajatusta mielestä. Perillä on vastassa ihan oma maailma. 


Raparperit olivat kasvaneet sen verran, että piirakka-ainekset sai kasaan.


Tämä soppa ei ole hernekeitto, vaan yksi suosikeistani eli avocadokeitto. Siihen tulee himo, eikä valmistus ole ollenkaan hankalaa. Resepti löytyy linkistä: Avocado -keitto


Lähdimme siis porukalla kohti Raippaluotoa, jonne pääsee Suomen pisintä siltaa pitkin. Silta nousee noin 26 metrin korkeuteen ja pituutta on noin kilometri. Silta yhdistää saariston mantereeseen, ja aikoinaan tästä kuljettiin lossilla. Siltaa kannattelevat pylonit ulottuvat 82 metrin korkeuteen. Sillalta onkin aivan mahtavat näkymät merelle ja saaristoon.


Perillä teimme porukalla kävelyretken maastoon ja luontoon. Tummaksi tervattu näköalatorni Björköbyn Svedjehamnissa tarjoaa näköalat ulkomerelle ja maailmanperintöalueelle. Moreenisaaristo on todiste viimeisen jääkauden voimasta, ja täällä maankohoaminen näkyy selvästi. Svedjehamnissa sijaitseva näköalatorni on hyvä levahdyspaikka retkeilijöille ja myös lintubongarit viihtyvät täällä. Nokikanat, tiirat ja merikotkat seikkailevat maisemissa.


Posti kuljetettiin 1600-1800 -luvulla meriteitse  Merenkurkun yli. Vieläkin vuosittain järjestetään postisoutu-tapahtuma soutaen ja purjehtien, vanhanajan tyyliin. Vuorovuosina soutu alkaa Ruotsin tai Suomen puolelta. Tapahtuma kerää yleensä kovasti kiinnostuneita, ja sää aiheuttaakin omat käänteet soudun toteuttamiselle.


Näkötornista maankohoaminen näkyy selkeästi. Saapa nähdä, milloin pääsee autolla Uumajaan :)
Seutu tarjoaa erilaisia erä-ja luontopolkuja, ja myös melojat tykkäävät liikkua näillä seuduilla.


Ulkosaariston luonto on täynnä kasveja, joille sopii karu ja merellinen ilmasto. Kasvillisuus on matalaa. Katajat ja tyrnit löytyvät kivikkojen keskeltä. Täällä kukkiminen voi olla huomattavasti jäljessä mantereeseen verrattuna.


Ihastuin tähän Lene Bjerren luontoaiheiseen kynttilään, joten sehän oli vietävä tuliaisiksi.




Tuleeko sadetta vai eikö tule?


Pariskunta on löytänyt aivan ihanteellisen paikan toteuttaa unelmiaan. Taiteilijalla on oma ateljee merinäköalalla. Isoilta teiltä tuleva meteli ja hälinä on poissa. Seurana on luonnon kiertokulku, merituuli ja luonto sellaisenaan. Saimme viettää mukavan päivän merituulen sylissä. Välillä oli sateen uhkaa, mutta kummasti vain aurinko pilkahteli pilvien välistä. Luontoretken jälkeen saimme nauttia suolaisia ja makeita herkkuja kahvin ja teekupposen ääressä.

Luontoretkeilyn lisäksi meillä on tehty remppaa. Kotistudio on lähempänä valmistumista kuin koskaan ennen. Meillä tuunattiin vähän spottivaloja lauantaina, ja laitankin siitä oman postauksen.

Luonto herätti ajattelemaan monia asioita. Ääriolosuhteissa palataan elämän perusasioiden äärelle. Tuntuu, että siellä maailman ikävät tapahtumat tai uutiset ovat kauempana. Kun ympärillä ei ole kaikkia kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia ja välimatka on pitkä, alkaa slow motion valtaamaan mieltä. Mitäs sitä turhia hosumaan. Onhan päivä huomennakin.  Kohta on jo heinäkuu. Mihin tämä kesäkuu oikein katosi. Kohti uutta viikkoa siis. Kuulemisiin!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Kesäpyydys, paperijätski ja sulattelua

Tadaa. Nyt olisi tarjolla aivan mahdoton niksi. Saa käyttää, mutta ei ole pakko :) Kieputetaan ensin niin maan perusteellisesti siimaa (narua) kranssin ympärille ja kruunuksi vielä ongen koho. Sitten ripustetaan kranssi ulko-oveen ja odotellaan yön yli ahvenia. Rohkeimmat voivat ripustaa vielä kastemadon. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, joten eiköhän tälläkin konstilla tule vähän kauempaakin tuoretta affenta kotiovelle :)


Pää on pehmeänä päivän koitoksista. Tänään sain hakea uudet rillit ja niitähän kiiruhdin heti testaamaan. Lounaskutsu tuli äidiltä ja samalla tuli käytyä muutamassa putiikissakin. Tavoitteena on jättää kaikki hetken mielijohteesta -tyyppiset hankinnat pois. Mietin etukäteen mitä tarvitsen, ja niitä sitten metsästän. Ainakin yhdet kengät ja bleiseri ovat tähtäimessä. Onhan tässä koko kesä aikaa.


Paperijäätelöä arjen iloksi.


Näillä saikin sitten oikeasti suun makeaksi.


Päivän muut huomiot:

Valkoinen hortensia ei tykkää yhtään tästä säästä. Ehkä pitää kiikuttaa se parempaan paikkaan suojaan. 
Iltapalaksi katkarapuleipä. Aah. Punasipulia pilkottuna sekaan. 
Viikonloppuna olisi tiedossa retki ulkosaaristoon ja samalla kyläilemään. 
Voisiko kesäloman ajaksi saada myös henkilökuntaa, joka tiskaisi, pyykkäisi, leikkaisi nurmikon ja tekisi rästihommat? Eihän se muuten ole mitään lomaa...
Huomasin, että kaapista puuttuu kunnon sadetakki. Nyt on kaupoissa näkynyt ihan kivojakin malleja.
Istuin illan mielenkiintoisessa palaverissa, johon jouduin vähän sattumalta. Saavillinen ideoita kaipaisi toteuttajia. Asiat tulivat myös uneen. Joskus on painettava kaasua, joskus jarrua. Nyt en osaa vielä sanoa, kumpaa tämä vaatii. Täytyy sulatella.

Mieli olisi jo valmis lomalle. Tavallaan olisi kiva tehdä ja nähdä kaikenlaista. Toisaalta olisi kiva vain lekotella kiireettömästi ja tehdä visiittejä fiilispohjalta. Muistan kesät mummolassa, jossa viikossa sai heittäytyä ihan omaan maailmaan. Ulkosaunaan kannettiin vedet, lehmät vietiin laitumelle, hypittiin heinäkasassa, lähdettiin uimaretkelle, ostettiin karkkia lähikaupasta, nukuttiin teltassa. Miten helppoa olikaan istua auton takapenkille, kun joku muu oli miettinyt eväät, reitin, levähdyspaikat, kohteet ja yöpymiset. Oma huomio kiinnittyi mansikoihin, limsaan ja uimapaikkoihin :) Nettivaraaminen on nykyisin helppoa, mutta yhtäkkiä voi vierähtääkin monta tuntia selaillessa tarjouksia, vaihtoehtoja ja aikatauluja. 

Jääkaapissa on vielä palanen pizzaa, joten sinne siis. Leppoisasti loppuviikkoa kohti, ihanat!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Rakkautta on, reikäleipä, värilaattoja ja ompputuskailua

Dodii. Mites tässä näin kävi? Olisi voinut käydä hassumminkin tai ei kuinkaan. Livahdin tänään katsomaan ihan pikkuriikkisen alennusmyyntejä. Polvet ei ole naarmuilla eikä kyynerpäät mustelmilla. Oikeastaan kaupoissa oli aika hiljaista, eikä isoja houkutuksia ollut tarjolla. On se kummallista miten hinta tuotteelle muodostuu monista asioista. Miksi esimerkiksi leipä, jossa on reikä keskellä, on kalliimpaa kuin reiätön leipä. Eikös siinä ole reiän takia vähemmän leipää? Sittenhän sen pitäisi olla halvempaa. Maksanko siis tyhjästä reiästä? Vai maksanko siitä kehitystyöstä ja laitekehityksestä, jolla reikä on tehty? Heh. Ei ymmärrä :)

Siitä tulikin mieleen pieni iPhone -probleema. Annoin itselleni kertoa, että puhelimen laturi on sellaista sarjaa, jossa on kuumentumisen vaara. Niinpä laturi pitäisi palauttaa myymälään. No meikähän ei halua mitään turvallisuusriskiä, joten siitä sitten kiikuttamaan laturia kauppaan. Luulin,
että saan heti uuden laturin tilalle. Mitä vielä! Osa olisi pitänyt jättää liikkeeseen postitusta varten ja odottaa kaksi viikkoa uutta tilalle. Monta sataa muutakin on nimittäin samalla asialla.

 Jos moka on tapahtunut  tehtaalla ja asiakkaiden laturit halutaan vaihtaa, niin miksi jokainen laturi pitää erikseen lähettää muualle, ja sitten sieltä lähetetään uusi tilalle? Eikös olisi sulavaa asiakaspalvelua, jos latureita olisi saavillinen liikkeessä, kun tiedetään, että kaikki menee vaihtoon.  Älypuhelimen akku tyhjenee muutenkin aika vikkelään. En nimittäin kulje aamusta iltaan läppäri kainalossa varsinkaan, kun loma lähestyy. Voi  Rakas Apple minkä teit, vai osaako joku muu vastata, miksi näin hankalaa. Tarvinneeko tuota laturia sitten edes vaihtaa, jos on tähänkin asti toiminut riskillä...


Jokos kerkesin sanomaan, että minulla on outoja tapoja. Ostan puikkojätskin, pilkon sen muovikippoon ja syön sen lusikalla. Muovikippo ei kilise eikä kolise :)


Tyttäreni suusta: "Miksi meillä on näin outoja astioita, joita on vaikea pestä?"  Onneksi kone tiskaa.Oikeastaan tässä olisi paikka patongille, mutta laitoin siihen tällä kertaa salaattia.


Polskuttelijat on vähissä. Aavan meren tuolla puolen.



Sitten vilautan lopuksi kuvaa, jossa on mielestäni hauska laatoitus. Mitäpä sitä aina laittamaan harmaata, kun voisi pihan laittaa uusiksi värikkäillä kuvioilla :)

Ivanka Flaster
Onkos kellään muualla tullut esille Blogger-bugi? Huomasin, että omassa lukuluettelossa näkyy muiden blogien päivityksistä vain yksi kerrallaan. Yleensä siinä on pitkä rimpsu kaikkien päivityksiä, mutta nyt ei näy kuin yksi. No. Ehkä vika korjaantuu itsestään.

Nyt kupponen teetä ja sympatiaa. Kuulemisiin!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Valvomista, vilttejä ja villasukkia

Historian havinaa on ilmassa, kun tätä viikonloppua vietettiin. Lienee turha mainita mittarilukemia, mutta päästiin kuitenkin laiskottelemaan riittävästi. Ihan hämmästyttävää, kuinka viiniköynnöksen lehdet ovat käpristyneet ja pensasaidan ylimmät lehdet ovat aavistuksen keltaisia. Muutamat kukat ovat säikähtäneet ja jääneet nököttämään ihmetellen. Pitäisikö tässä valmistautua kesään vai talveen?

Perinteiseen tapaan kellot heitettiin nurkkaan eikä aikatauluja ole kovasti tuijoteltu. Lippu vedettiin salkoon, grilli tulille ja porukalla syötävää tekemään. Viikonloppuun on mahtunut muutama leffa, pelejä, tietokilpailuja, laahustelua villasukissa, päiväunia, saunomista ja valvomista. Jääkaappiin tehtiin suolaista ja makeaa. Ovi onkin käynyt tiuhaan tahtiin. On se kumma, miten yöllä napostelu on niin mukavaa.

Juhannustaikoja mahtui mukaan sen verran, että muutama kukka laitettiin tyynyn alle. Meikäläisen uniin ilmestyi sellaisia kummajaisia ilman kukkiakin, että aamulla oikein hirvitti. Onneksi on jo sulhanen katsottuna :) Ajattele jos näkisi sulhasen unessa, eikä sitten ollenkaan tykästyisi uneen. Siinä olisi sitten pilalla koko juhannus, kun ihmettelisi kuinka sammakosta saa prinssin.

Tällä kertaa ei jaksettu tehdä kattausta ulos. Mukavuudenhalu voitti :)


Mansikkaa, kirsikkaa, mustikkaa.


Korut, kellot ja sormukset pois. Villapaidat ja verkkarit ovat olleet päivän asu.


Kolmen suklaan kerroskakku.  


Meillä ei olla varsinaisesti himogrillaajia, mutta pihvit ja makkarat laitettiin tulille aattona. 


Muotilla joutsenia kattaukseen.


Meillä pelataan eilaisia seurapelejä pyhinä. Scrabble veti pitemmän korren, ja siinä onkin vierähtänyt muutama tovi.


Kynttilöitä on poltettu paljon.


Ulkona nuput eivät malta oikein aueta, mutta sisällä lämpö tekee tehtävänsä.



Porukka on ollut tyytyväinen siihen, että ei ole ollut mitään megalomaanista ohjelmaa. Kaikkea on tehty fiiliksen mukaan. Viileiden öiden ansiosta on myös saanut nukuttua hyvin sisällä. Takana on sen verran pitkiä työputkia, että reissaaminen ei olisi houkutellut ketään tällä kertaa. Toisaalta, jos nappia painamalla voisi siirtyä toiseen maahan niin ok. Pakkaamista, odottelua, jonottamista, ruuhkaa, karttojen tutkimista ja paikkojen etsimistä ei olisi tällä kertaa jaksanut. Nyt on ollut aikaa lepuutella mieltä ja kehoa kiireettömästi. Pari viikkoa vielä kesälomaan :)

Lähipiirissä on tuttava, joka ei tykkää juhannuksesta, vapusta, joulusta ja uudenvuodenjuhlista. Silloin rummutetaan joka tuutista kaikenlaisia odotuksia oikeanlaiseen viettotapaan. Hän häipyykin piilopirttiin kaiken hälinän keskeltä odottamaan arjen normalisoitumista. Normaalia on hänelle se, kun  kaikki paikat ovat auki, kauppaan pääsee ja arki rullaa. Meillä oli pari vuotta sitten vieraita Amerikasta juhannuksena. Siinä saikin sitten selitellä, miksi mihinkään ei pääse ja ripaa saa repiä turhaan. Kaupunki oli aivan autio.

Ehkä itse sijoitun kahden äärilaidan puoliväliin. Otan mielellään vähän erkkoelämää, mutta liian pitkään sellainen saa levottomaksi. Sitten alkaa jo menojalkaa vipattaa.

Alkuviikosta saattaa vähän kirpaista, kun illat ovat venähtäneet pitkiksi. Mukavaa on ollut se, että koko porukka on ollut kasassa. Sohvalla on lekoteltu tyynykasassa, ison viltin kanssa. Samalla on tehty suunnitelmia, ideoitu, mietitty lomaa, tulevaisuutta ja parannettu maailmaa.

Toivottavasti sinä olet saanut lepoa ja virkistystä viikonloppuna. Mainiota alkuviikkoa kaikille toivottaen!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Lämpöä ja iloa juhannukseen

Näillä tunnelmakuvilla haluan toivottaa sinulle levollista ja herkkää juhannusta. Ehkä talviturkkia ei vielä heitetä tänä viikonloppuna. Ehkä villasukat sujahtavat varpaisiin ennen sandaaleja. Ehkä takkatuli loimuaa illan hämärässä. Ehkä sormia lämmittää mukillinen teetä. Luonto tarjoaa silti katsottavaa, kerrottavaa, hämmästeltävää ja kuunneltavaa aitiopaikalta. Kuulemisiin :)







keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Saariston halaus ja kohti juhannusta

Täällä on valmistauduttu vastaanottamaan juhannusta laittamalla päiväohjelmaan jotain muutakin kuin hankkimalla perinteiset uudet perunat ja tillinippu. Sää on jo heittänyt volttia, joten menköön sitten samaan kasaan kaikki muukin. Meikäläinen istui hammaslääkärissä pumpulit suussa elämäni ensimmäisessä juurihoidossa. Ai että se olikin kelpo muistutus taas elämän perusasioista. Loppupäivä menikin sössöttäessä, joten siinäpä hyvä syy pysytellä poissa ihmisten ilmoilta. Ei tarvi mennä tänään lenkille, kun hikoilut on jo hoidettu.

Toinen aivan loistava paikka on käynti hierojalla. You know. Niskat on niin jumissa, että veri etsii uusia kiertopaikkoja. Sitten makaat naama lattiaa kohti sellaisen reiän läpi tuijottaen. Tunnin möyhentämisen jälkeen naamassa on ympyränmuotoinen ura kuin ralliradalla ja muutenkin iho punoittaa epämääräisesti. Sitten hoipertelet puolitokkurassa jonnekin palaveriin.

Sitten asiasta muurahaispesään. Mitenkäs tätä juhannusta oikein kannattaisi viettää. Pitäisikö rynnätä heinäpellolle piehtaroimaan, poimia kukkia tyynyn alle, saunoa vimmatusti, vihtoa koivunoksilla, sännätä uimaan? Katsotaan mitä loppuviikko tuo tullessaan. Fiilispohjalta mennään, ja ainakin tiedossa on kokkailua ja leipomista hyvässä seurassa.


Aurinkohattu pelastaa juhannuksen tukkapäivän. Nautin siitä, kun voi kuljeksia löysissä olovaatteissa. Työni puolesta saa miettiä asuja ja puuteria arjessa. Vapaalla saa hajuveden sijaan leijua savun tuoksu suoraan grillistä.


Rantakaupungissa laiturit tyhjenevät viikonlopuksi, ja laiturista starttaa jos minkälaista kelluvaa laitetta kohti saaristoa. Meidän saaristo onkin harvinaisen kivikkoinen. Moni kokenut veneilijä pyörittelee päätään, kun tänne pitäisi navigoida. Ei hätää, kun pysyttelee merkityillä väylillä. Eihän tämä mikään Hanko tai Turun saaristo ole, mutta saaristo halaa lämpimästi tulijoita, ja meri ulottuu keskustaan asti.


Tällä viikolla laitoimme appelsiinikanaa. Varsinaista ohjetta ei ole, mutta vuokaan laitetaan broilerin rintafilettä, suolaa, pippuria, rakuunaa ja appelsiiniviipaleita. Ehkä vielä ripaus hunajaa ja oliiviöljyä. Sitten vain uuniin muhimaan.


Kummitytön kanssa vietimme leppoisaa kesäpäivää aloittamalla mini golf -kauden. Aurinko paistoi mukavasti, ja kesän ensimmäisellä kierroksella otettiin tuntumaa talven jälkeen.


Yhdessä on mukava tehdä pieniä ja kivoja asioita. Tällä kertaa kävimme kirjastossa, leikkipuistossa, koristelimme keksejä ja maalasimme taulun.



Toivotan sinulle aivan mainiota juhannusta, missä sitten oletkin! "Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä."Kuulemisiin lämpöisin ajatuksin   

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Elämää rappusissa, paju, pellava ja pioni

Montako kerrosta asunnossa tulisi olla? Kaikki samassa tasossa, vai mielellään useampi? Edellisessä asunnossa oli kaikki samassa tasossa, ja houkutus rappusiin oli suuri seuraavan asunnon kohdalla. Unelmissa oli ihan oma yläkerta ja aula, jossa voisi oleskella. 

Matkan varrella on tullut selväksi, että kahdessa kerroksessa on myös pulmia. Tullessaan ei muista tuoda, eikä mennessään muista viedä. Pikkutavarat kulkeutuvat minne sattuu. Nuoriso laittaa ovet tiukasti kiinni, joten tiedonkulku on hoidettava yläkertaan muulla tavoin. Yläkertaan on lähdettävä koputtelemaan ellei laiskuus iske. Meillä on yläkerrassa tilaa reilusti, mutta isommissa juhlissa pitää oikein patistella ihmisiä menemään sinne. Onhan siellä muutakin kuin makuuhuoneet. Toisaalta on kivempi pysytellä tunnelman takia yhdessä porukassa, eikä jakaa sitä useampaan kerrokseen. 

Toisaalta. Onhan kerroksissa omat hyvätkin puolensa. Hmm. Niin. Mitkäs ne nyt olikaan. Kunto kasvaa ravatessa portaita.

Tässä muutamia ripustuksia alakerrasta. Sydän on yleensä toivottamassa tervetulleeksi.


Helpotuslaitoksessa on omat koukerot.


Pajutötteröitä on kaksi. Ne ovat olleet pari vuotta käyttämättä, mutta nyt otin ne juhannusviikon iloksi esille.


Pionit ovat innokkaasti nupullaan.



Maaliahan tämä kaipaisi, mutta jotenkin tykkään pienestä kulumisesta.


Lempparileipä jo kerhoajoista lähtien. Jälkiuuniviipale, kipparijuustoa ja kananmuna. Pieni tarkennus. Siivut tehdään rosoisesti veitsellä eikä leikkurilla :)


Näillä lähti viikko käyntiin. Vielä kolmisen viikkoa lomaan. Kyllä sitä jo voisi aamukamman ottaa käyttöön päivien laskemista varten.

Juhannusmenu on vielä hukassa, mutta eiköhän sitä jotain keksitä. Leipomustoiveita on jo kantautunut korviin. Kaikkea hyvää uuteen viikkoon!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...