keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Topakka Muumi, suutari ja muut makupalat

Mikä on mielestäsi paras sarjakuvahahmo? Kävin nimittäin tutustumassa Turun kirjaston Muumi-näyttelyyn, jossa on esillä Tove Janssonin vanhoja luonnoksia sarjakuvista. Selvästi oli jo silloin hahmoissa luonnetta ja särmää. Hahmot olivat kuitenkin yllättävän topakoita ja jopa tuimailmeisiä verrattuna päivän animaatiosarjaan, jossa omenapiirakka tuoksuu ja linnut livertävät. Se oli myös yllätys, että Muumit ilmestyivät yhteiskunnallisessa ja poliittisessa lehdessä kannanottoina ajankohtaisiin tapahtumiin. Toisaalta. Kyllähän näissä uudemmissakin versioissa on opetus ja sanoma piilotettu mukaan. Ehkä se kerroksellisuus on juuri viehättävää. Lapset ja aikuiset löytävät eri asioita.

Lapsena ei ollut elämää ilman Aku Ankkaa. Se oli jokaviikkoinen tuokio, jossa pääsi sellaiseen maailmaan, jonka olisi mieluusti elänyt myös todeksi. Kommellukset, seikkailut ja päättömät tilanteet saivat silloisen kouluarjen tuntumaan harmaalta tapetilta. Tiedä sitten, olisiko se ollut niin hauskaa elää Ankkalinnassa ;)

Edelleen majailen Turussa. Eilen pilkahti aurinko ja näkyi jopa palanen sinistä taivasta. Se oli niin siistii. Todellakitodellakitodellaki. Töitäkin on välissä pitänyt tehdä, mutta aikaa on jäänyt myös hurlumheille. Nautin pelkästään siitä, kun voi seurata ohikulkevia ihmisiä kahvilassa katsomalla maailman menoa. Helpommalla pääsisi, kun sammuttaisi aivot nappulasta, mutta tykkään kerätä ympäristöstä aisteille kaikenlaista mutusteltavaa.

Nyt kävi sitten niin hassusti, että Zarasta löytyi jotain sopivaa kevääksi. Pussin sisällön taidan paljastaa sitten, kun pääsen kotiin. Olisihan täällä kaikenlaisia houkutuksia, mutta onneksi on kaksi aivolohkoa. Toinen painaa kaasua ja toinen jarrua :)


Kiertelin myös lelukauppoja. Paikallinen Casagrande on yleensä käyntilistalla, ja siellä riittää ihmeteltävää. Eteisessä on myös vanhoja antiikkileluja, joissa on ripaus historian havinaa.

Kuva: Rice

Eilistä iltaa vietin kylässä kummitytön perheen luona. He ovat asuneet Turussa jo pitkään, mutta nyt pääsin katsomaan myös uutta kotia keskustan tuntumassa. Onneksi tällä kertaa on useampi päivä aikaa, niin ei tarvitse yrittää survoa kaikkea tekemistä yhteen päivään.

Tulihan sitä käytyä myös hajuvesiosastolla. Olen tosi nihkeä vaihtamaan luottotuoksuja uusiin, mutta aina pitää yrittää. Tuo omppu ei muuten ole Versacen hajuvesi, vaan Nina Riccin.


Tänään näyttäisi olevan sateetonta, joten ehkä Aurajoen rannat kutsuvat. Siitä tulikin mieleen, että kävin myös paikallisella suutarilla. Ne ovat sitten ihmepaikkoja. Sieltä saattaa löytää sellaista tarvikkeistoa, jota ei muuten osaisi etsiä. Pika-apua olen usein saanut kenkiin tai laukun korjaamiseen. Parhaimmat erottuvat joukosta, ja he ovat yleensä avuliaita monitoimimestareita, joilla niksejä löytyy joka tilanteeseen. Yleensä tuntemani suutarit ovat olleet vähän iäkkäämpiä. Olisi kyllä mahtavaa, jos nuoretkin jatkaisivat tätä perinnettä. Mitähän kautta suutariksi nykyään päädytään? Toisaalta monet ovat sanoneet, että ihmiset eivät jaksa korjauttaa enää tarvikkeita, kun ne maksavat enemmän kuin uusi. Ei kait tämäkin perinne sitten katoa jonnekin tulevaisuudessa?

Hotellin aamupalalla olen nyt kokeillut syödä mainostettua luomupuuroa (josta mainitsin edellisessä postauksessa). Oli kyllä pehmeää, maukasta ja hyvin haudutettua. Kyllä tästä saisi hyvän vaihtoehdon weetabixille, mutta ehkä asiaa auttoi se, että joku muu oli keittänyt puuron valmiiksi :)

Täällä jatkuu vielä seikkailut hetken aikaa. Herkutelkaahan mukavilla ja valoisilla ajatuksilla. Kaikkea kaunista päivääsi toivottaen, ja ihanaa kun joukkoon on tullut myös uusia lukijoita. Nyt tämä tyttö lähtee ottamaan kukonaskelia päiväksi :)

14 kommenttia:

  1. Minut saa nauramaan viivi ja Wagner omilla inhimillisillä tempauksillaan. Samaten youtubestakin tuttu Simon´s cat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi-joo. Viivillä ja Wagnerilla on aika osuvaa arkea. Olen tykännyt myös Lassista ja Leevistä. Sillä taitaa olla jokin muukin nimi. Mies lukee puolestaan innoissaan Fingerporia :)

      Poista
  2. Mäkin tykkään kaupunkireissuilla istua kahviloissa ja vain katsella ihmisiä. Samalla uppoudun ajatuksiin ja mietin ohikulkevia ihmisiä, millaisia he ovat jne. Rentouttavaa puuhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen jaksoi kierrellä ahkerammin kaupoissa, mutta kahvilat tosiaan vetoavat enemmän. Joissakin kahviloissa on aivan erityinen tunnelma. Silloin ei ole kiire mihinkään :)

      Poista
  3. Turku on mukava kaupunki, sinne voisin muuttaakin, jos olisi jonnekin pakko...
    Usein tulee käytyä siellä nyt, kun meidän Artisti asuu siellä. Di Treviin täytyykin poiketa seuraavalla kerralla. Logomoon on Artisti vienyt meidät usein syömään, kun opiskelee siellä tällä hetkellä.
    Sinne kasvitieteelliseen puutarhaan kannattaakin mennä vähän keväämmällä, kävimme siellä nyt tammikuussa ja kasvit olivat vähän niinkuin talvilevossa vielä. Kamelioissa sentään oli jo nuppuja!
    Mukavaa päivää sinulle sinne Turkuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin ehkä muuten käväissyt kasvitieteellisessä, mutta aikataulu ei natsannut. Hyvä tietää, että sinne ei ehkä nyt olisikaan kannattanut mennä. Turussa on tosiaan kivoja paikkoja, ja varsinkin kesällä on kiva notkua toreilla ja turuilla :)

      Poista
  4. Viivi ja Wagner uppoaa minun ajatuksenjuoksuuni täysin. Ja kyllä puuro on paras aamupala, luomuna tai ei. Meillä mies keittää aamupuuron, sekin on plussaa :). Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä olen sortunut pikapuuroon, johon sekoitetaan vain keitetty vesi. Se on muuten kätevää matkoillakin :) Mannapuuro taitaa olla meillä suosituin puuro, ja sekin yleensä iltapalana :)

      Poista
  5. Kyllä puuro on hyvää.Kauniita nuo hajuvesipullot.Nauhassako kupit roikkuu?-Ritva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hajuvesipullot ovat kyllä toinen toistaan nätimpiä. Tosin pullo ei aina takaa hyvää tuoksua. Narussa tosiaan on kupit rivissä :)

      Poista
  6. Olen miettinyt samoja asioita suutareista kuin sinäkin. Juuri viime viikolla kävin suutarilla korjauttamassa talvikenkien vetoketjun ja se maksoi 27 euroa. Toisaalta aika paljon, mutta kaipa sekin riippuu kenkien alkuperäisestä hinnasta. Omat kenkäni olivat alun perinkin hieman arvokkaammat, joten koin korjaamisen olevan parempi vaihtoehto kuin uusien hyvien kenkien ostaminen. Harvemmin tulee kyllä tosiaan suutarilla käytyä.. Nyt tosin huomasin, että siellä myydään myös rakkauden lukkoja. Ehkä voisi sellaisen käydä ostamassa kevään Pariisin matkalle ;)
    Mukavia Turku-päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laadukkaita kenkiä korjauttaa mielellään. Kantalappuja olen vaihtanut usein talvisaappaisiin, ja joskus on vähän korkoakin paikkailtu.Joitakin halvempia en ole sitten viitsinyt kiikuttaa korjattavaksi. Pariisi onkin oikea paikka rakkauslukoille. Siellä on jo varmasti aamukampa käytössä reissua odotellessa :)

      Poista
  7. Voi olisipa ollut mukava vaikka sinua nähdäkin kun olet täällä suunnalla :) Turusta löytyy kyllä kaikkea kivaa. Sää on vähän kurja täällä, niin se taitaa olla vähän joka paikassa. Tuolla muumi-näyttelyssä pitääkin yrittää käydä. En ollut kuullutkaan siitä, kiitos vinkistä!!! Zarasta löytyy kyllä kaikkea kivaa, tykkään kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinäpäs sen sanoit :) Turusta jäi sillä lailla hyvä maku, että ensi kertaankin jäi tekemistä. Sää tosiaan ei suosinut, mutta ihan kiva että sisätiloissakin riittää nähtävää. Muumi-näyttelyssä oli vitriinissä esillä piirroksia, mutta muuten hahmoja ei sitten ollut esimerkiksi lelujen muodossa :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...