perjantai 24. toukokuuta 2013

Lähdetään merille

"Kaikki paitsi purjehdus on turhaa". "Aavan meren tuolla puolen". Meriromantiikkaa ja kaukokaipuuta on aina viljelty ahkerasti. Helppo se on uskoa, kun katselee uljaita ja sulavalinjaisia aluksia valmiina maailman merille. Veneilyaikakaudestani muistan sen, että ei tarvitse kuin köysi irrottaa laiturista, niin olo on kuin maata olisi vaihtanut. Sama tunne ei tule autolla liikkuessa.

Merellä ja veneessä on ikään kuin oma maailmansa, jossa eletään lähellä luontoa. Merellä oppii havainnoimaan myös pilviä ja ennakoimaan tulevaa säätä meren käyttäytymisestä. Luonnon merkkien lukeminen turtuu helposti kaupunkimaisemissa. Merellä olosuhteet voivat muuttua nopeasti, ja joskus varttikin on pitkä aika.

I am sailing,
I am sailing.
Home again,
cross the sea.
I am sailing,
stormy waters.
To be near you,
to be free.

(esitt. Rod Stewart)

Merellä on tietty vapaus, mutta samalla on myös vastuu pärjäämisestä. Turha uhkarohkeus ei sovi merelle, vaikka joskus on riskejäkin otettava. Meri voi olla tarvittaessa pelottava ja lempeä.


Merenkulkijat ovat kuin ihan oma rotunsa. Laiturissa tutkaillaan uusia tulijoita, tervehditään, ollaan uteliaita. Rantautumisen onnistumista katsellaan myhäillen. Osuuko kohdilleen vai meneekö ohi? Huumoria tarvitaan, kun tuuli puskee venettä kohti muita aluksia, ja laituriin pitäisi päästä ilman kolhuja. Joskus joku molskahtaa veteen, mutta onneksi apureitakin saa tarvittaessa :) Uudessa satamassa tulee uusia tuttavuuksia, kuulee matkatarinoita ja saa vinkkejä hyvistä paikoista. Kohokohtana on maittava ateria, kun sen onnistuu loihtimaan puutteellisissa olosuhteissa.


Jokaisessa lajissa on oma kielensä, kulttuurinsa ja varusteensa. Venettä voi varustella hifistellen ja äärimmäisyyksiin mennen. Toisaalta monilla niistä on ihan oikea tarkoitus. Toiset tykkäävät selkeydestä ja toiset sisustavat veneen kuin oman kotinsa.

On muuten uskomattoman hienoa nukahtaa pieneen veneen keinuntaan. Välillä kuuluu pientä narinaa, ja aallot loiskuvat pohjaan. Perheen pienin nukahti aikoinaan saman tien, kun aaltoihin päästiin, vaikka kotona ei päiväunia tullut sitten millään.


Laiturilta alkaa uusi maailma. Uuteen saareen pääseminen on aina hauskaa. Mikä saari, miten iso? Mitä täällä kasvaa? Onko hyviä uimapaikkoja? Viihtyisikö pitempään ? Yleensä sitä muutaman päivän voi viihtyä, mutta sitten jo pitää päästä liikkeelle uuteen paikkaan.


Merielämään kuuluvat niin hyvät kuin huonot puolet. Huonolla säällä kaikki alkaa tuntua ahtaalta. Tekeminen loppuu, pyykkiä kerääntyy. Avomerellä voi tulla vikoja laitteisiin, ja onhan karikotkin vaarana.

Toisaalta niin se on maallakin. Liikkeelle on silti lähdettävä :)

Olen saanut uusia lukijoita. Ihanaa, ja tervetuloa mukaan porukkaan!
Seilataan yhdessä tyynellä ja myrskyssä :)

2 kommenttia:

  1. Mereily ja veneily ovat ihanaa puuhaa. Meillä on mökillä pieni avovene, jolla voi tehdä pieniä reissuja. Purjehtimaan pääsemme välillä rakkaiden ystäviemme kanssa. Se on niin kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onnekas sinä. Muistathan nauttia jokaisesta hetkestä :)

      Poista

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...