tiistai 6. toukokuuta 2014

Seikkailuja rotvallin reunalla ja pelko pois

Terkkuja nääs Tampereelta. Satunnainen matkailija vietti työpäivän tutuissa opiskelumaisemissa. Miten mukava onkaan tulla näihin maisemiin, makustella paikkoja ja tunnelmia. Jokaisella kaupungilla on oma fiiliksensä, jota ei osaa oikein sanoin kuvata. Sen vain tuntee jotenkin sisimmässään. Tampere on aina ollut minulle rento ja rempseä paikkakunta, jossa on tuntenut olonsa kotoisaksi. Onko sinulla jotain tiettyä paikkakuntaa, jossa sydän sykkii erityisen lämpimästi?

Nuoruusvuosina menojalkaa vipatti kovasti, eikä silloin paljon mietitty univelkoja. Nykyisin kiertelen nautiskellen tuttuja polkuja. Kahvilat, puistot, Pyynikki, Kehräsaari...

Tykkään siitä, että paikkakunnalla vesistö on lähellä. Osaisinkohan edes asua sellaisessa paikassa, jossa ei vesi virtaa :) Maanantain kuluessa aurinko purjehti esiin, mutta aamulla oli melkein Parkanoon asti lunta maassa. Pläääh. Takatalvi. Not good.


Tukikohtana oli Tammer. Tässä hotellissa olen tainnut aikoinaan yöpyä kerran, ja siitäkin on kovasti aikaa. Saatavilla oli pieni lehtinen hotellin historiasta, ja sehän onkin ollut varsin värikäs. Vuodesta 1929 on hommaa pyöritetty vuoroin loistokkuudessa ja välillä pula-aikana.

Sisustuksessa on historiallista loistokkuutta. Juhlasali on kuin linnasta. On pylväitä, kristallikruunuja, heraldsin ruusuja. Ei ihme, että aikoinaan valmistuessaan  ylellinen paikka kesti kovankin kansainvälisen vertailun.


Happea riittää, kun katto on korkealla. Myös flyygeli soi kauniisti tässä salissa.


Kukka-asetelmia oli runsaasti.



Loppujen lopuksi suosikkipaikakseni tuli hotellin kirjasto. Pitkä ja valoisa tila on täynnä kirjoja, valoa ja lokoisia oleskeluryhmiä. Siellä vierähti tuokio ja toinenkin kupposen ääressä. Erityinen suosikki on tuo valaisin.

Ehdin jo suunnitella kotia, jossa olisi tämäntyyppinen oleskelu-, viher- ja takkahuone. Näköalan pitäisi tietysti olla kohdillaan :)


Kaupoille tai ostoksille en tällä kertaa ehtinyt, joten tuliaiset ovatkin henkisiä. Olin kuuntelemassa luentoa menestymisestä ja onnistumisesta. Niitä on vuosien aikana tullut kahlattua läpi enemmänkin ihan työn puolesta. On se kumma, miten se tieto ei vaan auta yhtään, jos ei sitä vie omaan arkeen ja ala tehdä asioita uudella tavalla. Menestyminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

Tiestitkö, että menestymisessä asenteen osuus on 85 %. Tiedon ja taidon osuus on vain 7,5 prosenttia kummallekin. Aika huikeaa. No kyllähän sen tietää, että huonona päivänä mennään ryteikköön, ja loistavana päivänä tuntuu, että voi mennä läpi harmaan kiven.

Ja miksi sitten ei mennä läpi harmaan kiven? Kun pelätään virheitä, epäonnistumista, mokaamista ja  kaikki nauraa. Onkos tässä maailmassa kukaan onnistunut ilman yhtäkään virhettä? Ei nyt tule mieleen. Joten pelko pois ja asenteella kohti uusia päämääriä. Ai niin. Pitäisi olla päämäärä, ettei haahuile päivät pitkät vailla minkäänlaista punaista lankaa. Miten sitä osaa tehdä oikeita päätöksiä, jos ei tiedä minne haluaa mennä?

Ja lopuksi. Mikä ihmeen rotvallin reuna on otsikossa? Sitä ihmettelin itsekin aikoinaan, ja muutama ehta tamperelainen sanoi, että rotvalli on jalkakäytävä. Onkos tästä muita tulkintoja olemassa?

Tässä taitaa riittää pureskeltavaa loppuelämäksi, mutta jostain pitää aloittaa :)

16 kommenttia:

  1. Harvinaisen mukava kirjasto kuin olohuone, tuolla viihtyisi pitempään Hienon näköinen hotelli.Kotonakin vois laittaa hedelmät noin kyllä ne siitä hupenisi päivän mittaan-Ritva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasto oli tunnelmaltaan kodikas, eikä ollenkaan liian hotellimainen. Sisustus poikkesi kyllä reilusti rakennuksen muista huoneita. Hedelmiä tulisi meillä ainakin syötyä enemmän, jos pilkkoisi ja kuorisi niitä valmiiksi!

      Poista
  2. Ihana postaus :) tampere on tosi kaunis kaupunki ja siitä olen aina tykännyt tosi paljon. Tärkeimpänä kaupunkina pysyy kuitenkin aina Rovaniemi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset kaupungit ovat tulleet matkan varrella tutummaksi. Toisaalta vieläkin on sellaisia kaupunkeja, joihin voisi tutustua paremmin. Pitäisi vaan ehkä kesälomalla sokkona lähteä jonnekin tutkimusretkelle. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi käynyt esimerkiksi Rovaniemellä. Olen haaveillut asuntoautokierroksesta pohjoisessa, jos siihen saisi yhdistettyä myös Norjan :)

      Poista
  3. Mekin olemme kerran yöpyneet tuossa hotellissa työporukalla, sijainti oli kyllä kiva eikä hotellissakaan ollut mitään vikaa. Tampere on kyllä kiva kaupunki, siellä on mukava aina piipahtaa. Turku ja Oulu tietenkin ykkössijalla :)
    Mukavaa reissua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hotelli on ihan mukavalla paikalla, ja monet kaupat ovat kävelymatkan päässä. Muistan aikoinaan, kun lähdin opiskelemaan, kuinka innoissani olin Stockmannin herkkuosaston tarjonnasta. Siellä oli ihan erilainen valikoima kuin kotipaikan lähikaupassa. Ihan kuin olisi Amerikkaan tullut :)

      Poista
  4. Mansester <3
    Ja hei nääs: rotvalli on se kivireunus, johon autonrenkaat osuu parkkeeratessa. Kun istutaan rotvallin reunalla, istutaan siinä katukiveyksen reunalla, vallilla nimeltä rot :)

    Nymuuten alko tekeen miäli Kehräsaaren Stefans Housen sapuskoja! Ja vain Tampereella saa hotelliaamiaisella Tapolaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpäs olikin mustaa makkaraa aamiaispöydässä. Otin vain tylsästi perustavaraa varman päälle. Tuota Kehräsaaren paikkaa pitäisikin kokeilla. Kehräsaaressa oli ainakin joskus sellainen keramiikkapaja, jossa oli ihana tuoksu. Jäin usein ihailemaan koristeiden valmistusta :)

      Poista
  5. Pipa päässä rotvallin reunalla! Kyllä se on se jalkakäytävä ;)
    Oi ja legendaarinen Tammer! Se on totta, asenne vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja tietysti myös lopputulokseen. Se on vaan yleensä tiedostamaton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tiedostamattomat asiat vasta ovatkin salakavalia. Ihan luulee menevänsä järki päässä päivästä toiseen, vaikka olisi hiekkaa rattaissa. Sitä vaan helposti tottuu tahmeampaankin menoon, ennen kuin oivaltaa keventää reppua :)

      Poista
  6. Tampereella on työarkeni. Se on yksi parhaista kaupungeista. Tarpeeksi suuri, mutta kotoinen. Ja vesi tietenkin tekee sen, että kaupunki "hengittää".
    Menestyminen on mutkikas juttu. Kuka määrittää menestyksen? Kuten kirjoititkin, mittarithan ovat eri ihmisillä aivan erilaiset. Ja itse olen huomannut menestyksen mittareiden muuttuvan iän myötä. Ei sen tarvitse olla niin suurta ja hienoa. Tasapaino on tärkeää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Isokin kaupunki voi olla tunnelmaltaan kodikas. Sellainen, että olo on tervetullut. Ikä tuo tosiaankin tullessaan erilaisia näkökulmia menestymiseen. Onni löytyy arjen pienistä hetkistä! Menemisen sijaan haluaa pysähtyä, kohdata ja olla läsnä :)

      Poista
  7. Luento kuulostaa mahtavalta. Mä luin jostakin että Saku Tuominen sanoo mieluummin kokeilevansa kuin yrittävänsä. Kokeileminen on jotenkin armollisempi sanana kuin yrittäminen, jossa on jotenkin negatiivinen kaiku. Kokeillessa ei tarvitse miettiä epäonnistumisen mahdollisuutta vaan mikä tahansa lopputulos on onnistuminen, jos ei muuten niin oppimiskokemuksena. Kokeilemisessa ei ole virheitä ja se vapauttaa energiaa murehtimisesta lisäkokeiluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä filosofialta. Sanoilla on iso merkitys. Eikös se Edison tehnyt myös monta tuhatta epäonnistunutta koetta ennen hehkulampun syntymistä. Hän mainitsikin, etteivät ne olleet epäonnistumisia, vaan tietoa tavoista, joilla lamppua ei saa syttymään :)

      Poista
  8. Tampere on myös minulle ollut rakas kaupunki. Opiskelin sekä työskentelin siellä. Olin päättänyt jäädä sinne loppuelämäkseni, mutta niin vain rakkaus toi minut takaisin Pohjanmaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja suunnitelmia oli myös täällä aikoinaan. Ajattelin jäädä sinne asumaan, mutta niin vain elämä heitti rannikolle :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...