tiistai 31. joulukuuta 2013

Happy Macaron New Year

Uuden vuoden kynnyksellä haluan toivottaa Sinulle lemppari-herkkujeni siivittämänä iloisia hetkiä ja onnellisia kultahippuja. Lämpimät kiitokset kaikille aivan ihanasta ja elämänmakuisesta blogi-vuodesta. 

 Meillä valmistaudutaan pikkuhiljaa vastaanottamaan uutta vuotta. Nappaamme herkkukorin mukaan, ja lähdemme illaksi kylään kilistelemään. Omia raketteja emme ole hankkineet, mutta ilotulitusta käymme varmaankin katsomassa. Saapa nähdä mitä muuta päivään mahtuu. Kun ei liikaa suunnittele, niin sekaan mahtuu yllätyksiäkin. Kuulemisiin!

 Happy New Year !!

Kooste kuluneen vuoden sattumuksista löytyy linkistä: My 2013 -paljastukset 

maanantai 30. joulukuuta 2013

Feng shui ja muotoilutärpit

Kissanpäivät jatkuvat. Tosin kukaan ei ole kaatanut kermaa purkista lautaselle, mutta rapsutuksia ja pientä kehräämistä on ollut runsaalla mitalla. Olen oikein itsekin yllättynyt siitä, että alennusmyynnit eivät ole vetäneet toistaiseksi yhtään puoleensa. Voihan se olla, että ohitse menee joku super-hyper-megalöytö, mutta huihai.

Viimeisetkin punaisen rippeet ovat kohta komeron kätköissä. Kuusi reppana nököttää eksyneenä olkkarissa, kun lähes kaikki muut joulusta muistuttavat asiat lähetin pikana ensi vuoteen. Pieni uudistusvimma iskee heti näin vuodenvaihteessa, ja alkaakin tuntua siltä että makkarin feng shui täytyy rakennella uudestaan.

Mahdollisuuksia on vain rajallinen määrä, kun yhdellä seinällä on ikkuna ja toisella iso vaatekaappi. Arkkitehtooniset tuumailut olen valmistellut huolella unenpöpperössä teekupin ja napostelun merkeissä. Pitkät sukat edistivät verenkiertoa ja Stockan tarjouslehteen taisin raapustella jonkun luonnoksen. Mitään pienoismalleja en taida nyt ryhtyä rustailemaan, joten yrityksen ja erehdyksen kautta mennään. Jos nyt kantapäähän alkaa sattumaan, niin saahan sitä kaikki takaisin paikoilleen.Nyt on suunnitelmat niin vakaalla (not) pohjalla, että kohta täytyy jo ryhtyä siirtelemään huonekaluja :)


Mailegin puput palasivat omalle paikalle pienen lomailun jälkeen. Kuvan huovutetut tossut tuli joulupaketissa.


Lekottelupäivien vakkarivarusteet: pehmoiset tossukat ja paljon musaa.


Tässä lumettomuudessa on se hyvä puoli, että kävelylle pääsee aika mukavasti. Ei näitä teitä olisi kuitenkaan kukaan ehtinyt aurata pyhinä, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Linnut livertävät ja nurmikko viheriöi.

Jokos siellä ollaan valmiina ottamaan uusi vuosi vastaan? Tosin muinakin vuosina se on tömähtänyt vastaan Abban klassikkobiisin säestyksellä vaikkei nyt niin valmiina olisi ollutkaan. Naposteltavat on vielä tuumailematta, mutta eiköhän sitä jotain taas keksitä.

Ja taas tuli opittua jotain ihan uutta, vaikka aivojen pitäisi olla lomalla. Tällä kertaa muutama pieni löytö muotoilun maailmasta.

- Timo Sarpanevan tunnetun Tsaikka-lasin metallireunus on tehty kierrätetyistä vetoketjuista
- Paras tapa tunnistaa aito Aalto 60 -jakkara on ruuvien kiinnitys
- Eero Aarnion pastilli-tuoli on valmistettu siten, että se mahtuu pallo-tuolin sisälle.
- Fiskarsin klassikkosakset olivat alun perin punaisia, vihreitä ja mustia

Lisätietoa näistä ja paljon muutakin inspiroivaa tietoa muotoilusta löytyy linkistä :  Forthzine

Leppoisaa alkuviikkoa ja runsain mitoin iloa päivääsi!

lauantai 28. joulukuuta 2013

My 2013 - paljastukset

Vuodenvaihde lähestyy, joten nyt onkin pieni tilannekatsaus paikallaan. Joitakin lupauksia varmaankin tuli tehtyä vuosi sitten, mutta muistin kätköistä ei ollut mitään havaintoa siitä, mitä tuli luvattua. Nyt joka tapauksessa pieni tsekkaus menneeseen. Idean tähän postaukseen sain Kuinka purjehtijaksi tullaan -blogista :)

1. Yleisvaikutelma vuodesta 2013
 Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vuosi on ollut valmistautumista tulevaa varten. Kaikenlaista pientä kivaa on tapahtunut, ja monet asiat ovat loksahtamassa kohdilleen. Oikeastaan mennyt vuosi on ollut käännekohta. Perustaa on rakennettu riittävästi, ja nyt on aika lähteä liikkeelle, tehdä uusia juttuja, ottaa myös riskejä ja kokeilla rajoja.


2. Mitä sellaista teit tänä vuonna, mitä et ole aikaisemmin tehnyt? 
 Eipä heti tule mieleen tältä vuodelta mitään tiettyä asiaa. Viime syksynä ajoimme omalla autolla Italiaan ja takaisin. Ajoimme seitsemässä maassa, pitkissä tunneleissa ja vuoriston korkeuksissa ja myrskyssä. Se oli omien pelkojen voittamista monellakin tavalla, kun matkalla sattui kaikenlaista. Siksi varmaankin tämän vuoden sattumukset jäivät edellisen vuoden jalkoihin :)

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?
 Olen päässyt työni kautta tänäkin vuonna tutustumaan upeisiin, lahjakkaisiin ja rohkeisiin ihmisiin. Lisäksi haluan mainita kaikki teidät ihanuudet, jotka käytte blogissani. Lisäksi olen saanut seurata läheltä hullunrohkeita tempauksia, ennakkoluulotonta heittäytymistä ja matkustamista maailman ympäri. Saan niistä myös itse voimaa, energiaa ja inspiraatiota. Tutulta reitiltä poikkeaminen voi saada aikaan kukoistusta :)

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
Ihan läheistä en menettänyt, mutta kaukaisempi sukulainen Amerikassa nukkui pois.

5. Miten matkustelit tänä vuonna?
Tänä vuonna en ole ehtinyt matkustaa niin paljon kuin olisin halunnut. Toivottavasti asia korjaantuu ensi vuoden puolella. Monta ihanaa kohdetta on odottamassa, ja lyhyt asuminen ulkomailla houkuttelee.



6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?
 Syksy oli erittäin kiireinen, joten ehkä viittaan edelliseen kohtaan liittyen matkusteluun.

7. Mikä päivä erityisesti kuluneelta vuodelta muistuttaa sinua tästä kaudesta?
En osaa nimetä varsinaista päivää, mutta syksy on ollut merkittävä käännekohta ja tienviitta kohti uudistumista. Sen vain jotenkin tietää sisimmässään,kun yksi aikakausi saapuu päätökseen ja on aika ottaa seuraava askel.

8. Suurin saavutuksesi kuluneenna vuonna?
Ehkä ei yhtä suurinta, mutta monia pieniä saavutuksia. Sain työssä ison haasteen, josta selvisin ilman turhia voltteja suorin vartaloin. Lisäksi suoritin muutaman kurssin työni ohessa. Ai niin. Ja sitten sain tulitikun puhallettua sammuksiin ekalla kerralla ;)

9. Suurin pettymys kuluvana vuonna?
  Joulun sää on ollut vähän pettymys, eikä tämä kaamos sovi muutenkaan mun ihotyypille ;) 


10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Ihme kyllä syksyn aikana ei lentsu iskenyt. Auttoikohan D-vitamiinin lisäys siihen. Eipä muuta kummempaa kuin hartiat jumissa tuttuun tapaan.

11. Mikä oli paras ostos?
Hetkessä tapahtuva löytö tuntuu aina sillä hetkellä parhaalta. Se voi olla kookoskeksit tai käsilaukku. Uusi linssi kameraan oli hankinta, jota en ole katunut.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
 Yksittäisiä voivotteluja tulee ja menee. Ne eivät kuitenkaan usein jää mieleen. Tykkään siitä, kun jonkun toisen nopea tilannetaju pelastaa toisen pinteestä ennen totaalista katastrofia :)

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Perussettiä eli asuminen, ruoka, auto, sisustaminen, estetiikka ja kulttuuriset nautinnot huvituksineen.


14. Mistä todella innostuit?
Minut on helppo saada innostumaan. Innostun ihmisistä, sudenkorennosta, tarinoista, nupullaan olevasta pionista, musiikista, spontaanista tekemisestä, hulluttelusta ja vaikka mistä. Aina valmiina seikkailuun innostuneena kuin partiolainen.

15. Mikä laulu muistuttaa kuluneesta kaudesta?
Olen musiikin suurkuluttaja, joten tosi vaikea nimetä yhtä biisiä. Kummallista kyllä muuten, että elämäni käännekohdissa on soinut Robbie Williams. Ja keväällä olen menossa vihdoin konserttiin!

16. Mitä toivoisit tehneesi enemmän kuluneena vuonna?
Auttaminen on lähellä sydäntäni, joten hyväntekeväisyyteen olisin halunnut panostaa vielä enemmän. Välillä on tehtävä myös kipeitä päätöksiä, ja niitä olisin voinut tehdä muutaman asian kohdalla jo aikaisemmin ilman turhaa vitkuttelua. Uimaan olen ehtinyt liian harvoin syksyn aikana.

 17. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Ihan turhaa murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa. 


18. Miten vietit joulua ja juhannusta?
Joulua yhdessä vanhempieni ja sisarusten kanssa ja juhannusta merellisissä tunnelmissa piknik-herkkuja nautiskellen.

19. Rakastuitko vuoden aikana?
Olen rakastunut joka päivä. Tänään enemmän kuin eilen :)

20. Mikä oli suosikkiohjelmasi telkkarissa?
Seuraan Good Wife -sarjaa eriyisesti ja kaikkea muuta, kuten leffoja,  vähän fiiliksen mukaan. Nauhoittelen ohjelmia ja katselen niitä sitten sopivana ajankohtana. Putousta seurasin alkuvuodesta ja Euroviisut on ihan must, vaikka biisejä on jo aika iso setti. Sitten sisustus-, ruoka-, lifestyle-, matkaohjelmat sekä hyvät dokumentit. 

21. Vihaatko mitään tai ketään?
Viha on niin vahva sana, että se ei tunnu omalta. On asioita, joista en pidä, ja maailmalla tapahtuu julmuuksia, joita olisi helppo vihata. Viha ei mielestäni kuitenkaan edistä tai rakenna hyvää. 


22. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tänä vuonna olen lukenut paljon ja sekalaisesti kaikkea. Elämäkerrat ja henkilökohtaiset tarinat ovat kiehtoneet eniten.

23. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? 
Miten olen voinut olla ilman Shazamia? Tämä Iphonen pikku apulainen tunnistaa biisin, joka soi vaikkapa radiossa, eikä tarvitse pähkäillä turhaan, että mikähän tuokin ihana biisi oli :)


24. Mitä halusit ja sait?
Halusin ja sain elämänmakuisia hetkiä, onnistumisia, naurua, elämyksiä, herkkuja ja mukavaa yhdessäoloa. 

25. Mitä halusit, mutta et saanut?
Pitkä syysloma hukkui työkiireisiin.

26. Mikä piti sinut järjissäsi?
Läheiset, musiikki, kirjat, meri, ulkoilu ja puutarhanhoito.

 Nytpä siis tähyillään kohti vuotta 2014. Saapa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Kaikki eivät uskalla haaveilla, koska pelkäävät etteivät ne kuitenkaan toteudu. Omien haaveiden eteen voi myös tehdä työtä. Kun päämäärä on asetettu, on helpompi tehdä valintoja, jotka vievät sitä kohti. 

Upeaa loppuvuotta sinulle ja kaikkea ihanaa uuteen vuoteen
 
Kuvat: Pinterest täältä

perjantai 27. joulukuuta 2013

Studiolesken hemmottelut

Tänään päätin astua kotikolosta vihdoin ihmisten ilmoille. Pyjama, tossut ja sohva vetivät kyllä puoleensa, mutta pelkäsin tämän Rölli-lookin jäävän pysyväksi. Autolle asti homma sujui ihan  hyvin, mutta sitten alkoi jonottaminen risteyksissä, vilkkuvalot, meteli ja penkojaiset. Siinä olikin siedätyshoitoa sen verran, että palasin takaisin lähtöpaikkaan jatkamaan lokoisaa oleilua. 

Ja mitäs siitä sitten seuraa, kun mies uppoutuu efektien, sävelien ja soundien maailmaan, eikä ulos tulla ennen kuin valkoinen savu nousee piipusta ja homma on paketissa. No siitähän seuraa studiolesken hemmottelupäivä :)


Jääkaappiin on jäänyt juhlien jäljiltä sekalaista sälää. Niistä saa kyllä kaikenlaista pyttipannua kasaan, mutta tällä kertaa vuorossa oli jälkkäriä. Laittelin summamutikassa kulhoon piparkakkumurua, rahkaa, tuoretta mangoa, viikunaa ja granaattiomenaa. Ellei muut ehdi pöytään, niin syön kaiken ihan itse!


Lahjaksi tuli kivoja asioita. Tässä muutama söpöliini. Hunaja ja kookos kuljettavat trooppisiin tunnelmiin, ja toivoin myös Muumimukia.


Minulla on tunnetusti kylmät sormet ja varpaat. Kintaat olivat kuulemma jo antiikkiset :) Kuorrutteena ripaus luksusta. Lahjakortit käytän sopivana ajankohtana vuodenvaihteen jälkeen, ja tiedossa on myös elämyslahja, joka toteutuu sopivana ajankohtana :)


Tässä kaksi suosikkiani: karpalokeksit ja kummitytön askartelema joulukuusen koriste.


Tämä sisäsiisti hauveli oli yksi kummitytön suosikkilahjoista.


Kotiin on ehtinyt vuosien varrella kertyä kaikenlaista, joten elämykset ja aineettomat lahjat ovat usein mieluisia. Sillä tavalla on myös mukavaa tiedossa pitkin vuotta. Se voi olla konsertti, teatteriesitys, hemmottelua tai jotain muuta. Eräs kiva lahja oli sellainen, jossa sai muutaman kerran vuoden aikana tilata valmiin ateriakokonaisuuden kotiin lahjan antajalta.


Tässä on kyllä viikonpäivissä mennyt sen verran sekaisin, että ei yhtään tunnu perjantailta. Vettä ja räntää on satanut, ja tuttava tuossa uhosikin laittavansa veneen takaisin vesille. Jos vaikka pääsisi uutena vuotena veneellä saareen :) Tässähän pääsee vielä viikonloppuna piknikille rantsulle, jos tällainen meno jatkuu.

Nyt tekis oikeasti mieli pizzaa. Kaapissa on vielä kaikenlaisia laatikoita, mutta nyt ei kyllä maistu lanttu eikä porkkana. Miksei Thai Gardenin ihanat ruuat voi olla lähempänä? Toisaalta kyllä kiinalainen tai intialainenkin ruoka maistuisi. Kunnolla mausteita ja potkua.

Jään tässä arpomaan valintoja, joten toivottelen kivoja elämyksiä päivääsi ja aivan hurrrrrjan ihanaa viikonloppua!

torstai 26. joulukuuta 2013

Pyjamapäivät, härdellit ja makupalat

Buenos dias kaikki Nisset ja Nasset. Kurkkasin otsiksen alta kalenteria. Siinä meinasi mennä glögi ja marmeladipallukka väärään kurkkuun. Onko nyt jo Tapaninpäivä? Just oli se iso J (joulu), ja mihinkäs nämä päivät tässä välissä oikein karkasivat. Mä söin varman jotain outoa aattona, ja nukahdin sikeään uneen. Onneksi jokaisessa tarinassa on se sammakko, joka muuttuu prinssiksi, ja sitten se tulee pussaamaan ja herättämään ja vie valkoisella ratsulla ihanaan tulevaisuuteen. Tai jotenkin silleen se kait meni.

Ja sitten asiasta kuuhun tai kukkaruukkuun. Jouluaattona kaikki tiet veivät isovanhemmille. Perinteisesti kaikki sisarukset kokoontuvat sinne jouluaterialle. Niinpä tänäkin vuonna hurautimme sinne nauttimaan jouluisista herkuista. Yhdellä sisaruksistani on käynyt sellainen tuuri, että hänellä on lisäksi synttärit jouluaattona. Siinä onkin sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tuplajuhla joka vuosi.

Muistan kyllä ikuisesti sen jouluaaton, kun aikoinaan asuin kotona, ja hartaasti odotettu jouluaatto alkoi sillä, että äitini lähti synnärille. Siinä sitten keskenämme kyhäsimme jännityksellä aattoa kasaan ja illaksi putkahti sitten varsinainen joululahja :)

Aterioinnin ja synttärikaffittelun jälkeen porukka siirtyi tiirailemaan poroja iltataivaalle. Lunta ei sitten ollut edes teelusikallista, joten reki ei oikein kummosesti asfaltilla liikkunut. Kekseliäänä kaverina pukki delegoi homman tontuille, ja niinpä nämä vikkelät kaverit kävivät ovella jättämässä lahjapussukat.

Aattona vanhemmilla on yleensä se perinteinen ja odotettu jouluateria. Silloin pöydässä on iso kinkku, laatikot, salaatit, kalaa, rosollia jne. Lisäksi sekaan mahtuu aina jokin uutuus tai kokeilu. Täytyy nyt myöntää siten heti, että lipeäkala ei kuulu meikäläisen suosikkeihin ollenkaan. Olen yrittänyt kokeilla sitä muutamaan otteeseen, mutta ei vain pysty edes olemaan siinä hajussa ilman kaasunaamaria. Löytyisiköhän jostain armeijan ylijäämävarastosta sellaista?

Aatto on aina sellainen härdellipäivä, joten joulupäivä menikin vähän rauhallisemmin. Omassa keittiössä valmistui sitten vähän kevyempi ateria. Tässä kuva alkupaloista.


Olen oikein yllättynyt, että namustelu on pysynyt kohtuuden rajoissa. Suolaiset  tarjottavat ovat houkutelleet enemmän kuin makea. Jouluaterialla oli jälkkäriä, sitten oli kakkukahvit ja illalla vielä kaffiteltiin uudelleen tonttujen vierailun jälkeen. Kakkukiintiö tuli sen päivän osalta kyllä täyteen.

Meillä oli suunnitelmissa tehdä vielä tiramisua, mutta onneksi ei alettu sitä enää väkertämään. Kaapissa on vieläkin jäljellä makeaa mahan täydeltä.


Kattauksessa ei meillä juurikaan punaista vilahdellut tällä kertaa kuin pienenä mausteena.


Piano on on soinut erityisen paljon tänä jouluna. Vanhempien luona on vanha piano, jolla soittelin aikoinaan tutkinnot läpi. Tämä piano on omassa kodissa, ja niin vain uusia musikantteja kuoriutuu kokeilemaan taitojaan. Pienemmät ja isommat ovat huolehtineen siitä, että suosituimmat joululaulut ovat päässeet raikumaan.


Kuppikakkujen mausteena oli appelsiini.


Toivotuin suolapala on lohesta tehty "mössö" ja Maalahden limppu.



Kaikki tuntuivat olleen kilttejä, koska kukaan ei jäänyt ilman lahjoja. On muuten todella kiva katsoa lasten lahjojen avaamista. Se ilme, innostus ja riemu ovat niin hauskaa nähtävää. Samalla tulevat tutuiksi joulun lempparit, suosikit ja trendit lelumaailmasta.

Eihän se pukki ollut unohtanut meikäläistäkään. Lahjaksi tuli kaikenlaista söpöä, pehmoista ja mukavaa.Taidanpa laitella niistä sitten makupaloja ihan omaan postaukseen.


Menikös siellä kaikki kuin Strömsössä? Yhden oman pettymyksen voisin mainita, ja se on joulukuusi. Ei tartte kuin vähän hengittää vieressä, niin neulaset varisevat rivissä lattialle. Kohta on jäljellä enää pelkkä runko. Voi olla, että se reuhkana saa kyytiä ennen kuin vuosi vaihtuu.

Joka vuosi saa aina todeta, että siinäkö se joulu nyt sitten oli. Nyt on ehkä vähän helpotustakin ilmassa. Nyt saa oleilla, fiilistellä, lekotella, laiskotella, miettiä menneitä, suunnitella tulevaa. Joulun ohjelmia olen nauhoitellut ja katsellut sitten jälkikäteen tyyliin pikakelauksella parhaat palat. Muutama leffamaraton on ehditty myös pitää.

Tänä vuonna tuli  myös ensimmäistä kertaa Lumiukko-ohjelman jatko-osa. Arvioita tuli monelta suunnalta. Eihän se ihan alkuperäistä voita, mutta olihan sinä hyvää yritystä ja kivaa tunnelmaa. Tämän joulun oma suosikkibiisi on ollut Raskasta joulua -porukan Tulkoon joulu. Tykkään siitä, kun raavaat äijät vetävät herkän laulun. Niin ja tykkään myös videosta.

Täytyy sanoa, että pyjamapäivä on vähän venähtänyt. Sade ei niin hirveästi houkutellut ulkoilemaan, mutta nyt tarttis tehdä jotakin. Tsekkasin American Music Awardsit ja twerkkaaminen on siis kuluvan vuoden juttu. Sitä ei kyllä opetettu koulun liikuntatunnilla, eikä muissakaan kuntopiireissä. Kannattaako sitä sitten enää tässä vaiheessa vuotta edes opetella ;) Taidanpa siis napata sauvat ja lähteä hiihtä...ups. siis kävelemään.

Toivon kovasti, että olet päässyt nauttimaan pienistä onnenhetkistä. Kiitokset kaikille aivan suloisista joulutervehdyksistä ja toivotuksista. Olette aivan mielettömän ihania. Kuulemisiin

maanantai 23. joulukuuta 2013

Pieni jouluviesti

Purnukkaan sinulle sanan laitoin. Sydämestäni kannen taitoin. Sylissäni lämmitin. Kiitoksella kuorrutin.
Juhlamieli kutsun saa, tuvan ovi avataan- joulu sisään tupsahtaa.


Toivotan Sinulle oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua!



sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Linnunpesän joulupiilo

Meillä ollaan leppoisasti laskeutumassa jouluun. Kotikeittiössä on tänään leivottu kuppikakkuja ja juustokakkua. Ne saavatkin nyt jäähtyä rauhassa, kunnes on koristelun ja kuorrutteiden vuoro. Olen sytyttänyt kynttilöitä ja lyhtyjä sisälle ja ulos. Näin lumeton joulu tarvitsee kutsuvaa ja tervehtivää valoa.

Aattoa vietämme sitten vähän isommalla porukalla perinteiseen tapaan. Syömme jouluaterian vanhempieni luona, jonne kokoontuvat sisarukset perheineen. Samalla porukalla vietämme myös aattoiltaa kaffittelun ja lahjojen merkeissä. Tiedossa on siis vilinää ja vilskettä pikkuväestä isovanhempiin.



Enkelisuklaa on ollut vuosikaudet toivottu makupala :)


Parasta ohjelmaa on kiireettömyys takkatulen ääressä. Merta ja tulta voisi katsella loputtomiin.


Pikkuväellä on tähän aikaan jo perhosia vatsassa. Joulu odottaa nurkan takana.


Meidän joulukuusessa on aina pieni linnunpesä, jossa asustelee pieni siivekäs. Se on yleensä vähän piilossa oksien lomassa, mutta tarkkasilmäinen pikkuväki saattaa löytää pesästä myös herkkuja :)


Granaattiomena on yksi suosikkejamme joulun salaattipöydässä.


En ole jouluisin mitenkään erityisen kova ahmimaan karkkeja. Enemmänkin vähän mutta tiettyjä suosikkeja, kuten tumma suklaa ja marmeladit.


Hyasintti aukeaa juuri sopivasti jouluksi :)


Kokonaisuudessaan voisi sanoa, että joululoma tulee juuri sopivaan aikaan. Takana on kiireinen ja työntäyteinen syksy. Mukaan on mahtunut pieniä ja isoja elämyksiä. On jotenkin hassua, että joulu tömähtää aina eteen jotenkin yllättäen. Ensin siihen tuntuu alkusyksystä olevan vielä pitkä aika, ja sitten alkaakin jo valmistelu.

Lähelläni on ihmisiä, jotka ovat rakentaneet joulua pitkään ja hitaasti nauttien. Sitten on niitä, jotka ovat olleet kiireiden vuoksi tien päällä niin tiiviisti, että viikonloput ovat menneet palautumiseen. Koristelut, leipomiset ja lahjojen hankinnat ovat jääneet viimeiseen adventtiin.

Meidän joulua on valmisteltu fiiliksen mukaisesti. Emme halua joulusta täydellistä spektaakkelia, johon pieni ihminen hukkuu. Vuosi vuodelta lepo ja kiireettömyys nousevat yhä tärkeämmiksi asioiksi ohjelmoidun ja aikataulutetun arjen vastapainoksi.

Joulu on myös lähellä vuoden vaihtumista, joten leppoistelun merkeissä on mukava kurkistaa myös menneeseen vuoteen ja kiikaroida vähän tulevaan. Mukavaa värinää on ilmassa, joten se saattaa tietää uusia tuulahduksia. Se vaatii myös rohkeutta astua joskus tuntemattomaan ja epämukavuusalueelle.

" Jos ei ole valmis ottamaan riskejä ja yritä tavoitella sitä, mitä todella tarvitsee ja haluaa, ei tule koskaan tietämään, mihin itseasiassa kykenee. Silloin kieltää itseltään menestymisen kokemuksen eikä koskaan pääse toteuttamaan itseään."

Moni unelma ja haave on jo toteutunut, mutta onneksi on aina uutta tavoiteltavaa.

Toivotankin sinulle jouluista tunnelmaa elämänmakuisilla mausteilla :)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Sisusta kahvisäkillä

Jostain tarttis saada lahjapussi. Pitäisiköhän sellainen väsätä, ettei vaan jäisi mitenkään viimetippaan? Kääk. Nythän on viimetippa. Vannoin jo mielessäni, että nyt on sitten jouluaskartelut tehty tältä vuodelta, ja nyt alkaa oloneuvoksen kissanpäivät. Ja katinkontit. Niinhän se menee, että vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Toinen käsi on kaukosäätimellä ja toinen hypistelee kankaita pahvilaatikossa.

Tähän hätään tarvitaankin sellainen perinteinen kahvisäkki, mutta mistäs tällainen teenjuoja sellaisen taikoo? No kävin kuitenkin maiskuttelemassa säkkikankaasta tehtyjä juttuja, koska se materiaalina muutenkin kiehtoo kovasti. Säkkikangasta myydään kyllä ihan metritavarana kaupassa, mutta nyt pitäisi olla ripaus eksotiikkaa, eikä haittaa, jos pussiin on muutama kahvipapu jäänyt norkoilemaan.

Kävinpä sitten kurkkimassa ideoita, ja Robert's Coffee on kunnostautunut kahvisäkkien uudelleenkäytössä oikein oman Coffert Lifestyle -malliston kera. Ohessa pari linkkiä aiheesta, jos tekee mieli vilkaista valmiita tuotoksia.

Coffert Collection
Robert's Coffee
Glorian sisustusvinkit 

Kuva: Robert's Coffee

Kotinurkilla on aivan ihana pieni kahvikauppa nimeltään Liisa Koski, jossa käyn varsinkin joulun aikaan usein. Se on aivan pikkuruinen putiikki, joka on täynnä pieniä, vanhoja esineitä, pannuja, vaakoja, suklaata, kahvia, teetä ja erikoisuuksia. Ostan sieltä välillä irtomyynnistä suklaata. Kävin täydentämässä teevarastot jouluksi, ja siellä jauhettiin tuoretta kahvia pavuista. Se tuoksu on aivan mielettömän herkullinen.

Ja sitten lopuksi huippu-uutinen. Tänään on talvipäivänseisaus. Seisauksella on ihka oma kellonaika, joka on 19.11. Suomen aikaa. Nyt vähän rumpujen pärinää, torvisoittoa ja ilotulitusta. Aion hyppiä sohvalla, pöydällä ja tehdä muutaman kuperkeikan, vaikka muutama nikama paukahtaisi. Päivä alkaa siis pidentyä, ja sehän tietää kevättä. Nyt voin jo aistia, kuinka kukkasipulit hykertelevät tyytyväisinä. Jos nyt puutarha näyttääkin tällä hetkellä synkältä kuin sateenpieksemä lehmänläjä, niin se on vain huijausta. Siellä on jo kevät ottamassa vauhtia! Tämä on juhlan paikka.

Jäänkin nyt sitten tänne venyttelemään nikamia ja lämmittelemään säikähtäneitä lihaksia. Ei siis kannata matkia ja hyppiä pöydällä. Siinä voi käydä huonosti, ja sitten on jouluna jalka paketissa. Olkoon tämä siis hyvä huono esimerkki :) Kuulemisiin, ihanuudet!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Savukone ja perhosleipiä

Nyt täytyy pikkuhiljaa karistaa viikon pölyt jaloista, sillä viikonloppu is back. Kyllä tässä oikeastaan alkaakin jo tuntua siltä, että joulu voisi tulla. Onhan tässä kaikenlaista tullut puuhasteltua. Kauppakierros on tehty, ja pääsimme pitkän setin jälkeen kotiin paistelemaan pihvejä. Liesituuletin on näköjään sanonut sopimuksen irti. Mieheni mukaan savua on enemmän kuin Himin keikalla :) Sen verran oli kuitenkin näkyvyyttä, että näki mitä lautasella oli ilman sumuvaloja :)

Päivän välipala: paahdettuja perhosleipiä ja juustoa. Arvaa, miten hyvää se on, kun laittaa päälle vielä pienen palan viikunaa.


Mitenkäs sattuikaan, että kaikki suosikit osuivat samaan kuvaan. Kaapissa oli Pellegrinon kokoinen aukko, ja sehän oli paikattava heti. Barbapapa enteilee selvästi tulevaa kulttuurivuotta. Tiedossa on monta mukavaa tapahtumaa.


Joulupukin muorilla riittää vilskettä ja vipinää tähän aikaan.


Kaikki eivät vietä joulua läheisten, herkkujen tai lahjojen ympäröimänä. Pieni muistaminen voi olla ikimuistoinen hetki sitä tarvitsevalle.


Kylppäri pukeutuu myös jouluun. Nämä Aarikan pyyhenipsut ovat olleet käytössä monta vuotta.


Uusi vuosi lähestyy, ja on pienen tilannekatsauksen aika. Siitä teenkin ihan oman postauksen.


Tänään on vuorossa laiskottelua, ja siivoukset sekä muut loppuviilaukset saavat odottaa :)


Tänään vielä: kuuntelen suosikkibiisit läpi ja tanssahtelen sen jälkeen kuin keijukainen, katson Mr.Beanin joulunviettoa tuhannetta kertaa ja nautin siitä, että pariin päivään ei ole pakko tehdä projekteille mitään, otan lasillisen valkoviiniä ja laitan jalkaan lämpöisimmät villasukat.

Mukavaa viikonloppua sinulle, lämpöisin ja pehmoisin ajatuksin!

torstai 19. joulukuuta 2013

Maileg-kenkä, marakassi ja Montazami

Tulipa tässä mieleen, että ei sitä aina tule ajatelleeksi laulujen sanoituksia. Eräässä tilaisuudessa nätisti puetut pikkulapsoset lauloivat "Hei tonttu-ukot hyppikää. Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä". Oli rytmikapulaa, triangelia ja jos minkälaista marakassia. Ja kaikki vedettiin antaumuksella hymyssä suin.

No meillähän on tunnetusti näitä kannustavia, positiivisia ja myönteisiä elämänohjeita, joilla lapset lähetetään kehdosta maailmalle: "Itku pitkästä ilosta", " Se joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" Niin, että mitäs sitä turhaan ylös sängystä nousee, kun kuitenkin pitää taas illalla nukkumaan, ja mitäs sitä nyt turhaan syö mahansa täyteen,kun kumminkin on kohta taas nälkä. Hipheitrallallei. Sehän vasta olisikin synkkää ja ikävää, joten "Hei tonttu-ukot hyppikää". Kauanko pitää muuten hyppiä? Nyt alko jo väsyttämään.

Joten tässäpä kaksi iloista veijaria, jotka suorastaan hehkuvat jouluiloa.  Nämä kaverukset tupsahtavat esiin milloin mistäkin, ja tällä kertaa ne lämmittelevät Mailegin joulusukassa tai kenkä se taitaa olla :)




Tulipa tässä käytyä myös kyläilemässä. Tyttöjen irrottelulle on aina tilaa kalenterissa. Siihen kuului tällä kertaa uimista, take away -ateria ja leipomista. Ai niin, ja tulihan siinä leffakin katsottua samalla. Sain myös luvan ottaa kuvan. Pöydällä on myös oma suosikkini Pikku Myyrä kalenterin muodossa. Neilikat ja appelsiinit ovat itseltäni jääneet tänä vuonna tekemättä, mutta näin pääsin nauttimaan tuoksusta :)


Uunituoreet suklaakeksit olivat pehmoisia ja pyöreitä. Seassa oli sukaahippuja. Kiitokset leipurille. Muutama jäi vielä viemisiksi kotiin :)


Joulun aikaan ripustan esille tällaisia tupsuja. Sitten pieni tunnustus. Olen nähnyt joskus Ruotsin miljonääriäidit-ohjelman Maria Montazamin sisustustupsut telkkarissa, ja niitä täytyy olla ziljoona. Tämä Amerikassa asusteleva Ruotsista lähtenyt nainen on esitellyt ohjelmassa kotiaan hartaasti, ja koskaan eläissäni en ole nähnyt kenenkään käyttävän näin paljon näitä koristeena. Ja huh, minkälaisissa hinnoissa suurimmat ja näyttävimmät ovatkaan.


Sen sijaan sää on synkä ja ikävä. Se on ihan väärä. Saako vaihtaa, vaikka ei olekaan kuittia enää tallella? Tilaisin verkkokaupasta uuden. Ehtiikö vielä jouluksi, jos on nopea? Mahtuuko se postiluukusta?

Ja lopuksi sitten vielä saa toivoa. Kaikkea mukavaa ja päivääsi piristävää ihanuuksien ihmemaasta. Saattaa olla, että toteutuu, saattaa olla ettei.  Kerrothan, jos toteutui :) Kuulemisiin, ihanat!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...