keskiviikko 21. elokuuta 2013

Syyskattaus puutarhasta

Tällä kertaa Lexington on toiminut katalysaattorina ja motivaattorina, kun syksyn vihannekset etsivät paikkaansa ruokapöydästä ja purkeista. Nyt voi vielä istahtaa puutarhaan ja terassille illallakin nautimaan ateriaa. Kattauksen ainekset syntyvät tuoreesta sadosta, ja sen kummempaa rekvisiittaa ei välttämättä kaipaakaan.


Vihannekset ovat mielestäni parhaimmillaan heti tuoreeltaan ja pestyinä. Halusin säilyttää varret vielä, sillä niistä tuli aivan mahtava tuoksu. Vanhempien lapsuudenkodissa on viljelty aina vihanneksia. Pienenä myös lapsilla oli oma pieni penkki, joka piti puhdistaa rikkaruohoista. Penkistä oli kätevää käydä napsimassa makeita porkkanoita. Joskus vähän multa narskui hampaiden välissä, kun kiireessä huuhdeltiin huolimattomasti....

Jokainen näistä korin antimista on vähän erilainen, kippuralla tai käppyrällä. Toisaalta on kiva, että erilaiset standardit voi vielä ohittaa kotiviljelyssä :)


Eilen teinkin jo ensimmäiset kasvispihvit yhdistämällä palsternakkaa ja porkkanaa. Siihen lisukkeeksi keitettyä punajuurta. Ajattelin kokeilla tehdä myös punajuurta viipaleina uunissa vuohenjuuston kera.


Sitten pieni jäniskevennys. Meidän takapihalla nökötti metsäjänis monta tuntia. Luulin, että se on loukkaantunut tai jotain. Siinä se kuitenkin vietti aikaansa lekotellen varjossa, kunnes illan tullen loikki matkoihinsa. Yleensä ne ovat niin säikkyjä äänille ja liikkeille, mutta tällä ei ollut kiire mihinkään :)

Kuva: Lexington (ylin)

2 kommenttia:

  1. Voi, ottaisin tuon rekvisiitan itselleni, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että arjen alkaessa voisi silti jatkaa kesää tuomalla vähän vaihtelua ruokailuun ja kattaukseen. Liian helposti sitä menee mukaan tavallisiin rutiineihin, kun tuntuu että aika ei riitä kaikkeen.

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...