maanantai 25. marraskuuta 2013

Aamuvirkku or not?

Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan ollut mikään aamuvirkku. Nuorempana olisi tarvittu melkoinen orkesteri ja kattilankansien pauketta, että meikäläinen saa itsensä hereille. Lähipiirissä on sellaisia aamuvirkkuja, jotka ovat tikkana pystyssä ennen kelloa, keittelevät kahvit, keskustelevat täysillä päivän polttavista kysymyksistä, syövät tuhdin aamiaisen ja ovat täynnä energiaa.

Erilaiset elämäntilanteet laittavat mukavuusalueen koetukselle. Heräisin mielelläni lintujen viserrykseen vähitellen. Äkkinäiset ja kovat äänet ovat ihan myrkkyä. Kuka haluaisi herätä säikähtämällä (vaikka niin usein kyllä käy, kun luulee nukkuneensa pommiin)? Sitten vähän venyttelyä ja rauhallinen aamiainen. Illalla, kun toiset alkavat nuokkua istualtaan, meikäläinen pääsee vasta vauhtiin :)

Toiset ovat tehokkaimmillaan aamulla ja toiset illalla. Tiedän ihmisiä, joilla menee koko aamupäivä heräämiseen. Eihän se voi olla kovin tehokasta työntekoa. Olen jostain lukenut, että työrytmi pitäisi voida sovittaa luontaisten taipumusten mukaan. Sähkö on keksitty, eikä kaikkia töitä tarvitse tehdä päivänvalossa. Osaako sitä enää kuunnella kroppansa viestejä, kun kaikki aikataulutetaan kellon mukaan. Olisiko parempi nukkua, kun nukuttaa, syödä, kun on nälkä ja valvoa, kun on virkeä.

Eihän alun perin kelloja ollut edes olemassa. Menikös se niin, että kello tuli tarpeelliseksi mm. junien myötä? Piti tietää aikatauluista, ettei tapahtuisi onnettomuuksia. Ihan kiva keksintö, mutta tässä sitä nyt ollaan - kellojen orjina :)

Kiireettömyyden kunniaksi lekottelimme viikonloppuna pitkään aamiaisen parissa.

Leppoisaa alkavaa viikkoa (joulukiireistä huolimatta) ♥ 




6 kommenttia:

  1. Täällä toinen aamuntorkku ja illanvirkku....:) Mikään ei voita kiireettömiä aamuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä pitäisi laittaa herätys aikaisemmin, että saisi kiireettömän aamun, mutta torkkuminen on niin mukavaa :)

      Poista
  2. Oi, ihanaa, että on muitakin illan(yö)virkkuja, jotka eivät aamulla heti kukonlaulun aikaan ole valmiina päivän taistoihin! Minulla tässä lähipiirissä on niitä aamuvirkkuja, jotka saavat minut tuntemaan itseni jotenkin toisen luokan väeksi, kun alan käynnistyä vasta puolenpäivän aikaan. Paitsi jaksan minäkin kesällä, kun on aina valoisaa......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä tosiaan on ihan eri juttu. Silloin jotenkin haluan olla aikaisin puutarhassa nauttimassa teetä, eikä väsytä yhtään niin paljon :)

      Poista
  3. Olet oikeilla jäljillä…. ihmiset ovat bio-rytmiltään erilaisia ja olisi ihanteellista, jos saisi toimia bio-rytminsä mukaan. Minä saan onneksi, teen yötyötä ja se on niin bueno minulle. Vaikka joskus heräänkin aiemmin, niin alan toimimaan vasta siellä iltapäivällä kahden kieppeillä. Sitten kun puoliyö lähestyy, niin alan suunnittelemaan, että mitä voisi tehdä; siivota, leipoa, ommella vai mitä?! Ihmisistä saataisiin enemmän "irti", jos kaikki saisivat toimia bio-rytminsä mukaan. Voi tästä saisi juttua vaikka kuinka paljon, mutta näin nyt edes vähän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ajattelen. Ihmiset ovat erilaisia, joten tämä nukkuminen on myös osa persoonaa. Ja monissa maissahan on siesta. Illalla on kaikista helpointa suunnitella ja ideoida kaikenlaista. Maailma ympärillä rauhoittuu, ja silloin on kiva suunnitella asioita. Ei silloin ehdi nukkumaan :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...