sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Käsityöt- ihanuutta vai tuskaa?

Virkkaamalla saa tehtyä sisustukseen monenlaista kivaa. Nämä ovat käytössä tuolin pehmusteena ja vähän lämmikkeenäkin. Kodissani on muutama valkoinen virkattu matto. Nämä ovat kuitenkin halkaisijaltaan vain noin 35cm. Metallinen tuoli voi tuntua vähän viileältä esimerkiksi puutarhassa, joten nämä on kätevä napata vaikka mukaan.

Olen ollut aina innokas tekemään kaikenlaisia käsitöitä. Toiset puolestaan ovat saaneet tarpeeksi näpertämisestä jo koulussa kantapäätä tai lapasia kutoessa. Askarteluliikkeitä kierrellessä mietin, miten paljon erilaisia mahdollisuuksia nykyään on tehdä erilaisia juttuja. Oman tekemisen löytäminen saattaa viedä aikaakin. Toivottavasti kouluissa olisi mahdollisuus ja resursseja soveltaa erilaisia tapoja toteuttaa luovuutta, ettei innostus loppuisi epäonnistuneeseen kutomisprojektiin tai muuhun vastahakoiseen tekemiseen. Olitko innokas käsityöläinen koulussa, vai onko tekeminen puhjennut kukkaan vasta myöhemmin? Tai kävikö toisin. Koulussa kenties ne pakolliset työt, mutta sen jälkeen never again :)

Oma kutominen ei lopahtanut onneksi koulukokemuksiin. Saimme alakoulussa itse valita lankojen värin lapasia varten. Valitsin jostain syystä sitten väriksi mustan.  Opettajalla ei sitten pudonneiden silmukoiden poimiminen onnistunut kovin hyvin.  Hän vielä vannotti minulle, että "älä kudo enää mitään ikinä näin tummasta langasta" Koko kutomisprojektista jäi muutenkin vähän hapan maku. Myöhemmin into palasi sitten uudestaan, ja useampi villapaita tuli tehtyä.

Meidän perheessä äiti on ollut innokas virkkaamaan kaikenlaista aina pitsiverhoista sängynpeitteisiin. Oma kiinnostus vähän vaihtelee, ja tykkään tehdä erilaisia projekteja. Tyttärelle ei kutominen tai virkkaaminen oikein kolahda, mutta erilaiset kollaasit ja paperiaskartelut kiinnostavat enemmän.

Tässä tällaisia käsityöterveisiä, ja mukavia ajatuksia koko päiväksi!





9 kommenttia:

  1. Onpa kivoja! Mä haluisin myös virkata jotain, vaikka pikku koreja... Tällä hetkellä neuleprojekti kesken, joka tuntuu kestävän ikuisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla käsityöinto on kausittaista. Välillä teen paljon kaikenlaista, ja välillä on tauon paikka. On ollut virkkaus/kutomiskausia, tai askartelu/ompelukausia. Joskus on ollut jopa muutama vuosi välissä, ettei ole saanut tehtyä oikein mitään, mutta sitten jostain tulee uusi inspis :)

      Poista
  2. Söpöjä! Itse kadehdin aina kaikkia, jotka jaksavat ja osaavat tehdä käsitöitä.. Se on kyllä katoava taito kun nykyään niin harvat sitä enää tekee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ennen vanhaan taidot siirtyivät sukupolvelta toiselle. Toisaalta tekemisessä tarvitaan motivaatiota ja kiinnostusta. Toiset tykkäävät tehdä pientä, ja toiset isoja hehtaariprojekteja :)

      Poista
  3. Tosi kivoja! Kumpa itsekin osaisin ja olisin tarpeeksi kärsivällinen opetellakseni... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnneksi on käsityömyymälät, myyjäiset ja muut kivat putiikit, niin ei välttämättä tarvitse itse tehdä :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Värien valinta oli vähän vaikeaa matonkuteissa, mutta niitä saa sitten tehtyä uusia, jos mieli muuttuu :)

      Poista
  5. Ihania ovat! Minä inhosin koulukäsitöitä! Jouduin mm. neulomaan lapaset lohenpunaisesta, inhokkiväristäni. Lanka oli nitisevää akryylia! Niistä tuli liian isot, joten annoin isälleni ne. Arvaapa vaan, käyttikö hän sen värisiä ikinä... Nyt olen tekstiiliopettaja itse. Oppilaillani on värien suhteen valinnan varaa ja työn vaikeusastettakin mietitään taitojen mukaan. Fiilis on tärkeintä, sillä käsitöiden pitää tuottaa tekemisen iloa ja innostaa kokeilemaan uutta! Itse olen käsityöaddikti, teen aina montaa työtä yhtä aikaa...

    VastaaPoista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...