tiistai 26. helmikuuta 2013

Tarinoita elävästä elämästä

Museokäynti kuulostaa helposti kuivalta ja tylsältä, mutta näin sisustajan näkökulmasta sain kierroksella mielenkiintoista tietoa suomalaisten elämästä ja arjesta. Ja nyt puhutaan sellaisesta 1600-luvusta ja siitä eteenpäin.

Ikkunalasi oli silloin kallista, joten ikkunat olivat usein pieniä. Valoa ei juurikaan tupaan päässyt, joten sisustamiselle ja koristamiselle ei juuri ollut tarvetta. Koristemaalaus ja värit alkoivat yleistyä vasta, kun ikkunat kodeissa suurenivat ja valo alkoi päästä koteihin.

Entisajan sängyt olivat todella lyhyitä. Se johtui siitä, että isäntä ja emäntä nukkuivat puoli-istuvassa asennossa tyynykasan päällä. Makuuasennon uskottiin olevan haitallista niin, että sielu lähtee yöllä karkuun. Piiat ja rengit saivat sitten nukkua miten huvitti, eli makuuasennossa.

Tyynyliinat olivat ruudullisia ja kuviollisia arkisin. Kirkkopyhinä ja sunnuntaisin otettiin sitten esille erikseen valkoinen tyynyliina. Tehtaalla työskentelevä tyttö haaveili pääsystä naimisiin. Hän ahkeroi koko nuoruutensa ompelemalla koristeellisia petivaatteita, pitsejä ja lakanoita. Niiden valmistuttua hän petasi vuoteensa hääkuntoon, vaikka sulhasesta ei ollut tietoa. Hän ei kuitenkaan halunnut nukkua itse sängyssä ja rypistää käsintehtyjä koristeellisia vuodevaatteita. Niinpä hän nukkui yöt kovalla lattialla. Sulhasta ei tytön elämään koskaan tullut, joten koristeellinen vuode ei saanut koskaan käyttäjiä. Nyt se on sitten museossa.

Tällaisia sisustustarinoita kertyi museokäynniltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni viesti on suuri ilo. Ihanaa päivää sinulle :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...