perjantai 17. tammikuuta 2014

Sinisiä ajatuksia rannalta

Tänään oli ilo huomata, kuinka kirkkaasti aurinko vielä paistoi kotimatkalla. Rantatie täyttyi ulkoilijoista kirpakassa pakkassäässä. Kiedoin paksun huivin moninkerroin kaulan ympärille ja vedin pipoa syvemmälle. Miten monia eri sinisen sävyjä lumen pinnalla olikaan. Lumen narskumisesta tuli mieleen vanha lastenlaulu:

Lumiukko pakkasyössä
ympärilleen kurkistaa.
Ettei kukaan salaa näe,
kun hän mennä tallustaa.

Nirskun, narskun, nirskun, narskun kuuluu kengän alta.

Lumiukko, pikisilmä, 
tikkunenä huoleton.
Vierailulla toisten luona, 
lumilinnassa jo on.

Nirskun, narskun, nirskun, narskun kuuluu kengän alta.

Taisi siinä olla muutama säkeistö lisää, jos vain muistaisi :)
Tällä viikolla on ollut erityisen paljon pientä juoksemista joka paikassa. Nyt on mukava rauhoittua viikonlopun viettoon. Tälle illalle en aio ottaa mitään erityistä ohjelmaa. Huomenna saamme ruokaseuraa, ja tiedossa on myös leipomista.

Studioremppa etenee rauhalliseen tahtiin. Vanhan syntikkatelineen tilalle tuli pienempi, joka ei vie niin paljon tilaa huoneesta. Tänään tuli myös uusi laitekaappi, joka tulee puisen hyllyn tilalle. Tapettikirjoja pitäisi lähiaikoina hakea lainaksi, että voisi sitten rauhassa katsella niitä ja vertailla. Tällä hetkellä seinällä olevat puupaneelit pitäisi ottaa pois kokonaan. Olisikin kätevää, jos voisi yhtäjaksoisesti tehdä valmiiksi, mutta välillä pitää käydä töissä, ja mielellään vähän syödä ja nukkuakin :)


Olen joskus miettinyt tuohon saareen uimista, mutta aina olen jänistänyt tähän asti, enkä ilman apuvenettä uskaltaisikaan :)



Tuskin maltan odottaa, kun koivuun puhkeavat silmut ja linnut ovat pesäpuuhissa.



Luin eilen illalla kirjaa, jossa puhuttiin hiljaisuuden voimasta. Miten helppoa onkaan kertoa kaikesta siitä, mitä on tehnyt tai saanut aikaan. Joskus on hyvä vain olla paikallaan, tekemättä mitään. Se ei välttämättä näytä ulospäin kovin vauhdikkaalta, mutta silti aivoissa tapahtuu. Asiat asettuvat lokeroihinsa. 

Kiire ja aktiivisuus voivat myös hengästyttää. Joskus ei omasta mielestä ole tehnyt mitään erikoista, ja sitten tarkemmin ajateltuna on tehnyt vaikka mitä arkista, jota ei huomaa laskea tekemiseksi. Hektistä elämää viettävä tuttava lähtee kerran vuodessa Norjaan yksin, eikä ota mukaan mitään viestintävälineitä. Ei edes puhelinta. Joskus olisin siihen pystynyt, mutta nyt ajatus ilman puhelinta tuntuu lähes mahdottomalta. Ehkä siinä tulisi ensin vieroitusoireita, ja sen jälkeen levollisuus. Kun ei tiedä mistään mitään, ei myöskään turhia murehdi. Tai sitten käy just päinvastoin ;)

Mikä lasketaan tekemiseksi? Jos istuu rannalla ja kuuntelee linnunlaulua. Onhan sekin tuottavaa. Tulee hyvä mieli, ja linnutkin tykkää, kun joku kuuntelee :)



Olisiko nyt tulossa sellainen käännekohta? Moni miettii ruuan alkuperää, lähiruokaa. Talkootyö on kenties elpymässä, auttavia käsiä tarjotaan, inhimillisyyttä kaivataan ja kaikkea ei enää purematta niellä. Ehkä se heti-mulle-kaikki -filosofia ei ole tuottanutkaan maailman ihmisille onnea. 

Näillä pohdinnoilla toivotan levollista ja mukavaa viikonloppua sinulle. Nautitaan pienistä hetkistä ja siitä ettei aina tarvitse saada aikaan näkyvää. Joskus riittää, kun laittaa siemenen itämään ja sato korjataan myöhemmin Kuulemisiin!

14 kommenttia:

  1. Hyviä pohdintoja!
    Toivotaan, että käännekohta on käsillä...muistetaan lähimmastä eikä aina vaan itseä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin maailmakin olisi hitusen parempi paikka :)

      Poista
  2. Kauniita kuvia ja kauniit talvimaisemat! Kirpakka pakkassää huokuu noista kuvista;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli sen verran heppoiset varusteet, ettei kauan pystynyt maisemia kuvailla. Uusi keikka sitten toppavaatteissa :)

      Poista
  3. hyvät on pohdinnat tosiaankin. ihania kuvia. ja tuo saari näyttää jotenkin ihanan mystiseltä tuolla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen katsonut liian monta leffaa ja lukenut jännäreitä, että uskaltaisin mennä yksin. Heh :)

      Poista
  4. Hiljaisuudessa on suuri voima :) Mutta se täytyy myöntää, että hiljaisuutta täytyy opetella ja siitä itseään muistuttaa! Ihania kuvia, tänään se aurinko kyllä näyttäytyi ;) ♡välittäminen on ♡ ja luomu on meidän juttu. Mukavaa viikonloppua! Täällä työntäyteistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että hijaisuuttakin täytyy opetella. Nostan hattua heille, jotka lähtevät esimerkiksi mietiskelemään jonnekin. Toisaalta hiljaisuuteen tottuneet eivät kestä meteliä kovin pitkään. Sitten tekee jo mieli korpeen takaisin :)

      Poista
  5. Kauniita ajatuksia...

    Pidän tietoisesti mediapaastoja: maailma tuntuu paremmalta paikalta kun skippaa nettiuutislehdet ja tv:n ja keskittyy arjen kohtaamisiin työssä ja vapaalla. En halua työntää päätä pensaaseen, vaan suojata itseni skandaaliotsikoilta ja olla mediakriittinen.

    Piipahdus ihanassa blogissa muistuttaa elämän kauneudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mediapaasto on varmasti ihan terveellistä välillä. Puhelimella on liian helppo tsekkailla kaikenlaista infoa, joka vain turruttaa pään.

      Poista
  6. Mukavia ajatuksia ja todella kauniita talvikuvia! Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  7. Todella kauniita kuvia.Saari voi olla yllättävän kaukana kun uimaan lähtee.Hiljaisuus tekee hyvää mielelle ja kielelle-Ritva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisen välimatkan voi tosiaan arvioida vähän pieleen, eikä ole sitten mukavaa, kun alkaa suonta vetämään kesken kaiken!

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...