torstai 28. helmikuuta 2013

Tuliaisia herkkusuille

Heippatirallaa ja terkkuja messuilta à la Fastfood & Cafe. Tänään minulla oli ilo olla kutsuttuna messuille, jossa makeat ja suolaiset herkut kilpailivat makujen sinfoniassa, esteettisyydessä, väreissä, tuoksuissa ja monilla erilaisilla hurmaavilla keinoilla. Laitan muutamia maistiaisia tässä kuvien muodossa, ja jatkoa seuraa.

Pää on väsynyt ja jalat muusina, mutta aistit saivat huikeita elämyksiä tänään. Nuo alimmaisen kuvan herkut eivät ole muuten jäätelöä, vaan valmistettu kakkutaikinasta ja kuorrutettu suklaalla - siis kakkutikkareita.






keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Päivä reissaten

Keikkaa pukkaa. Torstai tietää tällä kertaa herätystä ennen kukonlaulua, pitkää päivää ja kipeitä jalkoja sekä myöhäistä kotiutumista. Tulossa on kuitenkin mielenkiintoinen  työpäivä. Torstain tapahtumista, käänteistä ja  makupaloista on tulossa sitten jälkeenpäin tunnelmia kuvien kera.

Nopea Mango-herkku

Luukusta tipahti tänään taas herkullisia jälkkäriohjeita. Mango-valkosuklaarahka tuntui houkuttelevalta ja yksinkertaiselta pikaherkulta.

Resepti:

1prk maitorahkaa
1prk säilykemangoa (tai tuoretta)
100 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria

Mangot soseutetaan ja suklaa sulatetaan. Vaahdota kerma ja mausta sokerilla. Notkista rahka, ja sekoita joukkoon valkosuklaa, mangosose ja kermavaahto. Voit myös laittaa ne kerroksittain. Laita annoskulhoon, ja koristele mangoviipaleilla tai vaikkapa mantelirouheella.

Ihana Orkidea

Tässä kuva toisesta Orkideasta. Tämä kukkien kuningatar on näyttänyt loistonsa monilla matkoillani. Kaikkia lajikkeita ei meidän maisemissa ole saatavilla. Asiaan vihkiytyneet ovat saaneet tosin erikoisempiakin lajikkeita kukkimaan näillä leveysasteilla, kun olosuhteet ovat suotuisat.

Phalaenopsis sopii harrastamisen alkajaisiksi, ja ihan hyvällä perushoidolla olen saanut ne kukkimaan monta kuukautta.


Not just a plant

Kaksi Orkideaa on tänään saanut pysyvän kodin luotani. Käytännössä tämä tarkoittaa huokailevia katseita, ylellistä hoitoa, juttelua, monipuolista ravintoa, lämpöä ja valoa. Orkidea on yksi ihanimmista kukista. Tänään olen ollut onnekas, sillä olen saanut kaksi Orkideaa samana päivänä. Laitan kuvan tästä ensimmäisestä nyt ja toisesta vähän myöhemmin.

Kevät alkaa ensimmäisestä tulppaanikimpusta ja kesä Orkideasta. Nyt on siis alkanut oman kodin kesäaika. Orkidea ei ole mikä tahansa kasvi. Se on todellinen ystävä. You know, jos omistat sellaisen :)


Pitsiliinan käyttövinkki

Mukavaa keskiviikkoa! Pitsiliinan kierrätysvinkki tulee tässä. Aikaisemmin näytin kuvan, jossa pitsiliina on laitettu kehyksiin. Tämän liinan olen laittanut hillopurkin ympärille pitsinauhalla. Pehmeä valo tulee mukavasti läpi, kun purkkiin laittaa tuikun.


tiistai 26. helmikuuta 2013

Tykkään - en tykkää - tykkään

Mun ei niin mitenkään pitänyt ostaa näitä korviksia. Ensimmäisellä kerralla jätin ne ostamatta. Toisella kerralla menin kassalle asti ja palasin takaisin, kun tulin järkiin. Kolmannella kerralla olin VIP-asiakasillassa, ja sain ilmaiskupongin. Sitten mulla ei ollut enää tekosyytä jättää turhake ostamatta. Sitten vain jotenkin huomasin antavani ne myyjälle, se sujautti ne pussiin, ja mä kannoin ne kotiin, ja niin siinä sitten kävi :) Kaikki tapahtui niin nopeasti, ja nyt sitten on jo myöhäistä perua.

Olen selvästikin sitten luopio, kuriton shoppailija, jolla on heikko luonne. Olen keksinyt monta syytä olla pitämättä niitä. Ja silti niissä on jotain hauskaa.Hih.


Tarinoita elävästä elämästä

Museokäynti kuulostaa helposti kuivalta ja tylsältä, mutta näin sisustajan näkökulmasta sain kierroksella mielenkiintoista tietoa suomalaisten elämästä ja arjesta. Ja nyt puhutaan sellaisesta 1600-luvusta ja siitä eteenpäin.

Ikkunalasi oli silloin kallista, joten ikkunat olivat usein pieniä. Valoa ei juurikaan tupaan päässyt, joten sisustamiselle ja koristamiselle ei juuri ollut tarvetta. Koristemaalaus ja värit alkoivat yleistyä vasta, kun ikkunat kodeissa suurenivat ja valo alkoi päästä koteihin.

Entisajan sängyt olivat todella lyhyitä. Se johtui siitä, että isäntä ja emäntä nukkuivat puoli-istuvassa asennossa tyynykasan päällä. Makuuasennon uskottiin olevan haitallista niin, että sielu lähtee yöllä karkuun. Piiat ja rengit saivat sitten nukkua miten huvitti, eli makuuasennossa.

Tyynyliinat olivat ruudullisia ja kuviollisia arkisin. Kirkkopyhinä ja sunnuntaisin otettiin sitten esille erikseen valkoinen tyynyliina. Tehtaalla työskentelevä tyttö haaveili pääsystä naimisiin. Hän ahkeroi koko nuoruutensa ompelemalla koristeellisia petivaatteita, pitsejä ja lakanoita. Niiden valmistuttua hän petasi vuoteensa hääkuntoon, vaikka sulhasesta ei ollut tietoa. Hän ei kuitenkaan halunnut nukkua itse sängyssä ja rypistää käsintehtyjä koristeellisia vuodevaatteita. Niinpä hän nukkui yöt kovalla lattialla. Sulhasta ei tytön elämään koskaan tullut, joten koristeellinen vuode ei saanut koskaan käyttäjiä. Nyt se on sitten museossa.

Tällaisia sisustustarinoita kertyi museokäynniltä.

Huumorin kukkia leivontaan

Lahja on mukava antaa ja myös saada, kun kääre on hauska tai persoonallinen. Monet antavat lahjaksi myös leivonnaisia. Muistan ajan, jolloin kaupoista ei löytynyt suurin piirtein muuta kuin valkoisia muffini-vuokia. Nyt tarjolla on erilaisia kokoja, ja koristeina on kukkia, värejä, ruutua ja raitaa. Hauskuutta leipoimiseen saa mukavilla välineillä, ja tässä Ricen mallistossa on esimerkkejä huumorin käytöstä leipomisessa (Inreda.com)

Lämpimät terveiset kaikille uusille lukijoille! 



Länkkäri-bootsit naamiaisiin

Kirjoittelin blogissani jokin aika sitten tulevista naamiaisista ja siihen liittyvistä hankinnoista. Länkkäriteemalla mennään, ja eilen kävi melkoinen tuuri, kun löysin saappaat kirpparilta muutamalla eurolla. Yleensä on ollut niin, että muut löytävät aina kirpparilta jotain, mutta omalla kohdalla ei käy samanlainen tuuri. Nyt kuitenkin kävi säkä. Kasassa on siis saappaat, huivi ja hattu. Puolet on enää jäljellä. Saa nähdä nyt sitten, laitanko hameen vai farkut. 




maanantai 25. helmikuuta 2013

Maripupu kesämekossa

Olen heikkona erilaisiin hassuihin hahmoihin. Siksipä niitä ompelen yleensä Tilda-kaavoilla. Olen myös hullaantunut Mailegin pupuihin.Virkkaamalla voi myös tehdä kaikenlaista mukavaa lapsille ja aikuisille. Virkattuja tuotteita saa myös valmiina, ja tällainen pupu kesämekossaan löytyy Marimekon verkkokaupasta.

Lankaa, pitsiä ja karkkia

Alkuvuodesta alkanut kutomis-innostus on poikinut monenlaista pientä tuliaista. Tämä purkki lähti synttärilahjaksi eilen karkilla täytettynä. Loppusilauksen tein valkoisella pitsinauhalla. Toivottavasti tästä on käyttäjälle iloa arkeen.

Täytyypä poiketa alkuviikosta tutkailemaan kauppojen lankatarjontaa, Sieltä tarttuu varmaan jotain uutuusvärejä matkaan, jotta sukkapuikot pääsevät jälleen hommiin :)


Aurinkoa maanantaille

Maanantaista alkaa taas uusi viikko. Aurinko paistaa taivaan täydeltä, joten päivä on ainakin alkanut piristävällä tavalla. Tänään yritän päästä valkoisille hangille nauttimaan valokylvystä. Merenranta on vakiopaikka silloin, kun sää alkaa lämmetä. Mukaan nappaan tietysti viltin, eväät, hyvän kirjan tai musaa. Sen jälkeen jaksaa taas paiskia töitä. Onnistumisia ja iloa kaikille tähän päivään!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sinunkaupat punakampelan kanssa

Heipparallaa sunnuntai-iltaan. Tänään voin olla tyytyväinen siihen, että sain aamulla raahattua itseni uimahallille. Siitäkin huolimatta, että silmät olivat auki ensimmäisen kerran viideltä. Miksi sitä herää aikaisin just silloin, kun sais nukkua pitkään? Ei olisi pitänyt polttaa takkaa illalla niin kuumaksi. Tai onkohan täysikuu? No joka tapauksessa ehdin vielä uimakeikan jälkeen syntymäpäiväjuhliin. Eikä siinä vielä kaikki. Illalla kotikokki valmisti illallisen, joten ei tarvinnut mennä kuin valmiiseen pöytään.

Yleensä sunnuntai-iltana jääkaapin antimista kehitellään jotain pizzan, pyttipannun, lämppäreiden tai muun sekalaisen yhdistelmän ruokaa. Tällä kertaa oli kuitenkin kokkaaja suunnitellut ihan muuta. Maistoin ensimmäisen kerran nimittäin punakampelaa. En tiedä miten sellainen on jäänyt väliin. Enemmän on tullut kokeiltua ahventa, siikaa ja lohta. Kala oli kuorrutettu mantelilastuilla. Lisukkeena oli muusi, joka oli tehty perunoista, bataatista ja feta-juustosta. Siihen sitten vielä avokado-kikhernesalaatti. Eiliseltä oli jäänyt vielä jälkkäriksi jätskiä ja mascarpone-keksi-omena-hyvää. Kalakokemus oli onnistunut. Sitä voi kokeilla toistekin.



Entisöintiprojekti alkamassa

Tässä olisi nyt alkamassa seuraava maalausprojekti. Ikää tällä huonekalulla on jonkin verran, ja se tuli ongelmaksi myös maalikerroksien poistamisessa. Jokainen omistaja oli laittanut aina uuden kerroksen päälle. Meidän vuorolla maalia alkoi olla jo niin paksusti, että kaikki entiset kuorrutteet oli pakko ottaa pois. Se ei ollutkaan helppo homma.

Ensimmäinen kerros maalia varsinkin oli niin lujassa, että siinä on kokeiltu kaikenlaisia konsteja. Loppujen lopuksi lämpöpuhaltimen avulla jotain alkoi irrota. Käteviä maalin irrotusvinkkejä otetaan vastaan mielellään vastaisuuden varalle. Yleensä raaputtaminen on tehonnut muihin huonekaluihin, mutta tämä oli erityisen sitkeä tapaus.

Nyt pahimmat lommokohdat on pakkeloitu, hiottu ja maalaaminen voi alkaa sopivan päivän tullen. Istuinosa saa myös uuden kankaan. Kesällä on kiva maalata ulkona, mutta näin talvella joutuu vähän katsomaan minne kaikki pensselit, aineet ja paperit levittää. Siinä pitäisi kuitenkin olla tilaa kuivumiselle.



Survivor-ainesta vai ei?

Tulipa katsottua nauhalta Suomen Selviytyjät-jakso, ja aihe kirvoitti porukassa mielenkiintoisen keskustelun. Jenkkiversioita tuli jossain vaiheessa seurattua aktiivisesti kunnes tuli pieni kyllästyminen. Mitenkähän sitä selviäisi vastaavissa olosuhteissa?


En ole mikään partiolainen, mutta muutama kerta on tullut sentään vaellettua Lapissa. Ulkomailla ei ihan pelkästään turistikohteissa ole aina pyöritty, mutta kyllä se ihan linnumaitoa on ollut verrattuna esimerkiksi Madventuresin reissailuun. Eksoottiselle saarelle joutuminen kuulostaa alkuun houkuttelevalta, mutta totuus taitaisi aika äkkiä paljastua. Mitenkähän onnistuisi bambumajan rakentaminen, ötököiden syöminen tai kalastus. Ajaisiko nälkä epätoivon partaalle, kun kännykällä ei tilattaisikaan hädissään pizzaa.

En mitenkään haluaisi ajatella, että olisin surkea tumpelo, joka itkisi ensimmäisenä yönä apinoiden kirkuessa, liskojen lipoessa kieltään ja hampaiden lyödessä loukkua kylmyydessä. Onko tässä tapahtunut totaalinen vieraantuminen luonnosta? Riittäisikö lihasvoima kiipeämään edes puuhun tarvittaessa?



Toisaalta tarvitseeko sitä lähteä tutkimattomiin rämeikköihin ollakseen selviytyjä? Omia rajoja voi mittailla muillakin keinoilla, ja niitähän elämä tarjoaa joskus ihan pyytämättä. Toisaalta luonto on osoittanut, että ihan kotimaassakin saa systeemit juntturaan pelkällä sähkökatkolla.

En taida lähteä ihan äkkiä etsimään uusia pingviinilajeja tai tutustumaan liskojen syömisrytmiin, mutta se nuotion sytyttäminen ilman apuvälineitä voisi olla ihan näppärä taito :) Aurinkoista sunnuntaita!
Kuvat: sxc

lauantai 23. helmikuuta 2013

Hehkutus-eväät kuntoon

Eväät on kunnossa, joten lauantai-illan vietto voi alkaa. Teemana on keep it simple, joten tiedossa on yksinkertaista mutta kuitenkin hyvää. Mascarpone on luottotuote. Tällä kertaa siihen on sekoitettu vaniljaa, hunajaa, omenanpaloja ja keksinmuruja. Lisäksi on kinkulla, salaatilla ja majoneesilla täytettyä patonkia.
Jälkkärinä on vohveleita sekä Sian suklaajäätelöä. Sia-sitruunajäätelö on aah niin hyvää, mutta sitä ei ollut kaupassa. Näillä naposteluilla aion hehkuttaa tänään Karimin voittoon Putouksessa :) Voihan se voitto mennä sille toisellekin kaverille. Taitavia molemmat. Iloista iltaa kaikille!

Ihanaa Muumi-teetä

Päivän paras hetki... on nimeltään Muumi-teepaketti, joka pääsee tänään makutestiin. Näin tee-intoilijana on aina kiinnostavaa tutustua uusiin makuihin. Paketti ja pussit ovat ainakin söpöjä. Niillä on myös omat nimet:
Olet ihana, Kyllä minä tiedän!, Tsemppiä! ja Muumimamman voimajuoma. Makuina ovat metsämansikka, sitruuna, mustikkamuffinssi ja mansikka. Omaksi suosikiksi nousevat mustikkamuffinssi ja metsämansikka.



Oman maun mukaan juon teen tietysti Muumi-mukista. Osa nautintoa on inspiroiva ja hassu kuva. Kuppiin mahtuu sopivasti vettä, mukin korva on sopivan kokoinen ja muutenkin muki on muotoilultaan riittävän ohut..


Kävimme muuten viime kesänä ihan aikuisten kesken pitkästä aikaa Muumimaassa Naantalissa. Se oli rentouttava piknik-päivä. Suosittelen paikkaa kovasti kyllä kaikenikäisille. Päivän vietto siellä saa mielen nuortumaan, eikä ympärillä ole huvipuistolaitteiden tuomaa levottomuutta. Lapsillehan se on ihan loistopaikka, mutta sopii mielestäni myös aikuisille leikkimieliseen kesäpäivän viettoon.

Sallittu hedelmäherkku

Tässä tulee helppo makupala lauantaille. Hedelmä on herkku sellaisenaankin, mutta joskus voi vähän ruuvata lisämakua pieneillä konsteilla. Nämä omput olen kastanut sulatettuun suklaaseen, ja loppusilaus on kookoshiutaleista. Punaposkinen välipala sopii vaikka nuotion ääreen talvipäivän piristykseen. Kastamista suklaaseen helpotti varrastikut, joita on kesän grillikauden jäljiltä jäänyt kaappiin.



perjantai 22. helmikuuta 2013

Muutoksia murusilla

Elämä on täynnä valintoja. Aamusta iltaan on tilanteita, joissa pitää tehdä jonkinlainen päätös: kotona, koulussa, töissä, harrastuksissa. Mitä söisi, mitä joisi, mitä ostais kaupasta, menisikö kävellen vai autolla, ostaisko punaisen vai sinisen, kylmä vai kuuma, tumma vai vaalea, tee vai kahvi, omena vai päärynä, lihaa vai kanaa, keitetty vai paistettu?

Aina ei jaksa, halua tai viitsi tehdä päätöksiä. Silloin on ihanaa, rentouttavaa ja helpottavaa, kun joku toinen tekee ratkaisun -isossa tai pienessä asiassa. Toisen tunteminen ei ole yksinkertaista eikä aina helppoakaan. Pienten asioiden tunteminen tekee arjesta juhlaa. Kun pyytää appelsiinimehua -niin toinen osaa tuoda juuri sitä tiettyä merkkiä kaupasta. Tai jos pyytää tuomaan suklaata -toinen osaa tuoda juuri sitä oikeaa. Pienillä asioilla on väliä. Myös maailmaa voi muuttaa vaikka sitten murunen kerrallaan. Rentouttavaa viikonloppua!


H & M kierrättää vaatteesi

Onko sinulla ihania, rakkaita, loppuunkuluneita, risaisia, käyttämättömiä, nuhjuisia vaatteita. Jatkossa voit viedä ne H & M -myymälään merkistä tai kunnosta riippumatta. Palautetusta vaatekassista saa etukupongin, jolla saa seuraavalla ostokerralla alennuksen.

Hankkeesta näyttää tulevan maailmanlaajuinen, ja pikkuhiljaa helmikuun lopusta alkaen systeemi käynnistynee myös Suomessa. Tämän hankkeen avulla asiakkaat voivat osallistua luonnovarojen säästämiseen ja ympäristövaikutusten pienentämiseen. Samalla tavoitteena on kehittää uusia käyttökohteita kierrätyksen avulla. Tarkempaa tietoa löytyy esimerkiksi tästä linkistä  ja  Nyt.fi

Pitsiliinat uudelleen käyttöön

Käsityöt ovat jossain muodossa aina kuuluneet elämääni. Teemat ja välineet ovat kuitenkin vaihdelleet. Nuorempana olin intohimoinen kutoja. Välillä olen virkannut, harrastanut kankaanpainantaa, ompelua, korujen tekemistä, betonitöitä, korttiaskartelua jne.Villapaitojen kutominen on jäänyt nykyisin vähemmälle. Tildaaminen on kestänyt melko pitkään, vaikka siinä ohessa tulee tehtyä vähän muitakin kokeiluja.

Kaikille töille ei aina löydy kodista paikkaa, joten sisustamisen myötä yritän keksiä niille uusia käyttötapoja. Joskus työt voivat olla pitkään laatikon pohjalla, kunnes otan ne uudelleen käyttöön. Kuvan pitsiliina on saanut paikan seinällä kehyksissä. Pitsiliinoja löytää myös markkinoilta ja kirppareilta. Niitä voi ommella myös tyynyn koristeeksi.


Ivana Helsinki ja katsaus brändiin

Ihanaa perjantaita! Tässä tulee menovinkki kaikille tyylistä ja trendeistä kiinnostuneille. Paola Suhonen on luonut kansainvälisen muotibrändin, jonka tarinaan on nyt mahdollista tutustua näyttelyn kautta. Paola on perustanut  Ivana Helsinki -tuotemerkin vuonna 1998 yhdessä siskonsa Pirjo Suhosen kanssa.

Designmuseon Galleriassa on värikäs katsaus: Ivana Helsinki 15 -Matkalla kotiin. Esillä on mm. uniikkeja näytösasuja, värikkäitä kuoseja, valokuvia ja taltiointeja näytöksistä.
Näyttelyssä on mukana 15 vuoden aikana esitellyt 30 mallistoa. Lisätietoja  täältä  Näyttelyyn voi tutustua 7.4.2013 asti.

Paola Suhonen. Kuva / Photo Filippo Fior.

torstai 21. helmikuuta 2013

Kastehelmi ja värisuora

Tänään piipahdin Iittalan Outlet-myymälässä ohimennen, ja voi miten ihanalta näytti hylly, joka oli täynnä Kastehelmi-kippoja karkkiväreissä. Ryhmässä on voimaa, ja selvästikin nämä toimivat keskenään hyvin. Olisi varmaan kivan näköistä esimerkiksi ikkunalaudalla. Vaikeus on vain sinä, minkä värisen valitsee. Ihanaa, kun pitkän harmaan, valkoisen ja mustan kauden jälkeen värit ovat tulleet takaisin.



Sokeri, purnukka ja kanelitanko

Oletko kokeillut tehdä eri makuisia sokereita itse kotona? Viimeksi kokeilin laittaa sokeripurkkiin limeä. Sokeripurkkiin voi laittaa myös kanelitangon, tähtianiksen tai laventelin kukkia. Tällä kertaa sokeripurnukassa on kanelitanko. Tuoksu on herkullinen, ja siitä saa pienen makuvivahteen juomiin. Olen käyttänyt sokerin säilyttämiseen hillopurkkia, jossa on tiivis kansi. Kesän tullessa kokeilen myös erilaisia yrttejä ja kukkia sokerin maustamiseen. Myös kuivatut hedelmät sopivat tarkoitukseen.


Poiketaan rutiineista

Joskus aisteja täytyy ruokkia ja ravistella asioilla, joita tavallisessa arjessa ei näe. En yleensä lähde matkalle pelkästään lämpimän auringon takia (vaikka kyllä sekin houkuttelee). Suurempi motiivi on antaa silmille, aivoille ja muille aisteille uusia virikkeitä.

Arjen rutiinit urautuvat  helposti samaan kaavaan. Matkalla myös usein joutuu (saa mennä) omalle epämukavuusalueelle. Saatavilla ei olekaan niitä asioita, jotka liittyvät tavalliseen arkeen. Kuinka kauas sitten tarvitsee matkustaa, jotta tämä kaikki toteutuisi? Voisiko sitä tehdä muutenkin arjessa. Sitähän saattaisi vaikkapa yllättyä, kun muuttaisi aamiaisen, ajoreitin töihin, valitsisi sokkona uuden lounaspaikan jne.  Ulkomaillahan menemme ennakkoluulottomasti uusiin paikkoihin, koska ennakkotietoa tai käsityksiä ei ole. Miksi niin ei voisi toimia kotimaassakin?

Tässä siis inspiraatiokuva omalta reissulta ensi kesän puutarhatöihin. (Loro Parque) Miksi leikata tasaista ja perinteistä pensasaitaa, kun voisi tehdä jotain kivempaa ja inspiroivampaa myös ohikulkijoille... Torstai on toivoa täynnä :)


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Hassun hauskat tapetit

Ny revitellään ja laitetaan asunto uuteen kuosiin tapeteilla. Tällä kertaa olen valinnut värien leikkiä, kuvioita ja teemoja, jotka saivat minut hymyilemään. Oma koti on melko vaalea, joten nyt nautin kunnon värikylvystä. Koko asunnon väri-iloitteluun voi kynnys olla liian iso, mutta efektiseinällä saa jo aikaan mukavia tunnelmia. Nämä mallistot ovat Maj Villan, InTrade ja Pip Studio. (inreda.com)







Kuvat: Inreda.com: MajVillan (Charlotta Sandberg) Körsbärsdalen, InTrade (Catalina Estrada ) Life Tree, Pip Studio

Lumen maa

Tänään, kun kävelin kevätauringossa, mietin että osaanko arvostaa lunta riittävästi. Yleensä mielessä on kaukokaipuu johonkin lämpimään, ja lunta pitää itsestäänselvyytenä. Kuitenkin monet matkailijat maksavat huikeitakin summia, että pääsevät näkemään tämän valkoisen ihmeen.

Eniten nautin juuri kevään talvisista päivistä. Silloin ei ole liian kylmä, ja hanget kimaltelevat kauniisti. Monet ulkomailla asuneet sanovat, että kaiken lämmön keskellä kaipaa vuodenaikojen rytmiä. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi täällä Suomessa. Pakkasella tuntuu vaikealta kuvitella, miten jatkuvaan kesään voisi kyllästyä, mutta ehkä meillä on täällä sellainen sisäinen kello, joka tarvitsee tietyn rytmin. Jokaisessa vuodenajassa on hyvät puolensa, mutta kyllä tämä kesän odottaminen tuntuu mukavimmalta.

Puutarhassa kävin jo tutkimassa, onko lumi tehnyt oksiin vaurioita. Ei ollut yhtä paljon kuin viime vuonna. Vesi tippui räystäiltä, linnut rupattelivat ja suunnittelin jo kaikenlaista puuhaa pihalle :)

Tildaa ja aurinkoa

Miten ihanaa, että tänään paistaa aurinko. Eilen kuulinkin uutisissa, että alkuvuodesta on ollut erityisen paljon pilvisiä päiviä. Nautitaan siis jokaisesta säteestä, joka pilven takaa kurkistaa. Aurinkoinen sää inspiroi tekemään käsitöitä, vaikka silloin juuri pitäisi lähteä ulos. Nämä sydämet ompelin tavallisesta puuvillakankaasta, mutta koristenappi on Tildan mallistosta.


Pienet viestit näkyville

Mihin sitä ripustaisi kortit, pienet viestit, lappuset tai lehdestä leikatut kuvat? Jääkaapin ovessa on jo magneetteja, kortteja, muistilista ja kaksi vesivärimaalausta. Pienet inspiraatiolähteet muistuttavat elämän kohokohdista, hienoista hetkistä ja tulevista unelmista. Vaihtuva näyttely ei jätä tärkeita viestejä unohduksiin, kun kaikkea ei voi yhtäaikaa pitää esillä. Tällainen "pyykkinaru" -systeemi toimii myös ihan kivasti. 
Ihanaa keskiviikkoa!

Kuva: My White Country House

tiistai 19. helmikuuta 2013

Tiikerikakun lumoissa

Makeannälkä yllätti, joten onneksi pakkasessa oli jäljellä vielä puolikas tiikerikakkua. Kaikenlaiset kakut maistuvat hyvältä, mutta perinteisessä kakussa on jotain erityisen herkullista. Tämä kakku ei ole tällä kertaa omatekemä, vaan äidiltä tullut. Tilasin myös jouluksi yhden, kun omatekemä ei maistu samalle. Ripottelin lisukkeeksi vielä mantelilastuja. Näillä palasilla pärjää ehkä tämän illan.


Katseet valaisimeen

Talvi paljastaa usein konkreettisesti valaistuksen puutteet kodissa. Jos ulkona on valoisaa aikaa muutama tunti, niin illanvietto taskulampun valossa ei paljon aivoille virikkeitä tarjoa. Vaikka omistaisi kissan hämäränäön niin päänäsrky siitä helposti tulee, jos valo ei riitä. Onneksi nyt ollaan menossa kesää kohti, mutta vielä ei ole yötön yö.

Omassa kodissa kattovalo ei riitä valaisemaan riittävästi, vaan lisäksi on oltava pieniä valaisimia esimerkiksi luku- tai työvaloksi.

Lamppukauppojen tarjonta on monipuolista, mutta päätöksen tekeminen on silti joskus hankalaa.  Jos etsin jotain tiettyä ratkaisua, saatan etsiä muutaman vuoden kärsivällisesti ja olla sen ajan sitten vaikka ilman valaisinta.

Tämä pitsinen varjostin on alun perin kori, jonka olen kääntänyt väärinpäin, ja tehnyt siitä varjostimen.


Tämä toinen lamppu on Ricen mallistosta ja samalla esimerkki siitä, että pannu sopii moneen käyttöön :)


Tämä massiivisempi lamppu on Pentikin mallistosta. Kynttilöiden värejä vaihtamalla lampun ilmeen saa muutettua syksyisestä keväiseen.


Kissan kanssa tuunaten

Asunnon suorituskyky laitetaan koetukselle silloin, kun porukkaa tulee enemmän kuin neliöt vetävät.  Kesällä voi sentään avata ikkunoita, mennä parvekkeelle tai puutarhaan. 

Välillä on sellaisia tilanteita, että jostain täytyisi taikoa pari tuolia. Vanha kunnon rahi toimii aina. Myös pinottavat jakkarat saa melko pieneen tilaan. Itse olen rahien ystävä. Niitä saa tuunattua itse. Sain kerran myös tuunausapuakin. Esimerkiksi vanha nahkarahi sai ihan uuden ilmeen, kun kissa kävi raapimassa siihen oman puumerkkinsä. Kynsien jäljistä tuli rouhea pinta, mutta päätin sitten kuitenkin paikkailla sitä kankaalla jälkeenpäin.

Pidän myös virkatusta ja kudotusta pinnasta. Säkkikangas ja vanhat farkut toimivat myös. Ja jos ei into riitä tuunaamiseen niin ainahan voi piipahtaa vaikkapa Elloksen verkkokaupassa, josta nämä on poimittu. Rahi toimii muuten aika kätevästi pöytänä ja laustana tarjottimelle.




maanantai 18. helmikuuta 2013

Chilikokeilun aakkoset

Tuli sitten kokeiltua chiliä vähän kantapään kautta. Pidän kyllä ruuassa pienestä tulisuudesta. Silloin tällöin ostan ihan perus-chilejä marketista, ja myös peperoni maistuu. Välimeren ruokakurssilla jokin aika sitten laitettiin keittoihin kuivattua chiliä. Se teki niin mukavan säväyksen, että päätin ostaa samaa myös kotiin.

Erikoiskaupasta sitten löytyikin kokonainen pussillinen Kenyan Bird´s Eye Chilies. Pieniä ja harmittoman kokoisia. Ajattelin, ettei nyt yhdestä tuu miksikään. Voi hyvät hyssykät. Tietääkö joku tarkemmin tästä lajikkeesta? Oli nimittäin lievästi sanoen aikamoinen tujaus. Taitaa tämä pussi riittääkin sitten loppuelämäksi. Nähtävästi keittoon ei tarvitse yhdestä pienestä chilistä laittaa kuin pieni murunen. Tulipahan kokeiltua.



Länkkäriä pukkaa

Tiedossa on naamiaiset, joten jostain pitäisi löytää sellainen western-henkinen asu. Ensin ajattelin, että täähän on helppo juttu. Stetsoni päähän, bootsit jalkaan, farkut ja joku paita. Sitten ajattelin mennä tsekkaamaan netistä, mitä kuvatarjontaa aiheeseen liittyy. Ei olis pitänyt. Siellä oli tarjolla lassonheittäjää, western-kylän emäntää, saluuna-ruusua, röyhelöä, pitsihametta, pussihihoja, liiviä, vyötä, huivia, laukkua ja ties mitä. Hevonen vaan puuttuu. Tai voishan sitä ottaa keppihevosen. Tai jos pukeutuis hevoseksi.

Kyllä tästä taitaa tulla kirpparikeikka. Kyllähän se vähän kuulu asiaan, että hahmo on tunnistettava. Kiva, jos olis vaikkapa vaivalla pukeutunut Batmaniksi tai Aku Ankaksi, ja toiset sanoo, että "ai sä et sitte laittanutkaan mitään asua".  No täytyypä tuumailla hetki asiaa. Ehkä tähän joku ratkaisu vielä löytyy, kun käy penkomaan tavaroita.

Onnellisuuslihakset kuntoon

Mikä tekee sinut onnelliseksi? Pitäiskö kysyä omaa mielipidettä vai kuunnella tutkijoita? No Amerikassa on asiaa kuitenkin tutkittu seuraavin tuloksin. Todella onnelliset auttavat mielellään muita ja ovat kiitollisempia kuin muut. Onnelliset asennoituvat asioihin myönteisesti, elävät nykyhetkessä eivätkä ole pitkävihaisia, ja antavat helposti anteeksi.


Eikä tässä vielä kaikki. Samaan pakettiin on laitettu myös pysyvät arvot, aktiivinen harrastustoiminta, ja onnelliset osaavat myös hiljentyä ja tutkiskella itseään.


Tämän mukaan näyttäisi siltä, että sosiaalisuus, yhteisöllisyys ja toisten auttaminen tuottavat onnellisuutta. Vieläkö meidän yhteiskunnassa on sellaista? Muistan vuosia sitten, kun naapuri tuli lainaamaan vessapaperirullan.  Vieläkö on voimissaan tapa, jossa naapuriin poiketaan ex tempore kaffikupilliselle, lainaamaan sokeria tai kysymään apua, vai yritetäänkö kaikesta selviytyä omin voimin, itsenäisesti ja ilman turhaa vaivaa? Muuttaessa uuteen paikkaan voisi naapurille mennä esittäytymään vaikkapa omenapiirakan kera kuin leffoissa.

Onnellisuutta voi kuulemma myös harjoitella. Täytyypä sitten lähteä treenaamaan onnellisuuslihaksia, jos ovat päässeet surkastumaan. Kyllä tuossa tutkimuksessa varmaan on jokin totuudensiemen. Laitetaan hyvä kiertämään.

Piristystä maanantaihin

Hyvää alkavaa viikkoa! Aamun teehetkeä piristää ajatus siitä, että löysin uuden mutta yksinkertaisen makuelämyksen. Sunnuntai-iltana herkuttelimme vohveleilla. Kokeilin yhdistää mansikkahillon ja turkkilaisen jugurtin. Ai että se toimi hyvin.

Viikko on Suomessa vasta vuodesta 1973 lähtien alkanut maanantaista. Sitä ennen viikon on katsottu alkavan sunnuntaista. Toiset pomppaavat liikkeelle pirteinä uuden viikon alkaessa, ja toiset raahautuvat vastentahtoisesti askareidensa pariin.

Piristävä ajatus on se, että ulkona ei ole paljon pakkasta. Toinen piristävä ajatus on se, että mulla on kaapissa uudet käyttämättömät villasukat.

Kolmas piristävä ajatus on se, että nyt mulla on paperinarua, ja tänään aion kokeilla siitä kutomista. Tästähän se viikko lähtee käyntiin pelkillä ajatuksilla :)

Kuva:Kukkainfo

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Nyt maistuis Pizza

Miksi sunnuntaina tekee mieli pizzaa? Tekisköhän itse vai hakisiko valmiin? Lämppäritkin kävisivät hyvin  paahtoleivälle tehtynä. Suosikkitäytteitä ovat tomaatti, mozzarella, basilika ja aurinkokuivattu tomaatti. Yhtä hyvin kyllä menisivät katkaravut, kinkku, fetajuusto ja pieni tulisuus jalopenosta.

Yksi vinkki on tehdä pikkupizzoja karjalanpiirakoista. Päälle ketsuppia, tonnikalaa,oreganoa ja juustoraastetta. Olen kokeillut tehdä saman myös ohuelle ruisleivälle tai  rieskalle, ja kyllä toimii. Vesi kielellä tässä kirjoittelen, joten parasta ryhtyä tuumasta toimeen ja hommata pizzaa pöytään :)

Kuva: Pirkka

Huvipuiston "hurjapää"

Vielä ei ihan pääse hurvittelemaan, mutta suunnitelmia voi jo tehdä. Mikähän siinä on, että iän myötä on uskallus hurjiin laitteisiin hiipunut? Pienenä sitä juostiin hippulat vinkuen kaikki laitteet läpi. Syömään ei juurikaan välissä ehtinyt. Pienellä tauolla hotkaistiin joku nakki, jäätelöä ja limsaa -ja eiku suoraan vuoristorataan vaan. Maan tasalla haettiin hoiperrellen horisonttia, ja seuraavaan laitteeseen mentiin, kun askeleet alkoivat taas osua asfalttiin.

Ranneke oli huippukeksintö. Mitä sitä lippuluukulla jonottamaan, kun koko päivän voi riekkua pää alaspäin. Välillä käytiin vetämässä narua, ja matka jatkui hassu hattu päässä, nalle kainalossa ja serpentiinit kaulassa.

Toista on tänä päivänä. Ranneketta ei kannata ostaa sen takia, että käy kerran mustekalassa, ja lopun aikaa istuu penkillä syömässä jäätelöä. Onhan niitä kaikenlaisia vekkuloita, puuhataloja, peilisaleja ja kummitusjunia. Ehkä kerran päivän aikana intoudun menemään tukkijokeen tai vastaavaan. Ennen kotiinlähtöä poikkean vielä kahvikuppikarusellissa.

Miten säälittävää. Minne hävisi nuoruusvuosien hulluus? Itsesuojeluvaisto saa miettimään: kestäätköhän nuo liitokset, onkohan ketjut tarkistettu, onkohan jarrut kunnossa, tuleekohan huono olo? Kääk. Miksei sitä lapsena miettinyt tuollaisia asioita?

Ensi kesänä kyllä ostan pitkästä aikaa rannekkeen ja juoksen kaikki laitteet läpi. Tai ehkä en niitä pahimpia :)

Kurkataan vähän pääsiäiseen

Mukavaa sunnuntaita! Pääsiäinen tulee tänäkin vuonna, joten nyt on kiva kurkata siltä osin vähän tunnelmiin. Perinteisesti pääsiäinen on ollut värien ilotulitusta koristeissa. Tiput, kanat ja kukot tepastelevat pöytiin ja  ikkunalaudoille. Nyt tarjolla on vaihtoehtona vähän rustiikkisempaa menoa. Näitä tuotteita myy mm. mywhitecountryhouse.se  Odotankin, että pääsen kaivamaan kaapeista omat pääsiäiskoristeet sitten esille. 

Nämä söpöt tiput ovat päässeet asumaan metallilangasta tehtyyn kotiin, joka on muotoiltu pääsiäismunaksi. Asetelmat voi suunnitella oman maun mukaan, ja kesän tullessa sen voi siirtää parvekkeelle tai puutarhaan. Sisälle voi laittaa vaikkapa köynnökasvin.



Nämä pääsiäismunat ovat Jeanne d'Arcin mallistosta. Tekstit ja naru viimeistelevät mallistolle ominaisen tunnelman.

Kuvat: My White Country House (www.mywhitecountryhouse.se)
Tuotteet: Krasilnikoff ja Jeanne d'Arc Living

lauantai 16. helmikuuta 2013

Räsymaton uusi tuleminen

Räsymatolla on aina ollut vakiintunut ystäväjoukko, mutta nyt ne ovat jälleen in. Ennen vanhaan monessa tuvassa oli omat kangaspuut, jotka tuottivat mattoja omiin ja vähän muihinkin tarpeisiin. Välillä tämä perinteinen aarre on ollut piilossa vinttien kätköissä, vaikka monet niitä ovatkin käyttäneet.

Räsymatto itsessään voi olla jo osa kierrätystä, jos se on valmistettu esimerkiksi vanhoista vaatteista tai kankaista. Räsymatolle voi keksiä lisäksi monia uusia käyttökohteita. Ihastuin erään ruotsalaisen sisustuslehden vinkkeihin, ja jaan niitä tässä. (101 nya ideér 1/2013)

Kuvan aurinkotuoli on saanut uuden ilmeen raikkaasta matosta. Myös alempana olevat istuintyynyt lisäävät maton käyttöikää.  Matto sopii myös keinutuolin suojaksi tai kesällä penkin ja puutarhatuolin pehmusteeksi.


Nämä räsymatot bongasin kauppareissulla Citymarketista. Niillä saa mukavasti loihdittua mummolan tai kesämökin tunnelmaa. Räsymattoja löytää myös kirppareilta. Toisaalta niillä voi olla kovasti ottajia nyt, kun räsymatto-buumi on menossa.


Nämä istuintyynyt kestävät kovempaakin käsittelyä ja sopivat moneen käyttöön. Omia räsymattoja ei juurikaan ole jäljellä, kun muuton yhteydessä on välillä ollut pakko luopua jostakin. Nyt niille olisi kovasti käyttöä. Joka tapauksessa täytyy keksiä ensi kesäksi jotain kirpparilöydöistä.


Lehti: 101 nya ideér / Anna Mård
Alkuperäiset kuvat: Karin Foberg
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...