torstai 13. kesäkuuta 2013

Ruusu, Gordon, piano ja hillo

Heippa kaikki ruusunuppuset ja tekin, jotka olette jo täydessä kukassa! Samalla tavalla tervehdin aamulla puutarhaani kun näytti siltä, että ruusut ovat nousseet stagelle paistattelemaan juhlapuvussaan.

Monta pientä puuhaa on taas tekeillä, ja jos jonakin päivänä sattuisi tulemaan sellainen hetki ettei ole mitään tekemätöntä hommaa niin lupaan napata siitä heti kuvan :)


Tänään on aika pyyhkiä pölyt pianon päältä. Jostain kumman syystä kesä on sellaista aikaa, jolloin tekee mieli hakea uudet nuotit, soitella jotain ihan muuta ja fiilistellä. Muistan kuinka joskus musiikkiopistoaikoina päätin, että jos joskus pääsen eroon näistä pakollisista tekniikkaharjoituskappaleista, niin ikinä en niitä enää soittele. Toisaalta ne ovat jääneet niin pinttyneesti muistiin, että ylläriksi niitä on joskus ihan kiva soitellakin.


Toinen päivän toteamus on, että tässä on viimeiset hillopurkit. Siinä ne odottelevat uutta satoa. Mustaherukkahyytelö on yksi suosikeistani. Näissä on ollut myös karviaishilloa, mansikkahilloa ja punajuurta. Viimeisetkin pisarat on lusikalla otettu huolella talteen, ja nyt niistä paistaa päivä läpi. Sinne voisi laittaa vaikkapa kesäisiä ötököitä asumaan.


Täytyy katsella nyt sitten marjakuvia ja uusia reseptejä satoa odotellessa. Gordon Ramsay meuhkaa telkkarissa ihan hirrrrveesti ja suu pitäis pestä saippualla ja laittaa vielä pippuria kieleen :) Tässä Sunnuntairuokaa -kirjassa hänellä on kuitenkin ihan maukkaita reseptejä, ja joistakin on tullut ihan lemppareita.

 

Nuotit toiseen kainaloon ja piano toiseen. Siitä sitten näpyttelemään uusia säveliä. Tämä on yksi lemppareistani Josh Grobanin esittämänä. Katsotaan saako siitä taiottua kelvollista kuunneltavaa omin päin. Muuten oppiikohan tuollaisella Gordonin tyylillä oikeasti kokkaamaan? Mietin vaan, että jos mulla olis ollut se soitonopettajana...Että jos se olis siinä vierellä paiskonut nuotteja, huutanut korvaan ja mitä kaikkea se nyt keksiikään. Tai ehkä oppiminen olis ollut niin tehokasta että olis vetänyt Mozartin sinfoniat oikein vain pelkästä säikähdyksestä. Tästä taitaa pedagogit olla vähän erimieltä. Olen nimittäin kuullut että virheitä pitää saada ja olla lupa tehdä, jotta oppimista tapahtuu. Eikös sillä Edisonillakin mennyt aika monta hehkulamppua rikki, ennen kuin löytyi yksi toimiva.


Tässä ei ole onneksi kurssikirjoja tai muuta puudutusainetta. Ihan vapaaehtoisesti käppäilin hakemaan viihdykettä. Joskus luen kirjoja yksi kerrallaan. Joskus meno on sellaista multitasking-härdelliä, että eri pöydillä on aina kesken joku kirja, jota voi ainkin selailla.


Sellaista piti vielä mainita, että muutaman päivän kuluttua käynnistyy kesäinen arvonta.
Lisäksi vielä toivottelen kaikki uudet lukijat mukaan. Ihanaa, kun käytte visiitillä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...